Kitinä

Ninni hyvä, mitään pahaa en tarkoittanut. Juurihan totesin, että kukaan meistä ei tuota miestä tunne, joten ei voi myöskään sanoa mitään.

Tuollainen muutosvauhti on vain melko hämmentävää sinulle itsellekin, eikö? Toivon nyt kovasti että kaikki sopeutuvat uuteen tilanteeseen ja asiat menevät hyvin, mutta halusit tai et, olet kuitenkin tilanteessa jossa kaikki mitä teet (ja mitä muut osalliset tekevät) vaikuttaa myös siihen pieneen ihmiseen jonka perusturvallisuus on täysin teidän vanhempien varassa.

Lapsi ei ole mikään syy pysyä yhdessä jos suhde ei toimi, mutta se on hyvä syy harkita tarkkaan millaisia muutoksia haluaa ympärilleen, millä tahdilla lapsi niitä kohtaa ja miten ne selitetään niin, että ymmärrys pysyy mukana. Se voi olla melko vaikeaa, jos ei oikein itsekään tiedä missä menee. Harva pienen lapsen vanhempi voi olla onnistuneesti impulsiivinen ihmissuhteissaan.

ninnithequeen kirjoitti:Ihanaa kun te välitätte mun lapsesta täällä. Tietämättä mitään mistään.
Taatusti on lapsella kaikki hyvin ja hampaat pesty.

Kerroin hälle että ny täällä asuu äitin kanssa semmonen Mikki-setä. Tyttö kirkkain silmin sanoi että aijaa, kai sä silti rakastat isiä? Katsoin ukkokultaa ja purskahdin itkuun.

Reps.

Ensimmäinen kappale lähti mahtipontisesti liikkeelle, mutta heti kahden virkkeen jälkeen ammuit oman ajatuksesi alas jälkimmäisessä kappaleessa. Tää oli hauska.

Tix kirjoitti:Lapsi on hyvä syy harkita tarkkaan millaisia muutoksia haluaa ympärilleen, millä tahdilla lapsi niitä kohtaa ja miten ne selitetään niin, että ymmärrys pysyy mukana.

Minä vähän luulen, ettei tuo selittäminen olisi se hankala homma, erityisesti pienillä lapsilla kun on kätevä taipumus ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat, hyvin käytännönläheisesti. Enemmän luulen, että juuri tuollaiset aikuisten itkuun purskahtamiset ovat kummallisia ja vaikeita ymmärtää, ellei niitä selitetä kunnolla. Asumisjärjestelyt ja kumppanien vaihdokset voivat olla paljonkin helpompia asioita kuin kummallisesti käyttäytyvät vanhemmat, vaikka nuo ensiksimainitut noin aikuisen näkökulmasta ovatkin paljon suurempia mullistuksia ja jälkimmäiset "vain" tunteita.

prosessi kirjoitti:

Tix kirjoitti:Lapsi on hyvä syy harkita tarkkaan millaisia muutoksia haluaa ympärilleen, millä tahdilla lapsi niitä kohtaa ja miten ne selitetään niin, että ymmärrys pysyy mukana.

Minä vähän luulen, ettei tuo selittäminen olisi se hankala homma, erityisesti pienillä lapsilla kun on kätevä taipumus ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat, hyvin käytännönläheisesti. Enemmän luulen, että juuri tuollaiset aikuisten itkuun purskahtamiset ovat kummallisia ja vaikeita ymmärtää, ellei niitä selitetä kunnolla. Asumisjärjestelyt ja kumppanien vaihdokset voivat olla paljonkin helpompia asioita kuin kummallisesti käyttäytyvät vanhemmat, vaikka nuo ensiksimainitut noin aikuisen näkökulmasta ovatkin paljon suurempia mullistuksia ja jälkimmäiset "vain" tunteita.

Erittelet noita asioita ihan kuin niiden välillä ei olisi luonnostaan syy-seuraussuhde? Ja kyllä siinä olosuhteiden muutoksessa itsessäänkin melkoista selittämistä on. Melko optimistinen ajatus, että lapsen reaktio vanhempien eroon olisi vain se, että onpas kivaa kun on kaksi kotia ja jahas, täälläpäs onkin uusi setä, terve vaan! Pienet lapset ovat kaikkein pahimpia konservatiiveja. Kaikki merkittävät muutokset arjessa järkyttävät perusturvallisuutta joksikin aikaa. Muutostahti ja -tapa vaikuttaa kovasti, että kuinka pitkäksi.

Mä en enää ees viitti kommentoida mitään.

Kyllä, minuun sattuu ja lujaa. Antakaa mun olla.

Tix kirjoitti:Kyllä se vaan on niin, että ei aikuista ihmistä voi neuvoa...

Lähtisin tästä. Eri asia on jos neuvoa kysytään, mutta suomalainenhan harvoin kysyy.

Yleisesti ottaen luotan Ninnin järjenkäyttöön kun kyseessä ovat hänelle tärkeät ihmiset. Parisuhteen loppuminen on muutenkin tarpeeksi hankala paikka ilman että pitäisi tehdä se vielä yhteisten lapsien ollessa osapuolina.

Mutta en kyllä voi tuomitakaan. Kai Ninni voit ottaa nämä jutut kahdella eri tavalla. Joko kukaan ei usko, että minä osaan huolehtia kenestäkään tai sitten että tämä paikka on täynnä ihmisiä, jotka välittävät siitä mitä Ninnin elämään kuuluu. Haluaisin uskoa kuuluvani jälkimmäisiin ihmisiin. Lippa pystyyn.

ninnithequeen kirjoitti:Mä en enää ees viitti kommentoida mitään.

Kyllä, minuun sattuu ja lujaa. Antakaa mun olla.

Hei... Sä teet just sen mokan, minkä moni muukin (esim. minä) täällä eli kerrot asioista vain osan ja senkin aika sekalaisin fiiliksin. Hehkut hyvää oloa, heti perään itket pahaa, olet kiitollinen huomiosta ja sitten taas haluat rauhaa. Olet sekaisen oloinen. Ihmiset puuttuvat.

En mä tiedä haluatko sä nyt oikeasti rauhan vai et, taas on hullun rekkamiehen uus pärstäkuva ilmestyny galleriaan. Ei susta oikein tiedä, toimin fiiliksellä sit! Tsempit!

Ninni, en tässä nyt sitten puhu ollenkaan sinusta, vaan aiheesta yleisellä tasolla. Sinua en halua kritisoida millään tavoin, toivon että asianne järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla.

Tix kirjoitti:Erittelet noita asioita ihan kuin niiden välillä ei olisi luonnostaan syy-seuraussuhde? Ja kyllä siinä olosuhteiden muutoksessa itsessäänkin melkoista selittämistä on. Pienet lapset ovat kaikkein pahimpia konservatiiveja. Kaikki merkittävät muutokset arjessa järkyttävät perusturvallisuutta joksikin aikaa. Muutostahti ja -tapa vaikuttaa kovasti, että kuinka pitkäksi.

Tietenkin niiden välillä on syy-seuraussuhde, lähinnä mietin vain sitä, että mitä kaikkea lapselle täytyy selittää, miksi ja millä tavalla.

Sen sijaan tuo perusturvallisuusjuttu ei ole ollenkaan niin yksioikoinen, eikä tärkeysjärjestys tosiaan ole mitenkään itsestäänselvä. Väitän ihan vakavissani, että esimerkiksi "uusi setä" järkyttää lapsen perusturvallisuutta vähemmän kuin esim. vanhempien pahat riidat. Ja huolestuttavaa on, että suurin osa vanhemmista kyllä tajuaa "uusien setien" olemassaolon selittämisen tärkeyden, mutta pelkään kovin monen jättävän lapsen kuulemat riidat selittämättä. Perusturvallisuus järkkyy tavallisesti vain siksi aikaa, kun lapsi ei ymmärrä mistä oikein on kyse. Tietenkin kovin nopea muutostahti voi johtaa siihen, ettei lapsi missään vaiheessa pysy kärryillä, jolloin perusturvallisuus voi kärsiä pysyvästi. Lapsen "konservatismi" johtuu ihan siitä, että kun asiat pysyvät ennallaan, ne ovat helpoiten ymmärrettävissä.

Myönnettäköön, että itse olen ehtinyt kyynistyä sen verran, että yksi suurimmista syistä parisuhdevastaisuudelleni liittyy nykyään mahdolliseen uuteen eroon, mietin eroa jo ennen kuin olen edes tavannut ketään potentiaalista kumppaniehdokasta... Ajattelumalli menee jotenkin niin, että entä jos taas joutuisi eroamaan? Silloin lapselle todennäköisesti hyvin tärkeäksi muodostunut ihminen voisi kadota kokonaan hänen elämästään, koska kyseessä ei kuitenkaan olisi biologinen isä, johon lapsi normaalisti kuitenkin pitää yhteyttä vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet. Sellainen totaalinen katoaminen olisi lapselle niin kova paikka, ettei moisia riskejä halua edes ajatella, saati sitten konkretisoida.

Noin muuten tuosta eroon liittyvästä sekaisin olosta, itse olin pahiten sekaisin ennen erokissan nostamista pöydälle. Kun asiat konkretisoituivat, sitä sai paremmin kiinni omasta elämänhallinnastaankin. Onneksi kuulun niihin ihmisiin, jotka kykenevät pysähtymään miettimään.