EveryWoman kirjoitti:Niin muuten!
Kun jo usea miehenpuoli tässä ketjussa on ilmoittanut arvostavansa taidealojen ihmisiä pariutumista ajatellen, niin pakkohan minun on mainita että vaatesuunnittelijatytöillä ei keskimäärin ole poikaystäviä. Ylivoimaisesti suurin osa opiskelutovereistani on sinkkuja vastoin tahtoaan. Miksi vaatesuunnittelijatytöt eivät löydä poikaystäviä? on osastollamme keskusteluaiheiden kestosuosikkeja.
Jos kysyntä ei kohtaa tarjontaa, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin että sun pitää ryhtyä pimppaamaan, kun ei noista kitypimpeistä näytä olevan oikein mihinkään.
Nimim. "Kierrän vain Afganistanin ja luokses palajan"
Vadim kirjoitti:Jos kysyntä ei kohtaa tarjontaa, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin että sun pitää ryhtyä pimppaamaan, kun ei noista kitypimpeistä näytä olevan oikein mihinkään.
Krhm. Kyllä miehiltä taidetaan tässäkin tapauksessa perinteiden mukaisesti edellyttää sitä ihan omaa aktiivisuutta. Siitä vain joukolla Kipsariin leffalippuja ym. houkuttimia taskut täynnä. Köyhiä opiskelijoita on helppo houkutella, ja taideopiskelijat sulattavat persoonallisetkin iskureplat nikottelematta (mutta ovat allergisia feikkaamiselle!). Nopeat syövät hitaat!
Ja voisiko näin OT:na tiedustella, mitä ja miksi tapahtui vadimille?
EveryWoman kirjoitti:
Miksi vaatesuunnittelijatytöt eivät löydä poikaystäviä? on osastollamme keskusteluaiheiden kestosuosikkeja.
Te vaatesuunnittelijat olette tietenkin niin muotitietoisia, että ette yksinkertaisesti kestä katsoa muotitiedosta jälkeenjääneitä. Ja kun suurimmalla osalla miehistä muoti on sama kuin vaihtaa verkkarit farkkuihin lähdettäessä kauppaan, niin ei siinä kovin kummoista populaatiota enää jää jäljelle mistä valita.
Jos nyt jotain väkisin tähän kaivaa, niin tuli apteekissa kuuma ajatus. Tiskin takana oli "virheetönkasvoinen silmälasimannekiini" (siis kuin suoraan optikkomainoksesta tempaistu), mielettömän kaunis poninhäntäblondi. Lueskelin vitskupurkin tuoteselostetta ja tuli tyrkyttämään apuaan. Kysyin vitsinä, että saako niitä edes syödä, kun (rasvaliukoista) D-vitamiinia oli 130% (prosentti oikeasti tuo) päivän tarpeesta. Hän sanoi asiallisen vakavasti, ettei saa vastata tuohon kysymykseen, koska koulutus ei riitä ja haki farmaseutin (joka sitten kertoi sen minkä odotinkin kuulevani. Päivän tarve on alaraja ja D-vitskua saa varsinkin talvella syödä reilusti sen yli. Mielellään monta kertaa.) Tuli ajatus, että tuo nössykkä hottis on kuitenkin siviilissä tavallinen ihminen. Mahtaako se joutua purkamaan ylimääräisiä tuhmuuspaineitaan kotona, kun joutuu töissä olemaan niin pilkuntarkka, kiltti apteekkityttö
McJanne kirjoitti:Surullista, mutta en näe ammattia mitenkään vaikuttavana tekijänä.
Sitä en kyllä laita pahaseni jos pää toimii jotakuinkin normaalilla tavalla
En minäkään, siis ammattia näe vaikuttavan factorina, mut pikemminkin niin, että pään normaalisti toimiminen on hyvin negatiivinen aspekti. Hullut rulettaa.
Alors je ne lui parlais ni de serpents boas, ni de forêts fierges, ni d'étoiles.
Chap kirjoitti:Jos kuitenkin pitäisi pelkästään ammatin/koulutuksen perusteella päättää kenestä on alustavasti kiinnostunut, mitkä ammatit/koulutukset herättäisivät eniten kiinnostusta?
Poliisi, asianajaja.
Mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla.
Totta, joskin viimeisten vuosiensa Howard Hughesin kanssa seurustelu voisi osoittautua melkoiseksi haasteeksi. Mieleen palautuvat leffasta The Aviator Ava Gardnerin sanat: "You're too crazy for me." Mutta ihmisestähän se on kiinni, ja varmasti löytyy naisia, joille Howard ei olisi ollut liian hullu.
Itse en paskaakaan välitä siitä ikä koulutus on kumppanilla. Pääasia että osaa hommansa ja arvostaa sitä itse. Akateemiset naiset olen toisinaan (itse kohtuullisen boheemina akattemisena) kokenut varsin kuiviksi, omaa akateemisuuttaan korostaviksi kirjanoppineiksi. Elämänkokemusta ja omaa ajattelutapaa, sekä omaa hyvää oloa huokuvaa itsetuntoa pidän arvossa, oli kirjoista opittu tiedon taso (=koulutus?) mitä tahansa.
eps kirjoitti:
Te vaatesuunnittelijat olette tietenkin niin muotitietoisia, että ette yksinkertaisesti kestä katsoa muotitiedosta jälkeenjääneitä.
e.
Ei pidä paikkaansa, ainakaan kokemusteni valossa; muotisuunnitelijan kanssa seurustelleena, ja heidän kanssaan pyörittyäni/yhä pyöriessäni. Pikemminkin mieleen tulee, mitä EW sanoi taideopiskelijoista, eli feikkaamalla ei pärjää. Kun ei yritä olla yhtään mitään, vaan on oma itsensä, se joko sopii, tai ei, mutta teeskentely ei ainakaan käy. Kun duunailee just silleen, kun tuntuu, eikä niin, mitä ajattelee jonkun muun kelailevan, ainakin alitajuisella tasolla, niin sitten ollaan oikeilla jäljillä.
Alors je ne lui parlais ni de serpents boas, ni de forêts fierges, ni d'étoiles.
This means war!!!