Kitinä

Öhm, en mä nyt ehdotonta eitä sano sille eteläänmuutolle! :threesomesmiley:

No mut joo. Tuntee itsensä jotenkin kipeäksi, kun ei edes varsinaista ikävää tunne kun tuon karvapallon kanssa kahdestaan on tottunut olemaan. Yhdessäolo on kivaa, mutta arki-iltana sohvalle yksin lojahtaminen myöskin. Jos olisi superhypermillionaire, niin voisi ostaa sellaisen 500-neliöisen lukaalin, jonka huoneisiin voisi paeta hetkeksi vaikka jokaisena iltana. Se helpottaisi heti tällaisia.

Edith kirjoitti:Pient lohtuu: Mulle soitti tänään yks ihminen vuosien takaa ja sanoisinpa, että soiton takana saattoi piillä jonkinlaista vonkuuta. Oli löytänyt numeroni Tae-kwon-do-seuran kautta, jossa minä kävin syksyllä ja talvella ja jossa alkanut tuo käydä nyt keväällä. No kumminkin, ei siis niin mikään turha jätkä: oli silloin amk-insinööri ja nyttemmin opiskellut fyysikoksi! Sanoin jotain, et joo, voin mä joskus lähtee kaljalle vapun jälkeen, muttenpa tiiä.

No niin! Ihqua! Nyt sitten vain menet kaljalle, ja jos tykkäät siitä niin sulla on säpinää, ja jos et tykkää niin saat sanoa vonkaukseen no way ja olla haartbreikör ja sulla on sittenkin tavallaan säpinää.

Chubsin, Suvisen ja petilampaan juttuihin viitaten ilmoitan takavasemmalta, että minäkin rakastan yksinoloa. Ei se näköjään kovin harvinainen luonteenpiirre ole sitten kuitenkaan.

BrianW kirjoitti:No nyt ei ainakaan kukaan vonkaa, kun et sinne lähde.

Nythän sinä jo etukäteen itse aiheutat sen, ettei mitään tapahdu.

Mene ja voit yllättyä. Tilanne ei ainakaan huonone.

Reality check: Outo oletus tämä, että "ei sillä ulkona käymisellä ainakaan mitään menetä". Totta helvetissä baarin nurkassa yksin kyhjöttäminen ja sen toteaminen yhä uudelleen, ettei kukaan kuitenkaan ole kiinnostunut, raaputtaa sitä jo valmiiksi ohutta itsearvostuksen tunnetta. Puhumattakaan rahanmenosta.

Pointti ei kuitenkaan ole lannistaa alkumetreille, vaikka totuus onkin tuo. Jos mittaa itseään vonkuun määrällä tai haluaisi sitä jotenkin lisätä, niin se ei ainakaan onnistu sillä, että menee istumaan ihmisten ilmoille samalla vanhalla mentaliteetillä kuin aina ennenkin. Se henkinen muutos pitää rakentaa ennen sinne baanalle lähtöä.

segma kirjoitti:Se henkinen muutos pitää rakentaa ennen sinne baanalle lähtöä.

Jeps, pullo kirkasta pohjiksi.

Clay kirjoitti:

segma kirjoitti:Se henkinen muutos pitää rakentaa ennen sinne baanalle lähtöä.

Jeps, pullo kirkasta pohjiksi.

Mutta eihän silloin seiso kuin järki.

CandyMan kirjoitti: Ainakin itselläni halu viettää vapaa-aikansa toisen kanssa korreloi aika paljon sen kanssa miten kiinnostunut toisesta olen.

Ei tuo ainakaan itselläni pidä paikkaansa. Saman katon alla asuminen ei kuitenkaan ahdista. Kumman helposti sitä omaa aikaa kuitenkin saa, jos ei muuten niin hivuttautumalla makkariin lukemaan kirjaa.
Yksinolo on nimenomaan sitä löhöämistä ja kirjojen lukemista/leffojen katselua. Näitä teen mieluiten yksin.

Samoin Q Beddis niin olen erakko luonne. Saattoi tosiaankin viikkoja mennä ennenQ näki ystäviä, täälläkin tulee parin viikon välein jotain treffattua, jos tulee. Riittää ihan hyvin ne työ/koulu sosialisoinnit. Vastapainoksi kyllä osaan myös nyhjätä kyljessä ja tunnen kovaakin ikävää kun parempi puolisko pidempiä aikoja pois.

segma kirjoitti:

BrianW kirjoitti:No nyt ei ainakaan kukaan vonkaa, kun et sinne lähde.

Nythän sinä jo etukäteen itse aiheutat sen, ettei mitään tapahdu.

Mene ja voit yllättyä. Tilanne ei ainakaan huonone.

Reality check: Outo oletus tämä, että "ei sillä ulkona käymisellä ainakaan mitään menetä". Totta helvetissä baarin nurkassa yksin kyhjöttäminen ja sen toteaminen yhä uudelleen, ettei kukaan kuitenkaan ole kiinnostunut, raaputtaa sitä jo valmiiksi ohutta itsearvostuksen tunnetta. Puhumattakaan rahanmenosta.
.

Pullo jaffaa ei paljon maksa ja eiköhän sitä voi mennä juttelemaan jonkun kanssa ettei tarvii yksin kyhjöttää.

Aiheetonta kitinää, jos ei sen vertaa saa itsestään irti, että tekee aktiivisesti asiansa eteen edes jotain.

BrianW kirjoitti:Pullo jaffaa ei paljon maksa ja eiköhän sitä voi mennä juttelemaan jonkun kanssa ettei tarvii yksin kyhjöttää.

Aiheetonta kitinää, jos ei sen vertaa saa itsestään irti, että tekee aktiivisesti asiansa eteen edes jotain.

Tuohan onkin sitä asennemuutosta ennen talosta poistumista. Siinä ei minusta ole kauheasti järkeä, että tekee henkisen valmistautumisen vain puolittain ja lähtee sitten puolivalmistautuneena liikkeelle siksi, että "kunhan nyt ulos pääsis, siellä tulen pelkällä sinne menolla autuaaksi". Kärjistäen toki.

bedlam kirjoitti:Mä olen ihan yyber-erakko. Seurustelemattomina aikoina saatoin oikeasti olla viikkoja niin, etten ollut keneenkään kaveriin missään yhteyksissä. Yksi ystävistäni taas on vastakohta, hänen pitää jokaikinen työpäivä mennä istumaan kavereiden kanssa iltaa, koska häntä ahdistaa olla hetkeäkään hereilläoloajasta yksin kotona. Me ei aina oikein ymmärretäkään toisiamme. Nykyään odotan viikonloppuakin innolla, ei tartte nähdä kenenkään naamaa jos ei halua.

Sama homma. Joskus oikein pelästyy kun puhelin soi 'väärään aikaan'. Ja se mun nykyinen (tai pitäiskö sanoa entinen) on varmaan just samanlainen ku toi kaveris. Mua hermostuttaa ja rasittaa tommonen ihan kauheesti. Se ei välttis tunnu oikein pystyvän pysymään kotosalla, vaikka MÄ olisin siellä.

bedlam kirjoitti:Parisuhteilu ja yhdessä asuminen tuntui todella luontevalle ja oikealle silloin 10 vuotta sitten, mutta suhde suhteelta kaikki on käynyt niin paljon vaikeammaksi ja mieli kyynisemmäksi.

Totta tämäkin.

Mäkin olen ihan samanlainen kuin te, hermitti.

Olen kaikesta huolimatta sitä mieltä, että jos jo suhteen alussa (alle vuosi) ahdistaa viettää toisen kanssa hieman kauemmin, kyseessä on väärä ihminen. Älä tuhlaa ruutiasi ja samalla toisen ruutia. Siis jos jo alussa ahdistaa, niin ei se hemmetti siitä paremmaksi muutu. Alkujännitys(esmes alle kk) on sitten asia erikseen.

Suhdehan on helppo punnita sillä saako siitä enemmän vai antaako enempi? Siis imeekö se energiaa vai antaako sitä? Alkujänskäilyn jälkeen huomaa kyllä miten asia on.

Lähes kaikkihan sitä pidemmän päälle tarvitsevat omaa aikaa ja tilaa, mut tämä onkin jo toinen juttu.

irmelianneli kirjoitti:Sama homma. Joskus oikein pelästyy kun puhelin soi 'väärään aikaan'. Ja se mun nykyinen (tai pitäiskö sanoa entinen) on varmaan just samanlainen ku toi kaveris. Mua hermostuttaa ja rasittaa tommonen ihan kauheesti. Se ei välttis tunnu oikein pystyvän pysymään kotosalla, vaikka MÄ olisin siellä.

Tolla mun kaverilla kosahti kaksi pitkää suhdetta pitkälti siihen, että sen piti viettää arki-illatkin baareissa kavereiden kanssa ja könysi päissään kotiin kun nainen oli jo nukkumassa. Eikä se itse nähnyt tekevänsä siinä väärin, hänhän on vain "sosiaalinen".

Dr.Diarrhea kirjoitti:Olen kaikesta huolimatta sitä mieltä, että jos jo suhteen alussa (alle vuosi) ahdistaa viettää toisen kanssa hieman kauemmin, kyseessä on väärä ihminen.

Lähes kaikkihan sitä pidemmän päälle tarvitsevat omaa aikaa ja tilaa, mut tämä onkin jo toinen juttu.

Miten se sitten on toinen juttu? Mutta tuo vahvistaisi kyllä epäilyni, kaikki maailman naiset ovat minulle siis todennäköisesti vääriä ihmisiä.

bedlam kirjoitti:Eikä se itse nähnyt tekevänsä siinä väärin, hänhän on vain "sosiaalinen".

Ei juma, se on JUST tollanen!! Sen selitys kaikkeen on se, että hän on niin sosiaalinen ja ei kestä olla yksin kotona pyörimässä ja makoilemassa. Mut kuulemma jos mä asuisin siellä sen kanssa, asia olisi täysin eri.. Ehkä, mut miten mä tollasen varaan mitään voisin laskee.

Dr.Diarrhea kirjoitti:Olen kaikesta huolimatta sitä mieltä, että jos jo suhteen alussa (alle vuosi) ahdistaa viettää toisen kanssa hieman kauemmin, kyseessä on väärä ihminen. Älä tuhlaa ruutiasi ja samalla toisen ruutia. Siis jos jo alussa ahdistaa, niin ei se hemmetti siitä paremmaksi muutu. Alkujännitys(esmes alle kk) on sitten asia erikseen.

Suhdehan on helppo punnita sillä saako siitä enemmän vai antaako enempi? Siis imeekö se energiaa vai antaako sitä? Alkujänskäilyn jälkeen huomaa kyllä miten asia on.

Lähes kaikkihan sitä pidemmän päälle tarvitsevat omaa aikaa ja tilaa, mut tämä onkin jo toinen juttu..

Näet ja kiteytät taas kerran naulan kantaan. Todellakin, asiaa pohtiessani, antamis- ja saamisprosentti tuntuisi olevan jotakuinkin luokkaa 90/10.. allekirjoittaneen tappioksi.

bedlam kirjoitti: Mutta tuo vahvistaisi kyllä epäilyni, kaikki maailman naiset ovat minulle siis todennäköisesti vääriä ihmisiä.

Mulle koko seurustelujuttu on oikeastaan siinä, että on hyvä olla toisen kanssa. Siitä toisen ihmisen läheisyydestä ja läsnäolosta saa hyvän olon ja hyvän mielen. Siitä saa tällöin energiaa. Tulee turvallinen olo. Ei mikään ole tietenkään pidemmän päälle mutkatonta ja sitä energiaa luovuttaa välillä siten, että mennään kokonaismäärässä miinuksella pitkiäkin aikoja - siis niinä huonoina aikoina.

Tätä asiaa miettiessä sekoittuu ainakin minulla mm. se, mikä on sosiaalisuutta, mikä on läheisriippuvuutta ja näiden vastakohdat. Tai esmes se, koska sen toisen ihmisen aiheuttama tunne itselle on isompi juttu kuin se toinen ihminen itsessään. Tämä viimeinen juttu on yleistä ja hyvin inhimillistä. Itse esmes pidän paljon toisen läsnäolosta ja ihokosketuksesta, saan siitä hyvän olon - energiaa. Mulle onkin usein vaikea mieltää, onko tapailun ensivaiheessa kyse osaltani vain tämän läheisyysvajeen paikkaamisesta vai itse ihmiseen ihastumisesta. Oikeastaan huomaan asian helpoiten siten, että jossain vaiheessa, kun se ihminen lakkaa kiinnostamasta, ahdistun.

En muuten ole koskaan ollut rakastunut, jos se jotain kiinnostaa tai tähän mitenkään liittyy.

Bedlam, sun lainaukseen vielä. Et vaikuta mitenkään erityisen erakolta, joten mutu-uskon, että kun kohtaat ihmisen, jonka kanssa sulla synkkaa hyvin, niin haluat viettää aikaasi hänen kanssaan paljon useammin kuin esmes kerran kuussa. Et myöskään ahdistu samalla tavalla kuin nyt, vaan asiat vain loksahtelevat omille paikoilleen, kaikki on vaan helpompaa...ainakin sen kuherrusvaiheen

Voin olla myös väärässä

Dr.Diarrhea kirjoitti:Bedlam, sun lainaukseen vielä. Et vaikuta mitenkään erityisen erakolta, joten mutu-uskon, että kun kohtaat ihmisen, jonka kanssa sulla synkkaa hyvin, niin haluat viettää aikaasi hänen kanssaan paljon useammin kuin esmes kerran kuussa. Et myöskään ahdistu samalla tavalla kuin nyt, vaan asiat vain loksahtelevat omille paikoilleen, kaikki on vaan helpompaa...ainakin sen kuherrusvaiheen

Voin olla myös väärässä

En kyllä usko että olet väärässä missään.

Enkä kyllä usko että et ole ollut muka rakastunut kun noin tarkkanäköisesti aina asioita hoksailet ja puntaroit.

Dr.Diarrhea kirjoitti:Bedlam, sun lainaukseen vielä. Et vaikuta mitenkään erityisen erakolta, joten mutu-uskon, että kun kohtaat ihmisen, jonka kanssa sulla synkkaa hyvin, niin haluat viettää aikaasi hänen kanssaan paljon useammin kuin esmes kerran kuussa. Et myöskään ahdistu samalla tavalla kuin nyt, vaan asiat vain loksahtelevat omille paikoilleen, kaikki on vaan helpompaa...ainakin sen kuherrusvaiheen

Noh, ne ahdistusten juuri on siis pelkästään yhteisessä tulevaisuudessa, joka näyttää hyvin sumealta. Kuherrusvaiheessa asiat tuntuivat hyvinkin loksahtelevan paikoilleen ja kaikki oli selvää, mutta kun se kuherrusvaihe vain näemmä lyhenee ja lyhenee suhde suhteelta... Kun se ruusuntuoksuinen vaihe hieman hellittää ja tajuaa, että kumppani viittoilee sellaisiin suuntiin, joiden takia aiempiakin suhteita on kosahdellut, laskeutuu jostain yhtäkkiä kaiken eteen muuri, joka ei ole sittemmin kokonaan missään vaiheessa väistynyt.

Geetzu <3 Dr.Diarrhea

Geetzu kirjoitti:Geetzu <3 Dr.Diarrhea

SikaMika <3 Geetsu
Dr.Diarrhea <3 SikaMika


Meillä on kasassa melkoinen <3some. Meille vai teille ja Ripulille?

SikaMika kirjoitti: Meillä on kasassa melkoinen <3some. Meille vai teille ja Ripulille?

Mulla ei välttis jäykistyis, jos Sikis toljottais ihan vieressä. ...tai sitten siinä vois käydä kuten sille pölynimurikauppiaan hoidon vieneelle

...joo, tiedetään - ihan kuin Geetsu antais tai jotain

Dr.Diarrhea kirjoitti:ihan kuin Geetsu antais tai jotain

Well worth trying! Kyllä se vielä heruttaa, kun jatketaan hiillostamista...*röh röh*

Voisin mä vähän antaakin. Mut näis <3fiiliksis oon kyl melkonen pihtari ja pitkään, kysykää vaik mieheltäni.

(Joutu näkee vaivaa tosi paljon, piteli kädestä ja osteli kukkia varmaan puolikkaan viikon tai jotain ennen ku tajus juottaa känniin. Ja nyt ette voi juottaa mua känniin ku oon kantavana, sori.)

Geetzu kirjoitti:Voisin mä vähän antaakin.

Älä leiki mun tunteilla

Geetzu kirjoitti:Voisin mä vähän antaakin. Mut näis <3fiiliksis oon kyl melkonen pihtari ja pitkään, kysykää vaik mieheltäni.

(Joutu näkee vaivaa tosi paljon, piteli kädestä ja osteli kukkia varmaan puolikkaan viikon tai jotain ennen ku tajus juottaa känniin. Ja nyt ette voi juottaa mua känniin ku oon kantavana, sori.)

Okei. Palataan asiaan <9kk:n päästä, kun olet taas kunnossa!

Ei minkään näköistä yritystä, vuodatan kyyneleitä.

...