Kitinä

prosessi kirjoitti: Jos se on eri asia, niin miksi ihmeessä hyvä menestys yo-kokeissa ja hyvä päästötodistus korreloivat äärimmäisen vahvasti, pienenä poikkeuksena koulun laiminlyöneet mutta muuten fiksut pojat, jotka yllättäen selviytyvät hyvin kirjoituksista. Hyvin koulussa menestyneistä mutta surkeasti kirjoittaneista en ole juurikaan kuullut, ellei asiaan ole liittynyt sairautta tai suurta elämänmullistusta kirjoitusten aikaan, kuten vanhempien avioero, ja sellaista kirjoituksilla tuskin on tarkoitus mitata.

Hyvä pointti kyllä. Ei ole tarkoitus profiloitua miksikään yo-kirjoitusfundamentalistiksi; instituution lakkauttaminen voi sinänsä olla ihan tutkimisen ja harkitsemisen arvoinen asia.
En silti tajua, että kun systeemi nyt on tällainen, miksi sitä niin suurella volyymilla pitää halveksia ja oman yo-todistuksensa päälle sylkeä. Onko kirjoituksista jotain haittaa? Itse koin kirjoituksiin kertailun ihan mielekkäänä puuhana. Tuli otettua haltuun sellainen kokonaiskuva opiskelluista asioista, se tuntui yleissivistävältä.

prosessi kirjoitti: Ainoa aikoinaan kuulemani mielekäs virallinen perustelu on se, että kun yksi taho arvostelee kaikki Suomen abit, eivät arvosanat riipu opettajien mielivallasta. Toisaalta, jos olisin opettaja, minua ärsyttäisi suunnattomasti se, ettei omaan arvostelukykyyni luotettaisi, vaan kaikki päätäntävalta opiskelijan näkökulmasta merkittävistä (lähtöpisteet) arvosanoista vietäisiin sellaiselle taholle, joka tekee arvion yksittäisen oppilaan koko koulumenestyksestä yhden kokeen perusteella. Tästähän myös seuraa, että kirjoituksilla itse asiassa mitataankin opettajien arvostelukykyä, ei niinkään oppilaiden taitoja.

Paitsi ettei niitä arvostele yksi taho vaan monta eri sensoria, jotka hekin ovat vain ihmisiä. Ainakin äidinkielen esseekokeessa, jossa objektiivinen arvostelu lienee hankalinta, se ikävä kyllä jonkin verran näkyy: jotkut sensorit ovat natseja, toiset lepsukoita.

Repesin Numban derivointivitsille :D Sen verran jäi pitkästä matikasta käteen, vaikka kirjoitinkin siitä B:n. Pitikin edes yrittää.

Laudatur tuli äikästä ja englannista, melko odotetusti. Lisäksi vielä eximiat ruotsista ja reaalista, jossa keskityin lähinnä biologian kysymyksiin.

NuoriDaavid kirjoitti:5 ainetta kirjoitin, 5 ällää.

Samis. Kai vastasit reaalissa kemiaan ja bilsaan?

Zeb kirjoitti:Kai vastasit reaalissa kemiaan ja bilsaan?

Vaikka kysymys ei ollutkaan minulle suunnattu niin vastasin...tadaa...uskontoon ja kemiaan.

1108 kirjoitti:Vaikka kysymys ei ollutkaan minulle suunnattu niin vastasin...tadaa...uskontoon ja kemiaan.

Sinusta paljastuu yllättäviä piirteitä!

Zeb kirjoitti:

1108 kirjoitti:Vaikka kysymys ei ollutkaan minulle suunnattu niin vastasin...tadaa...uskontoon ja kemiaan.

Sinusta paljastuu yllättäviä piirteitä!

Kumpi noista yllätti?

^
No kemia tietysti!

Zeb kirjoitti:^
No kemia tietysti!

Meille opetettiin yläasteella miten viinaa tehdään, tehtiin sitä ryhmätöinä. Ainoa joka uskalsi maistaa lopputulosta oli eräs tyttö, joka sitten joikin kaikkien ryhmien litkut, me muut emme uskaltaneet luottaa lämpömittariin metanolia poistaessamme. Ei sokeutunut! Kuulemma se on kyllä nykyisin narkkari. Uskalsi siis enemmänkin.

Zeb kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:5 ainetta kirjoitin, 5 ällää.

Samis. Kai vastasit reaalissa kemiaan ja bilsaan?

Näin taisi käydä. Siitä on tosin 22 vuotta aikaa ( ), en enää muista varmasti.

Kyllä lukio on hieno yleissivistävä laitos. Koskaan en ole tiennyt niin paljoa, kun yo-pääsykoekeväänä.

prosessi kirjoitti:
Meille opetettiin yläasteella miten viinaa tehdäänä, tehtiin sit ryhmätöinä.

Me opeteltiin vasta lukiossa. Tehtiin sitä ryhmätyönä mm. kaverin mökillä.

NuoriDaavid kirjoitti:Esim. hyvä kaverini ei päässyt kauppakorkeaan keskinkertaisten yo-papereiden takia, kun taas samoissa pääsykokeissa huonommin menestynyt luokkakaveri meni sukkana sisään paremmalla yo-todistuksella. Eikö Yo-todistuksen arvosanoilla ole enää merkitystä sisäänpääsyn kannalta?

Kaverisi taisi olla vain laiska lukemaan pääsykokeisiin? Ainakin joskus vuonna miekka ja kilpi kauppikseen otettiin 25% pelkillä pääsykoepisteillä. Tuolloin laskin, että saadakseen vetoapua ylioppilastodistuksesta, olisi tarvittu ällän paperit. Rupuisella 2L + 3M yhdistelmällä ei sisäänpääsyyn saanut mitään apuja. EDIT: Nykyään pääsee 40% pelkkien pääsykoepisteiden perusteella.

Ylioppilastodistuksella oli kauppikseen saatavissa maksimissaan vain tietty määrä pisteitä. Näin noiden minimiapupisteet tuottavien ällän papereitten ja parhaiden ällän papereiden väliin jäävä pistehaarukka oli aika pieni. Ylioppilastodistuksen optimoiminen kauppikseen päästäkseen olikin osoitus siitä, että kauppiksen peruskurssien opit tulevat polttavaan tarpeeseen: aleneva rajahyöty, investoinnin NPV, jne.

Kauppikseen lukee itsensä kuka tahansa normijärjellä ja hyvällä motivaatiolla varustettu kaveri kuukaudessa lukulomalla, tai kahdessa kuukaudessa työn ohessa. Kauppikseen pääsyyn ei siis tarvita neljättä lukiovuotta tai vuoden lukulomaa. Pitkästä pääsykokeisiin lukuajasta on vain haittaa, koska koe mittaa detaljitason osaamista varsin suppealta alueelta. Harva pystyy pitämään mielessään detaljeja kuukausitolkulla.

Aito_Johanna kirjoitti:jotkut sensorit ovat natseja, toiset lepsukoita.

Niinkuin niistä ensimmäisen tarkistuksen tekevistä opettajistakin. Keskimäärin kai noita eroavuuksia ei pitäisi niin hirveästi löytyä, mutta poikkeuksia löytyy. On kait se oppilaiden oikeusturvan kannalta ihan hyvä juttu, että linjaa koitetaan pitää jotenkin yhtenäisenä valtakunnallisesti.

Itselle on jäänyt mieleen enkun maikka jonka antamat pisteet nousi valtaosalla lautakunnassa. Kaikilla se ei tietenkään vaikuttanut arvosanaan, mutta itsellä M:stä tuli E ja ainakin yhdellä kaverilla nousua oli useampikin kirjain. Kukaan ei oikein käsittänyt miten kuunteluiden monivalinnastakin saattoi tulla lautakunnassa monta pistettä lisää ko. tapauksessa

Aiheeseen: EEMMC.

NuoriDaavid kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Jos olisin ylioppilas niin todennäköisesti yhtä monta kuin nytkin.

Et oo YO? MItes tuo upseerin ura sitten urkenee?

Ihan normaali maisteri mä silti olen.

Mulla ei ole lukiota käytynä, mutta amiksesta on hyvät oman alan paperit. Pettymys oli jättimäinen, kun tajusin ettei niissä jatko-opintopaikoissa, minne hain, katsota ollenkaan aikaisempien todistusten arvosanoja. Riittää vain, että on joku vähintään kolmen vuoden mittainen tutkinto.

NuoriDaavid kirjoitti:

Zeb kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:5 ainetta kirjoitin, 5 ällää.

Samis. Kai vastasit reaalissa kemiaan ja bilsaan?

Näin taisi käydä. Siitä on tosin 22 vuotta aikaa ( ), en enää muista varmasti.

Kyllä lukio on hieno yleissivistävä laitos. Koskaan en ole tiennyt niin paljoa, kun yo-pääsykoekeväänä.

Älä nyt rupea jumalauta muistelemaan! Minulla on aina ylioppilastodistus, lukion päästötodistus ja yliopiston tutkintotodistus tai ainakin niitten kopiot käden ulottuvilla! Niistä voit tarkistaa myös omat tuloksesi! NIISTÄ!

Omalla kohdalla se vain nuorena miehenä tuntui siltä, että linnoittautuminen kotiin kirjojen kanssa oli jotenkin elämänvastaista. Ei ne tavoitteet yläasteen jälkeen olleet vielä kovin selkeät, joten lukio oli ihan hyvä yleissivistävä etappi ennen elämän isoja päätöksiä. Eikä siitä mitään haittaakaan ollut, että otti kolmen vuoden aikalisän ja nautti elämästä matkan varrella. Samalla tuli toki opiskeltuakin sen verran, ettei se lukionkäynti nyt ihan pelkkää rimanhipomista ollut. Aika nopeasti se kuitenkin hahmottui miksi isona halusin tulla ja sen eteen tuli tehtyä riittävä määrä duunia. Jotenkin tuntuu näin jälkikäteen siltä, että jos olisin päntännyt enemmän, keskittynyt enemmän opiskeluun kuin harrastuksiin, ystäviin ja tyttöystäviin, niin olisiko se tuleva elämä ollut laadullisesti sen parempaa. Ehkä olisin viisaampi ja osaavampi joissain asioissa, mutta olisin myös monta ihmissuhdetta köyhempi. Kumpi sitten on parempi? Itse olen suoritukseeni oikein tyytyväinen, hyvin mä vedin!!

Lilo kirjoitti:Tää ketju kyllä palauttaa elävästi kouluajat mieleen. "Siis en niinQ tod lukenu yhtään koska vaan nörtit pänttää, mut voi vitsi, sain kympin!"

Jep. Oikeastaan on kyllä eräällälailla kovin surullista, jos vielä vuosien jälkeen kokee tarvetta korostaa oletettua erityislahjakkuuttaan kouluaikaisilla lukemattajättämisillään. Mistä aprikoos tuleekin mieleeni, että tuttavapiirissäni on tietty joukko ihmisiä, jotka jaksavat kertoa aika typerryttävän tylsiä tarinoita "villeiltä" ja muinaisilta kouluajoiltaan (vähän niinkuin toisten inttijutut), joissa sisältönä on yleensä jokin todella hurja sattuma tyyliin "kerran Jartsa sanoi maantiedon tunnilla lehtori, filosofian tohtori Mauri Maurilaiselle että Volgan keskivaiheilla on kyllä hillitön kurvi, ja ai että me naurettiin, lehtori melkein huomasi. Ja sit tämä samainen Jartsa toi vielä kotihippoihin kannabissätkän, ja joku taisi siitä maistaakin!". Näitä tarinoita vuosikymmenten jälkeen ad infinitum kertovia supernörttejä yhdistää kai vain se, että kaikki ovat käyneet koulunsa Helsingin SYK:issä. Mitähän ne tekee siellä niille kersoille?

Tietysti tuohon lukemisen väheksyntään vaikuttaa kai sekin, että jo kouluaikoina kiinnitin Nokkaeläimen tapaan huomiota siihen, että tietty aika keskinkertaisia arvosanoja hankkiva porukka aina puhui siitä, kuinka monta kertaa he olivat koekirjallisuuden lukeneet. Sama toistui jossain määrin yliopistollakin. Itse pärjäsin paremmin, kun luin asiat kerran ajatuksella, johon toki joskus meni paljonkin aikaa. Eli pänttäämisen väheksynnässä, johon en toki myönnä itse syyllistyneeni, voi olla kyse myös pöljän opiskelutekniikan kritiikistä.

Mitä kirjoituksiin lukemisiin tulee, niin oikeastaan vasta lukulomalla pääsin opiskelusta kiinni. Laajan matematiikan, fysiikan ja kemian lukeneena olin ajatellut hoitaa reaalin niillä. Mutta kun silloinen tyttöystäväni halusi lukea kirjastossa kirjoituksiin, menin mukaan ja aloin aikani kuluksi päntätä historiaa ja filosofiaa, ja loppujen lopuksi vastasin muistaakseni reaalissa näihin ja elämänkatsomustietoon, jota en koulussa ollut opiskellut lainkaan. Koin kuitenkin tämän omaehtoisen opiskelun lukion luokkaopetusta hyvin paljon antoisampana, ja mielenkiinnosta luinkin eri koulukirjoja ja muita teoksia samoista aiheista. Tässä kai voisi olla ylioppilaskirjoitusten tärkeämpi puoli: niissä saattaa saada ensimmäisen kerran kuvan oikeasta opiskelusta. Ainakin minä sain, ja huomasin pitäväni siitä. Enkä muuten usko koskaan olleeni parempi Trivial Pursuitissa kuin heti tuon lukuloman jälkeen!

urpiainen kirjoitti: Näitä tarinoita vuosikymmenten jälkeen ad infinitum kertovia supernörttejä yhdistää kai vain se, että kaikki ovat käyneet koulunsa Helsingin SYK:issä. Mitähän ne tekee siellä niille kersoille?

Kun viettää kymmenen vuotta betonikuutiossa samojen ihmisten ympäröimänä, sitä alkaa repiä hauskuutta mitä merkillisimmistä asioista...

Lilo kirjoitti:

urpiainen kirjoitti: Näitä tarinoita vuosikymmenten jälkeen ad infinitum kertovia supernörttejä yhdistää kai vain se, että kaikki ovat käyneet koulunsa Helsingin SYK:issä. Mitähän ne tekee siellä niille kersoille?

Kun viettää kymmenen vuotta betonikuutiossa samojen ihmisten ympäröimänä, sitä alkaa repiä hauskuutta mitä merkillisimmistä asioista...

We're busted.

sivustahuutaja kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Esim. hyvä kaverini ei päässyt kauppakorkeaan keskinkertaisten yo-papereiden takia, kun taas samoissa pääsykokeissa huonommin menestynyt luokkakaveri meni sukkana sisään paremmalla yo-todistuksella. Eikö Yo-todistuksen arvosanoilla ole enää merkitystä sisäänpääsyn kannalta?

Kaverisi taisi olla vain laiska lukemaan pääsykokeisiin? Ainakin joskus vuonna miekka ja kilpi kauppikseen otettiin 25% pelkillä pääsykoepisteillä. Tuolloin laskin, että saadakseen vetoapua ylioppilastodistuksesta, olisi tarvittu ällän paperit. Rupuisella 2L + 3M yhdistelmällä ei sisäänpääsyyn saanut mitään apuja. EDIT: Nykyään pääsee 40% pelkkien pääsykoepisteiden perusteella.

Ylioppilastodistuksella oli kauppikseen saatavissa maksimissaan vain tietty määrä pisteitä. Näin noiden minimiapupisteet tuottavien ällän papereitten ja parhaiden ällän papereiden väliin jäävä pistehaarukka oli aika pieni. Ylioppilastodistuksen optimoiminen kauppikseen päästäkseen olikin osoitus siitä, että kauppiksen peruskurssien opit tulevat polttavaan tarpeeseen: aleneva rajahyöty, investoinnin NPV, jne.

Kauppikseen lukee itsensä kuka tahansa normijärjellä ja hyvällä motivaatiolla varustettu kaveri kuukaudessa lukulomalla, tai kahdessa kuukaudessa työn ohessa. Kauppikseen pääsyyn ei siis tarvita neljättä lukiovuotta tai vuoden lukulomaa. Pitkästä pääsykokeisiin lukuajasta on vain haittaa, koska koe mittaa detaljitason osaamista varsin suppealta alueelta. Harva pystyy pitämään mielessään detaljeja kuukausitolkulla.

Tarinani opetus oli se, että YO-todistuksen arvosanoilla on joskus hyvin konkreettista merkitystä. Kyseissä tapauksessa se johti siihen, että kaveristani ei tullut ekonomia, vaan luokanopettaja.

Yhden sain.

Englannista tuli M.

Kummallakaan ei ilmeisesti ollut merkitystä.

Mullakin on vain yksi, tätä loistavuutta tasapainottaa sääli-A. Kirjoitin esihistoriallisina aikoina jolloin pitkää matikkaa ei saanut enää ensimmäisen vuoden jälkeen vaihtaa lyhyeen. Sairastelun ja yleisen ymmärtämättömyyden vuoksi tipahdin kelkasta totaalisesti ja istuin kaikki matikan tunnit hamaan loppuun saakka aivan kuutamolla. Koe lähti tarkastettavaksi imbrobaturina mutta ilmeisesti vuosi oli vaikea tai taso yleisesti hyvin heikko, joten rajoja laskettiin ja voin nyt ylpeillä kirjoittaneeni pitkän matikan.

Lukion miinukseksi sanottakoon etteivät jatkosuunnitelmat selvinneet edes sen aikana. Opiskellut aineet eivät tuoneet esille niitä vahvuuksia joita nyt käytän työelämässä. Mutta tuskin oppi täysin hukkaan meni, tässä ehtii vielä työskennellä aivan tarpeeksi.

NuoriDaavid kirjoitti:Tarinani opetus oli se, että YO-todistuksen arvosanoilla on joskus hyvin konkreettista merkitystä. Kyseissä tapauksessa se johti siihen, että kaveristani ei tullut ekonomia, vaan luokanopettaja.

40% menee kauppikseen pelkillä pisteillä, joten tuo on aika kaukaa haettu opetus.

Jos olisin kirjoittanyt 6 ällää valtakunnan parhailla pisteillä, olisin saanut paljon rahaa stipendien muodossa. Eli tarinani 'opetus' on, että ylioppilasarvosanoilla on ihan konkeettista, rahalla mitattavaa merkitystä.

Montakohan ällää Riina-Riitta Helminen kirjoitti aikoinaan? Track-record: yo 1991 keväällä. Syksyllä opiskelemaan lääkikseen, oikikseen ja TKK:lle. 1994 DI, OTK ja LTK.

urpiainen kirjoitti:Näitä tarinoita vuosikymmenten jälkeen ad infinitum kertovia supernörttejä yhdistää

No nythän sitä aletaan päästä asiaan tässäkin ketjussa. Urpiainen tylyttämässä muita supernörteiksi. Tässä sitä vasta jotain. Mitenkäs katsoisit oman sosiaalisen älykkyytesi ja seuramieshabituksesi vertautuvan tällaisiin tarinoita porukassa kertoviin supernörtteihin?