NuoriD kirjoitti:
Tuo sun "love shyness" on vain pieni indikaattori laajemmista mielenterveysongelmistasi.
Asiaa voisi verrata siihen, että skitsofreenikko jankuttaisi, miten kaikki olisi hyvin, kunhan vain hampaista saisi mikrofonit poistettua. Sitten ei olisi mitään ongelmaa..
Niin paljonko sait itse tuosta testistä? Pystytkö itse yhtään samaistumaan sellaiseen, joka saa alla neljäkymmentä pojoa noinkin "kilteistä" tilanteista?
Ärsyttävää asenteessasi on että yrität poispyyhkäistä ongelmani inttämällä kuin ongelmaa ei olisikaan. Vaikka aivan selvästi on. Ja helpottavaa, että en olekaan ainoa sillä lailla omituinen. Tuollainen diagnoosintapainen vasta antaa mahdollisuuden käsitellä ongelmaa.
Totta kai minulla on laajempia ja syvempiä mielenterveysongelmia. Mutta tuo, sanotaan vaikka "Love Shyness" on se eniten elämääni invalidisoinut ja poikkeavaksi tehnyt ilmentymä niistä.
Luultavasti takana minulla on yleinen estoisuus olla revitellen oma itseni missä vaan. Mutta silti tiedän minuakin paljon arempia ihmisiä, jotka eivät uskaltaisi tehdä mitä minä olen tehnyt. Ja silti he uskaltavat iskeä naisia. Mikä on minusta täysin nurinkurista. Ei mikään voi olla dramaattisempi ja uskallusta vaativampi asia kuin naisen pokaaminen.
Kun tää ketju nyt näkyy menevän taas mun Rööriin, niin annanpa palaa ja selitän.
Ensinnäkin tietysti fyysiset alemmuudet. Habituksen lisäksi se tosiasia, että kehityin fyysisesti tosi hitaasti. Olin pikkupoika kun muut olivat jo aikamiehiä. Näin vuosia ja vuosia, jolloin oli selvää, ettei minun asiani ole yritellä ikäisiäni tyttöjä/naisia. Sitten viimeisen kymmenen vuoden aikaan äkkiä vanhetuin, ja nyt minulle sanotaan että olen liian vanha alle menopaussi-ikäisille naisille. Koska olin sopivan ikäisen näköinen? En kai kun viikon-pari.
Kulttuuriero.
Esimerkiksi Kitinän neuvoissa on perseestä, että minun oletetaan olevan vajavainen, harjoituksen puutteessa kun en sopeudu nykyiseen pariutumiskulttuuriin, esim. baarien maailmaan, Tämä vastaa sitä, jos sinulle Dave kerrottaisiin, että kyllä sinäkin vihervasemmistopiireihin pääset ja kettutyttöä saat, kunhan vaan otat ituhippien neuvoista vaarin ja sopeudut. Arvaan, että niin ylimielinen asenne ja omien arvojesi pitäminen lähinnä sairautena tai harjoituksen puutteena vituttaisi sinua.
Sitten eksistentialistis-vittumaiset syyt. Nämä toki kuulostaa oudoilta, jos ette ole koskaan ajatelleet. Mutta mitä vikaa näissä on loogisesti?
Kyse ei ole niinkään naisen pelosta tai liiasta naisen kunnioituksesta. Eikä yleisujoudesta muilla aloilla.
Naisen iskeminen on
ylimääräistä. Se on kaiken välttämättömän arjen päälle. Ihmiset hoitavat asiallisia asioitaan ja minä asioin heidän kanssaan. Ei ongelmaa, oli vastapeluri mies tai nainen. Mutta että sen lisäksi pyrkiä, suorastaan tyrkyttäytyä jonkun niistä kanssa romanttiseen/seksisuhteeseen? Sehän on tarpeetonta, päälleliimattua, täysin ylimääräistä arjen asioiden hoidon päälle.
Lisäksi onhan aloite romanttiseen/seksisuhteeseen tai edes sellaisen mahdollisuutta luotaaville treffeille ihan eri sfääreissä kuin muut ihmissuhteet. Intiimiteetiltään ja tyrkkyydeltään verrattavissa, jos (Kuvitellaan nyt ilman houmoufiiliksiä) sinä Dave menisit sanomaan jollekin vieraalle miehelle: "Minä haluan olla sinun ystäväsi.". Pystyisitkö, vai menisikö pupu pöksyyn? Jos et uskaltaisi, niin siirrä se tunnetila siihen mitä minä koen naisten kanssa. Naisen kanssa se on toki 10 kertaa dramaattisempaa, koska kaikki tietävät että onhan se seksipuolikin, äärimmäinen intimiteetti, siinä mielessä. Joten jos et pysty tuntemattomalle miehelle sanomaan "Minä haluan olla sinun ystäväsi", niin miten helvetissä olet uskaltanut pokata naisia ja ihan seksiin asti? En käsitä. Mahdatko käsittää itsekään.
Sitten vielä metafyysisemmin. Huomautan kuitenkin, että nämä ovat ongelman jälkikäteistä itseanalyysiä, ei niin että ensin olisin filosofoinut ja sitten tullut Love Shyksi. Vain teoriaa tämä.
Jokainen ihminen ON saari. Jos kuvittelee olevansa ihmisenä osa ryhmää, alkio joukko-opissa, kaikki samaa ja sitten leikitään... ei ehkä ole huomannut, että maailmaa voi kokea vain oman itsensä kautta. Ei kenenkään muun ihmisen aistein tai ajatuksin. Jotta tuota et käsittäisi ihan narsismiksi tai solipsismiksi, niin siihen liittyy totta kai tieto, että jokainen muukin ihminen on samalla lailla erillinen, kuin kokonainen toinen maailmankaikkeus.
Minä sitten voin kevyesti kaveerata näiden muiden, minusta erillisten olentojen kanssa. Voin yrittää tehdä tuotteita/palveluja heidän käyttöönsä. Voin tapella heitä vastaan henkisesti ja fyysisesti. Yhteistä näille on, että ne eivät ole kovin intiimiä, eikä niissä tarvitse
itse kelvata. Sen sijaan romanttisessa/seksisuhteessa pitäisi kelvata
itse, psyykkisesti ja fyysisesti. Eikä vain jonkun tekemäni pitäisi kelvata.
Usko tuollaiseen kelpoisuuteensa niille erillisille, kokonaisille toisille maailmoille, siis tietoisille muille olennoille, minun käsittääkseni edellyttää aivan Jumalankaltaista itsetuntoa. Tästä päättelenkin, että te muut ihmiset olette Jumalia tai ainakin Ylijättiläisiä.
Tai sitten ette vaan ole sattuneet näitä ajattelemaan ja tuntemaan. Nyt kun luette, miten uskallatte enää pokailla naisia?
Tietysti voisi olla, että osaatte ulkoistaa romanttis/seksipokailut vain itsenne ulkopuoliseksi tuotteeksi. Tai sitten kuten Dilbertissä kerran oli neuvona: "Ajattele muita ihmisiä huonekaluina."
Minä en osaa. En ilman lobotomiaa.
)
Osaat kirjoittaa lennokkaasti ja hauskastikin ja varmasti moni mimmi lueskelisi sun meilejä mielellään hämärinä talvi-iltoina.
