Kitinä

^Ota se viihteen kannalta - niin minä ainakin tein (sori vaan, marza)

Nyt ei hei olla missään Tammerkosken sillalla!

Chap kirjoitti: Tokaan kohtaan, jos toi on ongelma niin helppo ratkaisu lienee ostaa uusi kämppä tai sitten ulkoistaa se remontointi.

Mua tossa gagosessa ihmetyttää se, että eikös se So easy ollut joku rahoitusammattilainen, joka siirteli niin käsittämättömiä rahasummia, että siinä vaan itsetuntemus paukkui.

Jos gubbe on joku rahoitusspede niin kyllä nyt luulisi vähän epäpätevämmänkin sellaisen (onko muunkaanlaisia?) ansaitsevan niin, ettei tarvitse miettiä remontoiko itse vai ostetaanko remonttireiskalta.

Sopisi tietty gubben psykologiseen profiiliin, että se olisi joku Ingvar Kampradin kaltainen pihi juutalainen.

Chap kirjoitti:No ekaan kohtaan olettaisin, että molemmat voivat suomessa luoda uraa ihan hyvin.

Not. Sitä paitsi puhuin optimaalisesta enkä "ihan hyvästä". Mutta esim. itselleni edes se ihan hyvä ei onnistuisi Suomessa.

Ja jos haluaa jotenkin optimaalisemmin luoda uraa, niin jenkit lienee molemmille hyvä vaihtoehto siihen.

No kun eivät ole. Oikein kummallekaan.

Tokaan kohtaan, jos toi on ongelma niin helppo ratkaisu lienee ostaa uusi kämppä tai sitten ulkoistaa se remontointi.

Remontin ulkoistaminen ei meidän tapauksessamme missään tapauksessa olisi helppo ratkaisu, kun huomioidaan että puhumme Suomesta ja suomalaisten remppaporukoiden/rakennusammattilaisten laatustandardeista (joihin esim. estetiikka ei tunnu sisältyvän ollenkaan). Jos puolestaan palkkaisi myös ulkopuolisen suunnittelijan/vastuuhenkilön, joka riitelisi raksaäijien kanssa, kustannukset kasvaisivat sen verran että niin hintavaa settiä ei kannata tehdä kämppään, jossa emme välttämättä asu kovin kauan. Se, missä sitten asuisimme, puolestaan riippuu kohdasta yksi.

elco kirjoitti:Mua tossa gagosessa ihmetyttää se, että eikös se So easy ollut joku rahoitusammattilainen, joka siirteli niin käsittämättömiä rahasummia, että siinä vaan itsetuntemus paukkui.

Eipä ole Easyn ammatista ainakaan meistä kumpikaan täällä maininnut mitään noin tarkkaa.

Jos gubbe on joku rahoitusspede niin kyllä nyt luulisi vähän epäpätevämmänkin sellaisen (onko muunkaanlaisia?) ansaitsevan niin, ettei tarvitse miettiä remontoiko itse vai ostetaanko remonttireiskalta.

Mä en oletettavasti minkään investointipankkiirin (tai muun rahoitusketkun) kanssa pystyisi tulemaan toimeen, olipa sitä rahaa kuinka paljon tahansa.

Ja kumppanin palkka on tässä mietinnässä vähän toissijainen, koska en myöskään pystyisi elämään elämää, jossa kaikki maksetaan yksinomaan toisen rahoilla. Siksi mitkään huimat remontit eivät tule kysymykseen, kun itselläni ei ole sellaisiin ensinkään varaa.

Pikkusäädöissä taas teettämisen kannattavuus on vähän niin ja näin. Jotain juttuja on kyllä teetetty muilla ja teetetään jatkossakin, mutta esim. jalkalistojen laittaminen vanhaan ja vinoon taloon on homma, joka kannattaa ennemmin tehdä saman tien itse. Kun raksatyypit vetää ne kumminkin vähän sinnepäin, jonka jälkeen ne puretaan ja laitetaan kuitenkin itse. Ja yksittäisten hommien teettäminen eli joka kerta tekijän etsiminen, suunnittelu, ohjeistaminen, koordinointi ja valvonta käy ihan työstä sekin.

Sopisi tietty gubben psykologiseen profiiliin, että se olisi joku Ingvar Kampradin kaltainen pihi juutalainen.

*reps*

EveryWoman kirjoitti:

elco kirjoitti:Mua tossa gagosessa ihmetyttää se, että eikös se So easy ollut joku rahoitusammattilainen, joka siirteli niin käsittämättömiä rahasummia, että siinä vaan itsetuntemus paukkui.

Eipä ole Easyn ammatista ainakaan meistä kumpikaan täällä maininnut mitään noin tarkkaa.

No kun minä olen muistavinani kuinka se gubbe nimenomaan korosti olevansa tekemisissä jatkuvasti suurten rahojen kanssa. Ehkä ymmärsin ja/tai muistan väärin, mutta minulle jäi käsitys, että kaveri olisi jotenkin ollut mielestään vähän stara duunikuvioissaan. Just sellaseen jäljittelemättömään"minulle positio merkitsi paljon enemmän aiemmin kun sitä ei vielä ollut"-tyyliinsä.

Emmä tiedä. Aivan sama. Pyydä se tänne takas, jooko?

Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:Ranskalaisin viivoin (terapeutillekin) kasattu "ongelmalista" on liian karun näköinen, sieltä puuttuu ne tärkeät mutta, silti, vaikka jne jne. tekijät, joita jotenkin tartten ymmärtääkseni miks me edes ollaan yhdessä.

Kirjoitin ensin pitkän selostuksen, mutta sitten totesin etten ehkä uskalla lähettää kun en tiedä asiasta tarpeeksi.

Pointtina siinä kuitenkin, että ainakin meidän suhteessa on ollut aika, jolloin ei nähty oikeastaan mitään syytä, miksi kannattaisi olla yhdessä. Asia korjaantui antamalla sen ajan mennä ohi. Niin että pitäisiköhän sitä karua listaa uskaltautua tutkimaan just sellaisena karuna, ilman niitä syitä ja selittelyjä, antautuen silti uskomaan ettei se muuta mitään olennaista? Mä kuvittelisin, että yhdessäolo tai olemattomuus ei kuitenkaan lopulta ole se määräävin karuutta aiheuttava tekijä. Ne on ihan muut asiat sitten.

elco kirjoitti:No kun minä olen muistavinani kuinka se gubbe nimenomaan korosti olevansa tekemisissä jatkuvasti suurten rahojen kanssa. Ehkä ymmärsin ja/tai muistan väärin, mutta minulle jäi käsitys, että kaveri olisi jotenkin ollut mielestään vähän stara duunikuvioissaan. Just sellaseen jäljittelemättömään"minulle positio merkitsi paljon enemmän aiemmin kun sitä ei vielä ollut"-tyyliinsä.

*repeilyä*

...Mullekin jäi pari jotain korostusjuttua mieleen, mutta ei hänelle raha niin keskeistä ole että erityisesti juuri sitä vaivautuisi korostamaan. Varmaan on korostanut vastuuta tai arvonluontia tjsp.

Emmä tiedä. Aivan sama. Pyydä se tänne takas, jooko?

En usko että tulee. Kuten todettu, hän ei jaksa motivoitua opettelemaan sellaista kommunikointitapaa, jolla Kitinässä saisi asiansa ymmärretyksi. Ei taida uskoa hänelle olevan siitä hyötyä muussa elämässä (itse en olisi tästä yhtä varma kylläkään).

Chap kirjoitti: No ekaan kohtaan olettaisin, että molemmat voivat suomessa luoda uraa ihan hyvin. Ja jos haluaa jotenkin optimaalisemmin luoda uraa, niin jenkit lienee molemmille hyvä vaihtoehto siihen.

Ihan pakko kysyä (muiden aloista ja urista mitään tietämättä) miksi oletat, että Jenkit olisivat optimaalisin vaihtoehto luoda uraa?

Euroopan ja Jenkkien tyylierot ovat todella suuret. Jos jokin esim. menestyy Euroopassa, ei se tarkoita että markkinat ovat olemassa Jenkeissä. Enkä nyt puhu musiikista, vaan ihan kaikesta aina palveluista tuotteisiin.

Kreitsu kirjoitti:

Chap kirjoitti: No ekaan kohtaan olettaisin, että molemmat voivat suomessa luoda uraa ihan hyvin. Ja jos haluaa jotenkin optimaalisemmin luoda uraa, niin jenkit lienee molemmille hyvä vaihtoehto siihen.

Ihan pakko kysyä (muiden aloista ja urista mitään tietämättä) miksi oletat, että Jenkit olisivat optimaalisin vaihtoehto luoda uraa?

Jenkeissä pärjää kolmannella kotimaisella, pisnesasiantuntijoiden (SE) liksat ovat kovemmat ja maa on tunnetusti yrittäjien paratiisi (EW). Ei se nyt välttämättä kiistattomasti optimaalisin vaihtoehto ole, mutta jos haluaa uraa luoda, niin ihan hyvä valinta.

EveryWoman kirjoitti: Toisaalta voi myös olla, että käy kuten mm. äidilleni, joka myös aikaisemmin ymmärtääkseni ihan mielellään passasi isääni. Nykyisin nuo mieliteot ovat kadonneet. Eivät siis olleetkaan sisäsyntyisiä vaan johtuivat kasvatuksesta - siitä että hänen päähänsä oli mitä tiukimmin iskostettu naisen arvon riippuvan palvelualttiudesta ja kotirouvafaktorista. Ilmeisesti hän oli sisäistänyt tämän niin hyvin, että ikään kuin kuvitteli nauttivansa tästä naisen roolin toteuttamisesta, kunnes vanhemmalla iällä illuusio haihtui lopullisesti. Nykyisin se, että isä ei osaa edes vettä keittää (totuus!), vaikuttaa olevan hänelle enemmän rasite kuin ihana tilaisuus päästä auttamaan toista.

Tämäkin saattaa olla osin tai jopa enimmäkseen hormonaalista. Menopaussi-iässä naisen hoivaamisviettiä ylläpitävä hormonitaso laskee huomattavasti, eikä miehen passaaminen lasten jo lennettyä pesästä enää nappaa alkuunkaan.

Louann Brizendine:The Female Brain

Voisin suositella ko. kirjaa kaikille naisen elämänkaareen vaikuttavista hormoneista kiinnostuneille, miehistä ainakin Davelle, Elcolle, Chappikselle ja Huimalle. Mielestäni kirja oli täydellinen synninpäästö naisena olemisen sietämättömälle keveydelle ja raskaudelle. Urpiainenkin vois digata. Ja Sanctus.

nowaysis kirjoitti:Menopaussi-iässä naisen hoivaamisviettiä ylläpitävä hormonitaso laskee huomattavasti, eikä miehen passaaminen lasten jo lennettyä pesästä enää nappaa alkuunkaan.

Häh? Outoja sanoja ja niiden yhdistelmiä. AudiMies ei ymmärrä, ei Kiesi-laskurissa mistään menopausseista mitään puhuttu.

Lue säkin toi niin opit uutta

nowaysis kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Toisaalta voi myös olla, että käy kuten mm. äidilleni, joka myös aikaisemmin ymmärtääkseni ihan mielellään passasi isääni. Nykyisin nuo mieliteot ovat kadonneet. Eivät siis olleetkaan sisäsyntyisiä vaan johtuivat kasvatuksesta - siitä että hänen päähänsä oli mitä tiukimmin iskostettu naisen arvon riippuvan palvelualttiudesta ja kotirouvafaktorista. Ilmeisesti hän oli sisäistänyt tämän niin hyvin, että ikään kuin kuvitteli nauttivansa tästä naisen roolin toteuttamisesta, kunnes vanhemmalla iällä illuusio haihtui lopullisesti. Nykyisin se, että isä ei osaa edes vettä keittää (totuus!), vaikuttaa olevan hänelle enemmän rasite kuin ihana tilaisuus päästä auttamaan toista.

Tämäkin saattaa olla osin tai jopa enimmäkseen hormonaalista.

Tai ehkäpä sitä ei vaan enää ole rakastunut?

No, tavallaan se rakastuminenkin on "vaan" kemiallinen reaktio aivoissa

nowaysis kirjoitti:Mielestäni kirja oli täydellinen synninpäästö naisena olemisen sietämättömälle keveydelle ja raskaudelle.

No mut mites me, joilla ei naisellista hoivaviettiä ole ollut minkään ikäisenä? Kuka meille antaa synninpäästön? Jeesus?

Vesper kirjoitti:Tai ehkäpä sitä ei vaan enää ole rakastunut?

Mä tunnen tyypin, jolla ilmiselvästi on suuri hoivavietti, ja se on kyllä havaittavissa oli hän rakastunut tai ei.

Chap kirjoitti:Jenkeissä pärjää kolmannella kotimaisella, pisnesasiantuntijoiden (SE) liksat ovat kovemmat ja maa on tunnetusti yrittäjien paratiisi (EW). Ei se nyt välttämättä kiistattomasti optimaalisin vaihtoehto ole, mutta jos haluaa uraa luoda, niin ihan hyvä valinta.

SE:lle optimaalinen ura != mahdollisimman paljon rahaa. Pitäisi olla järkeäkin siinä, mitä tekee. Jenkit siksi ei hyvä, koska ainakin ydinosaamisalueellaan jenkkifirmat on ylitsevuotavan kiinnostuneita vain ja ainoastaan siitä rahan tekemisestä, joka ajaa kaiken muun ohi.

Mun puolestaan kannattaisi toimia sellaisessa maassa, jossa vaatteeni menisivät hyvin kaupaksi. Jenkkien lähes ainut hieno vaatemerkki, Phi, meni just konkkaan vaikka niillä oli unelmalähtökohdat yrittämiselle (varakkaan miehen vaimon aloittama projekti johon palkattiin kunnon suunnittelija ja mies löi järkyttävästi massia pöytään). Jenkeissä on liian pinnallista ja julkkiskeskeistä se touhu, ei käy mulle.

Näiden lisäksi pitää vielä ottaa huomioon se, pystyisimmekö asumaan ko. maassa. Se, mitä yhteiskunnastaan tiedän (autoilu-, kulutus- ja hysteriakeskeinen), niin ei kyllä oikein nappaa ajatus.

EveryWoman kirjoitti:

Chap kirjoitti:Jenkeissä pärjää kolmannella kotimaisella, pisnesasiantuntijoiden (SE) liksat ovat kovemmat ja maa on tunnetusti yrittäjien paratiisi (EW). Ei se nyt välttämättä kiistattomasti optimaalisin vaihtoehto ole, mutta jos haluaa uraa luoda, niin ihan hyvä valinta.

SE:lle optimaalinen ura != mahdollisimman paljon rahaa. Pitäisi olla järkeäkin siinä, mitä tekee. Jenkit siksi ei hyvä, koska ainakin ydinosaamisalueellaan jenkkifirmat on ylitsevuotavan kiinnostuneita vain ja ainoastaan siitä rahan tekemisestä, joka ajaa kaiken muun ohi.

Mun puolestaan kannattaisi toimia sellaisessa maassa, jossa vaatteeni menisivät hyvin kaupaksi. Jenkkien lähes ainut hieno vaatemerkki, Phi, meni just konkkaan vaikka niillä oli unelmalähtökohdat yrittämiselle (varakkaan miehen vaimon aloittama projekti johon palkattiin kunnon suunnittelija ja mies löi järkyttävästi massia pöytään). Jenkeissä on liian pinnallista ja julkkiskeskeistä se touhu, ei käy mulle.

Näiden lisäksi pitää vielä ottaa huomioon se, pystyisimmekö asumaan ko. maassa. Se, mitä yhteiskunnastaan tiedän (autoilu-, kulutus- ja hysteriakeskeinen), niin ei kyllä oikein nappaa ajatus.

No siis kommentoin lähinnä uran optimoinnin kannalta, en siitä näkökulmasta onko maassa kiva asua. Tarkoitus ei ollut väittää, että hyvä ura = paljon rahaa, mutta pääsääntöisesti nämä menevät käsi kädessä. Jenkit on iso markkina ja siellä on paljon mahdollisuuksia luoda uraa ja erilaisia yrityksiä/yrityskultuureja on moneen lähtöön. Mitä väliä sillä on jos jenkeissä on vähän/ei ollenkaan paikallisia "hienoja" vaatemerkkejä? Kysyntäähän siellä varmasti on.

Minun maailmassani "Jenkit" eivät ole eivätkä tule vaihtoehdoiksi. Toisaaalta minulla ei ole minkäänlaisia ambitioita työuran suhteen. amerikan yhdysvallat taas toimii niin kauan kuin kiinalaiset suostuvat lainaamaan rahaa heille tai niin kauan kuin amerikassa on vielä jotain ostettavaa kiinalaisille. Ainoa positiivinen asia tässä tilanteessa on että Kiina ja yhdysvallat ovat kaukana meistä. Seurasin Aalto-"yliopiston" avajaisia Screenin kautta. siellä toivotettiiin tervemenneeksi, useilla kielillä, kiina, korea, japani, jne. Sitten Lahnanen puhui koulutuksen myynnistä EU:n ulkopuolelle. Thaikut myy meille persettä me myydään "koulutusta".

Chap kirjoitti: No siis kommentoin lähinnä uran optimoinnin kannalta, en siitä näkökulmasta onko maassa kiva asua.

Minusta on aika pöyristyttävä ajatus, etteikö jenkeistä löytyisi ylemmän valkoisen keskiluokan edustajalle yhtään paikkaa, missä ei olisi kiva asua tai missä ei pysyisi asua.

Ihan yhtä lailla kuin sieltä varmasti löytyy paikkoja, joissa ei ole kiva asua.

Suosittelen esim. käymään siellä.

EveryWoman kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Mielestäni kirja oli täydellinen synninpäästö naisena olemisen sietämättömälle keveydelle ja raskaudelle.

No mut mites me, joilla ei naisellista hoivaviettiä ole ollut minkään ikäisenä? Kuka meille antaa synninpäästön? Jeesus?

Mullakaan ei ole minkäänlaista hoivaviettiä ollut koskaan PAITSI kun pääsen koirien pariin. Ja koiranpentujen varsinkin. Alan lässyttään. Lapset ja miehet ei aiheuta mitään hoivaamisen tarvetta.

Karikoista sitten. Minä päätin reilu pari vuotta sitten että minä haluan muuttaa pohjoisemmaksi ja lähemmäs kotia. Tulin kerran Rollosta itkien kotiin ja hellu tuli sitten käymään ja märisin että "nyyyyy mie haluan muutta poh-poh-poh-NIIISK POHJOSEEN" johon hellu sanoi rauhallisesti että "no sit sun täytyy muuttaa". Minä ajattelin että näinkö helppoa se oli, että ei tarvinut edes tingata. Tästähän seurasi sitten pari vuotta kestänyt sotku. Tässä vaiheessa oltiin surattu n 5v. Kahden vuoden määräaika johtui siitä että olin juuri lupautunut Hgissä luottamushenkilöksi ja kausi on kaksivuotinen.

No minä sitten aloin oikeen orientoitumaan siihen että pohjosemmaksi mennään, työnkin puolesta se olisi ollut mahdollista kun meillä on multisaittitiimi ja käytännössä on ihan sama mistä sitä työtä tekee (johon joku nyt sanoo että no miksi et halua vaikka Tokioon - no en halua muuta kun käymään). Katselin asuntojen hintoja jne.

Minusta kuitenkin tuntui että hellu ei oikeen ollut mukana tässä ja sittenpä tyttökaverini kanssa kerran jutellessani tyttökaveri sanoi että "jos se ei oo tajunnu että oot oikiasti lähössä". Niiinnn... No kun märinäepisodista oli mennyt noin puoli vuotta niin sanoin kerran saunassa hellulle ihan ohimennen että "kai sie tajuat että mie oon oikiasti lähössä sinne pohjoseen". Ei se ollut tajunnut. Ja se oli sanonut sen "sit sun pitää muuttaa" VAIN SEN TAKIA ETTÄ MULLE TULIS PAREMPI MIELI, ei se oikeasti ollut sitä mieltä. Olin ihan järkyttynyt kuinka typerä ihminen voi olla, että tommosta menee sanoon. Helluhan ei halua pks:lta mihinkään koska täällä on kaverit ja muuta sellaista. Minä taas olin sitä mieltä että kyllä niitä uusia kavereita saa ja että ei ne mitään oikeita kavereita ole jos kaverisuhde loppuu kun paikkakunta vaihtuu.

Asiaa puitiin sitten aika ajoin, ehdotin myös kompromissejä. N. vuosi sitten hellu muutti mun luo koska hänen silloisessa vuokrakämpässä alkoi putkiremontti. Tarkoituksena oli myös kokeilla että mitenkä se yhteiselo sujuu saman katon alla. Ihan hyvin se sujui. Minä puhuin muutosta ja sen vaihtoehdoista, tyyliin että voisin ehkä jäädä pks:lle mutta en tähän kämppään. Että pitäisi olla isompi asunto jossa on piha.

Viime kesänä asia levisi silmille. Mökillä. Ja taas saunassa. Keskustelu meni siihen tyyliin että pitäisi joku ratkaisu tehdä "jos me meinataan yhdessä jatkaa". Anteeks mitä? Että jos meinataan yhdessä jatkaa? Minä ainakin olin siinä uskossa että yhdessä halutaan jatkaa, siksihän minä niitä kompromissejäkin esitin. Hellu jatkoi "kun en mä tiedä onko musta yhteisasujaksi, eihän mun isästäkään ollut". Voi hevonvitunperkele oli mun mieliala silloin.

Asia hautautui noin viikoksi. Palasimme mökiltä Hkiin ja minä puin jo asiaa päässäni ja sen tyttökaverin kanssa siihen malliin että erohan tästä tulee. Eräs kaunis sunnuntaipäivä elokuussa sitten kysyin hellulta että onko se miettinyt tulosta tälle dilemmalle. Kahden vuoden määräaika lähestyi loppuaan ja pari kuukauden päästä pitäisi ilmoittaa että missä kaupungissa asettuu ehdolle luottamusmiesvaaliin. Asiaan pitäisi siis saada ratkaisu mitä pikimmiten. Ei hän kuulema ollut miettinyt ratkaisua. Hän ei osaa sitoutua. Blahblahblah. Hän itki ja sanoi että ei hän halua näin hyvää juttua lopettaa mutta että ei hän osaa sitoutua. Ei muuten osannut sitoutua mihinkään, hän oli jo tähän mennessä puhunut kolmisen vuotta oman asunnon ostamisesta mutta ei ollut saanut aikaiseksi (mua ärsyttää ihmiset jotka "ei saa aikaiseksi"). Minun piti selittää mitä minun mielestä sitoutuminen tarkoittaa. Eihän se ole sitä että hakataan kiveen että ollaan loppuelämämme yhdessä, vaan sitä että sanoo ääneen että haluaa yrittää ja tehdä kaikkensa sen eteen että ollaan yhdessä. Jos se ei onnistu niin sitten ei, muttta ainakin on yritetty.

Se, että hänen isästään ei ollut yhteisasujaksi ei tarkoita mitään tässä meidän suhteessa, että sitä ei oikeasti voi tietää onko hellusta siihen ennen kuin kokeilee sellaisessa asunnossa josta tulee molempien koti - nythän asuimme minun asunnossa joka ei oikein tuntunut hellusta kodilta. Noin kahden tunnin vääntämisen jälkeen sanoin myös että mulle ei ole vaihtoehto se, että me edelleen surataan mutta että molemmat asuu pks:lla omissa kämpissään. Mulla oli tasan kaks vaihtoehtoa; joko muutan pohjoseen ja ehkä kokeillaan kaukosuhdetta - mikä ei olisi varmaankaan toiminut - tai sitten muutetaan pks:lla isompaan asuntoon jossa on piha ja minä otan koiran. Tähän hellu vastasi että "jaa, no ei kai se auta ko pankkiin lähtiä huomenna"

Saman tien hellu sitten alkoi katselemaan asuntoja - siis ihan saman tien tuon pankkiinlähtölausahduksen jälkeen. Speksattiin mitä halutaan, paljonko tarvitaan lainaa, mihin meillä on varaa jne. Seuraavalla viikolla mentiin pankkeihin, saatiin tarjoukset ja lainalupaus ja jos seuraavan viikonloppuna oltiin katselemassa asuntoja. Asunto löytyi lokakuussa hauskasti silleen että olin Rollossa metsällä kun hellu bongas kämpän ja siitä tehtiin tarjous vaikka en ollut nähnyt koko kämppää muuta kuin kuvista ja se tarjous meni vielä läpi. Näin asunnon palattuani seuraavalla viikolla kun kaupantekopäivämäärä oli jo sovittu. Muutimme marraskuussa ja joulukuussa aloin soitella koirankasvatttajille ja nyt on karvakasakin tilauksessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tarinan opetus: älä sano mitään mitä et tarkoita edes siinä tapauksessa että toiselle tulisi siitä parempi mieli. Toinen opetus: varmista että toinen puolisko on tajunnut mitä oikeasti olet haluamassa ja tekemässä.

Sivujuonteena tähän liittyy se, että mua ärsytti elokuussa se että me harrastettiin niin harvoin seksiä. Jos minä en tehnyt aloitetta niin mitään ei tapahtunut. Siinä ehtojenlateluvaiheessa sanoin tästä ja mietittiin että miten tämä asia ratkaistaan. Sovittiin sitten että aloitetaan sillä että meille tulee seksipäivä. Joka maanantai pannaan, huvitti tai ei. Me aloitettiin heti seuraavana päivänä Tämä temppu toimi hyvin, nyt seksipäivä on levinnyt muihinkin viikonpäiviin eikä se maanantai ole enää oikeestaan seksipäivä. Saan ilman seksipäivääkin tarpeeksi munaa.

Huhhuh, tulipa pitkä avautuminen.

Chap kirjoitti: No siis kommentoin lähinnä uran optimoinnin kannalta, en siitä näkökulmasta onko maassa kiva asua. Tarkoitus ei ollut väittää, että hyvä ura = paljon rahaa, mutta pääsääntöisesti nämä menevät käsi kädessä. Jenkit on iso markkina ja siellä on paljon mahdollisuuksia luoda uraa ja erilaisia yrityksiä/yrityskultuureja on moneen lähtöön. Mitä väliä sillä on jos jenkeissä on vähän/ei ollenkaan paikallisia "hienoja" vaatemerkkejä? Kysyntäähän siellä varmasti on.

Öh, kyllä se "optimaalisin maa" uran kannalta pitää määritellä ihan sen oman tuotteen/palvelun kautta eikä nimeämällä sokkona jotain tiettyä maata vaikkapa nyt Jenkkejä. Ellei sitten halua luopua omasta tyylistään ja muokkautua tietynlaiseksi eli rakentaa se tuote/palvelu yksinomaan markkinoiden mukaan.


Ps. Olen käynyt Jenkeissä ja aion mennä uudelleen. Poissuljettua ei myöskään ole, että muutan sinne.

martza kirjoitti:

urpiainen kirjoitti: On todella hienoa, että Martza halusi ja pystyi turvaamaan lapsilleen ympäristön ja kodin jatkuvuuden avioerosta huolimatta silloin, kun lapset kasvoivat aikuisiksi. Mutta se on nyt tehty: suo Vaimolle oma koti.

Kirjoitit mielestäni naulan kantaan. Kiitos paljon

Olen aina ollut hänen lapsilleen todella vieraanvarainen ja tuntuu välillä, että olisin tuntenut heidät jo kymmeniä vuosia.
Eivät kai he jäisi meille niin usein yöksi nukkumaan vaikkaa nukkuvatkin silloin lattialla, kun ylimmärääisiä sänkyjä ja tiloja ei ole.
Musta nyt vaan tuntuu, että vaimon korvien välissä olisi pientä viilaamista. Hän suotta ajattelee sellaisia asioita lastensa puolesta, jolla tapaa hänen lapsensa eivät varmaankaan ajattele.

Urpiainen on oikeessa, Martza kans. Vaimo voisi nyt ehkä hiukan miettiä tai häntä voisi varovaisesti töniä siihen suuntaan että hän jopa uskaltaisi ääneen sanoa Martzalle että "vaikka halusin itse muuttaa tähän sinun taloon, niin ratkaisu oli väärä, ei tästä tule meidän kotia, tämä on sinun koti jossa minäkin asun, niin että voisimmeko muuttaa yhteiseen asuntoon josta tulee meidän molempien koti". Ja vaimo voisi kans miettiä keskenään miksi puhuu lapsista jos (huom siis jos, enhän tiedä vaimon aivoituksia) kyse on oikeasti omista tarpeistaan. Omalle miehelleen vielä, ei uskalla (?) sanoa suoraan.

Me kun muutettiin marraskuussa niin minä muutin minun kodista, hellu muuttin mun kodista jossa hän asui. Uusi asunto tuntui hellusta kuulema heti kodilta, mulla meni kauemman aikaa varmaan sen takia että olin pari vuotta orientoitunut muuttavani jonnekin ihan muualle. Joululomalta pohjoisesta palattauani tähänkiin kämppään oli jo ihan kiva tulla. Ihan siis ei joululahjatoive (=oma koti) toteutunut mutta sitä kohti ollaan menossa vahvasti. Tästä tulee molempien koti!

Kreitsu kirjoitti:

Chap kirjoitti: No siis kommentoin lähinnä uran optimoinnin kannalta, en siitä näkökulmasta onko maassa kiva asua. Tarkoitus ei ollut väittää, että hyvä ura = paljon rahaa, mutta pääsääntöisesti nämä menevät käsi kädessä. Jenkit on iso markkina ja siellä on paljon mahdollisuuksia luoda uraa ja erilaisia yrityksiä/yrityskultuureja on moneen lähtöön. Mitä väliä sillä on jos jenkeissä on vähän/ei ollenkaan paikallisia "hienoja" vaatemerkkejä? Kysyntäähän siellä varmasti on.

Öh, kyllä se "optimaalisin maa" uran kannalta pitää määritellä ihan sen oman tuotteen/palvelun kautta eikä nimeämällä sokkona jotain tiettyä maata vaikkapa nyt Jenkkejä. Ellei sitten halua luopua omasta tyylistään ja muokkautua tietynlaiseksi eli rakentaa se tuote/palvelu yksinomaan markkinoiden mukaan.


Ps. Olen käynyt Jenkeissä ja aion mennä uudelleen. Poissuljettua ei myöskään ole, että muutan sinne.

En ole määritellyt optimaalisinta maata, enkä sokkona. Jos EW:n liikeideana on esim. hänen palkittu vaatesarjansa feministisemmästä businesspukeutumisesta, niin kyllä varmasti sille löytyy isommat markkinat jenkeistä kuin Suomesta. Mahdollisesti niitä vaatteita pitäisi vähän tuunata jenkkiläiseen makuun (lisätään isompia kokoja?), mutta olen käsittänyt, että EW on tässä suhteessa enemmän liikenainen kuin taiteilija ja moinen tuunaus on ihan ok. Eikä jenkit ole ainoa vaihtoehto, miksei vaikkapa aussit tai uk olisi myös ihan hyvä vaihtoehto uranäkökulmasta sekä EW:lle että SE:lle.