Kitinä

SingleMalt kirjoitti:Miehet eivät saa iloa hieromasauvasta.

Vive la Revolución!

AarneAnkka kirjoitti:

SingleMalt kirjoitti:Miehet eivät saa iloa hieromasauvasta.

Vive la Revolución!

Veikkaanpa, että tuollainen laite ei ikinä kuuna kullan valkeana anna samanlaisia kiksejä miehille, kuin sauva naisille.

Mutta olishan sitä realdoll. Mitähän pankissa sanoisivat kun hakisi autolainan realdoll:iin..

AarneAnkka kirjoitti: Joo, aika lailla kuten kuvailin. Miehillä on hirveät määrät ilmoituksia, ja he myös vastaavat aktiivisesti (eli naiset saavat miltei aina vastausryöpyn)..

Olit tosiaan jo tuossa aloitusviestissä kuvaillut ko.meiningin - en vain huolimattomuuttani/höperyyttäni sitä huomannut/muistanut, anteeksi.

Tuli tässä mieleen että olisiko se innokkuus miehillä sitten osoitusta epätoivosta vai jostakin muusta..? Jos yhdellä ukkelilla on tuhansittain ilmoituksia itsestään ja sitten siinä sivussa vielä vastailee satapäiselle naisjoukolle esimerkiksi samanlaisin vastauksin/massapostailee, niin voisi ajatella että miehen paneutuminen suhdepuoleen on aika pintapuolisen kepeää.. Haluaako tällainen tyyppi oikean suhteen vai vain jonkinlaisen kopiotuotteen suhteesta vai etsiikö hän sittenkin vain seksiä ja mahdollisimman monelta suunnalta.. vai onko hän vain epätoivoinen yrityksissään löytää se oikea suhde ja oikea nainen itselleen? Mikseivät naiset toimi vastaavalla tavoin samoissa määrin, niin, en oikein tiedä (tietäminen = luuleminen) paitsi * seksipointin osalta.

Päteeköhän toi miesten innokkuus-juttu ilmoituksen kuin ilmoituksen kohdalla? Mikä on innokkaiden miesten haravointimenetelmä ilmoitusten suhteen? Vonkaajien kohdalla asian voisi nähdä yksiselitteisen selvänä : vonkaajat vonkaavat saadakseen joltakin taholta seksiä. Miesten näkyvämpi vonkausinnokkuus voi olla seurausta siitä, että naisten on yleisesti ottaen helpompi saada * seksiä halutessaan ja jos näin on, ei vonkuuseen asti tarvitse mennä (mikäli seksiä on jostain syystä pakko saada).

HellBell kirjoitti:Mikseivät naiset toimi vastaavalla tavoin samoissa määrin, niin, en oikein tiedä (tietäminen = luuleminen) paitsi * seksipointin osalta. ... Miesten näkyvämpi vonkausinnokkuus voi olla seurausta siitä, että naisten on yleisesti ottaen helpompi saada * seksiä halutessaan ja jos näin on, ei vonkuuseen asti tarvitse mennä (mikäli seksiä on jostain syystä pakko saada).

"Jostain syystä pakko saada". Niin... eli miksi miehet haluavat niin paljon sitä seksiä että se ajaa heidän vonkhaamaan, vinkumaan, olemaan hyypiöitä ja ahdistelijoita, ja nöyryyttämään itsensä kerta toisensa jälkeen?

En sano että kaikki miehet ovat näitä vinkuvonkuhyypiöitä, mutta kun niitä on (tarinoiden perusteella) niin monta.

Miksi?

Kuulin jostain sellaisen lentävän lauseen, että naisilla on 4 kertaa voimakkaammat panohalut kuin miehillä, mutta he ovat 10 kertaa parempia hillitsemään ne.

Aito_Johanna kirjoitti:

Hebuli kirjoitti: Naisten tavanomainen vaatimuslista parinmuodostukselle saattaisi olla esim.:

1. Siittäjä.
2. Elättäjä.
3. Suvun ja yhteiskunnan paineet parinmuodostukselle, ettei kukaan pääse haukkumaan vanhaksipiiaksi.
4. Miehen statusarvo.
5. Romantiikkaa, joku joka asettaa jalustalle ja ihailee.
.
.
.
64. Seksiä (joissakin tapauksissa).

Toivottavasti tämä oli provo? Et kai tosissasi usko naisten ajattelevan näin?

Aijjjaa? Mihin järjestykseen nuo ylläolevat pitäisi sitten asettaa?

AarneAnkka kirjoitti:

HellBell kirjoitti:Mikseivät naiset toimi vastaavalla tavoin samoissa määrin, niin, en oikein tiedä (tietäminen = luuleminen) paitsi * seksipointin osalta. ... Miesten näkyvämpi vonkausinnokkuus voi olla seurausta siitä, että naisten on yleisesti ottaen helpompi saada * seksiä halutessaan ja jos näin on, ei vonkuuseen asti tarvitse mennä (mikäli seksiä on jostain syystä pakko saada).

"Jostain syystä pakko saada". Niin... eli miksi miehet haluavat niin paljon sitä seksiä että se ajaa heidän vonkhaamaan, vinkumaan, olemaan hyypiöitä ja ahdistelijoita, ja nöyryyttämään itsensä kerta toisensa jälkeen?

En sano että kaikki miehet ovat näitä vinkuvonkuhyypiöitä, mutta kun niitä on (tarinoiden perusteella) niin monta.

Miksi?

Kuulin jostain sellaisen lentävän lauseen, että naisilla on 4 kertaa voimakkaammat panohalut kuin miehillä, mutta he ovat 10 kertaa parempia hillitsemään ne.

No kato asiahan on yksinkertainen, kun mitä siinä menettää jos kysyy? Ei mitään eivät he nöyriskele tai satuta itseään henkisesti siinä niille se on yks vatun sama tuleeko pilluu vai ei. Itsekkin olisin voinut viime kerralla kysyä monilta annakko pilluu vai nussinko äitiäs ja välttämättä pillu ei olisi ollut mielessä kunhan vaan pitää hauskaa omalla tavallaan ja jos olisi tullut pimppia niin mitä se olis haitannut?

mölli kirjoitti:No kato asiahan on yksinkertainen, kun mitä siinä menettää jos kysyy?

Joo, mutta miksi on koko ajan pakko kysyä? Mikseivät naiset (yleensä) vonkaa? Jälkimmäinen on looginen seuraus edellisestä -ei tarvi vongata kun tullaan vonkaamaan - mutta mistä tuo ensin mainittu johtuu?

KGrilli kirjoitti: näin illan päätteeksi suuri paljastus : PROVOOOOOOOOOOOOOOOOO

Oli todella hyvä provo.
Aavistin sen heti, luettunani aloitustekstisi. Olisin todella ollut sinuun pettynyt noilla ajatuksillasi, että voiko nykyajan naisella olla noin typerät ja vanhanaikaiset ajatukset miehistä ja kaiken lisäksi niitten yleistäminen koko mieskuntaa kohtaan.
Onneksi olkoon hyvästä PROVOSTA.
Oli hyvää ajatusten vaihtoa miesten ja naisten välillä.

martza kirjoitti:

KGrilli kirjoitti: näin illan päätteeksi suuri paljastus : PROVOOOOOOOOOOOOOOOOO

Oli todella hyvä provo.

Odotappa sitä kun joka toinen alkaa täällä sun kanssa "keskustelleista" hutaaa lopuksi: POROOOOOOOO!

Dumari kirjoitti: Odotappa sitä kun joka toinen alkaa täällä sun kanssa "keskustelleista" hutaaa lopuksi: POROOOOOOOO!

AarneAnkka kirjoitti:Mikseivät naiset (yleensä) vonkaa?

Naiset eivät vonkaa, koska sitä ei pidetä naiselle sopivana. Naisen pitää ajatella mainettaan ja olla pidättyväinen. Irtoseksi on pahasta. Tiedäthän, lutka, huora, jakorasia. Monilla naisilla tämä on ihan itsesensuuria, ei siinä yhteiskunnan paine oikeasti tunnu. Lisäksi irtoseksi baaripokan kanssa on huono tapa aloittaa pidempää ihmissuhdetta, onnistumisprosentti ei ole korkea ja kumppanin laadustakaan ei voi ihan olla selvillä vielä siinä vällyjen väliin hypätessä. Irtoseksi sinänsä taas on harvan mielestä ns. hintansa väärti.

Toisaalta mikä pakko on pitää tähtäintä seksissä, kun tutustuu uuteen ihmiseen, sekö se on kaikkein merkinttävin päämäärä että saa seksiä?

HellBell kirjoitti: Tuli tässä mieleen että olisiko se innokkuus miehillä sitten osoitusta epätoivosta vai jostakin muusta..? Jos yhdellä ukkelilla on tuhansittain ilmoituksia itsestään ja sitten siinä sivussa vielä vastailee satapäiselle naisjoukolle esimerkiksi samanlaisin vastauksin/massapostailee, niin voisi ajatella että miehen paneutuminen suhdepuoleen on aika pintapuolisen kepeää.. Haluaako tällainen tyyppi oikean suhteen vai vain jonkinlaisen kopiotuotteen suhteesta vai etsiikö hän sittenkin vain seksiä ja mahdollisimman monelta suunnalta.. vai onko hän vain epätoivoinen yrityksissään löytää se oikea suhde ja oikea nainen itselleen?

Netin helppous ja nopeus mahdollistavat tämän, enkä siinä mitään pahaa. Jos oikeasti on jonkinlaista kumppania vailla, on ihan hyvä "haravoida laajemmalta alueelta".

Tosin ainakin chat-huoneissa huomaa, että tuoreet, chattimisen hurmaan ihastuneet miehet ja naiset ovat kuin lapsia karkkikaupassa: eivät tiedä, mihin huomionsa kohdistaisivat ja kahmivat privoja tms. sylikaupalla. Kokeneet chattaajat osaavat usein karsia jyvät akanoista.

Mitä olen miesten kommentteja kuullut, niin on niitä "hyypiöitä" naisissakin. Monet miehet menevät halpaan nähdessään sähköpostiviestin liitteenä kuvan kauniista silmistä, hymystä ja naisellisesta ulkonäöstä. Saattaa kestää aikansa, ennen kuin meiliystävä ja mahdollinen deittikumppani osoittautuu hormoonihirviöksi ja psykoksi.

Tämän kykenee valitettavasti toteamaan vasta henkilön tavattuaan ja tämän kanssa pidemmän aikaa vietettyään. Onpa monet kesäheilat kuulemma osoittautuneet syksyn sateiden tullessa kihloihin ja avioliittoon kiristäviksi riivinraudoiksi ja HUOM! ikään katsomatta. Näitä tarinoita olen miehiltä kuullut.

Itse suhtaudun äärimmäisen kriittisesti netissä oleviin deitti-ilmoihin tai sitä kautta meilejä vaihtaviin henkilöihin. Omat kokemukseni Internetissä ovat vahvistaneet sitä käsitystä, että harvat ihmiset tuntevat itseään ja jos tuntevat, eivät ilmaise sitä rehellisesti vaan kuvailevat itseään deitti-ilmoissa ja sähköpostiviesteissä enemmän sen mukaan, millaisia he haluaisivat olla kuin millaisia he oikeasti ovat.

Ja Aarne, hyvän dynaamisen keskustelun merkki on, että se polveilee ja kiertää ympäri aiheeseen enemmän ja vähemmän liittyviin seikkojen kautta

Onpas täällä keskustelu rönsyillyt

Kgrillille propsit hyvästä provoilusta. Hymy oli herkässä kun lueskelin kunnon tilitystä miähistä

Mjoo sitten taas asiaan ja 5 pennin mielipiteitä.

Aika moni täältä vetää johtopäätöksiä miehistä ja naisista perustuen huomattavasti vanhempaan sukupolveen. Otetaan esimerkkejä keski-ikäisistä miehistä/naisista ja puhutaan niistä aivan kuin ne olisi jotenkin verrannollisia nykypäivän pullamössöihin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että tällä hetkellä sukupolvien välinen kuilu ja eroavaisuus on ehkä suurin kuin koskaan johtuen tekniikan ja yhteiskunnan järkyttävän nopeasta kehityksestä. Itselläni on TODELLA nuoret vanhemmat (eivät vielä viittäkymppiä) ja silti heidän kuviot nuoruudessa ja kasvatukselliset meiningit ovat täysin erilaisia kuin nykypäivänä.

Kun täällä sanotaan, että miehet eivät pärjää ilman naista erityisesti keski-ikään tullessaan niin mistä te sen tiedätte. Tällä palstalla ei kovin montaa "keski-ikäistä" kirjottele ja tuntuu siltä, että monet määrittelevät keski-ikäiseksi jonkun nippa nappa kolmekymppisen. Veikkaan, että KESKI-IKÄISTEN meiningit ovat vallan erilaiset siinä vaiheessa kun meidän sukupolvi siihen ikään ehtii 40v+.

Yhteiskunta ajaa eteenpäin tätä surullisen kuuluisaa "voittaja kerää koko potin ja luuserit karsii evoluutio" suoriutumis ja täydellisyys teoriaa. Kaikkien on oltava täydellisiä ja elettävä täydellisesti. Erheitä ja heikkouksia ei passaa myöntää. Jos päätä pakottaa niin ole hiljaa ja kärsi, avaudu siitä sitten anonyymisti keskustelupalstalla niin ettet nolaa itseäs.
Osa täälläkin sotureina tilittää, ettei tarvitse kumppania ja voi elää yksin vallan mainiosti. Ok, kerros 10 vuoden päästä miltä tuntuu.
Suurin osa "miehet on sikoja, naiset on hulluja sekoja" irtoaa palstalla kuin palstalla lähinnä sellaisten just parinkympin ikään ehtineiden suusta jotka eivät itsekkään tiedä mitä hakevat ja koko ikäryhmä rellestää baareissa ja bileissä minkä ehtii ja hakee kokemuksia elämästä.

Katkeroituneiden kolmikymppistenkin osuus lisääntyy koko ajan koska kukaan ei halua aikuistua. Tällä en tarkoita harmaata pukua päälle ja tylsää elämää vaan sitä, että uskaltaa myöntää oman haavoittuvaisuutensa, virheet ja omat tarpeet. Osata myös hakea sitä oikeanlaista kumppania eikä elätellä jotain fantasioita tai toiveita jotka ovat kuin suoraan demistä.
Jos et ole valmis tutkimaan vähän itseäsi oppiaksesi virheistä ja löytääksesi niitä todellisia asioita mitä hyvältä kumppanilta kaipaa niin se on henk.koht voivoi Sniff..life is hard.

Minkä takia asiat täytyy myös vetää siihen "joko tai" kategoriaan?
Tottakai forumilla asiat käsitellään suurimmaksi osaksi mustavalkoisina, mutta tätä näkee niin paljon ihan normielämässäkin.
"Kuha mä löydän äijän ni vittu se saa sit siivoo, mua ei alisteta"
"Kuha mä löydän sen ämmän ni parempi antaa persettä ja tiskaa, mä oon talon herra!"

Voi jeesus...kuten sanottu..tuota se ehkä oli vuonna keppi ja kivi.
Kannattaisi kaikkien kokeilla ainakin hetken sitä yksinasumista niin oppii perustaitoja mitä saattaapi tarvita joskus tulevaisuudessa:D
Toisen huomioon ottaminen ihan niinQ aikuisten oikeesti on myös PLUSSAA. Kompromissi on kirottu sana nykyisin, mutta ikävä kyllä se toimii pirun hyvin monessa tilanteessa. Ei saa olla niin saatanan ylpee ettei voi vähän antaa periksi.




Joo..jos sitä palais vähän takas työn ääreen..

äh, paskat..

KGrilli kirjoitti:
äidit paapovat poikiaan, antavat kaikkensa poikiensa eteen, passaavat, lähtkökohtaisesti olettavat että poikien ei kuulu oppia siivoamaan, käymään ruokakaupassa, silittämään vaatteitaan tai erottelemaan pyykkiä värien mukaan. se tekee pojista (ja myöhemmin miehistä) avuttomia, passaamiseen tottuneita nyhveröitä, jotka tarvitsevat uuden "äidin" vaimon roolissa hoitamaan näitä ah-niin-kovin-vieraita käytännön asioita.

Ei mulla ole miespuolisia kavereita paljonkaan jotka eivät olisi joutuneet kotitöihin? Muutenkin on enemmän käsitys että nykyään parikymppiset tytöt on niitä uusavuttomia jotka eivät osaa laittaa ruokaa tms. (Eivät kaikki) Ja useimmat jätkät saa armeijassa aikamoisen selviytymiskurssin. Likoille voisi keksiä jotain vastaavaa.

Muutenkin sanoisin että laiska töitään laskee. Jos tyttö heti tykittää että ei ainakaan siivoa, tiskaa tms. niin jääköön hyllyyn Paljon parempi puhaltaa yhteen hiileen kun tapella tollasistakin asioista. Itse kun pärjää niin ei kumppania ainakaan sen perusteella tarvitse valita että kuka tulisi pesemään pyykit ja tiskaamaan. Voi keskittyä niihin tärkeämpiin asioihin kuten ulkonäkö ja tissien koko.

Hebuli kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:

Hebuli kirjoitti: Naisten tavanomainen vaatimuslista parinmuodostukselle saattaisi olla esim.:

1. Siittäjä.
2. Elättäjä.
3. Suvun ja yhteiskunnan paineet parinmuodostukselle, ettei kukaan pääse haukkumaan vanhaksipiiaksi.
4. Miehen statusarvo.
5. Romantiikkaa, joku joka asettaa jalustalle ja ihailee.
.
.
.
64. Seksiä (joissakin tapauksissa).

Toivottavasti tämä oli provo? Et kai tosissasi usko naisten ajattelevan näin?

Aijjjaa? Mihin järjestykseen nuo ylläolevat pitäisi sitten asettaa?

No ainakin tuo "elättäjä" huimasti paljon alemmaksi. Oletus siitä, että naiset odottavat melkein ensisijaisesti miehestä itselleen elättäjää, on kerta kaikkiaan absurdi maassa, jossa naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten ja töissäkäyntiprosentti vähintään yhtä suuri ja jossa avioliitot solmitaan keskimäärin korkeassa kolmenkymmenen iässä, jossa suurin osa naisista on jo vuosikausia elättänyt itsensä omalla työllään - useilla on jopa kunnianhimoisia urasuunnitelmia - ja monella jo kertynyt itse hankittua omistusasuntoa yms. materiaalista turvaa. Millä viiskytluvulla sä oikein elät?
Samaten statusarvo ei ole useimmille naisille ollenkaan niin tärkeä kuin miehet joko mielellään (itseään täynnä olevat polleat ekonomipellet) tai harmissaan (alemmuudentuntoiset dropoutit) kuvittelevat, kuten tälläkin keskustelupalstalla on tuhanteen kertaan terotettu (vaan ei mene jakeluun, ei).
Ja seksi tietysti ylemmäs. Jos oman empiirisen kokemuksesi perusteella naiset haluavat vihoviimeiseksi seksiä, oisko syytä etsiä syytä siltä puolen pöytää?

Faghag kirjoitti:Itse suhtaudun äärimmäisen kriittisesti netissä oleviin deitti-ilmoihin tai sitä kautta meilejä vaihtaviin henkilöihin. Omat kokemukseni Internetissä ovat vahvistaneet sitä käsitystä, että harvat ihmiset tuntevat itseään ja jos tuntevat, eivät ilmaise sitä rehellisesti vaan kuvailevat itseään deitti-ilmoissa ja sähköpostiviesteissä enemmän sen mukaan, millaisia he haluaisivat olla kuin millaisia he oikeasti ovat.

Hieman ennakkoluuloista, perhaps? Olen ymmärtänyt että mailailu ei ole sinulle kovin luontevaa ja muistaakseni sanoit syyksi kärsimättömyytesi. Tämä on toki ihan OK, mutta hieman ahdasmieliseltä vaikuttaa tuo maileja vaihtaviin ihmisiin "äärimmäisen kriittisesti" suhtautuminen.

Tiedoksesi: kun olin muutama vuosi sitten sinkkuna puolisentoista vuotta (seurusteltuani sitä ennen seitsemän vuotta kahdessa eri suhteessa), nettideittailu ajoi asiansa vallan mainiosti! OK, aika varmaan osittain kultaa muistoja, ja olihan siinä alkuun vähän haparointia ennen kuin oppi miten homma toimii, mutta yhtä kaikki tapasin tuona aikana pitkälti toistakymmentä fiksua ja filmaattista nuorta naista, ja onpa nykyinen elämänkumppaninikin tullut elämääni deitti.netin kautta.

Sanoisin että mitä paremmin itsensä tuntee, sitä kirkkaammin näkee myös toiset. Toki juurikin joissain ihan ensimmäisissä kohtaamisissa teki sen virheen että tulkitsi turhan kepeästi toisen sanomisia, mutta kyllä sitä aika pian oppi näkemään tekstistä läpi. Itse siis en kokenut tätä juuri minkäänlaisena ongelmana; oikeastaan se, että jonkin huomasi selittävän jotain mitä lie kuvitelmia tai persoonatonta perusshittiä, toimi nopeana signaalina siitä ettei tämä nyt ainakaan ole sitä mitä etsin. Toisaalta on niinkin, että jokaisen ihmisen on mahdollista oppia tuntemaan itsensä, joten kyllähän sitä potentiaalisillekin kirjoittaa voi.

Chat sen sijaan oli omasta näkökulmastani ihan turhaa hommaa: kauheaa läähätystä, häiriköitä, kaiken maailman urpoja jatkuvasti näkökentässäni ja siten virtuaalisesti elämäni piirissä (ja minun kun on vielä niin vaikea sietää typeryyttä!), kaiken maailman paskanjauhantaa. En kuitenkaan halua tai katso aiheellisesti sitä kategorisesti tuomita, sillä selvästi monet fiksutkin ihmiset kokevat sen toimivan ihan hyvin.

Kukin tavallaan, katsos.

--------

Ei **ttu nyt kyllä väsyttää jo liikaa...

So Easy kirjoitti:

Faghag kirjoitti:Itse suhtaudun äärimmäisen kriittisesti netissä oleviin deitti-ilmoihin tai sitä kautta meilejä vaihtaviin henkilöihin. Omat kokemukseni Internetissä ovat vahvistaneet sitä käsitystä, että harvat ihmiset tuntevat itseään ja jos tuntevat, eivät ilmaise sitä rehellisesti vaan kuvailevat itseään deitti-ilmoissa ja sähköpostiviesteissä enemmän sen mukaan, millaisia he haluaisivat olla kuin millaisia he oikeasti ovat.

Hieman ennakkoluuloista, perhaps? Olen ymmärtänyt että mailailu ei ole sinulle kovin luontevaa ja muistaakseni sanoit syyksi kärsimättömyytesi. Tämä on toki ihan OK, mutta hieman ahdasmieliseltä vaikuttaa tuo maileja vaihtaviin ihmisiin "äärimmäisen kriittisesti" suhtautuminen.

Tiedoksesi: kun olin muutama vuosi sitten sinkkuna puolisentoista vuotta (seurusteltuani sitä ennen seitsemän vuotta kahdessa eri suhteessa), nettideittailu ajoi asiansa vallan mainiosti! OK, aika varmaan osittain kultaa muistoja, ja olihan siinä alkuun vähän haparointia ennen kuin oppi miten homma toimii, mutta yhtä kaikki tapasin tuona aikana pitkälti toistakymmentä fiksua ja filmaattista nuorta naista, ja onpa nykyinen elämänkumppaninikin tullut elämääni deitti.netin kautta.

Sanoisin että mitä paremmin itsensä tuntee, sitä kirkkaammin näkee myös toiset. Toki juurikin joissain ihan ensimmäisissä kohtaamisissa teki sen virheen että tulkitsi turhan kepeästi toisen sanomisia, mutta kyllä sitä aika pian oppi näkemään tekstistä läpi. Itse siis en kokenut tätä juuri minkäänlaisena ongelmana; oikeastaan se, että jonkin huomasi selittävän jotain mitä lie kuvitelmia tai persoonatonta perusshittiä, toimi nopeana signaalina siitä ettei tämä nyt ainakaan ole sitä mitä etsin. Toisaalta on niinkin, että jokaisen ihmisen on mahdollista oppia tuntemaan itsensä, joten kyllähän sitä potentiaalisillekin kirjoittaa voi.

Chat sen sijaan oli omasta näkökulmastani ihan turhaa hommaa: kauheaa läähätystä, häiriköitä, kaiken maailman urpoja jatkuvasti näkökentässäni ja siten virtuaalisesti elämäni piirissä (ja minun kun on vielä niin vaikea sietää typeryyttä!), kaiken maailman paskanjauhantaa. En kuitenkaan halua tai katso aiheellisesti sitä kategorisesti tuomita, sillä selvästi monet fiksutkin ihmiset kokevat sen toimivan ihan hyvin.

Kukin tavallaan, katsos.

--------

Ei **ttu nyt kyllä väsyttää jo liikaa...

Heh, aivan, ja jos satuit lukemaan keskusteluketjua, jonka Aimohaiku aloitti Suhteiluissa otsikolla "Missä tapasit nykyisen seurustelukumppanisi?", olisi sinulle käynyt ilmi, että tapasin nykyisen miesystäväni CHATISSA. Eli kriittisyys on ihan tervettä, mutta se ei välttämättä sulje pois sitä tosiasiaa, että olen tavannut laadukkaan ihmissuhteen paskanjauhantakanavalla

Ja olen edelleen sitä mieltä, että aika moni ihminen esittää muuta kuin onkaan niin IRL kuin Internetissä.

Mutta jokainen meistä on oikeassa oman elämänsä valintojen suhteen

Aito_Johanna kirjoitti:No ainakin tuo "elättäjä" huimasti paljon alemmaksi.

Ehkä termi "elättäjä" on monissa tapauksissa liikaa, mutta:
- Rikkailla Hjallis Hjarkkimoilla yms. on tyttöystävä joka sormelle.
- Vastaavasti työttömät miehet on todettu parisuhdemarkkinoilla suurimmaksi väliinputoajaryhmäksi. Naisiin tuskin pätee sama, työttömyys ei ainakaan yksinään estä naista löytämästä kumppania. Toisinsanoen: useimmille naisille uuden miestuttavuuden työttömyys on suuri turn-off (poislukien ne muutamat hoivaajat jotka haluavat oman rentun jonka pelastaa), miehille naisen työttömyys tai huono työtilanne merkitsee paljon vähemmän.

Oletus siitä, että naiset odottavat melkein ensisijaisesti miehestä itselleen elättäjää, on kerta kaikkiaan absurdi maassa, jossa naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten ja töissäkäyntiprosentti vähintään yhtä suuri ja jossa avioliitot solmitaan keskimäärin korkeassa kolmenkymmenen iässä, jossa suurin osa naisista on jo vuosikausia elättänyt itsensä omalla työllään - useilla on jopa kunnianhimoisia urasuunnitelmia - ja monella jo kertynyt itse hankittua omistusasuntoa yms. materiaalista turvaa. Millä viiskytluvulla sä oikein elät?

Kovin lavennat suomalaisnaisten terävimmän ja menestyvimmän kärjen, ikäänkuin se olisi normi. Ketkäs ne pätkätöistä ja alipalkatuista hoivatöistä kärsivätkään?

Samaten statusarvo ei ole useimmille naisille ollenkaan niin tärkeä kuin miehet joko mielellään (itseään täynnä olevat polleat ekonomipellet) tai harmissaan (alemmuudentuntoiset dropoutit) kuvittelevat, kuten tälläkin keskustelupalstalla on tuhanteen kertaan terotettu (vaan ei mene jakeluun, ei).

Katso neittidetti-ilmot "Etsitään akateemista...". Veikkaan tältäkin osin että miesten ilmoituksissa kyseinen termi esiintyy paljon harvemmin. Jos sinun deitti-ilmoosi vastaa työtön ei-akateeminen mies, kuinka todennäköisesti vastaat takaisin?

Ja seksi tietysti ylemmäs. Jos oman empiirisen kokemuksesi perusteella naiset haluavat vihoviimeiseksi seksiä, oisko syytä etsiä syytä siltä puolen pöytää?

Eiku mulle on tietenkin sattunut ne nymfot, mutkun naiset niin harvoin hakevat seksiseuraa chattideiteissäkään, toisin kuin miehet.

Hebuli kirjoitti:- Rikkailla Hjallis Hjarkkimoilla yms. on tyttöystävä joka sormelle.
- Vastaavasti työttömät miehet on todettu parisuhdemarkkinoilla suurimmaksi väliinputoajaryhmäksi.

Lievän yksioikoista päättelyä harrastatte, herraseni.

Entä silmälasien vaikutus miehen haluttavuuteen? Jos silmälaseja käyttävistä miehistä suurempi osa elää parisuhteessa verrattuna niihin jotka eivät käytä silmälaseja, sen on pakko merkitä että naiset suorastaan rakastavat silmälaseja! Vai? Entä mikä on se kengännumero, joka miehellä tulisi olla naisten suosioon päästäkseen?

Ei se raha ainakaan minulle merkitse juuri lainkaan (paitsi toisen elättäjäksi en haluaisi ainakaan vielä ryhtyä, kun itsellänikin on tiukkaa - mutta siis omillaan toimeentuleva mies riittää hyvin). Ainahan voin itse tienata sen verran kuin elääkseni tarvitsen tai haluan. Sattumoisin ne miehet, joihin olen tähän mennessä ihastunut, ovat lähes poikkeuksetta päätyneet hyviin ammatteihin ja hyville palkoille. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että jokaisella kerralla olen ihastunut mieheen jo ennen kuin hän on aloittanut työuransa, eikä kukaan näistä ole ollut varakkaan perheen lapsi.

Siis todennäköisempi selitys tuossa rikkausskenaariossa lienee se, että naiset pitävät miehissä ominaisuudesta x. Ominaisuus x taas vaikuttaa niin, että mies joutuu muita epätodennäköisemmin työttömäksi, työpaikan menetettyään löytää nopeasti uuden tilalle tai työllistää itse itsensä, ja myös päätyy muita todennäköisemmin hyvätuloisiin tehtäviin. It comes with the package.

EveryWoman kirjoitti:Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että jokaisella kerralla olen ihastunut mieheen jo ennen kuin hän on aloittanut työuransa, eikä kukaan näistä ole ollut varakkaan perheen lapsi.

Sitä valitsee siitä joukosta mihin omat rahkeet riittävät. Entä olitko täysin tiedoton kumppaneittesi opinahjosta alkaessasi seurustella heidän kanssaan vakavammin?

Siis todennäköisempi selitys tuossa rikkausskenaariossa lienee se, että naiset pitävät miehissä ominaisuudesta x.

Jep, se status ja "kyllä tätä kelpaa tyttökavereille ja äitille näyttää"-ominaisuus.


PR... (ei vielä)

Hebuli kirjoitti:Sitä valitsee siitä joukosta mihin omat rahkeet riittävät. Entä olitko täysin tiedoton kumppaneittesi opinahjosta alkaessasi seurustella heidän kanssaan vakavammin?

En. Yhden opinahjo oli tavallinen tamperelainen yläaste. Toinen oli suorittamassa epävarman työllistymisen tutkintoaan loppuun, mutta ei kuitenkaan halunnut tehdä alalla töitä. Suunnitelmissa oli aloittaa heti perään toinen koulutus, jonka läpikäyneistä suurin osa jää työttömiksi tai matalapalkka-aloille koulutusta vastaamattomaan työhön (ja suunnitelma myös toteutettiin). Kolmas suoritti opintoja, joiden jälkeen suurin osa työllistyy keskinkertaisella palkalla ja pienellä osalla on mahdollisuus saavuttaa hyvät tulot. Nykyisen kohdalla oli aika selvää että palkka tulee olemaan hyvä, mutta se miten pitkään hän pysyy tällä alalla ei ole selvää (saattaa periaatteessa koska tahansa suorittaa taloudellisen itsemurhan alaa vaihtamalla).

Hebuli kirjoitti:PR... (ei vielä)

Turhaan panttaat. Julistuksesi tai siitä pidättäytyminen ei vaikuta tapaani käsitellä asiaa.

Faghag kirjoitti:Ja Aarne, hyvän dynaamisen keskustelun merkki on, että se polveilee ja kiertää ympäri aiheeseen enemmän ja vähemmän liittyviin seikkojen kautta

Toki... mutq alkuperäinen kysymys ei ole vieläkään tainnut saada vastausta. Saakohan koskaan...

AarneAnkka kirjoitti:

HellBell kirjoitti:Ei näistä enää ota selvää, mitkä ovat provoja ja mitkä eivät..

Alkuperäinen punainen lanka katosi jonnekin, mutta Marialina taisi pysyä lähimpänä alkuperäistä aihetta.

vai tarkoitatko että marialina oli ainoa jonka kommentti lievitti surkeuttasi ja kuvasi naiset "peräkammarinpojiksi ilman munia"? muiden kommentit vain vahvistivat pahaa mieltäsi ja turhautuneisuuttasi.... ?

KGrilli kirjoitti:vai tarkoitatko että marialina oli ainoa jonka kommentti lievitti surkeuttasi ja kuvasi naiset "peräkammarinpojiksi ilman munia"? muiden kommentit vain vahvistivat pahaa mieltäsi ja turhautuneisuuttasi.... ?

KGrilli, pyydän sinua tiedostamaan että olen huono käsittelemään provojasi. Joko noraan ne tai vittuunnun; en jaksa provoilla takaisin. Jos tavoitteenasi ei ole sinuun totaalisen vittuuntunut minä, niin ole hyvä ja lopeta. Mikä ihmeen tarve sinulla on ylipäätään koko ajan korostaa itseäsi provoilemalla? Mikä tökkii?

Jos taas jaksaisin vastata tosi vittumaisesti ja ovelasti takaisin, pelaisit kuitekin vain "mä vaan provoilin!" -kortin. Ethän sä taida olla kuin yks häiriintynyt palstatrolli. Olet ilmeisesti ottanut minut silmätikuksesi koska et muita oikein osaa kiusata saamatta turpaasi. Olen harjoittanut kärsivällisyyttä kanssasi jo aika pitkään mutta nyt mittani alkaa olla jo täysi.

Te muut, sen kun provoilette GrilliKalkkunalle takaisin ja pidätte hauskaa. Mä en vittu jaksa.