Tupakinpolton lopetus

[Gat]

Olen tupakoinut ikääni nähden lyhyen ajan, siis "vasta" vuoden 1995 lopusta asti. Sitä ennen suhtauduin halveksien isäni "syöpäkääryleisiin" ja olin neuroottisen tarkka, että tupakansavua ei pääse huoneeseeni, tavaroitani saastuttamaan. 1995 lähtien se oli menoa vaan.

Syypääksi (siis mikään ei ole tietenkään mun oma vika, vaan muiden )
lasken sen hoikan tumman pystytisumisun, johon olin toivottomasti rakastunut 1995-1996 ja vieläkin. Nymfimäisestä olemuksestaan huolimatta misu ryyppäsi, kiroili ja tupakoi kuin mies.

Ensitreffien (öitsinkin, en uskaltanut yrittää nussia, enkä seuraavillakaan öitsimisillä) järkytyksen jälkeen pyysin isältäni röökiä. Joka kävi silloin alkuun heti päähän, vaikkei myöhemmin samaa vaikutusta. Jatkossa toivottomasta, mun liian ujosta Rakkaudesta hermostuneena päädyin röökaamaan, jopa ketjussa. Ja siitä tuli addiktio, nykyään kaksi askia päivässä.

Ihan alkuunkin tuli oireita: Keuhkot kipeytyi ja nukkuessa sieraimiin tuli kuin mätänevän lihan haju. Näin unenkin, jossa joku supersirkkeli raastoi keuhkojani. Yritin jo alkuun lopettaa, misun hylättyä minut (johtuneeko, etten yrittänyt mitään? Vai väliin kiilanneesta Nokian insinööristä? Vai että minun muka pitäisi ymmärtää, etten saa, koska en ole ihminen? Joten asiaankuuluvaa, etten yrittänytkään? ) rituaalisesti kirjoitin misun nimen (Anne S. ja jotakin.. ) Malboroon, ja poltin "viimeisen" tupakkini, symbolina.

Ei toiminut.
Sittemmin joka toinen tupakkini on aina se "viimeinen" ja solmin sopimuksia Jumalan kanssa miten auttaa, jos nyt lopetan.. ei toimi.. aina kun vähän hermostuttaa, ja tavan vuoksi muutenkin, mulla on rööki huulessa.

Tämän takia nykyään aamuisin yskin limaa, ja saatanpa oksentaakin, vaikkei olisi krapulaa.

[annepa]

^Sulla on jännästi, että yksin ois helpompaa lopettaa.

Kyseesä on ärsykkeiden minimominen ja toiminnan hakeminen.

No niin menipä taas hankalaksi tämä juttu. Soitin äidille työpaikkailmotuksen ja samalla puhuttiin kesälomasta. Sanoin että haluan mennä yksin mökille niin "YKSIN??!! Onko sulla joku vikana? Et sie ole ennen halunnu yksin olla! Sillon on hilla-aika ja kaikkia, mie lähen kans". Tämähän siis tarkoittaa sitä että olen suurimman osan ajasta sitten metsässä teltassa enkä mökillä mutta en mie sitäkään pane pahakseni. Tulee se maastoontutustumisosasto sitten siinä. Ei sillä oikeen tuo lokiikka toimi; jos mie EN haluais olla yksin niin miksi mie istuisin hirvipassisa syksysin 5 tuntia YKSIN???

En anna tämän lannistaa, teen vain uuden suunnitelman. Suunnitelmaan kuuluu hetteestä juominen ja purossa kylpeminen. Välillä voi käyä tankkaamassa sapuskaa reppuun ja saunomassa mökillä. Ei paha.

[annepa]

Ai niin ja vielä semmonen juttu että minusta on vähän höpöä sanoa että "ekan kerran lopetin vuonna yks ja kaks ja toisen kerran viime vuonna, olen ollut sitten polttamatta 10 kk". Ei se eka kerta ollu lopetus, se oli tauko tai lopetuksen epäonnistunut yritys. Minusta.

[Mylwin]

Kuinka moni täällä on lopettanut?

Joo.

Pysynyt päätöksessään?

Ei.

Onko ollut vaikeeta?

Joo.

Kuinka paljon poltit päivässä ennen lopetusta ja onkohan sillä merkitystä siihen kuinka vaikeeta tulee olemaan?

Liikaa. On.

[NuoriD]

Tarkoitus ei ole lannistaa vaan kertoa asia niin kuin se on. Lähinnä puolustan addikteja niitä vastaan, jotka ovat sitä mieltä että tupakan lopettaminen olisi yksinkertaista.

Taidat vaan tehdä karhunpalveluksen. Kyllä varmaan tupakoijat tietävät, että lopettaminen on vaikeaa ilman erillistä ilmoitusta asiasta. Turha siitä on enää isompaa mörköä tehdä. Motivaatiolla on varmasti vaikutusta tulokseen, eikä motivaatiota varmasti nosta se, että kylmästi ilmoitetaan, että onnistumisprosentti nyt vaan on tuo ja tuo. Siitä lopettaja saa vain yhden tekosyyn lisää olla edes yrittämättä "kun ei kuitenkaan onnistu". Ihan sama kuin sanoisit lihavalle ihmiselle, että sulla on tuommoiset geenit ja raskaat luut; oikeastaan lihavuutesi on noilla todennäköisyyksillä ihan normaalia ja laihduttaminen siksi vaikeaa tai lähes mahdotonta. Jonka jälkeen lihava painuu salaa helpottuneena kiskomaan donitseja, kun oikein on lääkärin suusta tullut todistetuksi, että turhaanpa tässä edes yritetään.

En mä tietenkään potilailleni asiaa noin kerro, vaan koitan psyykata ja kannustaa. Mutta tämä on keskustelupalsta ja täällä voi sanoa asian niin kuin se on.

Tupakoijat toki yleeensä tietävät lopettamisen vaikeudun, sen sijaan ne, jotka eivät ole polttaneet eivät sitä välttämättä ymmärrä. Itse en ole koskaan polttanut, mutta tupakansavussa olen kasvanut, koska molemmat vanhemmat polttivat.

Oma isäni 63 v on nyt ollut 4kk polttamatta. Yli 40 vuotta poltti yli kaksi askia punaista norttia päivässä. Champixin avulla lopetti. En olisi uskonut, että onnistuu.olin jo menettänyt toivoni asian suhteen. Tietysti, eihän vaara ole koskaan ohi. Addiktion luonteeseen kuuluu, että jos polttaa yhdenkin, niin se on sitten menoa.

[Clay]

Välillä väikkyy mielessä polttamisen aloittaminen - ongelmana on vain, etten oikeen saa vedettyä savua henkeen selvinpäin, joten pitäisi käytännössä olla aina kännissä. Löytyisiköhön entisiltä/nykyisiltä tupakoitsijoilta vinkkejä savuttelun aloittamiseen?

[NuoriD]

Artikkeli addiktiosta:

http://www.antiproibizionisti.it/public ... 070323.pdf

Artikkeli on julkaisut Lancetissa, joka on eräs arvostetuimpia lääketieteellisiä julkaisuja.

Kannattaa katsoa taulukkoa 3 (Table 3), kohta dependence.

Nähdään, että tupakka on kolmanneksi addiktoivin päihde. Edelle menevät ainoastaan heroiini ja kokaiini. Tupakkaa lievempi addiktio syntyy mm amfetamiiniin, LSD:hen, metadoniin, kannabikseen, alkoholiin, buprenorfiiniin (Temgesic), bentsoihin ja barbituraatteihin.

Tupakka ON erittäin addiktiivinen aine.

Silti osa pystyy lopettamaan. Kannattaa yrittää. Munkin isä, joka veti yli 40 vuotta yli 2 askia punaista Norttia päivässä on nyt ollut 4 kk tupakoimatta.

[nokkaelain]

En olisi uskonut, että onnistuu.olin jo menettänyt toivoni asian suhteen. Tietysti, eihän vaara ole koskaan ohi. Addiktion luonteeseen kuuluu, että jos polttaa yhdenkin, niin se on sitten menoa.

Tuli mieleen toisenlainen vaara. Yksi isovanhemmistani alkoi polttaa sodassa ja tupakoi sitten 50 vuotta. Viimeisen lapsenlapsen synnyttyä hän laittoi avatun tupakka-askin hyllyn päälle ja lopetti.

Yli 15 vuotta sen jälkeen, pari vuotta sitten, hän kuoli keuhkosyöpään; avattu aski oli edelleen hyllyssä. (Riskihän oli jo merkittävästi pienempi, mutta osui kohdalle.)

Voi vaikuttaa lannistavaltakin, mutta päin vastoin, ei kannata odottaa sinne eläkeikään.

Läheisesti tuntemani lääkäri oli suunnilleen valmisttuttuaan keuhkosairauksia hoitavalla osastolla, eikä ollut helppoa kertoa suunrimmalle osalle uusista potilaista tietoa, että he ovat parantumattomasti sairaita.

[NuoriD]

Tuli mieleen toisenlainen vaara. Yksi isovanhemmistani alkoi polttaa sodassa ja tupakoi sitten 50 vuotta. Viimeisen lapsenlapsen synnyttyä hän laittoi avatun tupakka-askin hyllyn päälle ja lopetti.

Yli 15 vuotta sen jälkeen, pari vuotta sitten, hän kuoli keuhkosyöpään; avattu aski oli edelleen hyllyssä. (Riskihän oli jo merkittävästi pienempi, mutta osui kohdalle.)

Aina parempi lopettaa tietysti ennemmin kuin myöhemmin.

Isovanhempasi syöpä saattoi johtua esim. tupakasta tai radonista tai niiden yhteisvaikutuskesta. Radon aiheuttaa suomessa noin 200 keuhkosyöpää vuodessa.

Esim. Pispalassa Tampereella on alueita, joissa luonnon taustasäteily radonin takia on korkeampi kuin Tshernobylissä nykyään. Tsernobylissä ei saa asua, Pispalassa luetaan Aamulehteä nytkin.

[Stinky]

Just nyt en kerkee kommentoimaan noihin tilastotieteisiin sun muihin mutta tulin vaan ilmottaan et vuorokausi ilman röökiä. Jei, hyvä minä. Ja voihan ny vittu että tekee mieli

[MGandhi]

Just huomasin, että vahingossa ollu tänään kuukauden ilman tupsia. Oikeestaan 5 viikkoa, mutta ekaa viikkoa ei lasketa, koska poltin kahdet jämät. Nih.

Oon huomannut, että onnistun tässä näköjään vaivattomammin jos en tee lopettamisesta itselleni mitään ihmeellistä numeroa. Oon myös antanut itselleni jo etukäteen anteeksi, jos esim. kännissä poltan tupakin tai pari. Vielä ei ole humalpäissäänkään palanut, ehkä juuri siksi, että se ei ole 'kiellettyä'.

[Onslow]

Ja voihan ny vittu että tekee mieli

Korvaa mielihalu runkkimisella?

[Rouva Pupu]

Syövän akuuttiosastolla yllätyin negatiivisesti keuhkosyöpäasiassa. Olin siellä alta 2kk, mutta se ettei yksikään keuhkosyöpä ollut tupakoivalla(passiivisesta tupakoinnista ei tietoa, tosin tod.näk. olisi näkynyt potilaskansioissa) ihmisellä. Asbesti oli suhteellisen yleinen syy.

Kun iskän edesmennyt vaimo sairastui vatsasyöpään niin yllätyin siitä, että savustetun kalan syönnillä olisi jotain yhteyttä asiaan. Oli useassakin lähteessä mainittu. Mitä sanoo ND? Iskän vaimo olikin entinen savustaja, joten sinänsä sopii yksi yhteen.

[Onslow]

savustetun kalan syönnillä olisi jotain yhteyttä asiaan.

Onon. Muistan lukeneeni jostain eräledestä aikoinaan, että Norjassa olisi vatsasyöpätapaukset on lähteneet isoon kasvuun sen jälkeen kun kalan savustus on keksitty..

[annepa]

Ai niin ja vielä semmonen juttu että minusta on vähän höpöä sanoa että "ekan kerran lopetin vuonna yks ja kaks ja toisen kerran viime vuonna, olen ollut sitten polttamatta 10 kk". Ei se eka kerta ollu lopetus, se oli tauko tai lopetuksen epäonnistunut yritys. Minusta.

No milloin sitten on "oikeasti" lopettanut? Vai pitääkö joka kerta sanoa, että oon lakossa? Minusta taas jo se, että ilmoittaa olevansa lakossa kertoo asenteena siitä, että joskus taas kuitenkin tulee aloitettua. Kyllä sen lopettamisen on lähdettävä siitä asenteesta, että se on pysyvä olotila. Voihan sitä tietysti sitten jälkeenpäin sanoa vaikka että "olin polttamatta kaksi vuotta ja sitten aloitin taas", mutta kyllähän sekin sisältää lopettamisen.

Tarkotin näin jälkeenpäin puhuessa. Minustakin on parempi puhua lopettamisesta silloin kun on tosiaan polttamatta. Nyt oli kuitenkin tilanne että sanottiin että "ekan kerran lopetin". Se kuulostaa pöljältä. Jälkeenpäin puhuessa vois sanoa esimerkiksi että "ekan kerran yritin lopettaa vuonna yks ja kaks, mutta kahen vuoden päästä sorruin ja lopetuksesta tuli lakko. Nyt lopetin kerta kaikkiaan, olen ollut 3 kk polttamatta".

Ei tämä mikkään vakava tilanne ole, minusta se vain kuulostaa pöljältä. Sinusta ei.

[Stinky]

Ja voihan ny vittu että tekee mieli

Korvaa mielihalu runkkimisella?

En mä töissä kehtaa runkkia. Oon siveellinen.

[Onslow]

En mä töissä kehtaa runkkia. Oon siveellinen.

Itse lopetin kessun polton vuonna 98-99 ihan seinään. Ei ainuttakaan natsaa, ei mitään apukonsteja. Ainoastaan helvetillinen krapula ja pahoinvointi aloittamisen ekat 3päivää. Oli näet aika kostea mökkireissu poikain kanssa takana ja olo sen mukainen.

Silloin noista mielihaluista pääsi eroon vaan keksimällä jotain tekemistä. Oli tekeminen siten kirjastoon lähteminen, lenkille lähtö, tiskaaminen, runkkiminen, pelaaminen tai vaikka auton peseminen, niin iso apu siitä oli. Ja enkä koskaan mennyt mihinkään sellaiseen paikaan ekaan puoleen vuoteen, jossa oli mahdollista sortua kessutteleen. Kuten esmes ruokalun jälken ulos kahville muiden seurassa. Siellä kun on kaikein helpoin sortua.

Tsemiä eniveis. Ekat pari vuotta lopettamisen jälkeen tuo äärimäisen hyvän fiiliksen, kun tajuaa ettei enää käytä aikaansa murehtimiseen, että kestääkö kessut tänä iltana aamun asti.

Nykyään olen taasen alkanut polttelemaan kännätessä. Silloin kuluukin kessua sitten sikamaisen paljo ja kanuunat ovat sen mukaisia. Olen kuitenkin aina seuraavan päivänä katkaissut kessun vetämisen seinään ja hyvin on pelannut viimeisen vuoden. Ehkä yhtenä iltana kuukaudessa tulee sitten poltettu pari toppaa kessuja. Muuten ei mitään. Jatkan samalla mallilla ja uskon, etten enää aktiiviseksi kessuttelijaksi alakaan.

[NuoriD]

Syövän akuuttiosastolla yllätyin negatiivisesti keuhkosyöpäasiassa. Olin siellä alta 2kk, mutta se ettei yksikään keuhkosyöpä ollut tupakoivalla(passiivisesta tupakoinnista ei tietoa, tosin tod.näk. olisi näkynyt potilaskansioissa) ihmisellä. Asbesti oli suhteellisen yleinen syy.

Kun iskän edesmennyt vaimo sairastui vatsasyöpään niin yllätyin siitä, että savustetun kalan syönnillä olisi jotain yhteyttä asiaan. Oli useassakin lähteessä mainittu. Mitä sanoo ND? Iskän vaimo olikin entinen savustaja, joten sinänsä sopii yksi yhteen.

Arvioidaan, että tupakointi aiheuttaa 90% keuhkosyövistä (sisältää myös passiivisen tupakoinnin aiheuttamat).

Mahasyövästä laitan suoran lainauksen " Mahalaukunsyövät ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana rajusti. Arvellaan, että vähentyminen johtuu muun muassa ruoan säilöntämenetelmien ja hygieniatason parantumisesta. Vähenemiseen on myös vaikuttanut mahalaukun helikobakteeri-infektioiden väheneminen yleisen hygienian parantumisen myötä.

Yksittäisen ihmisen kohdalla on tietysti mahdotonta sanoa, mistä syöpä johtuu.

[Rouva Pupu]

Joo, siis tiedän kyllä että tupakointi suurin syy, mutta tarkoitin vain sitä, että oli järkytys kun ei tullut yhtään tupakointiin liittyvää keuhkosyöpätapausta vastaan. Vaihtuvuus oli kuitenkin n. 100 potilaan kuukausivauhtia. Tosin keuhkosyöpätapauksia ei ollut monia, samoin kurkun alueen syöpöpotilaista kukaan ei ollut tupakkataustainen.

[milli]

En mä töissä kehtaa runkkia. Oon siveellinen.

Eiköhän se ole tuossa tapauksessa ihan sallittua

[exPertti]

En mä töissä kehtaa runkkia. Oon siveellinen.

Eiköhän se ole tuossa tapauksessa ihan sallittua

- Mitä sä teet?
- Tupakkilakko...
- Ei mtn stn.

[Stinky]

^Päivän parhaat naurut. Kiitos. Pussssssssssssssssssss!

[Stinky]

Savuton linja jatkuu. Kyllä on monen monta kertaa käyny mielessä hakee kaupasta röökiä mut eih. En vittu anna nyt periks. Hitto, mun työkaveri säilyttää röökejään mun pöydällä ettei sen tarvii lähtee yläkerrasta hakee jos on valmiiks ulko-oven lähistöllä alakerrassa. Ne oli niiiiin lähellä. Oisin ihan hyvin voinut ottaa sieltä yhen röökin, stendarin ja mennä pihalle. En tehnyt niin. Oon ihan pikkiriikkisen ylpee itestäni.

[Lolita]

^ Kuulostaa hyvältä. Ne on pieniä päätöksiä yksi kerrallaan; en mene kauppaan ja osta, en ota vaikka olis tarjolla, tänään en polta. Kärvistelin viinan kanssa silloin joskus, ei tietty samanlaista kuin tupakin kanssa, mutta kyllä tuli itkua väännettyä ja ajeltua mielialojen vuoristoradalla. Piti myös opetella sanomaan ei, kun eteen tulee se tilanne, että tarjotaan tai vois muuten vaan ottaa eikä kukaan kiellä, paheksu tai edes välitä. Sitä on vastuussa vaan itselleen ja itseäänhän siinä pettää, jos sortuu. Ei:n sanominen helpottui muutaman harjoituskerran jälkeen

[Stinky]

Mielialat heiluu miten sattuu ja tänään taas näytän olevan kovin itkuherkkä. Helvetti, katon G.I Janea ja kun Demi ajo tukkansa pois niin melkein nyyhkin. Ai miten niin oon sekasin?

Masa: Mä pelkään tota että kännipäissäni rupeen polttaa. Pelkään että se ei sit jäis vaan kännitupakoinniks. Mut en mä halua seuraavaa puolta vuotta istuu himassa vaan sen takia etten alkais polttaa..

Nyt ärsyttää. Vähän kaikki. *syvä huokaus*