Mieshuoran olemus, tulemus ja käyttö?

[Aava]

Pointti oli siinä, että useimmiten niillä suurilla fiiliksillä ei ole sellaista pohjaa, joka kestäisi rationaalista tarkastelua.

Tämä pitää minustakin paikkansa. Mielestäni olen kyllä tätä rationalisointia yrittänyt harrastaakin. Mutta jos en alunperinkään hae kumppania, ja silti kiinnyn johonkuhun, ymmärrät varmasti, että jo alkuasetelma on minulle varsin hämmentävä, so. ei-rationaalinen.

Kummasti vain ne jotka eivät enää ikinä uskoneet löytävänsä mitään yhtä ihanaa, löytävät uutta ja ihanampaa vielä moneen otteeseen (samalla ajatellen että MUN kohdalla asia on kuitenkin eri enkä koskaan mitään yhtä tajunnanräjäyttävää löydä, koska olen niin varma tunteistani).

Siteeraan suoraan viimeisintä Bond -leffaa: "Why is it that people insisting on telling others what to do, cannot take their own advice?" En millään malta olla kysymättä, mikä tuon varmuuden taustalla on? Olet siis ilmeisesti kokenut jotain tajunnanräjäyttävää, koska uskallat olla varma siitä, ettei sellaista toista kertaa ilmene? Kerro lisää.

Ymmärsit kommenttini melkolailla täysin väärin. En usko että olisin missään tilanteessa ihan se oikein henkilö opettamaan kellekään fiksunneutraalien kuvien antamista itsestä. Melko suorasanaisesti kun paukutan itsekin menemään. Toiset tykkää, useimmat ei.

No, tämä oli sitte virhearvio. Sellaisiakin tyyppejä on vaan näillä keskustelupalstoilla tullu vastaan, ketkä ihmettelevät, että eikai joku kirjoita täällä rehellisesti sitä, mitä ajattelee. Sieppaa.

Käyttäytymiskoodit? Nettikeskusteluissa? Tsihihi :-p

Ensimmäinen koodi mikä sun pitää opetella on se, ettei täällä ole koodeja. Täällä on vain erilaisten ihmisten silmissä erilainen määrä erilaisia urpoja.

Kiva. Tää oli mukava kuulla (lukea).

Mjoo. Ymmärrän kyllä. Mutta siinä on vain otettava sellainen asenne kaikesta huolimatta, että itse sitä arvoaan lähtee rakentamaan. Ei se arvo tule jollekin komealle miehelle kelpaamisesta tai muusta vastaavasta.

Tiedän, tiedän. Olen jopa itsekin ollut tätä joillekin toisille hokemassa, ikäänkuin osaisin sen jo. No, sanontakinhan sanoo, että "those who can't, teach" Mutta olen kyllä sitä mieltä, että ihminen on sen verran sosiaalinen eläin, että kohtaamiset muiden ihmisten kanssa jättää _todella_ helposti jälkiä.

Se arvo tulee siitä että päättää ja haluaa olla arvokas ennenkaikkea itselle. Niin arvokas, ettei edes tarvitse kenenkään muun hyväksyntää ja ihailua.

Ehkä tätä mun kompleksista suhtautumista itseeni värittää eniten se, että se, kuka minua on eniten kritisoinut, on ollut oma isä. Ja koska se oli oma isä, nielin kaiken absoluuttisena totuutena. Josta olen päätellyt, että tarttis jottain ittelleen tehdä, että pärjää ja ettei "ihimisetki kattele". On vaan aika lujassa tämmöset. Mulla on kestänyt vuosia tajuta juuri tuo, mitä sanoit, että ihmisen pitää itse päättää, millainen haluaa olla.

Lähtis muuten varmaan loputkin lukijat tältä foorumilta, jos syventäisin lisää sitä, miten "yksinkertaisia" totuuksia olen joutunut tukiopettelemaan elämästä viime vuodet. Mut ei viitti härnätä elegantteja ihmisiä

En vain mielestäni ole kategorisoinut kenenkään tunneälyn kehittymistä oikein mihinkään suuntaan.

Paitsi että arvioit minun tunneälyn tasolle 14-18 -v., vaikka kuvasta näkee, että fyysistä ikää on enemmän. Sinullahan täytyy olla jokin käsitys tunneälyn kehittymisestä, jotta voit antaa jonkin arvion siitä, missä vaiheessa minä olen menossa. Vai oliko se vaan jotain piruilevaa provoa? Näkeehän sen ny jo tekstistä ilman esillenostamista, ettei nää tunnehommat oo aivan mun näpeissä
Mutta ehkä mulla on vastaavasti joku muu taito kehittynyt sen sijaan. Tosin, eipä nyt kyllä tule yhtään sellaista mieleen...

[Herra Manala]

Kummasti vain ne jotka eivät enää ikinä uskoneet löytävänsä mitään yhtä ihanaa, löytävät uutta ja ihanampaa vielä moneen otteeseen (samalla ajatellen että MUN kohdalla asia on kuitenkin eri enkä koskaan mitään yhtä tajunnanräjäyttävää löydä, koska olen niin varma tunteistani).

Siteeraan suoraan viimeisintä Bond -leffaa: "Why is it that people insisting on telling others what to do, cannot take their own advice?" En millään malta olla kysymättä, mikä tuon varmuuden taustalla on? Olet siis ilmeisesti kokenut jotain tajunnanräjäyttävää, koska uskallat olla varma siitä, ettei sellaista toista kertaa ilmene? Kerro lisää.

Sun väärintulkintakykysi mua kohtaan on melko uskomatonta. En nimenomaan tarkoittanut tätä vaan sitä että ihmiset usein ajattelevat edellämainitulla tavalla, ymmärtävät sen rationaalisen puolen että vaikka miten tuntuu siltä että mitään yhtä ihanaa ei tulisi enää olemaan, niin todennäköisesti sitä tuleekin olemaan. Mutta silti "kehtaavat" olla varmoja omalta kohdaltaan siitä, että heidän tunteensa ovat kuitenkin aidompia, syvempiä ja varmempia kuin muilla, joka johtaisi muka siihen että pelko yksinjäämisestä ihanan ihmiskokemuksen jälkeen olisi tavallista rationaalisempi. Myönnettäköön että kyllä noi ajatukset tuli itsellekin varsin tutuiksi abauts 10v taaksepäin, kun menetti "once in a lifetime" -tuntuisen suhteensa ja naisensa syövälle.

En vain mielestäni ole kategorisoinut kenenkään tunneälyn kehittymistä oikein mihinkään suuntaan.

Paitsi että arvioit minun tunneälyn tasolle 14-18 -v., vaikka kuvasta näkee, että fyysistä ikää on enemmän. Sinullahan täytyy olla jokin käsitys tunneälyn kehittymisestä, jotta voit antaa jonkin arvion siitä, missä vaiheessa minä olen menossa.

Äääääh. Minusta tunneäly ei ole sama asia kuin nuori (epätoivoinen) rakkaus. Mä uskon että tunneäly on asia joka ei juuri kehity enää aikuisiällä, vaan on suurimmaksi osaksi varhaiskasvatuksellista ja osittain syntyperäistä. Tunneälyn puutetta (tunnevammaisuutta) voit pikemminkin verrata esimerkiksi narsismiin ja muihin vastaavankaltaisiin luonnehäiriöihin, joiden syntymekanismeina pidetään pääosin kehityksellisiä ja kasvatuksellisia olosuhteita. Ja ennenkuin taas vedät omat johtopäätöksesi, niin ei, en ole tässä sanomassa sinua luonnehäiriöiseksi, narsistiseksi tai tunnevammaisen oloiseksi.

Vai oliko se vaan jotain piruilevaa provoa?

Kaikki kirjoitukseni ovat piruilevaa provoa, kun sen oikein oivaltaa!

[Aava]

Sun väärintulkintakykysi mua kohtaan on melko uskomatonta.

Alan pikkuhiljaa vakuuttua siitä itsekin. Kertynyt näyttöä
Pahoittelen. Mutta pistän samalla osan mokistani tämän nettiviestinnän piikkiin, jolloin ei pysty päättelemään mitään sanattomasta viestinnästä tai äänensävystä. Vaikuttanee ehkä sekin, että keskustelen isoista asioista tuikituntemattoman kanssa. Jotkut käyvät täällä vain toteamassa jotain tyyliin: "etkai oikeasti ajattele..", jotkut taas vaivautuvat perustelemaan. Luulin sua ensin lakoniseksi kuittailijaksi, mutta taisin erehtyä siinäkin!

Mutta silti "kehtaavat" olla varmoja omalta kohdaltaan siitä, että heidän tunteensa ovat kuitenkin aidompia, syvempiä ja varmempia kuin muilla, joka johtaisi muka siihen että pelko yksinjäämisestä ihanan ihmiskokemuksen jälkeen olisi tavallista rationaalisempi.

Omalla kohdallani sanoisin kyllä ennemminkin, että rationaalisempi syy yksinjäämiselle on kyvyttömyys uskoa siihen, että vastapuolelta voisi joskus tulla yhtä lujaa kiintymystä - eikä siis se, että minun tunteeni olisivat jotenkin keskimääräistä aidompia ja syvempiä.
Joskus elämässä vaan tulee sellainen tunne, että tässä on nyt jotain uniikkia ja lähtemätöntä. Minusta olisi isompi moka elää sen jälkeen liian itsevarmana, että sen saman kokisi varmasti vielä joskus jotakuta toista kohtaan uudelleen kuin että eläisi sen ikäänkuin se ei toistuisi. Enkä kyllä itse osaisi sanoa, olisiko turhauttavampaa etsiskellä sitä uutta vastaavaa kolahdusta tai surra sitä, ettei tämä enää toistu. Mieluummin maksimoin nykyisen kuin odottelen uutta tilaisuutta tehdä se.

Myönnettäköön että kyllä noi ajatukset tuli itsellekin varsin tutuiksi abauts 10v taaksepäin, kun menetti "once in a lifetime" -tuntuisen suhteensa ja naisensa syövälle.

Ai kamala. Olen pahoillani.

Äääääh. Minusta tunneäly ei ole sama asia kuin nuori (epätoivoinen) rakkaus. Mä uskon että tunneäly on asia joka ei juuri kehity enää aikuisiällä, vaan on suurimmaksi osaksi varhaiskasvatuksellista ja osittain syntyperäistä.

No jos noin on, mun toivo lähti justiinsa. Varhaiskasvatuksessa mallina tunteiden käsittelylle oli se, ettei niitä pidä kotona ainakaan avoimesti käsitellä. Niistä ei saa puhua, se on lällärikamaa. Ja jos itket, olet luuseri. Ja joskus itketti vaan se, ettei saisi itkeä. Jooheippa.

Tunneälyn puutetta (tunnevammaisuutta) voit pikemminkin verrata esimerkiksi narsismiin ja muihin vastaavankaltaisiin luonnehäiriöihin, joiden syntymekanismeina pidetään pääosin kehityksellisiä ja kasvatuksellisia olosuhteita. Ja ennenkuin taas vedät omat johtopäätöksesi, niin ei, en ole tässä sanomassa sinua luonnehäiriöiseksi, narsistiseksi tai tunnevammaisen oloiseksi.

Miksi et? Kyllä taustalla täytyy vähintään jokin keskivaikea luonnevika olla, että pystyy saamaan tunne-elämänsä näin solmuun.

Kaikki kirjoitukseni ovat piruilevaa provoa, kun sen oikein oivaltaa!

Jaa. Menipä hankalaksi

[Herra Manala]

Luulin sua ensin lakoniseksi kuittailijaksi, mutta taisin erehtyä siinäkin!

Et suinkaan!

Joskus elämässä vaan tulee sellainen tunne, että tässä on nyt jotain uniikkia ja lähtemätöntä. Minusta olisi isompi moka elää sen jälkeen liian itsevarmana, että sen saman kokisi varmasti vielä joskus jotakuta toista kohtaan uudelleen kuin että eläisi sen ikäänkuin se ei toistuisi.

Kaikki suhdejututhan on uniikkeja ja lähtemättömiä omalla tavallaan. Mutta minkä takia se pitää arvottaa automaattisesti paremmaksi kuin joku mitä ei ole vielä kokenut?

Äääääh. Minusta tunneäly ei ole sama asia kuin nuori (epätoivoinen) rakkaus. Mä uskon että tunneäly on asia joka ei juuri kehity enää aikuisiällä, vaan on suurimmaksi osaksi varhaiskasvatuksellista ja osittain syntyperäistä.

No jos noin on, mun toivo lähti justiinsa. Varhaiskasvatuksessa mallina tunteiden käsittelylle oli se, ettei niitä pidä kotona ainakaan avoimesti käsitellä. Niistä ei saa puhua, se on lällärikamaa. Ja jos itket, olet luuseri. Ja joskus itketti vaan se, ettei saisi itkeä. Jooheippa.

Et taaskaan ymmärrä. Sullahan on tunneäly ihan kohdillaan, jos ymmärrät sen että tuollainen tunteidenkäsittelymalli jonka sait kotoa, oli tunnevammainen ja korjausta tarvitseva. Tunnevammaisuutta olisi se, että pitäisit sellaista kasvatusta fiksuna, ja aikoisit opettaa omatkin tenavasi edellämainituilla ohjeistuksilla. Traumaattistahan tuollainen voi olla, mutta se on vielä ihan eri tavalla hoidettavissa kuin edellämainitun kaltainen pysyvä tunneälyllinen vinoutuma. Tämän mallin antaja on varmasti itse kokenut aika paljon paskaa pienenä, eikä hänellä ole ollut riittävää henkistä kapasiteettia ja kyseenalaistuskykyä pohtia asioiden oikeellisuutta ja moraaliarvoja sen syvemmin.

Kyllä taustalla täytyy vähintään jokin keskivaikea luonnevika olla, että pystyy saamaan tunne-elämänsä näin solmuun.

En mä rehellisesti sanottuna tiedä miten solmussa sä olet tunne-elämältäsi, mutta sanoisin että todellisia ongelmia alkaisi olemaan vasta silloin kun et erottaisi enää oikeaa väärästä. Kasvaminen on työtä.

[Aava]

Kaikki suhdejututhan on uniikkeja ja lähtemättömiä omalla tavallaan. Mutta minkä takia se pitää arvottaa automaattisesti paremmaksi kuin joku mitä ei ole vielä kokenut?

Koska se oli alunalkaenkin jotain paljon parempaa, mitä pystyi kuvittelemaan edes olevan olemassa. Ja koska on kokenut niitäkin, jotka ovat about sitä samaa, mitä pystyi kuvittelemaan. Miksi ajattelisin, että olisin niin onnekas, että elämässä saisi kokea jotain niin huikeaa toisenkin kerran?

Et taaskaan ymmärrä.

Voisin pistää tän viestieni pohjaan sloganikseni. Jotenkin vaan niin kuvaava

Tunnevammaisuutta olisi se, että pitäisit sellaista kasvatusta fiksuna, ja aikoisit opettaa omatkin tenavasi edellämainituilla ohjeistuksilla.

Mutta itsehän sanoit, että resurssit tunneälyyn saadaan varhaiskasvatuksessa - siis siinä vaiheessa, kun ei itse tiedosta, että on saamassa jotain kapasiteettia tunteiden käsittelyyn. Joten: olen siis saattanut saada tunneälyllisesti aika heikot eväät. Vaikka tiedostaa oman tunnekäyttäytymisensä murtumakohdat, ei se vielä tarkoita, että niille osaisi tehdä jotain.

Tämän mallin antaja on varmasti itse kokenut aika paljon paskaa pienenä, eikä hänellä ole ollut riittävää henkistä kapasiteettia ja kyseenalaistuskykyä pohtia asioiden oikeellisuutta ja moraaliarvoja sen syvemmin.

Juuri näin on käynytkin. Mutten minä tietenkään osannut projisoida sitä ajoissa.

En mä rehellisesti sanottuna tiedä miten solmussa sä olet tunne-elämältäsi, mutta sanoisin että todellisia ongelmia alkaisi olemaan vasta silloin kun et erottaisi enää oikeaa väärästä. Kasvaminen on työtä.

Joo, mutta kun ois muutakin tekemistä...

Ei mutta olet täysin oikeassa. Onko omat tunne-elämäjuttusi nykyisin yhtä mutkattomia ja selkeitä kuin minkä vaikutelman teksteistäsi saa? (Eli siis on tullut vaikutelma, ettei tunteiden käsittely ole sulle kovin ongelmallista.)

[Herra Manala]

Tunnevammaisuutta olisi se, että pitäisit sellaista kasvatusta fiksuna, ja aikoisit opettaa omatkin tenavasi edellämainituilla ohjeistuksilla.

Mutta itsehän sanoit, että resurssit tunneälyyn saadaan varhaiskasvatuksessa - siis siinä vaiheessa, kun ei itse tiedosta, että on saamassa jotain kapasiteettia tunteiden käsittelyyn. Joten: olen siis saattanut saada tunneälyllisesti aika heikot eväät. Vaikka tiedostaa oman tunnekäyttäytymisensä murtumakohdat, ei se vielä tarkoita, että niille osaisi tehdä jotain.

Väitätkö ettei lapsi osaisi pohtia itse oikeuden ja vääryyden eroa? Ettei lapsi pysty toteamaan mielessään että aikuinen on väärässä, tai tekee vääryyttä? Eiköhän niihin "oikeisiin" tunnevammaisuuksiin tarvita jo jatkuvaa pieksentää tai vastaavaa, mikä tekee ihmisestä aikuisemmallakin iällä sitten psykopaattisen. Mutta ei välttämättä. Jokainen meistä on varustettu erilaisella vastaanottokapasiteetilla mitä tulee emotionaalisiin paineisiin. Toiset murtuu ja traumatisoituu helpommin. Se että kielletään näyttämästä heikkouksiaan kotona tuskin on vielä mikään maailmanloppu mistä ei normaali ihminen pääsisi elämää häiritsevittä traumoitta ylitse, vaikka se aiheuttaisikin arpia.

Ei mutta olet täysin oikeassa. Onko omat tunne-elämäjuttusi nykyisin yhtä mutkattomia ja selkeitä kuin minkä vaikutelman teksteistäsi saa? (Eli siis on tullut vaikutelma, ettei tunteiden käsittely ole sulle kovin ongelmallista.)

Eivät ne koskaan voi olla mutkattomia ja ongelmattomia. Mutkat tulevat ikäänkuin tilaajalahjana. Olen nimittäin hetero.

[Vadim]

Olisin kiinnostunut (ehkä) kuulemaan, mikä tässä Aavan mieshuorassa oli niin ihqua. Ihan omin sanoin...?

[Aava]

Olisin kiinnostunut (ehkä) kuulemaan, mikä tässä Aavan mieshuorassa oli niin ihqua. Ihan omin sanoin...?

Aaah, yes! Mun lempiaihe: "Vastustamattoman miehen aiheuttamat reaktiot naisessa: tapausselostus". Kiitos kysymästä. Kirjoitan tästä ilolla!

Osin ao. teksti saattaa mennä K-18 -sektorille. Mutta en aio pyydellä sitä anteeksi, koska se tappaisi vilpittömyyden. Eiköhän niitä naisten siivottuja tunnelatauksia löydy tästä maailmasta jo ihan tarpeeksi.

Asiaan. Joo, siis tässä kyseisessä miehessä kaikista upeinta oli se hänen rauhallinen olemus. Hänessä oli ehkä jotain ujoakin. Hän puhui aika vähän mutta asiaa, ja tykkään tästä ominaisuudesta miehessä todella paljon (= luja turn-on), en pidä lässyttäjistä. Mieluummin liikaa hiljaisuutta kuin liikaa puhetta. Olemus oli tyyni ja muita kohtaan ystävällinen, mutta hän ei tehnyt sitä ärsyttävän suurieleisesti. Ja töitä tehdessä hän oli todella keskittynyt. Ja yksi ehdoton plussa oli myös hänen huumorintajunsa, joka saattoi olla todella lennokasta ja rivoa. Siis että samassa miehessä on rauhallisuutta ja rivoa huumorintajua... tajunnanräjäyttävä kombinaatio mulle.

Ja ulkonäöllisesti... Hänen kroppa oli pitkä, hoikka, sellaisen näköinen että sillä oli juostu pallon perässä. (Vaikka minusta lihaksikas miehen kroppa on näyttää hyvältä, en jostain syystä tunne vastaavaa korostunutta fyysistä vetoa sellaiseen.) Siinä hänen kropassaan ei ollut mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen ja se näytti käytännölliseltä, jäntevältä ja senkin takia todella seksikkäältä. (Siis täysin vastoin sitä yleistä käsitystä, että vasta miehen selkeän lihaksikas kroppa voi olla naiselle todella seksikäs. Ihan paskapuhetta.) Jos hän katsoi silmiin, se katse oli jotenkin järkähtämätön ja seesteinen, siis mun tulisieluiselle olemukselle varsin aseistariisuva. Tuollainen olemus ja tommonen kroppa oli jo sinällään mun silmissä erittäin, erittäin seksikäs, miehekäs ja siten äärimmäisen haluttava yhdistelmä. Sellaiseen näkyyn ois tehny mieli käydä välittömästi "käsiksi", mikä oli siis todella hävytön ja sopimaton ajatus työpaikalla. Keskity siinä näiden ajatustesi kanssa sitten töihisi, prkl! Olen miettinyt, saiko se 8 vuotta vanhempi ikä hänen miehekkyytensä jotenkin potentoitumaa mun silmissä. No, niin tai näin, lopputuloksena oli ihan helkkarin luja, järjen sumentava kiintymys. Vedin sen työjakson läpi sellaisella mielettömällä teatterilla, että nää tunteet pysyis piilossa. Olin itsekin ihan ihmeissäni näistä ajatuksista.

Lisäplussina (mieslukija ei välttämättä ymmärrä näitä(kään)... ) oli hänen kädet ja niiden kosketus, jonka sain kerran kokea kunnolla kädestä käteen.... Ja se hänen puheäänensä... tykkään muutenkin miehen äänestä, mutta tästä pidin erityisesti. Koska siitä äänestäkin paistoi se rauhallisuus, ja se puhetapa oli sellainen Lauri Tähkämäisen suora ja suomalainen...

Pettymyksekseni en siis päässyt nussimaan näitä haluja pihalle Eikä toistaiseksi kukaan niistä, kelle olisin ehkä saattanut kelvata sen jälkeen, valitettavasti ole vaan yltänyt vastaavaan vaikutukseen minussa. Enkä usko, että se johtuisi siitä, että ihminen usein haluaa eniten sitä, ketä ei saa, koska uskomatonta ja harvinaista kyllä, tämä haluttavuuden määrä oli tunnettavissa jo alusta asti. Ja koska mielestäni olen hukannut tätä ainokaista elämääni jo aivan liian monta vuotta kaikenlaiseen murehtimiseen ja omaan epävarmuuteen, olen päättänyt, että niin pitkälle kuin se vaan on mahdollista toteuttaa, haluan vain parasta, asiassa kuin asiassa. Ja mitä miehiin tulee, tämä tyyppi on parasta miestä, mitä toistaiseksi olen nähnyt. Ja vaikka sanonta sanoo, että "etsivä löytää", minä löydän harvoin mitään hakemalla. Pitää kai sitten vaan tyytyä hengailemaan silmät auki, josko pääsisi uusimaan tällaiset elämykset.

Vai tehdäänkö jossain vielä lobotomioita?

[Vadim]

EDIT: En näköjään saanut edelleenkään yksityiskohdista tarpeekseni. Montako vuotta olet roikkunut tässä heebossa?

Tunnen itseni yhtäkkiä syvälliseksi ja rationaaliseksi.

[prosessi]

[Ja mitä miehiin tulee, tämä tyyppi on parasta miestä, mitä toistaiseksi olen nähnyt. Ja vaikka sanonta sanoo, että "etsivä löytää", minä löydän harvoin mitään hakemalla. Pitää kai sitten vaan tyytyä hengailemaan silmät auki, josko pääsisi uusimaan tällaiset elämykset.

Kuulosti kovasti samanoloiselta henkilöltä kuin ensimmäinen aviomieheni, joten kyllä tuollaisia löytyy enemmänkin. Valitettavasti tämä tapaukseni kuulemma on kihloissa, mutta ei kahta ilman kolmatta, vai mites se sananlasku nyt menikään?

[prosessi]

EDIT: En näköjään saanut edelleenkään yksityiskohdista tarpeekseni. Montako vuotta olet roikkunut tässä heebossa?

Tunnen itseni yhtäkkiä syvälliseksi ja rationaaliseksi.

Minä tunnen itseni ikälopuksi! Sinulla kävi tuuri!

[Vadim]

EDIT: En näköjään saanut edelleenkään yksityiskohdista tarpeekseni. Montako vuotta olet roikkunut tässä heebossa?

Tunnen itseni yhtäkkiä syvälliseksi ja rationaaliseksi.

Minä tunnen itseni ikälopuksi! Sinulla kävi tuuri!

Eikös se ole sama asia?

[prosessi]

EDIT: En näköjään saanut edelleenkään yksityiskohdista tarpeekseni. Montako vuotta olet roikkunut tässä heebossa?

Tunnen itseni yhtäkkiä syvälliseksi ja rationaaliseksi.

Minä tunnen itseni ikälopuksi! Sinulla kävi tuuri!

Eikös se ole sama asia?

Ei kaikista tuu syvällisiä ja rationaalisia. Tiedän!

[Vadim]

Minä tunnen itseni ikälopuksi! Sinulla kävi tuuri!

Eikös se ole sama asia?

Ei kaikista tuu syvällisiä ja rationaalisia. Tiedän!

Mutta useimmat luulevat, että heistä on tullut vanhemmiten syvällisiä ja rationaalisia. Vrt. iltapäivälehtien olen kasvanut ihmisenä -avautumiset.

[prosessi]

Ei kaikista tuu syvällisiä ja rationaalisia. Tiedän!

Mutta useimmat luulevat, että heistä on tullut syvällisiä ja rationaalisia. Vrt. iltapäivälehtien olen kasvanut ihmisenä -avautumiset.

Minä puolestani luulen, että minusta on tullut tylsä. En ole enää vuosiin edes osannut suuttua kunnolla, toisin kuin niihin aikoihin, joihin pääsin eläytymään eilen ja tänään oikein syvällisesti, löydettyäni laatikoiden perukoilta monenmonta aikakoneena toiminutta toteemiesinettä.

[Aava]

EDIT: En näköjään saanut edelleenkään yksityiskohdista tarpeekseni. Montako vuotta olet roikkunut tässä heebossa?

Tästä työjaksosta on nyt reilut 2,5 vuotta. Sen jälkeen olen nähnyt hänet parikertaa ohimennen vuosi sitten. (Hän asuu eri kaupungissa parin sadan kilometrin päässä.) Hän ei tainnut enää edes tuntea minua. Ei siis mitään yhteydenpitoa useaan vuoteen.

En ollut sanonut tästä hänelle siis mitään, kunnes joku nelisen viikkoa sitten. Sain vuodenvaihteessa rasitusvamman, jouduin täyteen juoksu- ja hyppykieltoon 7 viikoksi. Psyyke säröili aika helkkaristi. Mietinkin varsin usein, voiko vitutukseen kuolla... No, sen lisäksi kelailin elämääni mielessäni. Sen moniulotteisen aivoriihen tuloksena päätin, että tästä lähtien sanon suoraselkäisesti, mitä ajattelen. Elämä ei saa olla teatteria. Väsyin siihen ajatusten raiskaamiseen joidenkin sivistyneisyys- ja keskinkertaisuustapojen mukaiseksi. Kirjoitin hänelle kirjeen, 3 kpl A-nelosta, ja kerroin kaiken kaunistelematta ja vähättelemättä, mutta sentään asiallisemmin mitä tuossa ed. tekstissä . Koska en ollut yhtään varma, muistaako hän minua edes enää, en tietenkään olettanut, että hän välittäisi vastata siihen. Toisaalta, hän oli luonteeltaan sen verran korrekti, että herrasmiehenä ehkä tekisi niin - velvollisuudentunteesta ikäänkuin. Tietysti olen ajatellut, että olisiko mitään mahdollisuutta, että tällä omalla tunteella olisi ollut silloin yhtään vastakaikua edes ohimennen, mutten kerta kaikkiaan pysty arvioimaan sellaista luotettavasti tällaisen kiintymyksen takaa. Lähtökohtaisesti ajattelen, kuten olen kirjoittanut, että todennäköisesti en olisi nainen hänen makuunsa.

No, aivan sama. Minun ajatukseni eivät enää muuttuisi, oli vastaus mikä tahansa. Olin jo ehtinyt kiintyä, entä sitten. Ja kai hän nyt olisi jotenkin lähestynyt, jos olisi ollut kiinnostunut jossain vaiheessa. Siispä, mitä tässä nyt oli enää hävittävää? Minun piti vaan päästä purkamaan se kaikki tunteilu ulos avoimesti, ja ennenkaikkea siltä varalta, että jos tällainen kohtaaminen ei enää toistu, olisinpahan maksimoinut tämän kerran ja käyttänyt ne "voimasanat", joita olen säästellyt.

Reilut pari vkoa tästä sain yllätyksekseni vastapostia."Ainahan se kiva on kehuja saada! Kiitos kun kerroit." (lue: kiitos, mutta en voi sanoa samaa sinulle). Ja sitten hän kyseli kuulumisia. Vaikka en omassa kirjeessäni siis kysynyt mitään, enkä pyytänyt vastinetta koska vaan vuodatin ajatuksiani, tässä kohtaa olisi tullut jotain vastakaikua, jos sellaista olisi koskaan ollut. Ja jos ei sitä tähän mennessä ollut kehittynyt, ei sitä enää tulisikaan. Hän kirjoitti myös, että "toivottavasti nähdään joku päivä..", mutta tässä maailmassa, jossa ollaan mieluummin ensisijaisesti kohteliaita kuin rehellisiä, tiedän, että se oli sellainen kiitollisuuden holhoava korulause tästä 6-0 -tilanteesta, joka meillä oli hänen edukseen. Hän aavisti, että se olisi jotain, mitä haluaisin lukea. Oikeasti se tarkoitti: "en voi vastata tunteisiisi mutta kiitos silti. Olet ihan ok. Voisin ehkä joskus nopeesti vilkaista suhun päin, jos joku päivä satut samalle kadulle." Olisipa vaan kirjoittanut senkin yhtä suoraan, mitä minä olin juuri hänelle ladellut, vaikka siis oli aivan toista äärilaitaa. Ajattelin, että noin alaston vilpittömyys kipinöisi vastaavan eleen toisessa. Mutta ehkä vaan sellainen torjuminen on hankala sanoa suoraan.

Sinne siis meni sekin. Mutta tappiosta huolimatta itelleni siis jäi kuitenkin hyvä olo, joskin aika h-vetin alaston tollaisen oman tunnustuksen jälkeen. Mutten halua enää häpeillä sitä, jos ihastun johonkuhun. Kerran täällä vaan eletään.

Tunnen itseni yhtäkkiä syvälliseksi ja rationaaliseksi.

Sekö, että nainen tuntee voimakasta fyysistä halua miestä kohtaan hänen luonteensa ja olemuksensa perusteella, ja kertoo siitä avoimesti, tekee minusta ei-rationaalisen ja pinnallisen? *huokaus* Mutta kun ei mulla ole muuta tapaa tykätä miehistä. Jos tää ei kelpaa, pitää sit varmaan rueta lesboksi...

[Vadim]

Kiitos!

Tämä kyllä muistutti minua siitä tosiasiasta, että mitään ei koskaan pitäisi kertoa avoimesti.

[Aava]

Kuulosti kovasti samanoloiselta henkilöltä kuin ensimmäinen aviomieheni, joten kyllä tuollaisia löytyy enemmänkin. Valitettavasti tämä tapaukseni kuulemma on kihloissa, mutta ei kahta ilman kolmatta, vai mites se sananlasku nyt menikään?

Jaa. No, sepä mukavaa. Toivottavasti näitä tosiaan olisi jossain lisää. Jos saan kysyä, mikä teillä vei sukset ristiin? Ja minkälainen tarina sun nykyisen miehen kohtaamisen taustalla on?

[Tix]

Jaa. No, sepä mukavaa. Toivottavasti näitä tosiaan olisi jossain lisää. Jos saan kysyä, mikä teillä vei sukset ristiin? Ja minkälainen tarina sun nykyisen miehen kohtaamisen taustalla on?

Katsoin ensin että vastasit Vadimille. Hemmetti että viimeinen virke pisti kaffet pöydälle.

[Aava]

Kiitos!

Tämä kyllä muistutti minua siitä tosiasiasta, että mitään ei koskaan pitäisi kertoa avoimesti.

Minäkin ajattelin noin vuositolkulla. En kyllä voi suositella sitä kellekään. No, sitä saa, mitä tilaa.

[Aava]

Katsoin ensin että vastasit Vadimille. Hemmetti että viimeinen virke pisti kaffet pöydälle.

Joskus on kiva härnätä sivistyneitä ja hillittyjä ihmisiä...

[huima]

.....

Siis Aava on ollut hotsina Turbohaltijaan?

[prosessi]

Kuulosti kovasti samanoloiselta henkilöltä kuin ensimmäinen aviomieheni, joten kyllä tuollaisia löytyy enemmänkin. Valitettavasti tämä tapaukseni kuulemma on kihloissa, mutta ei kahta ilman kolmatta, vai mites se sananlasku nyt menikään?

Jaa. No, sepä mukavaa. Toivottavasti näitä tosiaan olisi jossain lisää. Jos saan kysyä, mikä teillä vei sukset ristiin? Ja minkälainen tarina sun nykyisen miehen kohtaamisen taustalla on?

En voi kertoa, kun täällä on kielletty! (Eikä minulla itse asiassa edes ole nykyistä miestä...)

[NuoriDaavid]

Kuulosti kovasti samanoloiselta henkilöltä kuin ensimmäinen aviomieheni, joten kyllä tuollaisia löytyy enemmänkin. Valitettavasti tämä tapaukseni kuulemma on kihloissa, mutta ei kahta ilman kolmatta, vai mites se sananlasku nyt menikään?

Jaa. No, sepä mukavaa. Toivottavasti näitä tosiaan olisi jossain lisää. Jos saan kysyä, mikä teillä vei sukset ristiin? Ja minkälainen tarina sun nykyisen miehen kohtaamisen taustalla on?

En voi kertoa, kun täällä on kielletty! (Eikä minulla itse asiassa edes ole nykyistä miestä...)

Temporarily allow sos. porn pop-ups for this user [x]

[Geep]

Ja minkälainen tarina sun nykyisen miehen kohtaamisen taustalla on?

En voi kertoa, kun täällä on kielletty! (Eikä minulla itse asiassa edes ole nykyistä miestä...)

Höpö höpö, ei täällä voida kieltää. Sä et vaan halua olla nuija näiden nuijien silmissä.