Asumismuodoista...

[saira]

^Siis se oli ennemmin omakotitaloalue. Mukavan suurilla tonteilla. Aidat kyllä tonttien ympäreillä, mutta ketä ne muka häiritsi?! Koirat olivat omassa tarhassaan pihalla, niiden kanssa oli myös mukava leikkiä. Kakaroita pyöri kahden tien varrelta keskenään, kauimmat olivat tosin sen kahden kilometrin päästä. Sinne sitten pyöräiltiin heitä tapaamaan. Metsä alkoi heti takapihalta, siellä siis tapeltiin tonttien rajoista käpysodissa.

Kesä vietettiin mökillä omassa pienessä saaressa. Siellä leikittiin joko serkkujen kanssa, tai soudettiin kauemmas leikkimään. Myös omissa oloissa oli silloinkin mukavaa olla.

[urpiainen]

Tämä on asia, josta en tällä hetkellä osaa muodostaa kovin vankkaa mielipidettä. Taustahan tässä selvästikin vaikuttaa ainakin osin. Itse kasvoin Helsingin Taka-Töölössä, ja sen jälkeen olen aina kotimaassa asuessani sijainnut tuosta keskustaan päin. Muutamassa eri kaupunginosassa, mutta aina periaatteella "raitiovaunulla max 10 minuuttia Stockalle, kävellen vähän enemmän". Mutta nyt olen noin vuoden verran asustellut aiempaan historiaani nähden yllättävän kaukana läntisellä ulkoluodolla. Pääsehän sieltä keskustaan edelleen nopeasti bussilla tai fillarilla, mutta raitiovaunua sinne ei kulje. Jotenkin ajattelin, että kun en (enää) kovin usein iltariennoissa ramppaa, ja kavereitakin tulee nähtyä harvakseltaan ja silloinkin aika suunnitelmallisesti, niin keski-ikäistyvälle tylsäilijälle voi olla mukava painottaa enemmän ulkoilumahdollisuuksia rannoilla. Ja näyttäähän se meri ikkunastakin hienommalta kuin kiviseinä.

Mutta kyllä tämä vähän vaikeaa on ollut. Ärsyttää, kun kodin ja kaiken muun (niitä ulkoilumaastoja lukuunottamatta) välillä pitää aina matkustaa bussilla, autolla tai fillarilla. Minä olen kuitenkin ilmeisesti luonteeltani kaupunkikävelijä ja sielultani töölöläinen. Pidän siitä, että voin hoitaa työmatkat ja muut jutut kävellen, poiketa välissä kauppoihin, kahvilaan tai kirjastoon. Nyt joudun hoitamaan työmatkat (tosin lyhyet) muuten kuin kävellen. Nihkeää. Ehkä se sopisi, jos vastapainoksi saisi jotain enemmän, kuten oman pihan tai ainakin enemmän tilaa. Näitä varten taas täytyisi taloudellisista syistä johtuen kuitenkin muuttaa vielä paljon kauemmaksi. Ehkä tämä nykyinen onkin aika huono kompromissi: kuitenkin varsin lähellä ja siten kalliisti ja aika ahtaasti, mutta kuitenkin yli kävelymatkan päässä keskustassa. Pitäisi varmaan muuttaa takaisin Töölöön tai sitten nykysijaintiakin kauemmaksi. Toisaalta, vanhempani ovat hankkineet sitten kotoa muuttoni itselleen vanhan puutalon kauniilla puutarhalla raitiovaunureittien varrelta; ehkä voisi alkaa taivutella vanhuksia muuttamaan takaisin kerrostaloon ennen kuin iän heikentämä terveys vie lumenluontivoimat, ja vallata heidän talonsa.

Asustelin muuten vuonna 2007 puolisen vuotta kalifornialaisessa pikkukaupungissa omalla pihalla varustetussa pientalossa, ja oli se kyllä aika auvoisaa. Tosin ehkä efekti ei olisi sama ilman kalifornian ilmastoa. Tai tuota pikkukaupunkimaisuutta - kaikkialle pääsi kävellen: leffateatteri 100 metriä, kilometrin säteellä ainakin tusina erinomaista ruokaravintolaa ja töihinkin 15 min kävelyä. Oikeastaan luulenkin, että minä olisin suomessakin aika hyvä pikkukaupunkiasuja: omakotitalo omalla pihallla olisi loistava ratkaisu, jos siihen saisi yhdistettyä tuon suuresti arvostamani kävellen saavutettavan elämänpiirin. Nukkumalähiöelämää autopakkoineen en oikein siedä - Espoo, kuten hyvin tiedetään, on saatanasta. Kuka hajasijoittaisi minut työpaikkoineni johonkin kauniiseen rantakaupunkiin vanhoine puutaloineen?

Tai no, kai minä kaipaan vain takaisin Etu-Töölöön: kauniita vanhoja kivitaloja, upeita rantoja ja puistoja, kahviloita ja ihmisiä. Sieltä vielä lottovoittomainen ja lottovoittoa edellyttävä ullakkoterassiasunto, ja homma kyllä pelaisi.

[saira]

Lisäyksenä vielä, ei sekään, että asuu maalla, tarkoita sitä, etteikö lähellä olisi naapuria. Exäni suku asuu muutamassa talossa suht lähekkäin toisiaan, ja pellon yli pääsee helposti suvun ulkopuolisten kanssa leikkimään. Vanhemmillani on sitten se yksi naapuri vain, seuraava ei-mökkiläinen asuu parin kilometrin päässä. Muun perheeni muuttaessa sinne veljeni tosin olivat jo sen ikäisiä, että (laittomasti) mopolla ajelivat kavereita moikkaamaan metsäteitä pitkin.

[bliss]

Pentuna sitä aika helposti sopeutuu ympäristöön, ei osaa kaivata asioita joita ei ympärillä ole.
Mulle oli aikoinaan paljon, paljon pahempi paikka muuttaa maalle (8-vuotiaana) kuin 3 vuotta nuoremmalla veljellä. Nyt vuosia myöhemmin mä olen pyrkinyt koko ajan lähemmäksi niitä synnyinseutujani (Kallio & Alppila), kun taas veli hakeutuu koko ajan maaseutua kohti.

[prosessi]

Kaikissa paikoissa on puolensa. Olen viihtynyt niin Paloheinässä, Kalliossa, Kulosaaressa kuin Vartioharjussakin, Porvoossa maalla, Askolassa maalla (sekä keskellä metsää että maalaisympäristössä), jopa Riihimäellä nukkumalähiössä. Mutta minä olenkin jotenkin nurinkurinen, minulla ei ole kovinkaan selkeää näkemystä siitä, millaista hyvä elämä on, enemmän vain katselen mitä elämä tuo tullessaan ja poimin siitä parhaat palat.

[Ann]

En edes ymmärrä koko helvetin mökkeilyideaa.. Ah, paitsi se ettei tartte huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan

Kummalista mökkeilyä teillä. Veikkaisin kyllä noin yleisesti, että mökkeillessä on puhtaampaa possea kuin himassa jurottaessa. Se mökkisauna kun yleensä lämpeää joka päivä..

Joo, tosi puhdasta lutrata jollain sadevedellä ja mäntysuovalla puuceessä käynnin jälkeisiä kärpäsiä takapillustaan..

Sauna on yliarvostettua. Jos haluan epämukavan olon, lukittaudun kesällä autoon.

[sivustahuutaja]

Tämä kalluppi olisi kyllä pitänyt kysyä tyyliin "missä asuisit mieluiten jos asuntoon olisi käytössä 20 vuoden nettopalkka". Itse saisi sitten määritellä ottaako vaikka 200 tuhannella kerrostalon vaiko omakotitalon helsingistä.

Itse ottaisin mielelläni esim. kasvitieteellisen puutarhan asumiskäyttöön.

[bliss]

Tämä kalluppi olisi kyllä pitänyt kysyä tyyliin "missä asuisit mieluiten jos asuntoon olisi käytössä 20 vuoden nettopalkka". Itse saisi sitten määritellä ottaako vaikka 200 tuhannella kerrostalon vaiko omakotitalon helsingistä.

Itse ottaisin mielelläni esim. kasvitieteellisen puutarhan asumiskäyttöön.

Teiltä miehiltä puuttuu kyllä mielikuvitus täysin. Sitäpaitsi ekalla sivulla asiaa täsmennettiin kyllä

Kasvitieteellinen puutarha ei taida edustaa mitään tavanomaista asuinrakennustyyppiä eikä siis mahtuisi mukaan äänestykseen vaikka rahaa olisi käytössä kaksi miljardia

[sivustahuutaja]

Kasvitieteellinen puutarha ei taida edustaa mitään tavanomaista asuinrakennustyyppiä eikä siis mahtuisi mukaan äänestykseen vaikka rahaa olisi käytössä kaksi miljardia

Kyllä se edustaa hullun eksentrikon näkemystä siedettävästä majapaikasta. Leopardit väeltäisivat yössä lihansyöjäkasvien katveessa ja tuska-festareilla kerrottaisiin legendaa kuinka joku kiipesi aidan yli käydäkseen paskalla eikä koskaan tullut takaisin.

[SikaMika]

Kirjoitan nopeasti, niin saatan välttyä HP:lta. Kirjoitin äsken pidempäänkin, mutta HP söi sen ja nyt tulkitsen rankasti tiivistäen:

toivon ihmiskunnan kuolemaa.

[Monsieur Manala]

Tietenkin espoolaisella omakotialueella jossa pikkutontteja on ihan vieri vieressä on hieman parempi tilanne, vaikka ei sekään ole yhtä eloisa kuin kerrostalon ympäristö, varsinkin jos tontit on aidattu ja jokaisella pihalla on reviiritietoinen piski.

Omituisia havaintoja sulla kyllä on. Nimittäin niissä kerrostaloissa missä minä olen tähän mennessä asunut, on kakaroita näkynyt leikkipaikoilla jne. suhteellisen harvoin, ja nekin on yleensä pikkupentuja äitiensä kanssa jotka tönii niille jossain keinussa vauhtia. Kakarat siis tuntuvat käytännössä istuvan ainoastaan joko yksin kotona tai sitten toistensa kodeissa.

Sen sijaan niillä omakotitaloalueilla missä olen kasvanut ja asunut, on kakaroita näkynyt ulkona jatkuvalla syötöllä leikkimässä lumisotaa ja juoksentelemassa pihoilla. Ehkäpä sinusta on parempi että kakarat nyhjöttävät betonikuution sisällä pelaamassa pleikkaa (eikä tarvii kävellä ku 50m naapuriin!), minusta ei.

[Monsieur Manala]

Kirjoitan nopeasti, niin saatan välttyä HP:lta. Kirjoitin äsken pidempäänkin, mutta HP söi sen ja nyt tulkitsen rankasti tiivistäen:

toivon ihmiskunnan kuolemaa.

Oisit vaan ostanut sen Acerin etkä kuunnellut pösilöjä.

[Melnais]

En ole oikein naapurirakas, joten omakotitalo kiitos. Lisäksi kaipaan suojaa ja tilaa puuhailla omiaan, naattien kasvattelusta tulee hyvä mieli. Ihan villinä en ole asumismuotoon liittyviin käytännön töihin ja tietopakkoon, mulle olisi ihan hyvin riittänyt että lämpöä tulee patterista ja ilmaa ikkunasta, soita huoltomiehelle jos näin ei ole. Toisaalta nyt tietää mistä ja miten mikäkin kohta on rakenneltu kasaan, helpottaa elämistä ja korjaamista jatkossa huomattavasti.

Kerrostalossa oli miellyttävää kun naapurit sattuivat olemaan hiljaisia mutta en tykännyt olla muiden silmiteltävänä jatkuvasti. Erillistalo karsi hyvin naapurien (tai oman) meluhaitan mutta muuten ei eronnut kerrostalosta.

Sijainti on tärkeä, työmatka on aivan turhaa aikaa, joten sen on oltava todella lyhyt, tai sopivasti hyödynnettävissä liikuntaan. Olisin päreinä jos joutuisin käyttämään matkoihin pari tuntia päivässä. Nyt on oikein hyvä, riittävästi tilaa, ei liian iso piha hoidettavaksi, loistavat liikenneyhteydet, parin kilometrin työmatka ja pari enemmän keskustaan.

[Vesper]

työmatka on aivan turhaa aikaa

En kyllä ihan allekirjoita tätä. Mulle työmatka on tärkeä hetki nollata päätä tai miettiä asioita. Autossa tulee sitä omaa laatuaikaa, jota varmasti jokainen, joka ei ole täysin läheisriippuvainen, tarvitsee. Usein huomaan tulleeni töihin/kotiin ihan autopilotilla, sillä päässä risteilee jos jonkinmoiset asiat. Samalla tulee radiosta kuultua uutisaiheet pariinkin kertaan, joten illalla ei välttämättä tarvitse enää töllöttää uutisia.

[Ylermi Ylihankala]

Olen huomannut välillä pitkästä aikaa rahvaan pariin eli dösään työpäivän päätteeksi jalkauduttuani, että ihan terapeuttista tuo. Normisetti on muuten muijan kanssa samaa matkaa omalla autolla himaan kaupan kautta. Jos siellä linikassa ei satu mölyämään ketään höpötätiä tai julmaa nuoria, niin oikein mukava rauhallinen momenttumi tuo ennen kotiintuloa - vaatimuksia ja velvollisuuksia.

[prosessi]

työmatka on aivan turhaa aikaa

En kyllä ihan allekirjoita tätä. Mulle työmatka on tärkeä hetki nollata päätä tai miettiä asioita. Autossa tulee sitä omaa laatuaikaa, jota varmasti jokainen, joka ei ole täysin läheisriippuvainen, tarvitsee. Usein huomaan tulleeni töihin/kotiin ihan autopilotilla, sillä päässä risteilee jos jonkinmoiset asiat.

Tuosta niin samaa mieltä. Noita automatkoja on ollut todella ikävä Helsinkiin muuton jälkeen, rauhattomat bussinykimiset ovat jotain aivan muuta, vaikka kestävätkin minun tapauksessani vähintään yhtä pitkään...

[Onslow]

En kyllä ihan allekirjoita tätä.

Tämä oli aika hämmästyttävä huomata itsekin. Aiemmin olen aina asunut 10-15 minuutin päässä duunipaikasta, ja toden totta, tuo nykyinen automatka on aika hyvä tapa nollata ja relata päivän päätteeksi. Ei ole tarvinnut enää oikaista pahemmin sohvalle kotiin päästyä kuten aiemmin.

Kyllähän se autossa istuminen välillä vituttaa, kuten esmes tänä aamuna Lahden tiellä 10 kilmoterin letkassa joka seisoi paikallaan parikytä minsaa yhden* peltikolarin vuoksi. Mut loppujen lopuksi, ei aika lepposasti noi duunimatkat kuluu enimmäkseen. Samon kuin Patsilla, homma käy miltei meditaatiosta.

(* Toi kolareiden hoitaminen suomessa pois ruuhkaisilta kulkuväyliltä on kyllä melkoisen lapsen kengissä. Nytkin tien vieressä oli kaksi kyttäautoa ja konstaapelit peukalo suussa, ja 10 kilsan autoletka paikalla seisoen. Ei se tien raivaaminen voi olla noin helvetin vaikeaa.. Ei ainakaan pitäisi olla..

[Vesper]

tänä aamuna Lahden tiellä 10 kilmoterin letkassa...

Oli muuten ihan kummallinen liikenneaamu muutenkin. Olin liikenteessä jo reippasti ennen seiskaa, silti motari tökki ja kehä ykkönen oli aivan sumpussa. Meinasin myöhästyä.

[Stevie Ray]

tänä aamuna Lahden tiellä 10 kilmoterin letkassa...

Oli muuten ihan kummallinen liikenneaamu muutenkin. Olin liikenteessä jo reippasti ennen seiskaa, silti motari tökki ja kehä ykkönen oli aivan sumpussa. Meinasin myöhästyä.

Siellä paistoi aurinko ja ihmiset olivat sokaistuneita, eivätkä nähneet mitään.

[Fcuk]

Siellä paistoi aurinko ja ihmiset olivat sokaistuneita, eivätkä nähneet mitään.

Reippaasti ennen seiskaa ei paista mikään tai ketään yhtään mitään.

[Vesper]

Siellä paistoi aurinko ja ihmiset olivat sokaistuneita, eivätkä nähneet mitään.

Reippaasti ennen seiskaa ei paista mikään tai ketään yhtään mitään.

Joo, ei paistanu

[Stevie Ray]

Kuka hullu siihen aikaan on liikkeellä. Minä vasta nostin päätä tyynystä silloin. HULLUT!!

[Fcuk]

Mä paistoin munakasta hei sillon, unohdin!

[Vesper]

HULLUT!!

Mä olin hei spinnaamassa jo klo 7. Pakarat kiittää sitten biitsillä

[Frederik Krueger]

Tuosta niin samaa mieltä. Noita automatkoja on ollut todella ikävä Helsinkiin muuton jälkeen, rauhattomat bussinykimiset ovat jotain aivan muuta, vaikka kestävätkin minun tapauksessani vähintään yhtä pitkään...

Mikset mene edelleen autolla?

Jos miettii autoa ajaessaan niitä näitä, tarkkaavaisuus herpaantuu ja ajaa herkemmin pikkulasten sekä mummojen päälle. Mielestäni kuulosti vaaralliselta jos menee työmatkan aikana "autopilotille", Ylermihän taisikin aiemmin varoittaa tällaisesta ilmiöstä liikenneturvallisuuden kannalta.

Pitkät työmatkat ovat minulla pois muusta, ja erityisen kenkkuista on jos huomaa unohtaneensa jotain tärkeää kotiin/työpaikalle. Nykyisin ehdin käydä töiden jälkeen hyvin kotona syömässä ennen treenejäkin, ei tarvitse aina väsätä evästä työpaikalle jotta ei kuukahda illalla. Tänään taisi työmatkaan mennä 8 min autolla, klo 8:55 olin työpaikalla.