Kitinä

Sinkkumatti kirjoitti:

Gattaca kirjoitti: No miten se tutkimus sitten jatkuisi, jos kukaan ei lähde niille aloille? Eikä ne asiasta innostuneet aloittaessaan tiedä, ketkä heistä alan duunia saa.

Duunista ei tietoakaan, mutta silti opiskellaan. Eikö tuo sinusta ole yhtään hölmöä?

Eikö sinusta olsi hölmöä, jos ei olisi luonnontieteiden tutkimusta, historiantutkimusta, uskontotiedettä, taiteiden ja kirjallisuuden tutkimusta?

Jos ne eivät sinua kiinnosta, niin A) olet tylsä B) maailma menisi persiilleen jos kaikki olisi vain kaupallisesti sovellettavaa alaa. Lopulta loppuisi mehu käytännön sovellutuksistakin ilman perustutkimuksen pohjan puuttuessa.Ja humanistisen tutkimuksen loppuessa kulttuuri rappeutuisi. Poliitikoilla ei olisi perspektiiviä historiaan tai sosiologiaan. Historiantietommekin olisivat jonkun PetriFB:n varassa ilman historioitsijoita ja oikeita teologeja!

Ja jotta sitä perustutkimusta olisi, ihmisiä pitää kouluttaa sellaiseen. Jos jotakin kiinnostaa, menköön. Minusta on luontevampaa että sellainen kiinnostaa enemmän kuin talouselämän alat. Eri juttu sitten, että aloituspaikkoja pitäisi ehkä karsia tutkimuksen tarpeita paremmin vastaaviksi. Toisaalta nykyään voi etsiä tutkimushommia ulkomailtakin, joten liikaakaan ei saisi pelkkiä Suomen oloja miettien rajoittaa.

Ei kai tästä ole kyse? Kyse on siitä, että ko. aloilla tehdään työtä, mutta työtä ei riitä kaikille. Eli kannattaisi harkita, lukeako turhaan vai tehdä jotain, josta olisi hyötyä itselle/muille. Esimerkiksi paperitehtaan johtaja pystyy vaikuttamaan paaaaaaaljon enemmän maailman pelastumiseen kuin biologiaa lukenut filosofian maisteri, joka ajelee trukilla varastossa. Päällistä omaansa ei kuitenkaan saa mukaan haudan kutsuessa ja rajallista aikaa ei kannattaisi tuhlailla miten sattuu.

Gattaca kirjoitti: Lapsellinen kun olen, en vieläkään tajua miten lukiolaiskakrut osaavat olla niin vastuuntuntoisia ja aikuismaisen (minusta) tylsiä, että hakeutuvat jollekin varsinkin talouselämän alalle johonkin vitun kauppikseen tai sitten lakia lukemaan. Minä kun olin populaarijulkaisuista tiedettä pienen ikäni lukenut, niin totta kai oli jänskempää mennä sinne missä niitä puhtaita tieteitä opetetaan.

Niin uskomattomalta kuin ehkä kuulostaakin, niin minä aivan oikeasti lukiossa pohdin, mihin ammattiin kannattaa ryhtyä. Tarkoituksena oli löytää ala, jossa olisi mahdollisimman varma, hyvä toimeentulo ja joka olisi muutenkin ns. hyvä ammatti.

Vanhempien kanssa yhdessä (sic!) pohdimme vaihtoehtoja.

Sinusta tämä on tietystikin pöyristyttävää prostituutiota, mutta minusta tuntuu, että valitsin oikein.

Kuten jo aiemmin sanoin, näen koulutuksen investointina tulevaisuuteen. En halua tehdä investointipäätöksiä tunteella vaan järjellä. Samaa suosittelen muillekin.

Riemumieli kirjoitti:Ei kai tästä ole kyse? Kyse on siitä, että ko. aloilla tehdään työtä, mutta työtä ei riitä kaikille. .

Mistäs ne aloittajat tietää, riittääkö juuri itselle töitä?
Eihän sitä tiedetä inssialoillakaan, kuten Pehmis yllä esitti.

Riemumieli kirjoitti: Eli kannattaisi harkita, lukeako turhaan vai tehdä jotain, josta olisi hyötyä itselle/muille. Esimerkiksi paperitehtaan johtaja pystyy vaikuttamaan paaaaaaaljon enemmän maailman pelastumiseen kuin biologiaa lukenut filosofian maisteri, joka ajelee trukilla varastossa. Päällistä omaansa ei kuitenkaan saa mukaan haudan kutsuessa ja rajallista aikaa ei kannattaisi tuhlailla miten sattuu.

Eppäilen.
Paperitehtaan johtaja vastaa osakkeenomistajille. Heihin ja johtajiin kohdistuu julkista painostusta, jota tekevät ympäristöaktiivit. Tieto parannuksen tarpeesta ja menetelmistä taas saadaan.. biologian maistereilta.

No, itselläni se oli juu enemmän halua saada auktoriteettia puhua luonnonsuojeluasioista ja eläinsuojelusta. Väärä motiivi, ei itse tiede etologiaa eli eläinpsykologiaa ja suurpetotutkimushaaveita lukuunottamatta. Ja sitä oli aika vähän siihen kahteen ja puoleen vuoteen jonka bilsassa olin. Käytäntö oli banaanikärpästä purkissa ja veriplasmaa setrifugissa.

Sitä "minun" hommaani tekee nyt teidän kaikkien varmasti halveksima biologi ja viherpiipertäjä Veli-Risto Cajander. Aukoo päätään kaikista eläinsuojeluasioista, oikeita artikkeleja Hesarissakin. Veikkaan sillä tavalla saa kuitenkin pitkällä tähtäimellä enemmän aikaan kuin joku teollisuusjohtaja. Kumma mutka olisi opiskella paperitehtaan johtajaksi jotta voisi puhua suurelle yleisölle ympäristö- ja elukka-asioista. Ei se niin yleensä toimi. Eikä se paperitehtaan johtaja niistä mitään tietäisi ilman päätään aukovia, biologiaan koulutettuja viherpiipertäjiä. Ei se muutoshalu tyhjästä tule, jonkun täytyy pitää meteliä isolle yleisölle.

Gattaca kirjoitti:
Eikö sinusta olsi hölmöä, jos ei olisi luonnontieteiden tutkimusta, historiantutkimusta, uskontotiedettä, taiteiden ja kirjallisuuden tutkimusta?
.

Huoh. Ei nyt näytä taas menevän Gattacan päähän asia lainkaan. Tottakai edellämainittuja pitää olla, mutta jos paikkoja on auki yksi ja koulusta valmistuu 10, niin eihän sellaista riskiä ole mitään järkeä ottaa.

WanhaPervo kirjoitti:

Gattaca kirjoitti: Lapsellinen kun olen, en vieläkään tajua miten lukiolaiskakrut osaavat olla niin vastuuntuntoisia ja aikuismaisen (minusta) tylsiä, että hakeutuvat jollekin varsinkin talouselämän alalle johonkin vitun kauppikseen tai sitten lakia lukemaan. Minä kun olin populaarijulkaisuista tiedettä pienen ikäni lukenut, niin totta kai oli jänskempää mennä sinne missä niitä puhtaita tieteitä opetetaan.

Niin uskomattomalta kuin ehkä kuulostaakin, niin minä aivan oikeasti lukiossa pohdin, mihin ammattiin kannattaa ryhtyä. Tarkoituksena oli löytää ala, jossa olisi mahdollisimman varma, hyvä toimeentulo ja joka olisi muutenkin ns. hyvä ammatti.

Vanhempien kanssa yhdessä (sic!) pohdimme vaihtoehtoja.

Sinusta tämä on tietystikin pöyristyttävää prostituutiota, mutta minusta tuntuu, että valitsin oikein.

No ei prostituutiota.
Vetoan taas lapsellisuuteeni ja yliromanttisuuteeni.
Ja siihen, että minun luonteella tuskin jaksaisin opiskella alaa, joka ei alana yhtään kiinnosta.

Käsittämättömän aikuismaisia nämä, jotka jo kakruna sanoo: "Äiti. äiti, haluan kirjanpitäjäksi!" Tai paremmin: "Äiti, äiti, haluan pre-sales marketing consultant anal directoriksi!"

Toisaalta ehkä siihen (mollaten) liityy tietty mielikuvituksettomuus ja (teoriassa positiivisemmin) joku merkillinen samaistumisen tai yhteisvastuun tunne muuhin yhteiskuntaan ja sen toimintoihin, mikä minulta on aina puuttunut.

hermine kirjoitti:Ajatuskin siitä, että joskus valmistuisin ihan lopullisesti niin ettei minulla muka enää olisi mitään kiinnostavaa opittavaa............Suurin osa töistäkin on sitä saman toistamista päivästä toiseen ja uusista ajatuksista vain rangaistaan.....

Ei ole pakko hakeutua sinne "suurimpaan osaan töistä". Kyllä niitäkin työpaikkoja on paljon, jossa ne uudet ajatukset ovat jokapäiväistä ja perusrutiineja saa hakemalla etsiä. Mutta niitä töitä saa tekemällä ensin töitä, ei opiskelemassa ja istumassa koulun penkillä.

Itse olen ollut vakituisesti töissä kolmanneksen (ajallisesti) siitä mitä olen ollut opiskelemassa, mutta olen mielestäni oppinut kolminkertaisesti asioita siihen verrattuna mitä opiskeluaikoina.

Edit:kirjvrhe

Sutenööri kirjoitti:

Gattaca kirjoitti:
Eikö sinusta olsi hölmöä, jos ei olisi luonnontieteiden tutkimusta, historiantutkimusta, uskontotiedettä, taiteiden ja kirjallisuuden tutkimusta?
.

Huoh. Ei nyt näytä taas menevän Gattacan päähän asia lainkaan. Tottakai edellämainittuja pitää olla, mutta jos paikkoja on auki yksi ja koulusta valmistuu 10, niin eihän sellaista riskiä ole mitään järkeä ottaa.

Mutta jos se kiinnostaa? Etkö usko, että on ihmisiä joita perustieteet kiinnostavat? Kymmeniä sellaisia oli päivittäin ympärilläni, ja kai heille se kiinnostus merkkasi enemmän kuin varma leipä. Ja suurin osa varmaan on saanutkin jotain alaansa liittyvää työtä, harvoilla aloilla vain 1/10. Ei ole yhtä varma kuin putkimies, mutta entäs jos intohimo on vaikka biologiaan eikä putkiin? Joku arvo sillekin annetaan, tai opiskelijat itse antavat. Jos sinä et, niin et sinäkään koko maailman tärkeysjärjestyksiä toisten elämässä määrää.

Ja johan sanoin kahdesti, että aloituspaikkoja voi olla syytä karsia.

Tony Halme se kirjoitti, että on tyhmää mennä opiskelemaan seitsemäksi vuodeksi jotain "savikuppien historiaa" ja sitten ei saa töitä. No, ehkä "savikuppien historiaan" koulutetaan liikaa, mutta itse olen iloinen, että "savikuppien historiaa" tms on.

Itseeni nuo ei ihan päde.
Toistan, itselläni koko ajan se, että sopivaa alaa jonne pääsisin ja jossa pärjäisin ei minulle löytynyt sitten millään.

Gattaca kirjoitti: Toisaalta ehkä siihen (mollaten) liityy tietty mielikuvituksettomuus ja (teoriassa positiivisemmin) joku merkillinen samaistumisen tai yhteisvastuun tunne muuhin yhteiskuntaan ja sen toimintoihin, mikä minulta on aina puuttunut.

Niinpä. Vaikka kysymys onkin ilkeä, niin esitän sen silti:

Mihin olet päässyt omalla mielikuvituksellasi? Minulla on nyt 38 vuotiaana valtavan paljon enemmän vaihtoehtoja avoimena kuin sinulla. Olisiko sittenkin kannattanut olla hiukan mielikuvitukseton ja valita ns. porvarillinen ammatti?

Gattaca kirjoitti:Mutta jos se kiinnostaa? Etkö usko, että on ihmisiä joita perustieteet kiinnostavat? Kymmeniä sellaisia oli päivittäin ympärilläni, ja kai heille se kiinnostus merkkasi enemmän kuin varma leipä.

No niinpä. Silloin ei saa itkeä köyhyyttä ja kurjuutta, töiden puutetta ja muiden parempaa menestystä elämässä, eikös juu?

WanhaPervo kirjoitti:Niinpä. Vaikka kysymys onkin ilkeä, niin esitän sen silti:

Mihin olet päässyt omalla mielikuvituksellasi? Minulla on nyt 38 vuotiaana valtavan paljon enemmän vaihtoehtoja avoimena kuin sinulla. Olisiko sittenkin kannattanut olla hiukan mielikuvitukseton ja valita ns. porvarillinen ammatti?

Kysy vaan.
Tietysti olisi noin, taaksepäin katsoen. Varsinkin biologian lopettaminen oli elämän tarkoituksen romahdus, historia oli tosiaan enemmän hengissä pysyttelyä. Eikä siinä bilsassakaan juuri koskaan ole esim. lehti-ilmoituksella haettavia paikkoja.

Mutta toistan: sopivaa "porvarillista" alaa minulle en keksinyt enkä keksi. Mihin olisin päässyt ja missä pärjäisin? Riittävästi olen itseäni (häpäisten) esitellyt täällä, joten sinä varmaan osaisit arvioida mikä se juuri minulle monivajakille olisi ollut?

Gattaca kirjoitti: Mutta toistan: sopivaa "porvarillista" alaa minulle en keksinyt enkä keksi. Mihin olisin päässyt ja missä pärjäisin? Riittävästi olen itseäni (häpäisten) esitellyt täällä, joten sinä varmaan osaisit arvioida mikä se juuri minulle monivajakille olisi ollut?

Miten olisi ohjelmoiminen? Sitähän sinä olet harrastanutkin, eli ilmeisimmin se kiinnostaa sinua?

WanhaPervo kirjoitti:

Gattaca kirjoitti: Mutta toistan: sopivaa "porvarillista" alaa minulle en keksinyt enkä keksi. Mihin olisin päässyt ja missä pärjäisin? Riittävästi olen itseäni (häpäisten) esitellyt täällä, joten sinä varmaan osaisit arvioida mikä se juuri minulle monivajakille olisi ollut?

Miten olisi ohjelmoiminen? Sitähän sinä olet harrastanutkin, eli ilmeisimmin se kiinnostaa sinua?

Korkean tason ohjelmointi kyllä vaatii matemaattista lahjakuutta, pohjalla oleva ongelmanratkaisulogiikka on hyvin samantapaista. Visvainen nettikoodi on melko helppoa, mutta ihan pelkällä visual basicilla ei tänä päivänä koodarin hommia saa. Pitäisi osata C++, perl, java, XXL, hippo, happo ja kuppa jotta pääsee mihkään töihin.

WanhaPervo kirjoitti:

Gattaca kirjoitti: Mutta toistan: sopivaa "porvarillista" alaa minulle en keksinyt enkä keksi. Mihin olisin päässyt ja missä pärjäisin? Riittävästi olen itseäni (häpäisten) esitellyt täällä, joten sinä varmaan osaisit arvioida mikä se juuri minulle monivajakille olisi ollut?

Miten olisi ohjelmoiminen? Sitähän sinä olet harrastanutkin, eli ilmeisimmin se kiinnostaa sinua?

Ehhheh.. kun minä menin yliopistoon, ATK-alaa ei vielä juuri ollut ja Amigoissa ei ollut kovalevyä (ei tainnut olla vielä Amigaakaan eikä kuuslankkujakaan). Tuskin siihen pää riittäisi, se matikkavajakkius nääs. Apinatason HTML ja javascriptin vähäinen taito ei millään vastaa oikeaa ohjelmointia. Eikä perussivujen suunnittelu amatöörimäisine grafiikoineen hikisille urheiluseuroille neljä vuotta kelpaa enää työkokemukseksi. Aikana kun minulla ei vielä ollut edes omaa tietokonetta, menin pokkana olio-ohjelmointikurssille. Mutta siellä oli ope lomilla ja sijaisope antoi vain C-harjoitustehtäviä.. en tajunnut mitään, muut oasai jo.. siis maitojunalla kotio alle viikossa ja sain ikuisen kammon oikeaan ohjelmointiin. Sitäpaitsi sellainen pitäsi aloittaa nuorena.

Itelleni ei jälkijättöisesti tule mieleen kuin se lakitiede, vaikka se niin kuivalta tuntuukin. Pikkupoikamaisesti pidän lentokoneista, mutta silmät ei ja tuskin koordinaatiokaan olisi riittänyt lentäjäksi.

Uusiopehmis kirjoitti:

WanhaPervo kirjoitti:

Gattaca kirjoitti: Mutta toistan: sopivaa "porvarillista" alaa minulle en keksinyt enkä keksi. Mihin olisin päässyt ja missä pärjäisin? Riittävästi olen itseäni (häpäisten) esitellyt täällä, joten sinä varmaan osaisit arvioida mikä se juuri minulle monivajakille olisi ollut?

Miten olisi ohjelmoiminen? Sitähän sinä olet harrastanutkin, eli ilmeisimmin se kiinnostaa sinua?

Korkean tason ohjelmointi kyllä vaatii matemaattista lahjakuutta, pohjalla oleva ongelmanratkaisulogiikka on hyvin samantapaista. Visvainen nettikoodi on melko helppoa, mutta ihan pelkällä visual basicilla ei tänä päivänä koodarin hommia saa. Pitäisi osata C++, perl, java, XXL, hippo, happo ja kuppa jotta pääsee mihkään töihin.

Varmastikin näin. Varmaankaan jokainen rivikoodari ei kuitenkaan ole suuri matemaattinen lahjakkuus?

Poikuuden kohdalla juna tietysti meni jo 20 vuotta sitten, mutta jos hän vuonna 1986 olisi alkanut olio-ohjelmointia opiskella, niin asia olisi toinen.

Gattaca kirjoitti: Ehhheh.. kun minä menin yliopistoon, ATK-alaa ei vielä juuri ollut

Suomessa on koulutettu ATK-osaajia ainakin 70-luvun alkupuolelta lähtien.

Esim. Keke Rosbergilla (!) on jokin alan tutkinto.

WanhaPervo kirjoitti:Poikuuden kohdalla juna tietysti meni jo 20 vuotta sitten, mutta jos hän vuonna 1986 olisi alkanut olio-ohjelmointia opiskella, niin asia olisi toinen.

Eipä tullut mieleenkään.
Tietokoneet on kiinnostaneet minua vasta netin kautta, ja nettiin pääsin (kirjastossa ) vasta vuonna 1996. Sitä ennen tietokoneet ei merkanneet minulle mitään. Oman ekan koneen ostin 1998.

Eikä 80-luvulla mikään nörtteily ollut niin yleinen harrastus kuin nykyään. Friikkinörttien pienet piirit tietysti oli, mutta ei omia koneita ollut suurilla joukoilla.. ehkä ihan pennuilla, nykyisillä nörteillä oli kuuslankut tai atarit ym. pelaamiseen. v. 1985 muistan kun joku biologian opiskelija oli tehnyt jonkun paperin "tekstinkäsittelylaitteella" eikä kirjoituskoneella, ja se oli erikoista.

Aika uusi ilmiö tämä, että Kitinässäkin joka toinen on joku huippuohjelmoija, grraafikko ja lakimiehetkin näköjään tietää alasta kaiken. Ei sellainen ala 80-luvun alkupuolella juuri rekisteröitynyt tajuntahorisonttiin.

Riemumieli kirjoitti:Esimerkiksi paperitehtaan johtaja pystyy vaikuttamaan paaaaaaaljon enemmän maailman pelastumiseen kuin biologiaa lukenut filosofian maisteri, joka ajelee trukilla varastossa. Päällistä omaansa ei kuitenkaan saa mukaan haudan kutsuessa ja rajallista aikaa ei kannattaisi tuhlailla miten sattuu.

Paperitehtaan johtajalla on tulosvastuunsa osakkeenomistajilla ja täten loppujenlopuksi hyvin vähän liikkumavaraa. Hänen päätehtävänsä on saada tehdas tuottamaan maksimaalista voittoa, ja jos vaikkapa tehokkaampien suodattimien tai paremman jätevedenpuhdistamon hankkiminen aiheuttaa haittaa tehtaan tuottamalle tulokselle, ei hänellä käytännössä ole mahdollisuutta tehdä sellaista ratkaisua vaikka omatunto sanoisi mitä. Lisäksi paperialan koulutukseen on aika rajatut mahdollisuudet sisällyttää mitään ympäristönsuojeluun liittyviä opintoja (varsinkin kun useimmilla opiskelijoilla on asenne "äkkiä paperit ulos ja rahaa tekemään", enpä tiedä ketään jolle opiskelun syynä olisi intohimoinen kiinnostus paperitekniikkaan), joten välttämättä hänellä ei ole kauheasti tietoakaan eri vaihtoehdoista, vaikka halua niiden toteuttamiseen olisi. Uskoisin että oikeastaan alhaaltalähtien vaikutusmahdollisuudet ovat paremmat.

Esim. äitini on opiskellut aikanaan ympäristönsuojeluun liittyvää alaa, työllistynyt siitä alunperin varsin vaatimattomiin työtehtäviin, kohonnut jatkuvasti parempiin asemiin työelämässä (joissa hänellä on ollut mahdollisuus mm. valvoa sitä paljonko jokin tehdas saa saastuttaa - hänen antamiaan rajoituksia tehtaanjohtajien on pakko noudattaa mikäli meinaavat jatkaa toimintaansa, aiheuttivat ne tappiota tai ei) samalla opiskellen useita tutkintoja, osin ulkomaillakin, valmistuu pian diplomi-insinööriksi ja suunnittelee perustavansa ympäristönsuojeluun liittyvän yrityksen, joka tekemällä yhteistyötä alueen teollisuuden ja päättäjien kanssa pystyy varmasti vaikuttamaan tehokkaammin kuin jos hän työskentelisi vain yhdessä näistä yrityksissä aivan muissa tehtävissä (tuskin kovin monessa suuressakaan yrityksessä on töissä pelkästään ympäristöasioihin keskittynyttä asiantuntijaa, muissa tehtävissä taas varsinainen päätyö on varmasti monesti ristiriidassa ympäristönäkökohtien kanssa).

Osin varmaan juuri äidin esimerkin vuoksi itse en osaa liittää opiskelua vain nuoruuteen liittyväksi väliaikaiseksi tilaksi elämässä tai joksikin joka on turhaa ajantuhlausta työnteon ollessa hyödyllistä. Toisekseen minusta on outoa ajatella, että kukaan pystyisi varmuudella nimeämään jonkun työpaikan joka häntä odottaa valmistuttuaan. Elämä on epävarmaa, erityisesti teknisillä aloilla (joita pidetään kuitenkin melko varmoina työllistäjinä) suhdanteet vaihtelevat nopeasti... (miksei muuten kukaan ole vielä keksinyt alkaa hehkuttaa tässä keskustelussa hoitoalaa viisastenkivenä varmaan työllistymiseen?)

Mitä putkimiehiin tulee, enpä tunne alaa opiskelleita, jotka kovin pitkään olisivat jaksaneet noita hommia tehdä (mikä varmaan on osasyy työvoimapulaan). Rahaahan siitä saa ja vielä suht lyhyillä työajoilla, mutta työ on silti niin epämukavaa, epäterveellistäkin jo aiemmin mainittujen hankalien työasentojen vuoksi, että monet vaihtavat sen varsin pian mielellään vaikka johonkin vähän huonopalkkaisempaan, mutta miellyttävämpään työhön. Rajansa ne on rahanahneudellakin.

Gattaca kirjoitti:Aika uusi ilmiö tämä, että Kitinässäkin joka toinen on joku huippuohjelmoija, grraafikko ja lakimiehetkin näköjään tietää alasta kaiken. Ei sellainen ala 80-luvun alkupuolella juuri rekisteröitynyt tajuntahorisonttiin.

Mulla oli vaihtoehtotulevaisuus nörttinä. Olen matemaattisesti lahjakas ja olen nappulana koodaillut kaikenlaista. En kuitenkaan pidä matematiikasta ja mietiskelin, että lakimiehenä on helpompi bongata tsybyjä kuin nörttinä

Uusiopehmis kirjoitti:

Gattaca kirjoitti:Aika uusi ilmiö tämä, että Kitinässäkin joka toinen on joku huippuohjelmoija, grraafikko ja lakimiehetkin näköjään tietää alasta kaiken. Ei sellainen ala 80-luvun alkupuolella juuri rekisteröitynyt tajuntahorisonttiin.

Mulla oli vaihtoehtotulevaisuus nörttinä. Olen matemaattisesti lahjakas ja olen nappulana koodaillut kaikenlaista. En kuitenkaan pidä matematiikasta ja mietiskelin, että lakimiehenä on helpompi bongata tsybyjä kuin nörttinä

Minäkin suunnittelin nörtiksi ryhtymistä (tosin sanaa ei 80-luvun puolivälissä vielä tunnettu), mutta onneksi isi ja äiti suosittelivat lääkärin hommia.

Ensimmäisen kymppitonnin (markkoina) tienasin myymällä waretettuja ohjelmia 80-luvun puolivälissä.

WanhaPervo kirjoitti:
Minäkin suunnittelin nörtiksi ryhtymistä (tosin sanaa ei 80-luvun puolivälissä vielä tunnettu), mutta onneksi isi ja äiti suosittelivat lääkärin hommia.

Ajatelkaa. Seuraavan kerran kun käytte lekurilla, teitä remppaa joku ihmeen vanha pervo. Nyt meni kyllä luottamus Suomen terveydenhuoltojärjestelmään.

Turbohaltija kirjoitti:

WanhaPervo kirjoitti:
Minäkin suunnittelin nörtiksi ryhtymistä (tosin sanaa ei 80-luvun puolivälissä vielä tunnettu), mutta onneksi isi ja äiti suosittelivat lääkärin hommia.

Ajatelkaa. Seuraavan kerran kun käytte lekurilla, teitä remppaa joku ihmeen vanha pervo. Nyt meni kyllä luottamus Suomen terveydenhuoltojärjestelmään.

Mutta kuka opettaa mun lapsia

Uusiopehmis kirjoitti:mietiskelin, että lakimiehenä on helpompi bongata tsybyjä kuin nörttinä

Pieleen meni?

Turbohaltija kirjoitti:

WanhaPervo kirjoitti:
Minäkin suunnittelin nörtiksi ryhtymistä (tosin sanaa ei 80-luvun puolivälissä vielä tunnettu), mutta onneksi isi ja äiti suosittelivat lääkärin hommia.

Ajatelkaa. Seuraavan kerran kun käytte lekurilla, teitä remppaa joku ihmeen vanha pervo. Nyt meni kyllä luottamus Suomen terveydenhuoltojärjestelmään.

Kollegiaalisuudesta vaihdoin nickiä takaisin alkuperäiseen vuodelta miekka ja kypärä.

NuoriDaavid kirjoitti:Kollegiaalisuudesta vaihdoin nickiä takaisin alkuperäiseen vuodelta miekka ja kypärä.

Belsebuubi!!!1!

Olet tainnut siis vakuuttua ettei eräs henkilö löydä tietään tälle palstalle?

EDIT: enää puuttuu Philip Michael Thomas:n kuva