Kitinä

prosessi kirjoitti:En vihjaa, vaan vastasin kysymykseen, miksi onnellisuuskorttia heilutellaan. Suurin osa ihmisistä ei heiluttele sitä, mistä voinee vetää sen johtopäätöksen, että he joko ajattelevat, tai eivät piittaa hittojakaan.

Totta, suurin osa ei heiluttele.

Tässä jotenkin huokuu sellainen negatiivinen kaiku, ei saisi olla onnellinen. Pitäisi olla jotenkin helpompi myöntää, että paskassa uidaan, kuin että menee hyvin ja on onnellinen.

Minä olen onnellinen.

Kämppikseni sekosi. Minulla on lainaa enemmän kuin omaisuutta. Kela sössi jotenkin mun asiat/paperit, ja ne on velkaa mulle kolmen kuukauden tuet. Koska kämppikseni sekosi, hän ei ole maksanut vuokraa ja minä olen maksanut hänenkin vuokransa ja toivonut, että saan ne rahat joskus takaisin. Sossu ei auta, koska minulla on omaisuutta joka pitäisi realisoida, josta en kuitenkaan voi luopua koska tarvitsen sitä kesällä. Minulla ei siis ole rahaa lainkaan. Nilkkani on paskana, enkä voi liikkua (kunnolla) joten olen lihonut ja napit ei mahdu paidasta kiinni. Ei ole rahaa ostaa uusia vaatteita, joten näytän hirveältä. Se nilkka ei luultavasti tokene tuosta ilman leikkausta. Läheisilläni menee huonosti, yksi pelkää että hänen miehensä lävistää hänet seipäällä (mennyt jo pari luuta rikki, joten pelko ei ole ihan aiheeton), yksi halvaantuu lääkärin mukaan ehkä tässä parin vuoden sisään, yksi käyttää lääkkeitä ja alkoholia sekaisin, yhtä hakkaa sen tyttöystävä verille, yksi taas on vasta eronnut ja siten niin kovin haavoittuva.

Eikä minulla ole edes nettiä kotona.

Minä olen silti onnellinen.

Vierelläni on ihana mies, kaksi tervettä kissaa ja taidan olla viimein löytänyt sen alan, jota haluan tehdä isona. Kyse on enemmänkin asenteesta, sillä ennen en ole elänyt joka päivä elämäni parasta aikaa.

(ja ei, en ole lääkityksen alainen)

urasiili kirjoitti:Tässä jotenkin huokuu sellainen negatiivinen kaiku, ei saisi olla onnellinen. Pitäisi olla jotenkin helpompi myöntää, että paskassa uidaan, kuin että menee hyvin ja on onnellinen.

Tietenkin saa olla onnellinen, ja kannattaakin. Pitää vain erottaa toisistaan onnellisuus ja onnellisuuskortin heiluttelu.

Zeb kirjoitti:

Tix kirjoitti:Sitä sanotaan Vadimismiksi.

Onkse vaarallista tai tarttuvaa?

Se tarttuu ainoastaan tartunnan saaneen spermasta. Ei sitä hyvänäkään ihmiselle voi pitää.

elco kirjoitti:Se tarttuu ainoastaan tartunnan saaneen spermasta. Ei sitä hyvänäkään ihmiselle voi pitää.

Ok. Mutta tartuntariski on siis minimaalinen ja täysin kontrolloitavissa. Mikä ilouutinen meille molemmille, eikö vain

Zeb kirjoitti:

elco kirjoitti:Se tarttuu ainoastaan tartunnan saaneen spermasta. Ei sitä hyvänäkään ihmiselle voi pitää.

Ok. Mutta tartuntariski on siis minimaalinen ja täysin kontrolloitavissa.

Kyllä, mutta pelatakseni varman päälle muutin Australiaan.

elco kirjoitti:Kyllä, mutta pelatakseni varman päälle muutin Australiaan.

Pelkäsit että kontrollisi voisi pettää joku kerta sellaisessa estot räjäyttävässä humalatilassa hortoillessa mikäli Vadim sattuisi sopivasti hollille? Juu, ymmärrän, tuota täytyy paeta, vaikka sitten Australiaan saakka.

Zeb kirjoitti:

elco kirjoitti:Kyllä, mutta pelatakseni varman päälle muutin Australiaan.

Pelkäsit että kontrollisi voisi pettää joku kerta sellaisessa estot räjäyttävässä humalatilassa hortoillessa mikäli Vadim sattuisi sopivasti hollille? Juu, ymmärrän, tuota täytyy paeta, vaikka sitten Australiaan saakka.

Elcolla näyttäisi olevan yllättävän paljon näitä outoja viha-rakkaussuhteita niin ihmisiin kuin asioihinkin.

Jo huomenna on paremmin
siis jaksa sihen asti
ja rakkaudesta
puhu hiljaa
puhu varovasti
Voit ilon löytää nukkumasta
suolaheinän alta
Ja ruoho uusi alkaa
nousta aina matalalta.

aimohaiku kirjoitti:Jo huomenna on paremmin

Kitinä on murheellisten laulujen maa.

masa kirjoitti:

aimohaiku kirjoitti:Jo huomenna on paremmin

Kitinä on murheellisten laulujen maa.

Höpö höpö, tuohan on varsin optimistinen kappale.

Duckzilla kirjoitti:Elämänne on siis onnellisempaa, koska teillä on kumppani?

Vaikka et tätä minulle osoittanutkaan, vastaan kuitenkin: eipä oikeastaan.

Ainakin introspektiivisesti arvioiden vaikuttaisi siltä, että elämäni on onnellisempaa kunhan siinä on joitakin (mieluiten useampia) sellaisia pitkäkestoisia haasteita, joiden puitteissa voin jotakuinkin turvallisesti harjoitella onnellisuutta (= tehdä jonkun verran virheitä ja oppia niistä). Parisuhde voi olla sellainen, mutta ei suinkaan välttämättä ole, eikä parisuhteen puuttuminen merkitse tällaisten haasteiden puuttumista. Jos sanot: Elämäni olisi onnellisempaa jos minulla olisi parisuhde, vaikutat siltä kuin i) olettaisit parisuhteen tuovan onnellisuutta automaattisesti sen sijaan että se onnellisuutta lisätäkseen vaatii työtä, ja ii) haikailisit parisuhteen perään siksi ettei sinulla olisi elämässäsi muita mainitunlaisia haasteita (tähän sivuhuomiona: uskon kuitenkin, että sinulla on).

Edit: rakenteen selkeytys

urasiili kirjoitti:Minä olen silti onnellinen.

Huh. Hienoa. Onnea tasapainoiluun!

EveryWoman kirjoitti:

Duckzilla kirjoitti:Elämänne on siis onnellisempaa, koska teillä on kumppani?

Vaikka et tätä minulle osoittanutkaan, vastaan kuitenkin: eipä oikeastaan.

Onneksi me ei seukata. Olisin nimittäin loukkaantunut aika verisesti tästä

Zeb kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:

Duckzilla kirjoitti:Elämänne on siis onnellisempaa, koska teillä on kumppani?

Vaikka et tätä minulle osoittanutkaan, vastaan kuitenkin: eipä oikeastaan.

Onneksi me ei seukata. Olisin nimittäin loukkaantunut aika verisesti tästä

Etkö haluaisi olla pitkäkestoinen haaste?

NuoriDaavid kirjoitti:

Zeb kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Vaikka et tätä minulle osoittanutkaan, vastaan kuitenkin: eipä oikeastaan.

Onneksi me ei seukata. Olisin nimittäin loukkaantunut aika verisesti tästä

Etkö haluaisi olla pitkäkestoinen haaste?

En. Tykkään turvallisuudesta ja rakkaudesta ja kaikista sellaisista lällyjutuista

Zeb kirjoitti:Onneksi me ei seukata. Olisin nimittäin loukkaantunut aika verisesti tästä

Joo, no eihän mun kanssa moni pystykään seukkaamaan. Olen usein miettinyt, mikä mahtaisi olla tehokkain keino osoittaa tämä random-pokailijalle heti alkuvaiheessa. Jos sanon vain: Sulla ei todennäköisesti olisi mun kanssa kovin mukavaa, se ei yleensä tehoa. Ideoita?

Zeb kirjoitti:En. Tykkään turvallisuudesta ja rakkaudesta ja kaikista sellaisista lällyjutuista

Köh! Minä puolestani voisin halutessani loukkaantua verisesti siitä, että joku tuolla tavoin määrittää mm. turvallisuuden ja rakkauden minun parisuhteisiini kuulumattomiksi.

NuoriDaavid kirjoitti:Etkö haluaisi olla pitkäkestoinen haaste?

Miksi pitäisi olla haaste? Et joku/jonkun voi kesyttää? Voittaako siinä jotain?

Zeb kirjoitti: Tykkään turvallisuudesta ja rakkaudesta ja kaikista sellaisista lällyjutuista

Miksi ei voi olla näin? Mieluummin näin.

EveryWoman kirjoitti:Joo, no eihän mun kanssa moni pystykään seukkaamaan. Olen usein miettinyt, mikä mahtaisi olla tehokkain keino osoittaa tämä random-pokailijalle heti alkuvaiheessa. Jos sanon vain: Sulla ei todennäköisesti olisi mun kanssa kovin mukavaa, se ei yleensä tehoa. Ideoita?

Mä sanon vaan suoraan etten ole kiinnostunut tyypistä (seukkausmielessä), kiitos vain! Toimii mulla. Eikö sitten sulla?

Zeb kirjoitti:Mä sanon vaan suoraan etten ole kiinnostunut tyypistä (seukkausmielessä), kiitos vain! Toimii mulla. Eikö sitten sulla?

Ei aina. Kaikenlaisiin vänkääjiin ja vonkhaajiin on tullut törmättyä. Siinä tuhraantuu molempien aikaa ja ärsytyskäyrä kohoaa, kun tiedän kuitenkin varsin hyvin ettei se vänkääjä tosiaankaan vänkäisi jos tietäisi millaisesta saaliista on oikeasti kyse.

EveryWoman kirjoitti:Köh! Minä puolestani voisin halutessani loukkaantua verisesti siitä, että joku tuolla tavoin määrittää mm. turvallisuuden ja rakkauden minun parisuhteisiini kuulumattomiksi.

Elä loukkaannu, pliide. Ei ollut tarkoitus. Ihmettelen vain sitä alkuperäistä lausuntoasi jota kommentoin. Väitätkö tosissaan, että rakastat puolisoasi, mutta siitä huolimatta olisit yhtä onnellinen ilman häntä? Ja vertaat suhdetta johonkin työhaasteeseen tjsp?? En ummarra vaan.

Lähdin tyhjän päälle työstäni, jossa voin pahoin. Vielä ei ole löytynyt sitä unelmien työtä/alaa, jota haluaisin tehdä edes jonkin aikaa, mutta tiedän, että se löytyy vielä. Tiedän, että olen tässä suhteessa onnellisemmassa asemassa, kuin moni muu, koska minulla oli varaa siihen. Tulin käyttäneeksi ensimmäistä kerta 31 vuoteen kultalusikka optiotani.

Pari läheistäni, yksi perheen jäsen mukaan luettuna voivat henkisesti todella pahoin, mutta itse selvisin vajaan vuoden takaisesta vitutuksesta/lievästä masennuksesta ilman lääkkeitä/sairaslomaa. (se tosin vaati: jonkin verran alkoholia yms. päihteitä, irtosuhteita/hoitoja, irtioton vanhasta elämästä) Se, etten tiedä, mitä haluan tehdä isona, ahdistaa välillä, mutta ei päivittäin ja tiedän, että asiat tulevat järjestymään.

Taidan olla rakastumassa ihmiseen, jonka kanssa voin olla täysin oma epävakaa itseni... ja eikä tunne ole yksipuolista.

Olen 31 vuotias kaikin puolin fyysisesti ja jopa henkisesti terve. Minulla on x-€ pankkitilillä ja taloudellisesti en tule joutumaan missään vaiheessa täysin puille paljaille (no, kyllähän siihen pystyy, mutta normaaleilla elintavoilla en). Rakastavat vanhemmat ja kaksi pikkusiskoa, jotka jostain kumman syystä ihailevat isoveljeään. Muutama todella hyvä ystävä, joiden kanssa voin puhua mistä tahansa. Ja jos jostai syystä parisuhteeni menisi poikki, niin en ainakaan voisi katkeroitua pillun puutteen takia, sillä omaan suht' koht hyvät sosiaaliset taidon ja siedettävän ulkonäön, ettei sen saaminen tulisi olemaan ongelma. (pillun saaminen ei tosin tee ihmistä onnelliseksi tai ratkaise mitään ongelmia)

Zeb kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Köh! Minä puolestani voisin halutessani loukkaantua verisesti siitä, että joku tuolla tavoin määrittää mm. turvallisuuden ja rakkauden minun parisuhteisiini kuulumattomiksi.

Elä loukkaannu, pliide. Ei ollut tarkoitus.

Ei pelkoa, en halua sitä tarpeeksi!

Zeb kirjoitti:Ihmettelen vain sitä alkuperäistä lausuntoasi jota kommentoin. Väitätkö tosissaan, että rakastat puolisoasi, mutta siitä huolimatta olisit yhtä onnellinen ilman häntä? Ja vertaat suhdetta johonkin työhaasteeseen tjsp?? En ummarra vaan.

Näistäkin on täällä joskus ollut juttua (et siis ole ainoa, joka ihmettelee tai on ihmetellyt), mutta yritän latoa tähän jonkinmoisen tiivistyksen:

1. Ymmärtääkseni voin rakastaa puolisoani (siten, kuin itse rakkauden ymmärrän) vain siinä tapauksessa, että en katso onnellisuuteni olevan hänestä riippuvainen. Toki eron tai hänen kuolemansa sattuessa kokisin hetken musertavaa onnettomuuden tunnetta, koska rakennettu tasapaino olisi järkkynyt ratkaisevasti, mutta ilman muuta kykenisin senkin jälkeen elämään onnellista elämää - olenhan kyennyt siihen myös ennen kuin tapasin hänet. Rakkaus on minulle vastikkeetonta, tapa kunnioittaa toista ihmisenä ja haluta hänen parastaan. Toki se saa minut myös haluamaan olla hänen lähellään, mutta jos joskus kävisi niin, että hän syystä tai toisesta olisi onnellisempi kaukana minusta, haluaisin hänen mieluummin olevan onnellinen erossa kuin onneton minun kanssani.

2. Sen sijaan, että vertaisin suhdettani työhaasteisiin, voisi sanoa minun vertaavan työhaasteitani parisuhteeseen. Teen työtä, jonka koen itselleni äärimmäisen merkitykselliseksi (mikä, huomautan, on mahdollista siitäkin huolimatta, että kaikki muut maailman ihmiset eivät koe vaatesuunnittelua äärimmäisen merkitykselliseksi), ja joka siis on olennainen osa elämänlaatuani - ei pelkkä välttämätön rasite jota suorittaisin taloudellisen pakon ajamana.

3. Toki parisuhteessa ja työssä kohdattavat haasteet ovat ilmenemismuodoiltaan keskenään erilaisia. Pohjalla niissä molemmissa on kuitenkin sama asia: ihmisenä kasvaminen (ainakin siinä tapauksessa että tekee työtään sillä tavoin kuin minä sitä teen). Tämän taas olen huomannut olevan olennaista onnellisuuden kokemisessa, joten omassa elämässäni molempien funktio on siinä mielessä sama.

prosessi kirjoitti:

Zeb kirjoitti:

elco kirjoitti:Kyllä, mutta pelatakseni varman päälle muutin Australiaan.

Pelkäsit että kontrollisi voisi pettää joku kerta sellaisessa estot räjäyttävässä humalatilassa hortoillessa mikäli Vadim sattuisi sopivasti hollille? Juu, ymmärrän, tuota täytyy paeta, vaikka sitten Australiaan saakka.

Elcolla näyttäisi olevan yllättävän paljon näitä outoja viha-rakkaussuhteita niin ihmisiin kuin asioihinkin.

Haluaakohan se päälle vai alle? Tai siis hetkinen - ilmeisesti alle, kun kerran pelkää, öh, tartuntaa.

Luonnostellaanpa hetkonen tätä orastavaa romanssia! Voin tietysti puhua vain omasta puolestani.

Vuosi x+0: Ymmärrän Elcon olevan kaunopuheinen ja -sieluinen nuorimies! Alan fundeerata asiaa.
Vuosi x+1: Fundeerattuani olen tullut siihen tulokseen, että Elco saa totisesti vaskeni helkkymään!
Vuosi x+2: Ymmärrän, ettei näin ole käynyt aiemmin, oikeastaan koskaan. Asiaa täytyy tarkastella lähemmin.
Vuosi x+3: Tajuan, että asiaan liittyy hankalia sukupuoli-identtiteettiin liittyviä kysymyksiä. Ryhdyn pohtimaan niitä.
Vuosi x+4: Olen päätynyt siihen, että homostelu on optio sekin! Ongelmana on vain se, että Elco ei ehkä ole samaa mieltä.
Vuosi x+5: Esitän hypoteesinä, että Elco olisi ehkä käännytettävissä.
Vuosi x+6: Alan pohtia Elcon käännyttämiseen liittyviä eettisiä ongelmia.
Vuosi x+7: Päädyn lopputulokseen Elcon käännyttämiseen liittyvissä ongelmissa.
Vuosi x+9: Alan toimia aktiivisesti käännyttääkseni Elcon.
Vuosi x+10: Tajuan, että välillämme oleva etäisyys ei helpota asiaa.
Vuosi x+12: Unohdan Elcon.
Vuosi x+15: Muistan Elcon uudelleen.
Vuosi x+20: Kuulen Elcon eronneen.
Vuosi x+22: Kuulen Elcon katkeroituneen ja ryhtyneen poikaprostituoiduksi Australiassa. Hän on tosin jo 55-vuotias.
Vuosi x+25: Elco on 57-vuotias, ja bisnes ei pyöri enää niin hyvin.
Vuosi x+30: Elco on 62-vuotias, ja minäkään en ole oikein kunnossa enää, mutta kuulen hänen muuttaneen takaisin Suomeen! Alan laatia suunnitelmaa.
Vuosi x+32: Olen laatinut suunnitelman.
Vuosi x+35: Päätän toteuttaa sen.
Vuosi x+37: Suunnitelma onnistuu täydellisesti! Elco antautuu. Valitettavasti saan ensimmäisenä lemmenyönämme sydänkohtauksen ja joudun sairaalaan.
Vuosi x+38: <3 Vaihdamme kihlat. <3 Pian sen jälkeen kuolen.