1108 kirjoitti:Jännä probleema, pitäis saada tulehtuneeseen lihakseen levitettyä Piroxin voidetta.
Pruuttaanko mie ton stanan tuubin sisällön tapettiin ja alan hinkuttaa sitä vasten selkääni?
Auttakee!
Ota South Parkin mallilla, tulehdushan yleensä turvottaa lihaa? Hinkuta vasten jalkaa? Kerrankin vaimo olis tyytyväinen?
Välilevyt ei ainakaan onnaa, jääkärien diagnooseja.
prosessi kirjoitti: Yritin selitellä tekemisiäni sillä, että tuo on se tavallinen tapa opettaa pyöräily, mutta selittäessäni kuulin itsekin, miten falskilta se kuulosti. Lopulta en voinut muuta kuin pyytää anteeksi ja luvata, etten enää ikinä huijaa häntä. Se lupaus on myös pitänyt.
Hmmm.. uskon totuuteen ja rehellisyyteen, mutta uskon myös että ihmiset joihin luotan tekevät kuten näkevät että minulle olisi parasta- ja siksi sallin ja hyväksyn ettei minulle kerrota kaikkea, ja jos he "huijaavat", he eivät tee sitä pahantahtoisuuttaan, vaan päinvastoin. Minun ei tarvitse tietää kaikkea, eikä kontrolloida kaikkea.. sitähän luottamus muihin on.
Tosaalta sen huijaamisen voisi tehdä vähemmän järkyttävälläkin tavalla, kuten lupaamalla, että päästää irti vasta kun on aivan varma, että lapsi pysyy pystyssä, jolloin on lapsellekin selvää, että jossain vaiheessa irti päästetään. Jos irti päästämisestä sitten seuraa kaatuminen, jää lapselle mietittäväksi se tosiasia, että vanhempi voi olla väärässäkin, eikä se, että vanhempi voi valehdella.
Lapselta ymmärrän tuon kuvaamasi mustavalkoisuuden mutta .. Ennemmin valitsen ystävikseni sellaisia jotka hahmottavat, ja ymmärtävät mitä tarkoitan ja toimivat siten itsekin.
Minulla on muuten maailman ihanimmat naapurit. Luulen, että maalla asuminen auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään monia asioita.
Mulla olisi huomiselle Hesan-reissulle kaksi kenkävaihtoehtoa. Korottomat, tämäntyyliset talvikengät ja korolliset, tämäntyyliset ei-niin-talvikengät. Toiset lämpimällä vuorilla varustetut mokkanahkaiset kengät, toiset kovalla, sileällä muovipohjalla varustetut nahkasaappaat.
Saavun Hesaan siinä neljän maissa ja poistun luultavasti puolen vuorokauden kuluttua. Tästä ajasta suurin osa kuluu seisten/kävellen. Erityisesti mietityttää se aika, jonka vaikka odottelen Nosturin ulkopuolella tai kävelen yöllä bussiasemalle - jälkimmäisillä popoilla varpaat tulevat takuulla palelemaan. Ja särkemään. Ensimmäiset taas eivät suunnittelemani vaatetuksen kanssa näytä lähellekään niin hyviltä.
Apua, mitä teen?
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Naapurin koira häiritsi iltaa haukunnallaan, mutta hiljeni kun sille huudatettiin hieman Judas Priestiä. Nyt oikeasti rauhallisen/nukuttavan illan pariin
Suvinen kirjoitti:Äsken tuli semmoinen pieni pelästyksen hetki.
Tiedätte kun yksin elellessä tulee joskus semmoinen olo, että jos tänne kuolisin niin kukaan ei kaipais tai osais kysellä. Tai että elämässä pitää ottaa riskejä kun ei koskaan tiedä milloin kuolee. No. Mun piti tänään lähteä ajamaan Helsinkiin töiden jälkeen. En lähtenyt kun töissä venähti myöhään ja ajokeli on kohtuullisen vittumainen: märkää, liukastakin, pimeää, tuulee, hirviä ja muita elukoita pomppimassa tielle. Sen sijaan otin turvallisesti ja menin kylpyyn. Pitkän ja mukavan kylpy- ja lukuhetken jälkeen nousin ammeesta, liukastuin ja lensin perseelleni kylppärin lattialle. Löin pääni lavuaariin, sääreni pesukoneeseen ja yläselkäni kylpyammeen reunaan. Ehdin jopa kirota ääneen, ennenkuin kolahti. Sitten istuin sekunnin miettien menikö jotain rikki ja nousin varoen. Luulen, että joka paikka on ehjä, vaikka varmasti huomenna kipeänä ja mustelmilla.
Suvinen kirjoitti:Äsken tuli semmoinen pieni pelästyksen hetki.
Tiedätte kun yksin elellessä tulee joskus semmoinen olo, että jos tänne kuolisin niin kukaan ei kaipais tai osais kysellä. Tai että elämässä pitää ottaa riskejä kun ei koskaan tiedä milloin kuolee. No. Mun piti tänään lähteä ajamaan Helsinkiin töiden jälkeen. En lähtenyt kun töissä venähti myöhään ja ajokeli on kohtuullisen vittumainen: märkää, liukastakin, pimeää, tuulee, hirviä ja muita elukoita pomppimassa tielle. Sen sijaan otin turvallisesti ja menin kylpyyn. Pitkän ja mukavan kylpy- ja lukuhetken jälkeen nousin ammeesta, liukastuin ja lensin perseelleni kylppärin lattialle. Löin pääni lavuaariin, sääreni pesukoneeseen ja yläselkäni kylpyammeen reunaan. Ehdin jopa kirota ääneen, ennenkuin kolahti. Sitten istuin sekunnin miettien menikö jotain rikki ja nousin varoen. Luulen, että joka paikka on ehjä, vaikka varmasti huomenna kipeänä ja mustelmilla.
Koskaan ei voi tietää milloin nasahtaa, mikä on turvallista ja mikä ei. Tuli hetkellisesti yksinäinen ja lohduton olo. Toivon että olisin lähtenyt ajamaan kelistä huolimatta.
Olisi se ratkaisu ollut parempi. MITEN sun pääsi jaksaa nyt? Se missä on tietoja ja ymmärrystä ja niitä salaisia asioita,baariaddiktiot ja pörrösukkafanitusoireet?
Ei kai vaan ole hiukankaan pimpelipompelia päässäsi?
Stadinarska silittää mussukkaansa! ja on itsekin hyvin tyytyväinen, että sulla on asiat oikeissa kohdissa ilman ruuveja ja siteitä.
Tietenkin!
SA
Stadissa Arska on
"Tää on vähän kuin seuraisi ruuhka-aikaan hernerokkasumussa tapahtuvaa auto-onnettomuutta moottoritiellä. Hidastettuna." MrM 05/13
Palattu vähän semmoisesta baari-illan tapaisesta. Koska sää oli näin kauhea, tarjosin eräälle neidille kyydin kotiin. Oi kun olen ritarillinen. Tosimies olis tietty päässy saman tien pukille.
Suvinen kirjoitti:Vielä elossa. Liian levoton olo mennä petiin ja sitten huomenna väsyttää..
Suvinen kirjoitti:Äsken tuli semmoinen pieni pelästyksen hetki.
Tiedätte kun yksin elellessä tulee joskus semmoinen olo, että jos tänne kuolisin niin kukaan ei kaipais tai osais kysellä. Tai että elämässä pitää ottaa riskejä kun ei koskaan tiedä milloin kuolee. No. Mun piti tänään lähteä ajamaan Helsinkiin töiden jälkeen. En lähtenyt kun töissä venähti myöhään ja ajokeli on kohtuullisen vittumainen: märkää, liukastakin, pimeää, tuulee, hirviä ja muita elukoita pomppimassa tielle. Sen sijaan otin turvallisesti ja menin kylpyyn. Pitkän ja mukavan kylpy- ja lukuhetken jälkeen nousin ammeesta, liukastuin ja lensin perseelleni kylppärin lattialle. Löin pääni lavuaariin, sääreni pesukoneeseen ja yläselkäni kylpyammeen reunaan. Ehdin jopa kirota ääneen, ennenkuin kolahti. Sitten istuin sekunnin miettien menikö jotain rikki ja nousin varoen. Luulen, että joka paikka on ehjä, vaikka varmasti huomenna kipeänä ja mustelmilla.
Koskaan ei voi tietää milloin nasahtaa, mikä on turvallista ja mikä ei. Tuli hetkellisesti yksinäinen ja lohduton olo. Toivon että olisin lähtenyt ajamaan kelistä huolimatta.
Niin no, eihän sitä koskaan tiedä mitä maantiellä olisi tullut vastaan. Toivottavasti ei mitään vaarallista. Ole nyt sitten varovainen kun lähdet ajelemaan ...
Ja kyllä sinua joku olisi viimeistään seuraavana työpäivänä alkanut kaipailemaan. Tosin, kiva sitten mahdollisesti maata jossain kylppärin lattialla liikuntakyvyttömänä (jos kuolee, niin henk. koht. tasolla ei taida olla väliä, makaako päivän vai viikon) ... Toivottavasti ei käy koskaan mitään tuollaista. Voimia.