JSN armahti kalapuikkoviiksimiehet, moittii Hesaria

[Frederik Krueger]

Feminismi ajaa sukupuolista tasa-arvoa

Miksi sitä sitten kutsutaan feminismiksi eikä antigenderismiksi?

Samasta syystä kuin maaherraa kutsutaan maaherraksi silloinkin kun on kyse naisesta.

Liikkeen syntyessä naisten asema oli miehille alisteinen (esim. naisilla ei äänioikeutta, opiskeluoikeutta jne.), joten silloin keskityttiin naisten etujen ajamiseen. Sittemmin on todettu, että tilanne on parantunut, ja vaikka sukupuolista epätasa-arvoa edelleen esiintyy, niin molemmat sukupuolet joutuvat siitä kärsimään. Ei asiallisella ja järkevällä feministillä ole mitään syytä olla ajamatta miesten asiaa niissä tilanteissa joissa miehet jäävät altavastaajiksi

Käytännössä noin ei kuitenkaan ole asianlaita. Suomen merkittävin ja suurin feministijärjestö kutsuu itseään Naisasialiitto Unioniksi, järjestää vain naisille tarkoitettuja miehiä syyllistäviä seminaareja joihin miehiltä on pääsy kielletty, ja mainostavat toimintaansa "miesvapaa vyöhyke", "poliittisesti sitoutumaton feministinen naisjärjestö, jonka tavoitteena on naisten aseman parantaminen" ja "ylläpitää keskustelua naisille tärkeistä kysymyksistä ja yhteiskunnallisesti vaikeista aiheista".

Ilmeisesti kyseisen järjestön ei pitäisi kutsua itseään feministijärjestöksi, kun ajavat vain naisten etuja? Se olisi vähän sama kuin SAK tai Paperiliitto kutsuisi itseään työmarkkinasovittelulautakunnaksi.

muistaakseni ainakin kaikki ne miehet joiden kanssa olen seurustellut, ovat pitäneet itseään feministeinä. Kaipa sellaisiakin feminismin äärimuotoja on, joissa tavoitellaan valta-asemaa naisille jollain älyttömällä punttientasaamisidealla, mutta semmoisethan ovat tietenkin ihan höpöhöpöä.

Luuletko että tuntemasi feministeiksi tunnustautuvat miehet saisivat osallistua Naisasialiitto Unionin toimintaan ja heidän seminaareihinsa, kuten yllälinkitetty "Naiset ja narsismi"? Sinänsä mielenkiintoinen seminaarin painotus, siitä kun tulee kuva että ainoastaan miehet voivat olla narsisteja, ja/tai ainoastaan naiset voivat joutua narsistin uhreiksi. Juuri tämä antaa kyseiselle seminaarille miehiä syyllistävän leimansa.

[EveryWoman]

Suomen merkittävin ja suurin feministijärjestö kutsuu itseään Naisasialiitto Unioniksi, järjestää vain naisille tarkoitettuja miehiä syyllistäviä seminaareja joihin miehiltä on pääsy kielletty, ja mainostavat toimintaansa "miesvapaa vyöhyke", "poliittisesti sitoutumaton feministinen naisjärjestö, jonka tavoitteena on naisten aseman parantaminen" ja "ylläpitää keskustelua naisille tärkeistä kysymyksistä ja yhteiskunnallisesti vaikeista aiheista".

Taisin juuri paljastua ainakin järjestäytymispyrkimyksiltäni aika passiiviseksi feministiksi. Vilkuilin linkkejäsi ja pahoitin mieleni. Mainittu unioni vaikuttaisi elävän menneessä maailmassa miesten tasa-arvo -ongelmien osalta, jotka eivät toden totta ole ollenkaan tuolla tapetilla, eivät otsikkotasolla ainakaan (leipätekstissä ote kyllä vähän lipsuu, mistä jo yksinään huomaa ettei sukupuolien välinen tasa-arvo voi koskaan olla yksinomaan toisen sukupuolen asia).

Ilmeisesti kyseisen järjestön ei pitäisi kutsua itseään feministijärjestöksi, kun ajavat vain naisten etuja? Se olisi vähän sama kuin SAK tai Paperiliitto kutsuisi itseään työmarkkinasovittelulautakunnaksi.

Joo no enpä tosiaan oikein pidä siitä, että moinen järjestäytynyt taho käyttää feminismi-sanaa noin yksipuoliseen oman sukupuolensa etujen ajamiseen. Tekisi melkein mieli kirjoittaa sinne meili. Toisaalta pelkään olla virallisessa yhteydessä noin kapeakatseiseen väkeen, tuloksena kun voi olla vain lisää vahinkoa jos yhteydenotto herättää heissä vääränlaisia ajatuksia. Mietin asiaa.

muistaakseni ainakin kaikki ne miehet joiden kanssa olen seurustellut, ovat pitäneet itseään feministeinä. Kaipa sellaisiakin feminismin äärimuotoja on, joissa tavoitellaan valta-asemaa naisille jollain älyttömällä punttientasaamisidealla, mutta semmoisethan ovat tietenkin ihan höpöhöpöä.

Luuletko että tuntemasi feministeiksi tunnustautuvat miehet saisivat osallistua Naisasialiitto Unionin toimintaan ja heidän seminaareihinsa, kuten yllälinkitetty "Naiset ja narsismi"? Sinänsä mielenkiintoinen seminaarin painotus, siitä kun tulee kuva että ainoastaan miehet voivat olla narsisteja, ja/tai ainoastaan naiset voivat joutua narsistin uhreiksi. Juuri tämä antaa kyseiselle seminaarille miehiä syyllistävän leimansa.

Samaa ihmettelin itsekin. Tällaisina hetkinä hävettää olla nainen. Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuuden ylikorostaminen sosiaalisissa ongelmatilanteissa on jo muutenkin lähtenyt käsistä. Jos nettikirjoittelijoita ja eräitä lehtiartikkeleita on uskominen, niin narsistien pilaamia parisuhteita mahtuu nykyään kolmetoista tusinaan ja lisäksi yritysjohtajat ovat narsisteja lähes järjestäen. Todellisuudessa syyllinen parisuhteiden ongelmiin löytyy yhtä todennäköisesti kumppaniaan narsistiksi syyttelevästä päästä kuin siitä sairaaksi leimatusta (joka ei tietenkään välttämättä ole syytön hänkään, mutta narsismi nyt on kuitenkin aika eri maailmasta kuin Matti ja Mervi Meikäläisen jokapäiväiset ihmissuhdeongelmat). Sehän tästä vielä puuttuikin, että narsismista tehdään nimenomaisesti miesten synti.

Hemmetti soikoon, olen taas vähällä menettää malttini. Kuka noille kertoisi, että pää kannattaisi välillä ottaa pois sieltä perseestä?

[NegaDuck]

käyttää feminismi-sanaa noin yksipuoliseen oman sukupuolensa etujen ajamiseen

Eikö sana itsessään jo ole sukupuolipainottunut? Siinä mielessä ihan ymmärrettävää että sitä käytetään näin. Siksi olenkin tässä jankuttanut että se pitäisi korvata jollain uudella sukupuolineutraalilla tai, öh, androgyynisellä sanalla.

Olisko ihan vaan lyhenne SuTa eli Sukupuolten Tasa-arvo?

[Tix]

Jos passiivisella feminismillä tarkoitetaan sitä, että halutaan molemmille sukupuolille samanlaiset mahdollisuudet kaikilla elämänalueilla, niin olen passiivinen feministi. Mutta niin kauan kun fokus on naisten aseman parantamisessa tasa-arvoisen kohtelun sijasta, ollaan vähän metsässä. Jo se osaltaan ylläpitää erilaista kohtelua ja sen seurauksia.

Esim. samanpalkkaisuutta koskevassa keskustelussa usein esiin pulpahtava "selittämätön palkkaero" on käytännön kokemukseni mukaan täysin selitettävissä oleva. Miehet vain ovat röyhkeämpiä vaatimaan tai pyytämään palkankorotuksia. Erityisesti nuoret naiset tuntuvat myyvän palkkatasonsa jo työhakemustaan lähettäessään. Siksi samanpalkkaisuuteen pyrkiessä ei olekaan syytä puhua "naisten aseman parantamisesta" ja lopputuloksena näperrellä jollain alle prosentin naispalkkaerillä, vaan keskittyä esimerkiksi työn vaativuuden arvioinnin kehittämiseen. Vaativuus + suoritusarvio systeeminä takaa sen, että palkkavääristymät tulevat sekä työnantajan että työntekijän tietoon. Kenties siinä tilanteessa vähän ujompikin uskaltaa pyytää.

[EveryWoman]

Jos passiivisella feminismillä tarkoitetaan sitä, että halutaan molemmille sukupuolille samanlaiset mahdollisuudet kaikilla elämänalueilla, niin olen passiivinen feministi.

No minä tarkoitin "järjestäytymispyrkimysten suhteen passiivisella feministillä" tuossa ihan vain sitä, että näemmä en ole ollut sen vertaa kiinnostunut feministisestä järjestäytymisestä, että olisin ottanut alan järjestöjen todellisuudesta selvää. Minulle tuli täytenä yllätyksenä se, millainen järjestö tämä Naisasialiitto Unioni itse asiassa onkaan.

Mutta niin kauan kun fokus on naisten aseman parantamisessa tasa-arvoisen kohtelun sijasta, ollaan vähän metsässä. Jo se osaltaan ylläpitää erilaista kohtelua ja sen seurauksia.

Niinpä.

Esim. samanpalkkaisuutta koskevassa keskustelussa usein esiin pulpahtava "selittämätön palkkaero" on käytännön kokemukseni mukaan täysin selitettävissä oleva. Miehet vain ovat röyhkeämpiä vaatimaan tai pyytämään palkankorotuksia.

Toisaalta, koska miehet ovat yleisesti ottaen röyhkeämpiä, he ovat myös röyhkeämpiä epäämään palkankorotuksia naisilta, kuten äitini kokemukset osoittavat. Niistähän olen täällä aiemminkin vaahdonnut, mutta toistetaan tiivistetysti: hän rohkeni pyytää palkankorotusta tilanteessa, jossa oli jo useita vuosia ollut yritykselle yli kaksi kertaa arvokkaampi samantasoisissa tehtävissä toimiviin miestyöntekijöihin nähden, mutta sai kuitenkin huomattavasti pienempää palkkaa. Olisi pitänyt olla aivan itsestäänselvää kaikille, että palkka pitää nostaa vähintään miesten tasolle. Pomon vastaus korostuspyyntöön oli: "Sulla on kuule firman naisista jo muutenkin paras palkka!"

Erityisesti nuoret naiset tuntuvat myyvän palkkatasonsa jo työhakemustaan lähettäessään.

Siihenkin voi olla osittain syynä se, että paikka jää muuten saamatta. Itse teen välillä free-töitä sinne tänne ja olen alusta asti yrittänyt pyytää niistä kohtuullisia korvauksia, mutta kyllähän se aika useinkin johtaa hankkeen kariutumiseen jo palkkioneuvottelujen aikana. Kaikilla ei ole varaa menettää useita työtilaisuuksia tasa-arvopyrkimysten vuoksi, eikä valmistuttuani varmaan minullakaan tule olemaan. Sotasuunnitelman laatiminen sitä aikaa varten on vielä kesken.

Siksi samanpalkkaisuuteen pyrkiessä ei olekaan syytä puhua "naisten aseman parantamisesta" ja lopputuloksena näperrellä jollain alle prosentin naispalkkaerillä, vaan keskittyä esimerkiksi työn vaativuuden arvioinnin kehittämiseen. Vaativuus + suoritusarvio systeeminä takaa sen, että palkkavääristymät tulevat sekä työnantajan että työntekijän tietoon. Kenties siinä tilanteessa vähän ujompikin uskaltaa pyytää.

Naispalkkaerät kuulostavat minustakin typerältä idealta. Ehdotuksesi toimisi varmasti niitä paremmin, mutta sekään ei välttämättä takaa tasa-arvoista kohtelua. Nykyisin on paljon töitä, joiden vaativuutta ja joissa pärjäämistä on hankala arvioida. Ei liene poissuljettua, että miehen onnistuessa tietyssä työssä sitä pidetään automaattisemmin hänen kyvyistään johtuvana, kun taas naisen onnistuessa ajatellaan että työ ei ollut haasteellinen. Erohan näkyy jo peruskoulutasolla: jos poika saa hyviä numeroita, sen ajatellaan johtuvan lahjakkuudesta - tyttöjen kohdalla ahkeruudesta.

Epätasa-arvo näkyy oikeastaan jo siinä, minkälaiseksi työelämä on aikojen saatossa kehittynyt. Koska se on aiemmin ollut pelkästään miesten hallitsemaa aluetta, myös sen normit ja arvot ovat muotoutuneet miehisiksi. Pehmeyttä, herkkyyttä, harkitsevaisuutta ja empaattisuutta pidetään heikkouksina, vaikka niiden avulla olisi itse asiassa mahdollista saavuttaa vaikka minkälaisia kilpailuetuja. Asia korjaantunee vain siten, että naiset saavat työelämässä niin vakaan ja kaikenkattavan jalansijan, että heille ominainen arvomaailma vaikuttaa päätöksentekoon yritysten kaikilla tasoilla. Tähän taitaa vielä olla aika paljon matkaa, mutta toisaalta uskon ettei sen toteutumiseksi enää juuri muuta tarvitse tehdä kuin odottaa (ja joissakin yrityksissä se alkaa olla todellisuutta jo nyt). Naiskiintiöt ja muut höpöhöpöjutut voidaan siis minun puolestani unohtaa.

[EveryWoman]

käyttää feminismi-sanaa noin yksipuoliseen oman sukupuolensa etujen ajamiseen

Eikö sana itsessään jo ole sukupuolipainottunut? Siinä mielessä ihan ymmärrettävää että sitä käytetään näin. Siksi olenkin tässä jankuttanut että se pitäisi korvata jollain uudella sukupuolineutraalilla tai, öh, androgyynisellä sanalla.

Olisko ihan vaan lyhenne SuTa eli Sukupuolten Tasa-arvo?

Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta minua ärsyttää se, että maskuliinisesti värittyneitä sanoja voidaan yhteiskunnassamme käyttää miten kuten, ilman että kenenkään kulmakarva kohoaa, mutta heti kun jollakin feminiinisesti värittyneellä sanalla yritetään viitata kaikkiin ihmisiin, nousee haloo.

Itse hyväksyn ilman muuta puheet maaherroista, virkamiehistä, palomiehistä ja lautamiehistä, silloinkin kun tiedetään että missä tahansa noista tehtävistä voi toimia myös nainen. Siitä sen sijaan en tykkää, että maskuliinisesti värittynyt terminologia hyväksytään itsestäänselvyytenä ja samaan aikaan yritetään neutraloida niitä harvoja feminiinisesti värittyneitä termejä joita kielessämme on (ja joille on sanan historian valossa vieläpä ihan hyvät perusteet). Joko neutraloidaan kaikki (minkä en usko johtavan kovin hyvään lopputulokseen) tai sitten hyväksytään kaikki, tasapuolisesti. Naisasialiitto Unioni saisi kyllä lakata vääristämästä feminismin nykymerkitystä.

[Tix]

hän rohkeni pyytää palkankorotusta tilanteessa, jossa oli jo useita vuosia ollut yritykselle yli kaksi kertaa arvokkaampi samantasoisissa tehtävissä toimiviin miestyöntekijöihin nähden, mutta sai kuitenkin huomattavasti pienempää palkkaa. Olisi pitänyt olla aivan itsestäänselvää kaikille, että palkka pitää nostaa vähintään miesten tasolle. Pomon vastaus korostuspyyntöön oli: "Sulla on kuule firman naisista jo muutenkin paras palkka!"

Juuri tuontyyppisiin ajatuksiin vaativuuden arviointi pureutuu. Kun arvioidaan tehtävä henkilön sijasta ja pidetään suoriutuminen tehtävässä erossa tehtävän vaativuudesta, työnantajallekin kristallisoituu paremmin, että mistä kannattaa maksaa.

Tosin täytyy ihmetellä sekä yritysjohdon että työntekijän asennetta tuollaisessa tilanteessa. Jos on selvästi arvokas, voi näyttää ja perustella sen ja silti on palkkakuopassa, niin silloin palkkauksen korjaaminen tapahtuu "joko korjaantuu tai nostan kytkintä" -mekanismilla. Viimeksi kun itse tein noin ja kerroin siitä parille naispuoliselle ystävälle, molemmat totesivat etteivät kehtaisi tehdä niin.

Siihenkin voi olla osittain syynä se, että paikka jää muuten saamatta

Itse asiassa siinä on käynyt niissä rekrytointiprosesseissa, joissa itse olen ollut päättävänä osapuolena, että paikka on jäänyt saamatta ja haastattelukutsu sen ohella. En näe mitään meiltä palkata tehtävään sellaista henkilöä, joka arvioi oman ammattitaitonsa niin alhaiseksi, että ei pyydä edes säällistä korvausta vapaa-aikansa menettämisestä. Suo siellä, vetelä täällä..

Kaikilla ei ole varaa menettää useita työtilaisuuksia tasa-arvopyrkimysten vuoksi, eikä valmistuttuani varmaan minullakaan tule olemaan. Sotasuunnitelman laatiminen sitä aikaa varten on vielä kesken.

Tahtoo olla niin, että alkupalkka määrää palkkakehityksen tason koko uran ajan ainakin saman yrityksen sisällä. Se on tilastollisesti osoitettava fakta. Meriittejä voi saada vain tietyn määrän kerrallaan, siksi ensimmäinen palkkaneuvottelu on tärkein.

Naispalkkaerät kuulostavat minustakin typerältä idealta. Ehdotuksesi toimisi varmasti niitä paremmin, mutta sekään ei välttämättä takaa tasa-arvoista kohtelua. Nykyisin on paljon töitä, joiden vaativuutta ja joissa pärjäämistä on hankala arvioida.

Ei tietenkään takaa. Se vain tekee epätasa-arvoisesta kohtelusta läpinäkyvää. Läpinäkyvyys tekee vaikeammaksi ylläpitää palkkarakennetta jota ei voi perustella objektiivisesti.

Ei liene poissuljettua, että miehen onnistuessa tietyssä työssä sitä pidetään automaattisemmin hänen kyvyistään johtuvana, kun taas naisen onnistuessa ajatellaan että työ ei ollut haasteellinen. Erohan näkyy jo peruskoulutasolla: jos poika saa hyviä numeroita, sen ajatellaan johtuvan lahjakkuudesta - tyttöjen kohdalla ahkeruudesta.

Juuri siksi tehtävän ja onnistumisen arvio pidetään erillään, jos homma tehdään oikein. Tehtävä arvioidaan tekijän sijasta, kunhan tehtävän vaativuus on määritelty suhteessa muihin tehtäviin, saadaan vertailtava peruspalkkaus. Suorituksen perusteella saatava palkkaus tahtoo usein kytkeytyä tulokseen. Esim. oman äitisi tilanne olisi modernimmalla palkkauksen tarkastelulla hoitunut molempien kannalta fiksummin.

Tähän taitaa vielä olla aika paljon matkaa, mutta toisaalta uskon ettei sen toteutumiseksi enää juuri muuta tarvitse tehdä kuin odottaa (ja joissakin yrityksissä se alkaa olla todellisuutta jo nyt). Naiskiintiöt ja muut höpöhöpöjutut voidaan siis minun puolestani unohtaa.

Melko pitkälti samaa mieltä.

[NuoriDaavid]

Esim. samanpalkkaisuutta koskevassa keskustelussa usein esiin pulpahtava "selittämätön palkkaero" on käytännön kokemukseni mukaan täysin selitettävissä oleva. Miehet vain ovat röyhkeämpiä vaatimaan tai pyytämään palkankorotuksia.

Toisaalta, koska miehet ovat yleisesti ottaen röyhkeämpiä, he ovat myös röyhkeämpiä epäämään palkankorotuksia naisilta, kuten äitini kokemukset osoittavat. Niistähän olen täällä aiemminkin vaahdonnut, mutta toistetaan tiivistetysti: hän rohkeni pyytää palkankorotusta tilanteessa, jossa oli jo useita vuosia ollut yritykselle yli kaksi kertaa arvokkaampi samantasoisissa tehtävissä toimiviin miestyöntekijöihin nähden, mutta sai kuitenkin huomattavasti pienempää palkkaa. Olisi pitänyt olla aivan itsestäänselvää kaikille, että palkka pitää nostaa vähintään miesten tasolle. Pomon vastaus korostuspyyntöön oli: "Sulla on kuule firman naisista jo muutenkin paras palkka!"

Uskomatonta. Jos pomo on noin tyhmä, niin sun äitis kannattaisi varmaankin ilmoittaa, että jos palkka ei nouse vähintään samalle tasolle kuin mieskollegoilla, niin vaihtaa työpaikkaa.

[NuoriDaavid]

^^Tix ehti ensin.

Jos äitisi ei uhkaa lähteä (mutta mies uhkaisi), niin silloin pomo tekee oikein. Miksi maksaa enemmän, jos äitisi tekee vähemmällä.

[EveryWoman]

Uskomatonta. Jos pomo on noin tyhmä, niin sun äitis kannattaisi varmaankin ilmoittaa, että jos palkka ei nouse vähintään samalle tasolle kuin mieskollegoilla, niin vaihtaa työpaikkaa.

Joo no tuo tapahtui vuosia sitten. Jatko meni soutaen ja huovaten, muutamaan kertaan oli työpaikan vaihtamissuunnitelma esillä ja jokaisella kerralla palkka nousi nimellisesti mutta ei kuitenkaan ollenkaan tarpeeksi. Äiti kuitenkin jäi firmaan mm. siksi että asiakassuhteet ovat työssään tärkeitä ja hän on rakentanut niitä vuosia. Työ on sellainen, että firman vaihtamista olisi pitänyt voida perustella asiakkaille muutenkin kuin henkilökohtaisilla syillä. Eli voidaan ajatella että pomo käytti tilannetta hyväksi, mutta tulee mieleen kysyä, miksei samaa hyväksikäyttöä esiintynyt firman miesjohtajien kohdalla. Heille työpaikan vaihtaminen ei olisi ollut yhtään helpompaa - päin vastoin, kun näytötkin olivat selvästi heikompia kuin äidilläni.

Lopulta oikeus kuitenkin voitti kun isompi pomo ulkomailta kiinnostui siitä, miksi äitini vetämällä yksiköllä menee niin paljon paremmin kuin muilla, ja sopi äidin kanssa tapaamisen. Äidin pomo oli kuulemma yrittänyt useita kertoja väkisin tunkea tapaamiseen mukaan, mutta iso pomo oli päättäväisesti ajanut hänet ulos huoneesta. Sen tapaamisen jälkeen hommat ovat kuulemma jotenkin mystisesti alkaneet sujua.

[EveryWoman]

^^Tix ehti ensin.

Jos äitisi ei uhkaa lähteä (mutta mies uhkaisi), niin silloin pomo tekee oikein. Miksi maksaa enemmän, jos äitisi tekee vähemmällä.

Ihmettelenkin miksi miehille maksettiin enemmän, vaikka he eivät edes olleet sellaisessa asemassa että olisivat voineet uhata lähteä.

[NuoriDaavid]

^^Tix ehti ensin.

Jos äitisi ei uhkaa lähteä (mutta mies uhkaisi), niin silloin pomo tekee oikein. Miksi maksaa enemmän, jos äitisi tekee vähemmällä.

Ihmettelenkin miksi miehille maksettiin enemmän, vaikka he eivät edes olleet sellaisessa asemassa että olisivat voineet uhata lähteä.

Kyllä tuossa käytettävissä olevien tietojen valossa on epäoikeudenmukaisuutta, ei siitä mihinkään pääse. Toisaalta, jospa pomo "yleisen elämänkokemuksen" perusteella arvioi, ettei äitisi kuitenkaan lähde, ja että miehet lähtisivät herkemmin (vaikka tekisivätkin huonompaa tulosta).

[Tix]

Ihmettelenkin miksi miehille maksettiin enemmän, vaikka he eivät edes olleet sellaisessa asemassa että olisivat voineet uhata lähteä.

Palkan alentaminen on käytännössä mahdoton temppu. Tarina ei kerro, miten palkkaero on rakentunut ajallisesti.

[Chap]

Palkan alentaminen on käytännössä mahdoton temppu.

Oma työnantajani on harrastanut sitä, että yt:eiden jälkeen annetaan osalle henkilöstöä mahdollisuus valita oven ja uuden pestin (jossa esim. 500 euroa alempi kkpalkka) välillä. Osa valitsee alemman palkan.

[Tix]

Palkan alentaminen on käytännössä mahdoton temppu.

Oma työnantajani on harrastanut sitä, että yt:eiden jälkeen annetaan osalle henkilöstöä mahdollisuus valita oven ja uuden pestin (jossa esim. 500 euroa alempi kkpalkka) välillä. Osa valitsee alemman palkan.

No tuohonhan työnantajalla on velvollisuus. Jos toisia hommia on irtisanottaville tarjolla, niitä pitää tarjota. Kaikista hommista ei tietyti makseta samaa palkkaa.

[EveryWoman]

Juuri tuontyyppisiin ajatuksiin vaativuuden arviointi pureutuu. Kun arvioidaan tehtävä henkilön sijasta ja pidetään suoriutuminen tehtävässä erossa tehtävän vaativuudesta, työnantajallekin kristallisoituu paremmin, että mistä kannattaa maksaa.

Totta joo. Äitini kohdalla mainitsemasi keino olisi varmasti auttanut, hänen onnistumisensa kun on helppo arvioida rahassa.

Tosin täytyy ihmetellä sekä yritysjohdon että työntekijän asennetta tuollaisessa tilanteessa. Jos on selvästi arvokas, voi näyttää ja perustella sen ja silti on palkkakuopassa, niin silloin palkkauksen korjaaminen tapahtuu "joko korjaantuu tai nostan kytkintä" -mekanismilla. Viimeksi kun itse tein noin ja kerroin siitä parille naispuoliselle ystävälle, molemmat totesivat etteivät kehtaisi tehdä niin.

No äitini kehtasi, useamman kerran, ja pomo kitkutti palkkaa sitten ylöspäin sen verran että voi sanoa nostaneensa. Jolloin äidiltä poistui syy lähteä, tavallaan. Tai siis lähtemiseen olisi vaadittu enemmän munaa kuin tilanteessa jossa palkka ei olisi noussut yhtään. Ja niin paljon äidiltä ei sitten löytynyt (kun vielä otetaan huomioon vaihtamisen käytännön vaikeudet), eli pomo käytti hänen heikkouttaan hyväkseen. Joidenkin mielestähän tämä on aivan normaalia bisnestä, mutta minun mielestäni touhu meni jo vähän liian kieroksi, etenkin kun ottaa huomioon sen, miten huonosti pomo äitiäni kohteli muissakin kuin palkkaan liittyvissä asioissa. Jos firman miehiä olisi kohdeltu samalla tavalla, ei liene kaukaa haettua olettaa että osa olisi vetänyt itsensä narun jatkeeksi. Miksei naisten kestävyyttä ja sietokykyä valjasteta yrityksissä kilpailueduksi, vaan se kulutetaan mieluummin loppuun tällaisten firmojen sisäisissä valta- ja nöyryytyspeleissä?

Ihmisten kunnioittaminen olisi mielestäni ihan kannatettava juttu, ja sitä voisi harjoittaa silloinkin kun työntekijä ei sitä verissä päin ja eroamisen uhalla vaadi. Uskon, että kunnioittava suhtautuminen (myös palkakorotuspyyntöjen osalta) merkitsisi paremmin toimivaa työyhteisöä ja sitä kautta myös parempia tuloksia.

Siihenkin voi olla osittain syynä se, että paikka jää muuten saamatta

Itse asiassa siinä on käynyt niissä rekrytointiprosesseissa, joissa itse olen ollut päättävänä osapuolena, että paikka on jäänyt saamatta ja haastattelukutsu sen ohella. En näe mitään meiltä palkata tehtävään sellaista henkilöä, joka arvioi oman ammattitaitonsa niin alhaiseksi, että ei pyydä edes säällistä korvausta vapaa-aikansa menettämisestä. Suo siellä, vetelä täällä..

No niinpä. Kurja juttu, jos raukat vielä tulkitsevat hylkäyksen niin, että kyse ei voinut olla muusta kuin liian korkeasta palkkatoiveesta (jos siis meriitit ovat kohdallaan) tai silkasta sukupuolesta. Se johtaa vain entistä alhaisempiin palkkatoiveisiin jatkossa.

Kaikilla ei ole varaa menettää useita työtilaisuuksia tasa-arvopyrkimysten vuoksi, eikä valmistuttuani varmaan minullakaan tule olemaan. Sotasuunnitelman laatiminen sitä aikaa varten on vielä kesken.

Tahtoo olla niin, että alkupalkka määrää palkkakehityksen tason koko uran ajan ainakin saman yrityksen sisällä. Se on tilastollisesti osoitettava fakta. Meriittejä voi saada vain tietyn määrän kerrallaan, siksi ensimmäinen palkkaneuvottelu on tärkein.

Juuri tämän vuoksi olen pyrkinyt pitämään palkkiopyynnöt järkevällä tasolla alusta alkaen. Voin sanoa, että hylkäyksiä tulee. Tosin omalla alallani kyse on sukupuolien välisen epätasa-arvon lisäksi myös ammattikuntien välisestä epätasa-arvosta, eli siitä että aineetonta työtä ei aina pidetä "oikeana työnä" - eikä ainakaan yhtä arvokkaana kuin sellaisia töitä, joiden arvo ja vaikutukset ovat suoraviivaisemmin havaittavissa.

[NuoriDaavid]

Juuri tämän vuoksi olen pyrkinyt pitämään palkkiopyynnöt järkevällä tasolla alusta alkaen. Voin sanoa, että hylkäyksiä tulee. Tosin omalla alallani kyse on sukupuolien välisen epätasa-arvon lisäksi myös ammattikuntien välisestä epätasa-arvosta, eli siitä että aineetonta työtä ei aina pidetä "oikeana työnä" - eikä ainakaan yhtä arvokkaana kuin sellaisia töitä, joiden arvo ja vaikutukset ovat suoraviivaisemmin havaittavissa.

Tästä on taitettu peistä aiemminkin

http://kitina.net/viewtopic.php?t=6021& ... +hyv%E4%E4

Ja teesini on edelleen, että kaikille ammattiryhmille maksetaan oikeaa palkkaa.

[EveryWoman]

Ihmettelenkin miksi miehille maksettiin enemmän, vaikka he eivät edes olleet sellaisessa asemassa että olisivat voineet uhata lähteä.

Palkan alentaminen on käytännössä mahdoton temppu. Tarina ei kerro, miten palkkaero on rakentunut ajallisesti.

Hyvä huomio, vastausta en tiedä minäkään. Tosin pidän todennäköisenä, että kaikki ne miespuoliset eivät olleet hiljattain tulleet firmaan ulkopuolelta, vaan osalla ura on kehittynyt firman sisällä pitkän ajan kuluessa kuten äidillänikin. Äiti on aloittanut myyntitehtävistä, ja palkka oli käsittääkseni jo silloin pienempi kuin pienempää tulosta tekevillä miehillä (silloinhan se oli aika tavallistakin, toisin kuin käsittääkseni nykyään). Toki voidaan ajatella että asiaan olisi pitänyt puuttua jo silloin, mutta tilanne ei ole ollut niin yksinkertainen kuin minkä kuvan tästä saattaa saada. Jo muiden työntekijöiden palkkojen saaminen omaan tietoon on ollut työn ja tuskan takana, ja kun se ensimmäisen kerran onnistui, palkkakuilu oli ollut olemassa jo useita vuosia. Ja korjausyrityksistä seurasi sitten aivan uskomatonta syyllistämistä ja sättimistä. Ehkä voidaan ajatella niinkin, että äitini huono kohtelu (joka siis viimein loppui sen isomman pomon tultua väliin) johtui osittain juuri siitä että hän ei vain hiljaa hyväksynyt osaansa "arvottomamman" sukupuolen edustajana. Kuka tietää.

[EveryWoman]

Ja teesini on edelleen, että kaikille ammattiryhmille maksetaan oikeaa palkkaa.

Oletko samaa mieltä vielä sittenkin, jos ihmiset hurahtavat vaikkapa muotiin niin lujaa että ketään ei enää kiinnosta panostaa sellaisiin pikkuseikkoihin kuin vaikkapa omaan terveyteen? Kuvittele maailma, jossa ajatellaan: Parempi lyhyt elämä upeissa vaatteissa kuin äärimmilleen jatkettu penninvenytysvuosien jatkumo verkkareissa ja sairaalapyjamassa! (Vitsivitsivitsi.)

[Tix]

Miksei naisten kestävyyttä ja sietokykyä valjasteta yrityksissä kilpailueduksi, vaan se kulutetaan mieluummin loppuun tällaisten firmojen sisäisissä valta- ja nöyryytyspeleissä?

Palkan nostamatta jättäminen voi olla näennäisesti liiketaloudellisesti fiksu veto. Jos se kuitenkin motivaation putoamisen kautta syö tuottavuutta, niin sitten se ei toki ole. Vaikea sanoa, onko yritys saanut esimiehen menettelystä hyötyä vai haittaa. Totta on nimittäin myös se, että palkankorotuksen motivaatiota kohottava vaikutus kestää n. 2 viikkoa.

Ihmisten kunnioittaminen olisi mielestäni ihan kannatettava juttu, ja sitä voisi harjoittaa silloinkin kun työntekijä ei sitä verissä päin ja eroamisen uhalla vaadi. Uskon, että kunnioittava suhtautuminen (myös palkakorotuspyyntöjen osalta) merkitsisi paremmin toimivaa työyhteisöä ja sitä kautta myös parempia tuloksia.

Kuitenkin tosiasia on, että työnantaja ottaa itse harvemmin puheeksi palkan korottamisen. Jossain määrin täytyy olla niin, että se frekvenssia ja intensiteetti jolla itse nostaa palkkavaateitaan esiin näkyy palkassa. Olen kokemusperäisesti sitä mieltä, että tässä asiassa naiset ovat jäljessä. Palkitseminen ei ole aina kytköksissä työntekijän suoritukseen, varsinkin kun esimiehillä ei välttämättä ole siitä kovin hyvää kuvaa. Röyhkeä itseään kehuva yksilö vs. pyytetön "kyllä mun ansiot huomataan kunhan teen tarpeeksi hyvää työtä" -yksilö.

No niinpä. Kurja juttu, jos raukat vielä tulkitsevat hylkäyksen niin, että kyse ei voinut olla muusta kuin liian korkeasta palkkatoiveesta (jos siis meriitit ovat kohdallaan) tai silkasta sukupuolesta. Se johtaa vain entistä alhaisempiin palkkatoiveisiin jatkossa.

Yksi headhunter joskus sanoi, että keskimäärin naisten pitäisi laittaa CV:hen tuplasti enemmän kamaa ja miesten poistaa puolet, niin ne olisivat samalla tasolla todellisuuden kanssa. Sama ilmiö kuulemma heijastuu palkkatoiveisiin.

Juuri tämän vuoksi olen pyrkinyt pitämään palkkiopyynnöt järkevällä tasolla alusta alkaen. Voin sanoa, että hylkäyksiä tulee. Tosin omalla alallani kyse on sukupuolien välisen epätasa-arvon lisäksi myös ammattikuntien välisestä epätasa-arvosta, eli siitä että aineetonta työtä ei aina pidetä "oikeana työnä" - eikä ainakaan yhtä arvokkaana kuin sellaisia töitä, joiden arvo ja vaikutukset ovat suoraviivaisemmin havaittavissa.

No, teet itsellesi ja samalla alallesi palveluksen, jos et hylkäyspeikon vuoksi lähde alennusmyyntiin. Palkkataso ei koskaan nouse, jos sille ei ole nostajia. Olkoonkin, että raamit tulevat alan palkkatasosta. Sekä yli- että alimitoitetut pyynnöt ovat työnhakijalle vahingollisia.

[sivustahuutaja]

Esim. samanpalkkaisuutta koskevassa keskustelussa usein esiin pulpahtava "selittämätön palkkaero" on käytännön kokemukseni mukaan täysin selitettävissä oleva. Miehet vain ovat röyhkeämpiä vaatimaan tai pyytämään palkankorotuksia.

Tuossa on hyvin vähän totta. EDIT: Loivemmin: Tuo ei ole lähelläkään kattavaa selitystä. Esim. Tekniikan akateemisten joukossa taustamuuttujat vakioimalla päästään muutaman prosentin palkkaeroon ja tuossa tarkastelussa ei ole mukana palkaton ylityö, jota miehet tekevät enemmän. Joskus laskin, että pelkästään palkattoman ylityön huomioimisella päästään palkkaerossa luokkaan 2%.

[EveryWoman]

Toisaalta, jospa pomo "yleisen elämänkokemuksen" perusteella arvioi, ettei äitisi kuitenkaan lähde, ja että miehet lähtisivät herkemmin (vaikka tekisivätkin huonompaa tulosta).

No tuollaiselle ajattelullehan se epätasa-arvo juuri rakentuu. Sehän johtaa siihen, että mies saa parempaa palkkaa vain siksi että on mies - joutumatta edes koskaan käytännössä osoittamaan löytyisikö niitä rahkeita erota vai ei. Ja nainen saa taistella saman palkan eteen itsensä näännyksiin, mikä tietenkin vaikuttaa mahdollisuuksiin tehdä varsinainen työ hyvin. Puhumattakaan siitä miten se vaikuttaa naisen ja pomon välisiin henkilösuhteisiin, joilla puolestaan on merkitystä urakehityksen kannalta.

[EveryWoman]

Tekniikan akateemisten

Kuinka hyvin arvelet Tekniikan akateemisten tilanteen edustavan koko maan tilannetta?

[Tix]

Esim. samanpalkkaisuutta koskevassa keskustelussa usein esiin pulpahtava "selittämätön palkkaero" on käytännön kokemukseni mukaan täysin selitettävissä oleva. Miehet vain ovat röyhkeämpiä vaatimaan tai pyytämään palkankorotuksia.

Tuossa on hyvin vähän totta. Esim. Tekniikan akateemisten joukossa taustamuuttujat vakioimalla päästään muutaman prosentin palkkaeroon ja tuossa tarkastelussa ei ole mukana palkaton ylityö, jota miehet tekevät enemmän. Joskus laskin, että pelkästään palkattoman ylityön huomioimisella päästään palkkaerossa luokkaan 2%.

Puhuin nimenomaan selittämästö palkkaerosta. Taustamuuttujista puhdistettu tilastollinen palkkaero on juuri se "naisten euro on 80-senttiä" -tilastovale, jota erilaiset naisasialiikkeet mielellään viljelevät. Vaikka esittelinkin asiaa tässä empirian kautta, olen tuosta ilmiöstä lukenutkin jonkin tutkimuksentapaisen. Tekijöitä on varmasti useita, mutta yksi muuttuja yhtälössä on tämä.

[Chap]

Totta on nimittäin myös se, että palkankorotuksen motivaatiota kohottava vaikutus kestää n. 2 viikkoa.

Toisaalta saamatta jääneen pyydetyn palkankorotuksen motivaatiota laskeva vitutusjakso voi kestää äärettömän pitkään.