Juuri näin on oikein.Yönmustaritari kirjoitti:Minusta taas on ok olla ei-ok.
Mitä vedätte suruun?
-
Bliss
Pahin moka itseään kohtaan on se uusi kumppani. Ja melko ikävä juttu myös sitä syytöntä sijaiskärsijä-raukkaa kohtaan. Näyttää olevansa OK?? Muttakun... siitä yleensä näkyy kilometrin päähän, että on kaikkea muuta kuin ok. Parempi olla reilusti ja itseksieen ei-ok.Yönmustaritari kirjoitti:Muka parhaana kulissinahan kuitenkin toimii uusi kumppani. Sillähän kait tyypit aina näyttää muille. Näyttää olevansa OK. Minusta taas on ok olla ei-ok.
Saahan sitä surullinen olla, että jutusta ei tullut mitään, mutta sitten kannattaa ajatella, että mitä sitten, jos hän ei innostunutkaan minusta. Siis todellakin, mitä sitten? Joskus joku toinen innostuu. Ja pääasia on, että itse innostuu itsestään. Seuraava askel on sitten se, että ruvetaan miettimään sen toisen ihmisen vähemmän ihania puolia ja lohdutellaan, että olipa hyvä, ettei meistä tullut paria, kun olisi ollut niin hankalaa ja sitä ja tätä.
Ja sitten... Taas metsästämään.
Tai vaihtoehtoisesti vain elämään elämäänsä, kunnes joku tupsahtaa siihen.
Halusinkin verhoutua salaperäisyyden verhoon.
Ja sitten... Taas metsästämään.
Tai vaihtoehtoisesti vain elämään elämäänsä, kunnes joku tupsahtaa siihen.Halusinkin verhoutua salaperäisyyden verhoon.
Kikkelis kokkelis.
-
Yönmustaritari
Taisin itse olla sijaiskärsijä-raukka.Bliss kirjoitti: Pahin moka itseään kohtaan on se uusi kumppani. Ja melko ikävä juttu myös sitä syytöntä sijaiskärsijä-raukkaa kohtaan. Näyttää olevansa OK?? Muttakun... siitä yleensä näkyy kilometrin päähän, että on kaikkea muuta kuin ok. Parempi olla reilusti ja itseksieen ei-ok.
Lainaan vähän Bruce Fisheriä taas tähän (Jälleenrakennus s.233).
Usein otaksutaan, että ainoa tapa todistaa, että olet OK, on lähteä toiseen rakkaussuhteeseen. ITse asiassa jotkut avioeroasiantuntijatkin pitävät uudestaan avioitumista merkkinä eroon sopeutumisesta. Tutkimus Fischerin avioeroon sopeutumista mittaavalla testillä osoitti tuon otaksuman olevan puutteellinen. Suuri joukko uudestaan avioituneita ihmisisä ei ole sopeutunut eroonsa.
Ajatus siitä, että toinen suhde "todistaa sinun olevan ok" johtaa monet ihmiset aloittamaan uuden ainoan oikean etsinnän. Kaikkein tervein suhde eron jälkeen on suhde on väliaikainen-ei pitkäaikainen sitoutunut suhde.
Näin se Bruce sanoo mutta sanoo myös, että aina rakkaussuhde, joka alkaa ollessasi syvän tuskan vallassa, lisää onnettomuutta pitkällä tähtäimellä. Kirjassa painotetaan nimenonmaan, että et lähde toiseen pitkäaikaiseen rakkaussuhteeseen ennen kuin olet työskennellyt emotionaalisesti läpi menneen rakkausuhteesi.
Kaikkein tervein suhde eron jälkeen my ass vittu. Varaudu, että ne on lyhyt aikaisia sano.
On se jännä, miten sitä kerta toisensa jälkeen toivoo ja uskoo että nyt Se löyty, nyt Se on tässä, mutta yhtä monta kertaa homma räjähtää nassulle. Joku outo itsetuhovietti kai se ajaa yrittämään, vaikka sitten taas itku kurkussa mietitään että ei enää.
Ei kai sitä eron jälkeistä pahaa oloa saa pois kun pikkuhiljaa, ensin tajuaa ettei oo miettiny koko ihmistä päivään, sitten neljään, ja lopulta kahteen viikkoon. Sitten joskus kun miettii, niin voi ajatella niitä hyviä hetkiä eikä kurkkua kurista. Eikä halua kuristaa sen toisen kurkkua..
Jakseluita, YMRitari. Tilantees kuulostaa aika kamalalta, mutta eiköhän aika moni meistä ole joskus siinä ollut. Ja jos ei, niin tulee joku päivä siihen päätymään..
Always look on the bright side of life
Ei kai sitä eron jälkeistä pahaa oloa saa pois kun pikkuhiljaa, ensin tajuaa ettei oo miettiny koko ihmistä päivään, sitten neljään, ja lopulta kahteen viikkoon. Sitten joskus kun miettii, niin voi ajatella niitä hyviä hetkiä eikä kurkkua kurista. Eikä halua kuristaa sen toisen kurkkua..
Jakseluita, YMRitari. Tilantees kuulostaa aika kamalalta, mutta eiköhän aika moni meistä ole joskus siinä ollut. Ja jos ei, niin tulee joku päivä siihen päätymään..
Always look on the bright side of life
-Rooninen Kymantikko-
Miksiköhän mulle tulee tuosta mieleen, että suhtaudut suhteeseen ja itseesi jotenkin pessimistisesti ja peläten. Voi olla vaikea olla suhteessa, jos koko ajan miettii, milloin tämä loppuu tai voi kamala, jos tämä loppuu. Se ei meinaan tunnu toisesta välttämättä mukavalta, voi tulla sellainen olo, että toisen henkinen hyvinvointi on täysin riippuvainen suhteen tilasta.CoqAuVin kirjoitti:On se jännä, miten sitä kerta toisensa jälkeen toivoo ja uskoo että nyt Se löyty, nyt Se on tässä, mutta yhtä monta kertaa homma räjähtää nassulle. Joku outo itsetuhovietti kai se ajaa yrittämään, vaikka sitten taas itku kurkussa mietitään että ei enää.
Tuntuu kyllä, että olet ollut väärien ihmisten kanssa, jos sulla on ollut koko ajan tuollainen olo, että homma kaatuu. Jos sellainen olo on kaikkien kanssa, kyseessä on varmaan joku ajatusvääristymä itsestäsi eli
sanoisin ohjeeksi, että keskity itseesi ja oman itsetuntosi kohottamiseen. Mieti, miksi sinä olet ihana ihminen ja missä olet hyvä ja miksi seurassasi on kiva olla. Kysy kavereiltasi, mitkä ovat hyviä puoliasi (no voit kyllä kysyä, onko jotain, jota voisi vähän hioa) Sano itsellesi monta kertaa päivässä "Minä olen riittävän hyvä juuri tällaisena kuin olen, jotta minua voi arvostaa, rakastaa ja kunnioittaa." Jos parisuhteesta ei tule mitään, voit vain todeta, että oli väärä ihminen sinulle.
Nimim. Valaistunut
Kikkelis kokkelis.
-
silsis
Mun mielestä toi on taas just sitä korulausehelinää, mitä tulisi välttää. Jos jokin todella merkityksellinen päättyy, on ihan sama hyvinvointisi tai toipumisprosessisi kannalta jos vain toteat, että kyseessä oli väärä ihminen. Ei se eheytä tai paranna. Ja miten niin väärä? Yhtä lailla voisi ajatella, että kyseessä oli oikea, mutta olosuhteet olivat väärät tai oikea juuri silloin, muttei enää.Keikaus kirjoitti: Sano itsellesi monta kertaa päivässä "Minä olen riittävän hyvä juuri tällaisena kuin olen, jotta minua voi arvostaa, rakastaa ja kunnioittaa." Jos parisuhteesta ei tule mitään, voit vain todeta, että oli väärä ihminen sinulle.
Nimim. Valaistunut
Tuonlaiset hokemiset ja ja toistelut voivat toimia joillekin, vaikea sanoa, itselleni ne näyttäytyvät liirumlaarumina, latteuksina, jonain tekotsemppaamisena ja asian vähättelynä.
Tunteet syntyvät ajatuksistamme ja tunteistamme syntyy käyttäytymistä eli jos joku tunne vaikeuttaa elämää, ajatusta pitää muuttaa. Parisuhteen loppumisen jälkeen pitää surra, mutta en tiedä onko hyväksi surra sillä tavalla, että piiskaa itseään ja aiheuttaa itselleen enemmän harmia. Voi surra sillä tavalla itseään hellivästi.silsis kirjoitti:Mun mielestä toi on taas just sitä korulausehelinää, mitä tulisi välttää. Jos jokin todella merkityksellinen päättyy, on ihan sama hyvinvointisi tai toipumisprosessisi kannalta jos vain toteat, että kyseessä oli väärä ihminen. Ei se eheytä tai paranna. Ja miten niin väärä? Yhtä lailla voisi ajatella, että kyseessä oli oikea, mutta olosuhteet olivat väärät tai oikea juuri silloin, muttei enää.Keikaus kirjoitti: Sano itsellesi monta kertaa päivässä "Minä olen riittävän hyvä juuri tällaisena kuin olen, jotta minua voi arvostaa, rakastaa ja kunnioittaa." Jos parisuhteesta ei tule mitään, voit vain todeta, että oli väärä ihminen sinulle.
Nimim. Valaistunut
Tuonlaiset hokemiset ja ja toistelut voivat toimia joillekin, vaikea sanoa, itselleni ne näyttäytyvät liirumlaarumina, latteuksina, jonain tekotsemppaamisena ja asian vähättelynä.
Monilla ihmisillä tuntuu olevan tarve helliä niitä omia tuskallisia tunteita aiheuttavia ajatuksia, ehkä ajatellen, että ne ovat heissä sitä ominta itseään ja että he ikäänkuin pettäisivät itsensä, jos ajattelisivatkin eri tavalla. No, ei me synnytä sellaisten tuskaa tuottavien ajatusten kanssa, vaan sisäistämme ne jostain ympäriltämme toisilta ihmisiltä.
Miten niin tuo on korulause? Jos kaikki ajattelisivat noin, meillä olisi paljon mukavampaa täällä. Sen lisäksi pitää tietenkin ottaa huomioon muut ihmiset ja palaute, jonka heiltä saa.
Väärä ihminen tai väärä hetki, ihan miten vaan. Voihan sen myös muokata muotoon, että ei siitä tullut nyt vaan mitään. Tai että meitä ei oltu tarkoitettu yhteen.
Kikkelis kokkelis.
-
ComeBack
Ja kun lähtisimme ajattelussamme kognitiiviselta pohjalta toteamalla, että tunne-elämämme on kemian säätelemää, johon voi vaikuttaa ajattelemalla eli tiedostamalla ja sitä kautta käyttäytymistään ja asennoitumistaan muuttamalla.Keikaus kirjoitti:
Väärä ihminen tai väärä hetki, ihan miten vaan. Voihan sen myös muokata muotoon, että ei siitä tullut nyt vaan mitään. Tai että meitä ei oltu tarkoitettu yhteen.
No paljonpa tuokaan ajatus helpottaa, kun mieli on maassa ja suruttaa. Puolen vuoden kuluttua, kun on keskittynyt elämään elämäänsä, sitä ihmettelee, että mikä helvetti siinä oikeastaan suretti. Lähinnä ehkä pettymys, loukattu ylpeys ja torjunta.
Tosin mitä usemmin tuollaisia tunnerypeämisiä käy lävitse, muistaa, että hei, tässä ollaan oltu ennenkin, paskalta tuntui ja siitä sitten noustiin ylös entistä ehompina ja rakastuttiinkin uudestaan.
Mutta mä olenkin ikuinen optimisti, joka lamaantuu vain hetkeksi ja palaa aina taistelurinkiin voittajan asenteella.
-
ComeBack
Käsittääkseni kognitiiviselta pohjalta ajatteleminen tarkoittaa sitä, että tunne-elämämme on ajatustemme säätelemää, ei kemian. Kemialla on tietenkin näppinsä pelissä, mutta jos jostain ikävästä tunteesta haluaa eroon, sen aiheuttavat ajatukset on pantava vaihtoon.ComeBack kirjoitti:Ja kun lähtisimme ajattelussamme kognitiiviselta pohjalta toteamalla, että tunne-elämämme on kemian säätelemää, johon voi vaikuttaa ajattelemalla eli tiedostamalla ja sitä kautta käyttäytymistään ja asennoitumistaan muuttamalla.Keikaus kirjoitti:
Väärä ihminen tai väärä hetki, ihan miten vaan. Voihan sen myös muokata muotoon, että ei siitä tullut nyt vaan mitään. Tai että meitä ei oltu tarkoitettu yhteen.
Kikkelis kokkelis.
-
Dumari
-
SingleMalt
-
Yönmustaritari
Niinpä. K tuntuu olevan samoilla linjoilla, kuin herra Fisher kirjassaan, että eihän siinä mitään ja tästä kehitytään, otetaan opiksi ja parannetaan. Ei huono mutta kyllä moiset kasvattaa jokseenkin aina entistä varovaisemmaksi. Tai sitten ei jos kaiken tämän pystyy tosiaan ottamaan itsensä kehittämisenä mutta onko siitä taas sitten lutkuuskerroin nousussa vai täh? Riippunee asennoitumisesta enkä juuri nyt pysty kyseiseen seikkaan muodostamaan lausuntoa.Keikaus kirjoitti: Tunteet syntyvät ajatuksistamme ja tunteistamme syntyy käyttäytymistä eli jos joku tunne vaikeuttaa elämää, ajatusta pitää muuttaa. Parisuhteen loppumisen jälkeen pitää surra, mutta en tiedä onko hyväksi surra sillä tavalla, että piiskaa itseään ja aiheuttaa itselleen enemmän harmia.
Voihan sen jos pystyy. Onko se sitten suunnatonta tietämystä vai mielen tyhjyyttä? Kuten edellä, en tästäkään ole valmis antamaan lausuntoa.Keikaus kirjoitti: Väärä ihminen tai väärä hetki, ihan miten vaan. Voihan sen myös muokata muotoon, että ei siitä tullut nyt vaan mitään. Tai että meitä ei oltu tarkoitettu yhteen.
Miks sit höpisin?
En muista mainitsinko aiemmin kiitollisuudesta, että mitään jaettavaa ei jäänyt. Sain heittää roskiin kaiken mitä en halunnut pitää. Mitä jäi ja mitä meni? Kostuin edesmenneestä suhteesta juomapullon ja aurinkovoiteen, mikä kait on ihan hyvä juttu.
Ei en millään muotoa muistele pahalla vaikka joinain hetkinä koenkin itseni hyväksikäytetyksi. Tilanteeseen suhtautumisen voi ehkä jakaa kahteen päätyyppiin. Voi vetää suruviitan harteilleen ja kokea olevansa hyväksikäytetty objekti, jolla toinen haki tyysytystä omille tarpeilleen. Toisaalta voi pukeutua myös sankariviittaan ja ajatella olevansa eronneiden henkilöiden pelastaja tai joku muu, joka ojentaa vain tarvitsevalle hyödykettä ja auttaa siten muita pahimman yli.
Voimme siis puhua parannussuhteesta mutta parannussuhteen ei kuitenkaan tarvitse olla seksuaalinen ja/tai rakkaussuhde. Tästä ehkä lisää jossain vaiheessa.
-
Yönmustaritari
Patjat on vielä olohuoneessa mutta kohta joutuu varmaan muuttamaan järjestystä, koska nyt on paljon uutta roinaa. Nyt on ostettu niin isot työpöydät, että joutuu oikein miettimään miten tämän luukun aikoo järjestellä niiden sovittamiseksi. Mieluummin pyyhkii pölyt pöydältä kun imuroi lattioita sano. Varmaan lähtee vkonloppuna koko luukku uuteen uskoon.
-
Yönmustaritari
-
SingleMalt
-
Yönmustaritari
-
Yönmustaritari
Vaikka kieltämättä veti jokseenkin taas olon vaikeaksi, kun avaimet olit kilahtanut postilaatikkoon.Yönmustaritari kirjoitti: EDIT: Minusta tuntuu, että olen enää vain haikeana. Särö kitarassa kait kaiken parantaa sano.
En loppujen lopuksi ole varma, että johtuuko kaikki vain siitä etten millään muotoa ole valmis hyväksymään koko tilanteen alkuhoitoa. Järki siis sanoo, että näin sen pitää mennä ja kehokaan ei enää kovin suuresti vastusta tilannetta.
Kuitenkin henkilökohtainen toleranssi kertoo, että jos aikaa on vietetty yhdessä jo jonkin aikaa niin vietetylle ajalle ei vedetä tosta noin vaan henkseleitä yli ja pistetä lapulla viestiä "avain tulee postissa".
No nyt on avain tullut ja minun pitäisi kyetä prosessoimaan tilanne loppuun. Martelan, keittiön kokoinen pöytä menee paikoilleen sunnuntaina ja mahdollisesti sen jälkeen pistän tarjouspyynnön 42" lettutelkkarista. Kiinnostuuko kukaan 32" Sonyn putkesta jos näin onnellisesti käy? Myös muuta järjestelyä joutuu tekemään ja mahdollisesti joudun muuttamaan myös unipaikkani olohuoneen lattialta takaisin makuuhuoneeseen.
-
Yönmustaritari
Nii. Ehkein ihan niinkään. Minähän varjelen aina itseäni ja muistan varjelleeni aina rahallisista toimenpitestä. Jos perjantain prismalasku oli yli 50€ niin vitutti koko loppuviikon ja samoin kaiken rahanmenon jälkeen. Nuuka sano ja tarkan markan vartija ja voi jopa olla, että rahanmenosta johtuva vitutus oli jossain vaiheessa käännetty väärään kohteeseen. Tällä puolella kuitenkin en varmastikaan ole ns. tappiolla mutta eipä sitä tohdi yhteyttä yrittää ottaa, että jäiko itse jotain velkaa....vaikka mieli tekisi.Yönmustaritari kirjoitti:Mitä jäi ja mitä meni? Kostuin edesmenneestä suhteesta juomapullon ja aurinkovoiteen, mikä kait on ihan hyvä juttu.
Löysin myös purkin kenkädödöä eteisestä.
-
Yönmustaritari
Sovitetaan vaikka sitten väkisin sano...Clay kirjoitti:Toivottavasti Martela on feng shuin mukainen.
Edelleen korostan toverien merkitystä kaikessa kanssakäymisessa. Eritoten tämän kaltaisessa "menetyksessä" vanhojen toverien tuki on kultaakin kalliimpi.
Periaatteena on kautta aikain ollut, että "akoista" huolimatta toveriporukka on ja pysyy ja joku "akka" ei sovi porukkaan niin nimenomaan se "akka"saa kyytiö. Tämä periraate on ainakin hetketksi jäänyt poistumaan pienestä mielestä mutta kyllä se melko nopeasti palaa takaisin, kun tosiaan luo hetkenkin mietinnän suhteiden kestoiälle.
Osa minusta haluaisi pitää vielä yhteyttä mutta tuntuu siltä, että parisuhteeseen liittyvä vietti olisi siitä poissa. Miksi sitten haluan pitää yhteyttä henkilöön, joka ei lähelleni sopinut? Onko kaikki vain muutosvastarintaa?
Mikää ei paranna sydänsuruja, kuin elektroniikkahankinnat sano. Kohta on 42" plasma tilauksessa, joten miten on? Kelpaako pari vuotta vanha Sonyn 32" vega putki jollekin? Paljonko tarjotaan?
Jos homma tuli sulle yllätyksenä, ja susta tuntuu että toiselle osapuolelleYönmustaritari kirjoitti:Osa minusta haluaisi pitää vielä yhteyttä mutta tuntuu siltä, että parisuhteeseen liittyvä vietti olisi siitä poissa. Miksi sitten haluan pitää yhteyttä henkilöön, joka ei lähelleni sopinut? Onko kaikki vain muutosvastarintaa?
juttu on helpompi käsitellä niin tottakai haluat pitää kiinni menneestä kunnes saat kunnollisen selityksen.
Olitteko pitkään yhdessä?
(En jaksa kahlata läpi koko ketjua joten sori jos oot jo kertonut..)
Kertoks se syyn miksi lähti?
Jos kertoi niin oliko se hyvä syy vai tekosyy?
Paljonko haluut siitä teeveestä?