Kitinä

Jahas, erehdyin sitten tätäkin ketjua lukasemaan. Mylwinin komment(e)ista päätellen on aika selvää miksi hän valitsi uran nuorten miesten pamp.. kouluttajana.

Herra Manala kirjoitti:Gattaca, naisten saamisessa on tasan yksi vaikeus. Se oman itsetuntonsa rakentaminen. Hyvällä itsetunnolla naiset muuttuvat kuin muuttuvatkin helpoiksi. Huonolla itsetunnolla taas vankilapakokin muuttuu lasten leikiksi pillunsaantiin verrattuna.

Vankiloista on kait suht. koht. helppo paeta. On vain jonkun aikaa kiltisti, sitten pääsee lomalle ja siitä lähtee.

I have no time to think that kind of things. Nobody ever loves me, että en halua näitäkään häiritä tekstiensä perusteella... Anywei

Olen havainnut, että inhimmillisessä toiminnassa pätee aika hyvin sääntö:

TULOS = HALU * TAITO * ROHKEUS

Jos nyt tavoitteesi on mielyttävän naisseuran löytäminen ja pitäminen, niin valitettavasti ennuste voi olla kohdallasi huono, oli halua kuinko hyvänsä.

Sen sijaan tulos on hyvä jos vain haluat herättää keskustelua persoonasi ympärillä.

BrianW kirjoitti:Olen havainnut, että inhimmillisessä toiminnassa pätee aika hyvin sääntö:

TULOS = HALU * TAITO * ROHKEUS

*HYVÄ ONNI

RolloTomasi kirjoitti:

BrianW kirjoitti:Olen havainnut, että inhimmillisessä toiminnassa pätee aika hyvin sääntö:

TULOS = HALU * TAITO * ROHKEUS

*HYVÄ ONNI

Onnella voi tietysti olla vaikutusta, mutta yleensä niillä on onnea, ennemmin tai myöhemmin, jotka vaan sitkeästi yrittää. Näin on ainakin kohdallani ja monen tuntemani kohdalla ollut.

Jostain luin lauseen, että ei ole epäonnistumisia vaan liaan aikaista lopettamista.

Minusta onnen puutteeseen vetoaminen on lähinnä tekosyy.

Gattaca kirjoitti:

Clay kirjoitti:Ninni on varma sauma, go for it!!

Ninniltä varmaan Saisin, tykästynyt minuun pervo, mutta on varattu.

Olen varattu pervå, mutta et sie minulta saisi.

Clay:

BrianW kirjoitti: Minusta onnen puutteeseen vetoaminen on lähinnä tekosyy.

Ei, minusta käsitys siitä, että onnella on merkitystä, pitää paikkansa. Esimerkiksi jos Steven Spielberg ei olisi sattunut näkemään Tappajahain käsikirjoitusta sattumalta ja oikeaan aikaan, hän tuskin olisi leffaa ohjannut. Ehkä hänestä olisi tullut kaupallisesti yhtä menestynyt joskus myöhemmin, mutta Tappajahain myötä hänen elokuviensa kaupalliseen menestykseen uskottiin, ja hän sai käyttöönsä isompia budjetteja.

Myös lottovoiton saamisessa onnella on merkitystä.

Epäonnistumisista voisi puolestaan ottaa esimerkiksi Cleopatran.

Niin joo, ja jos jotakin naista sitkeästi yrittää, niin sehän menee jo stalkkaamiseksi, eikö menekin?

RolloTomasi kirjoitti:

BrianW kirjoitti: Minusta onnen puutteeseen vetoaminen on lähinnä tekosyy.

Ei, minusta käsitys siitä, että onnella on merkitystä, pitää paikkansa. Esimerkiksi jos Steven Spielberg ei olisi sattunut näkemään Tappajahain käsikirjoitusta sattumalta ja oikeaan aikaan, hän tuskin olisi leffaa ohjannut. Ehkä hänestä olisi tullut kaupallisesti yhtä menestynyt joskus myöhemmin, mutta Tappajahain myötä hänen elokuviensa kaupalliseen menestykseen uskottiin, ja hän sai käyttöönsä isompia budjetteja.

Myös lottovoiton saamisessa onnella on merkitystä.

Epäonnistumisista voisi puolestaan ottaa esimerkiksi Cleopatran.

Myönnetään, että onnella voi olla merkitystä, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos vain istuu peräkammarissa valittamassa eikä yritä mitään, niin tuskin sellaista onnea tulee, joka sitten toiveet täyttää. Kyllä Spielbergin halusi tehdä leffoja ja aktiivisesti luki kässäreitä.

Minusta vanha kansansanonta, että jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään, heijastaa oikeaa asennetta, niin pakana kuin olenkin.

Tietenkin sitten sattuu asioita randomina, jotka ovat toisinaan huonoa ja toisinaan hyvää onnea. Usein vain olen huomannut, että olen ihan turhaan hermonnut jostain jutusta, joka myöhemmin onkin soittautunut aivan turhaksi tai pidemmällä tähtäimellä hyväksi jutuksi.

Mietin äsken rullaluistellessani tuota yhtälön rohkeus-kohtaa, että onko koskaan sattunut, kun olen rohkeasti toiminut, että siitä olisi jotain merkittävää pahaa seurannut. En tarkoita nyt mitään uhkarohkeita extreme-juttuja, sellaiset jätän muille. Mitään ei tullut mieleeni. Sen sijaan montakin tilannetta, jossa olen jälkeenpäin ajatellut, että onneksi rohkaisin itseni vaikka epäröin, tässähän kävi tosi hyvin.

Viimeksi perjantaina päädyin perjantaina viettämään oikein rattoisaa iltaa kolmen todellisen megababyn kanssa kun vain lähetin tekstarin, jota ensin epäröin.

Muistutan edelleen toisesta kansansanonnasta, joka kuuluu:

Rohkea mies saa kauniin akan.

BrianW kirjoitti: Myönnetään, että onnella voi olla merkitystä, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos vain istuu peräkammarissa valittamassa eikä yritä mitään, niin tuskin sellaista onnea tulee, joka sitten toiveet täyttää. Kyllä Spielbergin halusi tehdä leffoja ja aktiivisesti luki kässäreitä.

Toki, mutta kysymys olikin taloudellisesta menestyksestä, ei siitä etteikö hän olisi jatkanut leffojen tekemistä.

Ja lottovoiton saamiselle et laittanut vastaväitettä?

RolloTomasi kirjoitti:

BrianW kirjoitti: Myönnetään, että onnella voi olla merkitystä, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos vain istuu peräkammarissa valittamassa eikä yritä mitään, niin tuskin sellaista onnea tulee, joka sitten toiveet täyttää. Kyllä Spielbergin halusi tehdä leffoja ja aktiivisesti luki kässäreitä.

Toki, mutta kysymys olikin taloudellisesta menestyksestä, ei siitä etteikö hän olisi jatkanut leffojen tekemistä.

Ja lottovoiton saamiselle et laittanut vastaväitettä?

Uskon, että Spielberg olisi kuitenkin menestynyt. Hänellä oli paloa riittävästi.

Itse asiassa Gattacan ja monen muunkin kovasti inhoama Jari Sarasvuo sanoi pari viikkoa sitten mielestäni hyvin, kun totesi, että itsekuri on luusereille. Pitää olla motivaatioota niin, että hommat hoituu.

Uhkapelit kuten lotto ovat onnenjuttuja, tottakai. Tämä keskustelu lähti kuitenkin ihan muusta kuin, että G haluaa lottovoiton.

BrianW kirjoitti:
Uskon, että Spielberg olisi kuitenkin menestynyt. Hänellä oli paloa riittävästi.

Uhkapelit kuten lotto ovat onnenjuttuja, tottakai. Tämä keskustelu lähti kuitenkin ihan muusta kuin, että G haluaa lottovoiton.

Hmm... David Cronenberg on tehnyt elokuvia melkein yhtä kauan kuin Spielberg, mutta hän ei ole koskaan ollut taloudellisesti yhtä menestynyt. Sitä en tiedä, kummalla on enemmän paloa, mutta sen tiedän, että onnella on ollut merkitystä. (Cronenberg itse on sanonut haluavansa tehdä elokuvia Hollywoodissa, mutta että häntä ei sinne oteta.)

Ehkä keskustelu lähti jostain muusta, mutta laajeni koskemaan inhimillistä toimintaa. Ja uhkapelitkin ovat inhimillistä toimintaa...

RolloTomasi kirjoitti:

BrianW kirjoitti:
Uskon, että Spielberg olisi kuitenkin menestynyt. Hänellä oli paloa riittävästi.

Uhkapelit kuten lotto ovat onnenjuttuja, tottakai. Tämä keskustelu lähti kuitenkin ihan muusta kuin, että G haluaa lottovoiton.

Hmm... David Cronenberg on tehnyt elokuvia melkein yhtä kauan kuin Spielberg, mutta hän ei ole koskaan ollut taloudellisesti yhtä menestynyt. Sitä en tiedä, kummalla on enemmän paloa, mutta sen tiedän, että onnella on ollut merkitystä. (Cronenberg itse on sanonut haluavansa tehdä elokuvia Hollywoodissa, mutta että häntä ei sinne oteta.)

Ehkä keskustelu lähti jostain muusta, mutta laajeni koskemaan inhimillistä toimintaa. Ja uhkapelitkin ovat inhimillistä toimintaa...

On uhkapelikin inhimmistä toimintaa. ja säännön voidaan väittää pätevän. Jos ei ole halua tai ei ole rohkeutta, ei voi voittaa, koska ei osallistu. Ongelma on taito, pokerissa taidolla on merkitystä, lotossa vähemmän. Tai sanotaanko, että kaikkien osallistujien lottotaidot ovat niin olemattoman pienet mutta jos olisi joku, joka osaisi ennakoida eli omaisi taidon, tulosta syntyisi.

Luulenpa että Cronbergilla on varmaan paloa mutta se ehkä suuntautuu siten, ettei tue niin paljoa taloudellista menestystä.

BrianW kirjoitti:

Ehkä minä muistan väärin, mutta Tappajahaista ei syntyaikoinaan ollut tulossa niin suurta kaupallista menestystä kuin mitä siitä tuli. Siinä ei ollut edes tähtinäyttelijöitä. Vertaa vaikkapa Cronenbergin The Dead Zoneen.

Mutta nyt emme puhu pokerista, vaan lotosta.

Kyllä se kaava käytännön elämässä on:
TULOS = HALU * TAITO * ROHKEUS *HYVÄ ONNI

Teoriassa puolestaan tämäkin voi toimia:
TULOS = HALU * TAITO * ROHKEUS

En kiellä etteikö onnella olisi merkitystä. On huonoa onnea syntyä esim pahimpaan aids afrikkaan tms.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että yritteliäisyydellä on suuri merkitys ja huoneen onneen vetoaminen on usein tekosyy. On monelle helpompi olla ja valittaa huonoa onneaan kuin ottaa riski ja toimia.

BrianW kirjoitti:En kiellä etteikö onnella olisi merkitystä. On huonoa onnea syntyä esim pahimpaan aids afrikkaan tms.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että yritteliäisyydellä on suuri merkitys ja huoneen onneen vetoaminen on usein tekosyy. On monelle helpompi olla ja valittaa huonoa onneaan kuin ottaa riski ja toimia.

Toki yritteliäisyydellä on suuri merkitys, mutta ei onnea voi jättää kaavasta pois, kuten sinä teit.

RolloTomasi kirjoitti:

BrianW kirjoitti:En kiellä etteikö onnella olisi merkitystä. On huonoa onnea syntyä esim pahimpaan aids afrikkaan tms.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että yritteliäisyydellä on suuri merkitys ja huoneen onneen vetoaminen on usein tekosyy. On monelle helpompi olla ja valittaa huonoa onneaan kuin ottaa riski ja toimia.

Toki yritteliäisyydellä on suuri merkitys, mutta ei onnea voi jättää kaavasta pois, kuten sinä teit.

Juu täytyypä huomauttaa Jari Parantaiselle, jonka kirjaa juuri luin ja kun kaavaan törmäsin, totesin sen sopivan tähän keskusteluu ja siirryin välittömästi päätteelle.

Mutta onnelle pitää antaa mahdollisuus yrittämällä.

BrianW kirjoitti: Mutta onnelle pitää antaa mahdollisuus yrittämällä.

Tuo on kyllä totta.

Mutta lähetä meiliä Parantaisen Jarille.

Jos nyt PILLUUN palataan..
Ehkä "ONNI" on väärä sana. mutta mielestäni voi olla sellaisia rajoittavia tekijöitä, jotka toisilla johtavat naisten saantiin ja toisia haittaavat.

Esimerkiksi ulkonäkö. Ja tiettyyn kulttuuriin ja yhteisöön kuuluminen.
Kumpikin omista ponnistuksista riippumattomia. Minusta esimerkiksi ei tule komeaa raksa-amista sujuvasti jututtamaan keski-ikäisiä umpisavolaisia tehdasnaisia. Tai jos jälkimmäinen olisi mahdollista, ei reiän takia kannata lobotomiaa hankkia, että osaisi luontevasti keskustella "Tulleeko kallaa? Onko hyviä pottuja?" -tasolla. Ja sitäpaitsi en kuulu lapsuudesta asti niihin piireihin.

Jos katsomme vaikka tätä:

Herra Manala kirjoitti:Kun sain ulkopuoliselta kuulla että ensimmäinen suuri teinirakkauteni olikin seurustellut 2 vuoden suhteestamme viimeiset puoli vuotta yhtä aikaa toisen miehen kanssa, kyllä se aika surkeantuntuiseksi hyväuskoisen, romanttiseen rakkauteen uskovan teinipojan veti. Kyllä minulla meni siitä noin pari vuotta, ennenkuin aloin oikeasti pääsemään yli siitä itsehäpeällisestä ajatuksesta, että olin mielestäni a) hyväuskoinen idiootti b) paska sängyssä c) muutenkin täysin kelpaamaton. Tilannetta ei ainakaan auttanut se, ettei tämä kyseinen hupakko suostunut koskaan kertomaan, mikä hänet moiseen veti. Tottakai kaltaiselleni kohtuu kokemattomalle suhdehaparoijalle luonnollinen reaktio oli syyttää itseä kaikesta..

Huh.
Karmee säkä.
Sittenkin (huonosta) onnesta kiinni?
Minulla vähän vastaava, kun EKA treffaamani ja öitsimäni nainen (olin 32 wee!!) sattui olemaan lähempänä sieluntoveria kuin kukaan myöhemmin. Ja kun lopulta olin ihastukseni tunnustanut ja nainen itse oli treffit sopinut... Puhelimessa kellonaikaa sopiakseni: "Ei tule mitään, kun SE YKS niin loukkaantui" Ja protestoidessani sanoi: "Siis mua ei ole siis niin missään vaiheessa niin pätkääkään kiinnostanut". Jos ei siinäkään mitään niin missäs sitten? Meinasin kuolla ja niillä jäljillä kaikki muukin, CityKityä myöten.

Herra Manala kirjoitti: Siihen huonousmasennukseen lisättynä vielä puolentoista vuoden mittainen naisettomuus ja minkään näköisten sosiaalisten naiskontaktien puuttuminen ja syntymättömyys (jotka pitkälti johtuivat tästä omasta nollaitsevarmuudesta), niin kyllähän siinä alkoi tuntemaan itsensä aika tavalla ihmisarvottomaksi hylkiöksi. Tavallaan minut pelasti siitä tilanteesta yksi kotibilekerta kun vedin perseet, oksensin ja sammuin sänkyyn selälleni. Seuraavan kerran heräsin erään nuoren naisen varsin suorasukaiseen seksuaaliseen lähestymiseen. Jos olisin sammumiseni sijaan surkeaitsetuntoisena keskustellut hänen kanssaan, ei varmaan olisi tarvinnut kuvitella tuohon pisteeseen asti etenemistä. ..

Jaaha.
No ensinnäkään minä en ole koskaan treffaamilleni naisille mitään surkeuksiani kertonut. Kity on niitä varten.
Toiseksi voisitko selittää, miten tuokin saantisi liittyy korostamaasi "itsevarmuuteen"? Olit siis ollut puolitoista vuotta itsetunnon suhteen ali-ihmistasoa, sitten oksentanut ja sammunut kotibileissä. Ja sitten joku nainen välttämättä haluaa panna juuri sinun kanssasi. Köh.. mitenkähän se "itsevarmuus" joka sinusta on naisten saannin edellytys, sinusta noissa oloissa hehkui? Tuskin oli hehkunut ennen sammumistasikaan.

Herääkin epäily, että
1.) Oletkin vaan tarpeeksi hyvännäköinen (En tajua)
2.) Kuulut kulttuuriin jossa tuollaista tapahtuu (minä en, koska en ole koskaan viihtynyt siellä)
3.) Silkka hannuhanhimainen onni.

Vaikka kuinka vähätellään "onnea" ja korostetaan "yrittämistä" ..kyllä minusta vaikuttaa, että suhteutettuna siihen, miten käytännössä uskomattoman vaikeaksi ja monien neuvojien mukaan valtavaa taitoa vaativaksi olen naisen saamisen kokenut-- niin silti monien miesten ei tarvitse tehdä paljon paskaakaan asian eteen.

Vaikka tässä ketjussa kuvaaman sospokekeissi: Jätkä vain ojentaa kätensä ja tarttuu lähimpään naaraaseen.

Killkilliä kun vituttaa hänen juttujensa muistelu niin muistelenpa että menikös suunnilleen niin, että nuori Killkill maleksi festareilla, krapuloissaan ja kasarilookissa.. ja ihan yllättäen joku tuntematon pissis pyysi panemaan itseään? Ja myöhemminkin festareilla aina löytyi pantavaa?

Jos nyt otetaan huomioon, että evoluutiopsykologisesti nainen ehkäisystäkin huolimatta etsii siittäjää lapselleen, niin mikä Killkillissä noissa oloissa oli niin jumalaisen karismaattista?

Ihan hannuhanhimaailmaa tuo.
Minä kävin (konsertteja laskematta) ekan kerran festareilla vuonna 1988, 26-vuotiaana. Silloin tapahtuikin ainoa festarien naiskontaktini: Lihava nainen sanoi minulle: "Voi voi, onkos äidin pikkupoika päässyt festareille?" Ilmeisesti en siinä miettiessäni ostanko kaljan vai hodarin osannut näyttää tarpeeksi coolilta. Rakkaassa nahkatakissani. Niin, silloin olin "pikkupoika", nyt "vanhus".

Sitten on hymypoikasektori.
Meillä oli duunissa tukityöllistetty kirjanpitäjä. Puolityhmä jätkä, ei osannut tehdä mitään ilman ohjausta, umpitylsä, rumanpuoleinen, puhui katkerasti "kauniista ihmisistä", ontui toista jalkaansa.

Kertoi minulle, että kun paikalliseen yökerhoon meni, niin HETI naiset pyysivät tanssimaan.
No minäkin myöhemmin sutena sinne. Arvatkaa puhutteliko yksikään nainen saati haki tanssimaan, sillä kertaa tai myöhemmin, arvatkaa.

Olen keksinyt syynkin: Sillä jätkällä on ihan tyhmyyttään KOKO AJAN VIRNISTYS NAAMALLA!

Samaten jos katsomme Kityn FinnMonsterin kuvaa. http://kitina.net/album_page.php?pic_id=474 (ja tietenkin KityKlisee Tupareissa, joita kaikilla on joka viikko )
Siinä reippaasti ylipainoinen bisse/homo, joka väittää että nuoret tytöt VONKAAVAT häneltä.
Kuvasta päätellen miksi? No se on tietysti tuo ilme.

Mutta entäs jos EI ole iloinen baariolosuhteissa?
Jos EI nauti siellä olosta?
Jos EI tykkää niistä ihmisistä?
Jos EI pysty sitä koko iltaa teeskentelemäänkään?

Sitten on vaikka Turbohaltija, joka on kehunut, että SÄTISTÄ on löytänyt naisia pantaviksi. Turboa NÄKEMÄTTÄKÄÄN, puolen tunnin sätin perustella kutsuvat PANEMAAN?? Mitä se VOI niille sanoa, ohi senkin taidokkaan flirtin jota minä olen City/Kitypiirien ulkopuolella naisille aikoinani viesteissä laittanut? TÄYTYY olla ihan eri maailma, Hannuhanhien rinnakkaistodellisuus.

Esitän siis, että voi olla sellaista "ONNEA" että on kokonaan toisentyyppinen ihminen kuin minä. Kauniimpi tietysti, vaikka ei kaikki sitäkään. Mutta "onnea" kuulua, HALUTA kuulua kulttuuriin, jossa viihdytään baareissa, kotibileissä, osataan jutella amisakoille, saadaan festaripillua.

Itse en sanoisi sitä "onneksikaan", ei minulle olisi "onni" olla kokonaan toinen ihminen.

Tämän tiedostaminen helpottaa, ymmärrän ettei minulla mitään muuta mahdollisuutta olekaan, ihan eri lajia nuo alvariinsa parittelevat ihmiset sitten.

PerttiMakimaa kirjoitti: Pysy lujana ja pidä rima epärealistisen korkealla.

Siis mistä vitusta tuo hokema rimastani?
Siitäkö, että laitoin hoikkien pystytisumisujen kuvia?
Tuollaiset kommentit lähtee maailmasta, jossa on VALINNANVARAA.
Minulla ei nyt tai koskaan ole ollut valinnanvaraa naisten suhteen. Kaikki tapahtumat tai siis ei-tapahtumat olleet person-to-person -juttuja ja sattumaa, ilman mitään tasojen miettimistä.

Jos mulla nyt sitten on raja, että nainen ei saisi olla menopaussin ohittanut, eikä ylilihava eikä sillä saisi olla ainakaan teini-ikäistä- aikuista lasta (viisivuotiaan äidille olen meilaillutkin, vanhempiin LAPSIINKIN kokisin alemmuudentuntoa), niin voi kauhea sitten, sehän sulkee 99.99% naisista pois, niinhän?

Ja jos minulla on tämä pikku päähänpinttymä, että etsin romanttista rakkautta, niin totta kai se edellyttää naista, johon on henkinen yhteys, sekin on "taso".

Ketä minä mielestäsi sitten saisin yrittää?
45-vuotiasta 100-kiloista Katri-Helenaa kuuntelevaa raksan siivoojaako jolla on kolme aikuista äpärää?
Miksi? Reiänkö takia? Onhan minulla nyrkkikyllikki!
-----

HellBellille "kiitos" selvennyksestä.
Olen vaan nähnyt ja kuullut KityMisuja vietävän vähemmälläkin sympatialla kuin sinulla ja minulla. Ja joku joskus kehoitteli meitäkin.

Kuitenkin tietenkin:
1.) Et ole Kitylutka vaan siweänpuoleinen ja kranttu niinkuin pitääkin
2.) Minun treffaaminen olisi häpeäksi kelle vaan
3.) Kaverisi Kreivitär lienee kertoillut siitä muinaisesta yritelmästäni (tuskin kaikkea sentään ), ja peräti NÄHNYT minut miitissä, joten se siitä sunkin kanssa

Joka tapauksessa vastauksesi säästi minulta treffien ehdottamisen vaivan.

Gattaca, jos heruttaisit köyttä. Kaulaan ja roikkumaan, kelpo idea. Toteuta se!

1108 kirjoitti:Gattaca, jos heruttaisit köyttä. Kaulaan ja roikkumaan, kelpo idea. Toteuta se!

Mie suosin haulikkoa.

Gattaca kirjoitti:Mie suosin haulikkoa.

Täyteisellä vai hauleilla?

Yhtä heruttaisin, mutta en ole varma onko se rekisteröitynyt edes tänne...citystä

Gattaca kirjoitti:[

Mikä oli sen pitkän vuodatuksesi varsinainen sanoma. Sekö, että olet syntynyt huonoa onneasi toisenlaiseksi, joka ei halua muuttua ?

Gattaca kirjoitti:-----
HellBellille "kiitos" selvennyksestä.
Olen vaan nähnyt ja kuullut KityMisuja vietävän vähemmälläkin sympatialla kuin sinulla ja minulla. Ja joku joskus kehoitteli meitäkin.

Kuitenkin tietenkin:
1.) Et ole Kitylutka vaan siweänpuoleinen ja kranttu niinkuin pitääkin
2.) Minun treffaaminen olisi häpeäksi kelle vaan
3.) Kaverisi Kreivitär lienee kertoillut siitä muinaisesta yritelmästäni (tuskin kaikkea sentään ), ja peräti NÄHNYT minut miitissä, joten se siitä sunkin kanssa

Joka tapauksessa vastauksesi säästi minulta treffien ehdottamisen vaivan.

Olen kyllä oikeasti hämmästynyt jos olet ajatellut että minua "vietäisiin tässä vaikka millä sympatialla". Et tunne minua edes siltä kohdin, että tietäisit sen olevan mahdotonta.

Jostain syystä olen helvetin ärtynyt koko tästä jutusta.

Ja todellakin haluaisin tietää että kuka on hän, joka on "ehdotellut meitä" ja miksi näin?
Helvetti kaupatkoon itsensä jos on niin innostunut pääsemään sinä+minä-klöntiksi.

Minua ei viedä yhtään minnekään minne en itse mene. Ja se on enemmän kuin varma.

Ja vielä lopuksi, tiivistäen tunnelmat:

Helvetin helvetti.