kesseli kirjoitti:Herra Manala kirjoitti:
Entäs poikalapsi kaksi homomiestä vanhempanaan? Yrittääkö tämä kersa suudella kaikkia poikia jo tarhaikäisenä, kun omat vanhempansa on nähnyt niin tekevän?
tästä ei ole mitään näyttöä käytännön elämässsä.
Olisiko siitä jotain näyttöä, ettei nämä kaksi asiaa todennäköisesti korreloi keskenään?
kesseli kirjoitti:tutkittu ja selvitetty on. ota yhteyttä setaan lisätietojen saamiseksi. muistaakseni joku on aiheesta jo väitöskirjankin tehnyt, en ole 100% varma.
Käsittääkseni olisi reilumpaa, jos puolustuspuheenvuoron esittäjät esittäisivät asiaansa tukevat referenssinsä itse, eikä vaan käskettäisi soittamaan setaan.
Onko tämänkaltaiset tutkimukset puolueettomia vaiko setan aikaansaamia? Setahan ei ole todellakaan mikään puolueeton kanta asian suhteen, vaan järjestö joka ajaa seksuaalisten vähemmistöryhmien tasa-arvoisuutta vaikka pakolla. Kuten olen sanonut, ainoa syy vastustamiselleni on siinä, ettei minulle itselleni ole ainakaan tullut vastaan tutkimusmateriaalia aiheesta. Ja niin kauan kun aiheesta ei ole puolueettomia tutkimustuloksia esittää, en lähtisi kirjoittamaan nimeäni minkään lakimuutoksen alle vain koska halutaan olla väkisin suvaitsevaisia ja parempia ihmisiä.
kesseli kirjoitti:Herra Manala kirjoitti:
Mitä loppuosaan taas tulee niin ei kai tässä mistään homopornosta puhuttukaan, vaan yksinkertaisesti vääristyneistä roolimalleista.
mitä helvettiä?
Vääristyneistä??? tarkoitat varmaan erilaisista?
Ei. Tarkoitan vääristyneistä. Sorry, niin pahalta kuin se kuulostaakin. Kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman kasvatusroolimalli on normaaliin biologiseen kasvatusroolimalliin verrattuna myös vääristynyt sen lisäksi että se on erilainen.
Melnais kirjoitti:Ideaalitilanne lapselle... Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt kuin appron verran, opettajamme voinevat latoa faktaa siitä kuinka lapselle tärkeintä on merkityksellinen suhde rakastavaan aikuiseen. Ei sukupuolisteretypian tarjoama roolimalli. Samoin kiusaamisargumentti on hurskasteleva, mehän niitä tilanteita lapsille luomme kiusata, eivätkä kommentit nahkasohvalla painivista homoista ole omiaan asenteita parantamaan. Miksi juuri homoihin liitetään rietastelu ja tavallista aktiivisempi seksielämä kun suurin osa viettää täysin tavallisenharmaata elämää.
Ei millään pahalla, mutta pelkkä opettajuus ei vielä anna oikeutta asiantuntemuksen yliguruuden puolesta, ja kenenkään yksittäisen opettajan mielipiteitä en lähtisi faktana pöytään latomaan kyseenalaistamatta, kun kyse on näinkin paljon omia mielipiteitä ja ajatusmalleja tukevasta aiheympäristöstä. Käsittääkseni ihan moni kasvatustieteen opettaja - oli sitten lisenssiaatti, maisteri, tohtori tai lehtori - puhuu roolimallien tärkeyden puolesta, vaikka oma opettajasi ei sitä mieltä olisikaan. Turvallinen suhde rakastavaan aikuiseen voi varmasti olla tärkein yksittäinen tekijä kasvatuksessa. Yritätkö vihjata että toisiksi tärkein juttu ei olekaan sitten enää lainkaan tärkeä? Tekstistäsi saa sellaisen kuvan.
Nahkasohvalla painivista, rietastelevista ja tavallista aktiivisempaa seksielämää viettävistä homoista ei tässä keskustelussa ole puhunut kukaan, ja kiusaamisargumentin hurskastelufaktoristakin olen melko lailla eri mieltä. Ei nämä asiat ole pelkkää statistiikkaa.
Melnais kirjoitti:Vastustajat vetoavat mieluusti homoseksuaalisten vanhempien lapselle luomaan vääristyneeseen kuvaan maailmasta. Ja tätä tukemaan kärjistys siitä miten hyvin kahden lapsen ideaaliheteroperhe voi kehitystä tukea.
Kysymys kuuluu: Miksi tämä on mielestäsi irrelevanttia?
Exsat kirjoitti:Mulle on henkilökohtaisesti aivan yhdentekevää tykkääkö homoparin kasvatti oman vai vastakkaisen sukupuolen edustajista. Ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttaa moni muukin tekijä kuin roolimallit, ja kuten useampikin henkilö tässä ketjussa on todennut, myös sateenkaariperheistä kasvaa heteroita siinä missä muistakin.
Tämä on siis argumenttisi sen puolesta, ettei asiaa tarvitse mielestäsi tutkia? Melko heikoilla jäillä liikutaan. Tottakai ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttaa moni muukin tekijä kuin roolimallit. Olen kuitenkin sitä mieltä, että monen ihmisen seksuaalisuus on aika häilyvällä maaperällä, ja seksuaalisuuteen liittyvät kasvuympäristön antamat kokemukset ovat kuitenkin VARMASTI yksi vaikuttava tekijä. On muodikasta olla bi tai ainakin teinilesbo, juunou.
Voi olla, että homoseksuaalien lapsista ei tule niin herkästi kaappihomoja kuin heteroperheiden, koska heille homous on luonnollisempaa ja sallitumpaa
Joo. Voihan se olla. Ja mukavaahan se olisi elää seksuaalisia vähemmistöryhmiä kohtaan sallitussa ja suvaitsevaisessa ympäristössä. Mutta "Voi olla" x100 ei todellakaan vielä vakuuta minua äänestämään muutosten puolesta. Voi olla, että homoseksuaalisen pariskunnan adoptiolapset tykkäävät työntää hiilihankoa hanuriinsa 12,3x useammin kuin heteroperheen adoptiolapset. Voi olla.
Hallusinaatio kirjoitti:Mutta ei lapsi missään vaiheessa tee tietoista valintaa omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan, joten en oikein voi uskoa, että homovanhempien pussailun näkeminen kääntäisi lapsen seksuaalisuudeltaan homoseksuaaliseen suuntaan. Eihän heterovanhempienkaan pussailun ole voitu todeta ehkäisevän homoseksuaalisuutta.
Ei ole voitu, koska vertailukohtaa ei edelleenkään ole.
En huomannut tähdentää sitä, että suurin osa homoista syntyy ihan tavallisiin heteroperheisiin, joissa lasten vanhemmat elävät juuri niiden roolimallien mukaan, joita itsekin kaipaat adoptiolapsille. Eikö jo tästä voida päätellä, että vanhempien sukupuolirooleilla ei ole juuri vaikutusta lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen? Minkä tähden siis homoparien kasvattamista lapsista tulisi sen enempää homoja kuin heteroparien lapsista?
Moneen kertaan jo sanottu: Roolimallien vuoksi. En käsitä tätä ajatustyyliä, että "kasvattaahan heterotkin homoseksuaaleja joten ei tälle väitteelle ole mitään perustelua". Jos homoseksuaaleja ja heteroseksuaaleja kasvaisi heteropareille 50/50, asian esiinvetäminen alkaisi olla jotenkin järkevä. Mutta kun suhde on ennemminkin 95/5, ei tuo oikein mielestäni toimi päättelyketjuna.
Luullakseni myös orpona koko lapsuutensa elävistä ihmisistä kehittyy enimmäkseen heteroita, vaikka heiltä puuttuu varsinaiset roolimallit lähes tyystin. Voisin jopa tehdä villin arvauksen, että hetero-, bi- ja homoseksuaalisuus saa alkunsa jo kohdussa.
Villit arvaukset on kivoja. Oman kokemuksen mukaan lähipiiristä väittäisin kuitenkin, että lähes kaikkien suhteen asia ei ole näin yksioikoinen, vaan seksuaalisuus, seksuaalinen rajoittuneisuus ja seksuaalisen suuntautuneisuuden kehittyminen on vahvasti sidoksissa lapsuudenkokemuksiin.
Tyystin ilman roolimalleja elävien suhteen kyse taas voisi olla yksinkertaisesti siitäkin, että vastakohtaisuudet kiinnostavat. Kun on tutustunut ainoastaan itseensä miehenä, alkaa varmasti myöhemmin kummasti kiinnostamaan mitä tytöt oikein ovat, ja mitä heillä on tarjota. Sama käytäntö voisi ihan yhtä hyvin olla näkyvä mies-mies-poikalapsi homoadoptiosuhteessakin. Voisi ja voisi.
Impi kirjoitti:Olen omasta lapsestani huomannut, että se on koko elämänsä kaivannut ihan hirveästi miehen huomiota. En voi millään uskoa, että kumpaakaan sukupuolta oleva lapsi kasvaisi normaalisti ilman miehen JA naisen mallia. Joskus tällainen tilanne pääsee syntymään, mutta pakkoko sellaista on tahallaan rakentaa?
Minulla itsellänikin on vähän vastaavanlaisia kokemuksia omasta serkustani, joka on kasvanut vailla isää. Äiti on opettanut pojalle että poika on maailman tärkein prinssi, vaikka muut miehet ovatkin enemmän tai vähemmän sikoja. Käytännössä ainoiksi miesroolimalleiksi pojalle on jäänyt äidin kotiin tuomat hoidot. Samalla suunnalla ei asu oikein edes muita sukulaisia, joten pojan kontaktit miehiin roolimalleina ovat olleet todella heikot.
Pojasta onkin kasvanut mielestäni omituinen neitimäinen kikattaja, josta paistaa läpi hänen roolinsa naisten hetkellisenä viihdyttäjänä. Kaveri kuvittelee olevansa jonkinnäköinen kimalaiskoiras jonka elämänkuvaan kuuluu naisen luona yöllä käyminen. Minkäänlaista parisuhdetta, eikä todellisia ystävyyssuhteita ylipäätänsä tämä kaveri ei ole onnistunut rakentamaan. Ja olen todellakin jyrkästi sitä mieltä, että tässä tapauksessa äidin YH-status yhdistettynä miehien kohteluun ja kasvatusmalliin on aiheuttanut kieroutuneen minäkuvan ja sukupuoliroolikuvan lapselle.
SnapaHead kirjoitti:Suvaitsevat ihmiset ovat tehneet suvaitsevaisuudesta itselleen hyveen. Näytä minulle ihminen, joka on vaatimaton suvaitsevaisuutensa suhteen ja minä näytän ihmeen.
OT:
Jännää että juuri suvaitsevaiset ihmiset käyttäytyvät äärimmäisen esimerkillisesti, jos vaikka pöydässä on rättipää, neekeri tai ilmifägäri.
He eivät käyttäydy niinkuin pöydässä olisi kolme ihmistä vaan he käyttäyvtyvät juuri niin kuin pöydässä olisi rättipää, neekeri ja ilmifägäri.
Näino.
Lucky Luciano kirjoitti:Aiemman kommenttini selvennykseksi: Koska ei ole olemassa minkäänlaista kattavaa, erilaiset taustamuuttujat huomioon ottavaa pitkällä aikajänteellä toteutettua selvitystä, selkeän havainnollista tutkimustulosta siitä, millainen vaikutus vanhempien sukupuolisella homogeenisyydellä on lapsen kehitykseen, hyvinvointiin sekä kasvuympäristön "turvallisuuteen", valitsin näkökulmakseni tarkastella aihetta (toki varsin julistuksellisesti) ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja yhtäläisten oikeuksien viitekehyksessä.
Eli kun ei tiedetä mitä tapahtuu, niin mennään ja kokeillaan, laitetaan kakarat koekaniineiksi, vain jotta oltaisiin tasa-arvoisia ja aidosti suvaitsevaisia homoseksuaaleja kohtaan! Jee!
PS. "viitekehys" on aivan järkyttävän kamala sana, jonka käytöstä pitäisi tuomita 100 nänninipistystä.
Ann kirjoitti:Olette säälittäviä.
Nyt yllätit minut totaalisesti argumentaatiokyvylläsi!