Tulisiko humanitaarinen maahanmuutto lopettaa täysin?

[exPertti]

Urpiainen varmasti osaisi sanoa tämän paremmin, mutta ymmärtääkseni moraalikäsitykset lähtevät jostain perusaksioomista. Esim. ihmishenki on tärkeämpi kuin hiukan laadukkaampi viinipullo. Jos et voi allekirjoittaa, että ihmishenki on arvokkaampi, kuin hiukan laadukkaampi viinipullo, niin uskoaksen sinä olet meistä se, jonka moraali kaipaa kipeäämin tarkistamista.

Mikä on se voima, joka saa sinut pohtimaan tätä asiaa valitessasi viisi euroa normaalia kalliimpaa viinipulloa? Se on lienee se esitettävä kysymys.

[NuoriDaavid]

Urpiainen varmasti osaisi sanoa tämän paremmin, mutta ymmärtääkseni moraalikäsitykset lähtevät jostain perusaksioomista. Esim. ihmishenki on tärkeämpi kuin hiukan laadukkaampi viinipullo. Jos et voi allekirjoittaa, että ihmishenki on arvokkaampi, kuin hiukan laadukkaampi viinipullo, niin uskoaksen sinä olet meistä se, jonka moraali kaipaa kipeäämin tarkistamista.

Mikä on se voima, joka saa sinut pohtimaan tätä asiaa valitessasi viisi euroa normaalia kalliimpaa viinipulloa? Se on lienee se esitettävä kysymys.

En mä yleensä mieti tuota koskaan.

Ja kuten sanoin, mä pystyn elämään sen tiedon kanssa, että asetan oman pikku hemmotteluni toisen ihmisen elämän yläpuolelle. Myönnän sen ja tunnustan sen ja tiedän, että se on moraalisesti ongelmallista. En mene niin pitkälle, että sanoisin, että se on väärin, mutta se on ongelmallista.

[Georgina]

Laitatko toistuvasti 5 euroa omaan henkilökohtaiseen, väliaikaiseen, tarpeettomaan kulutukseesi, vaikka tiedätkin, että voisit sillä rahalla pelastaa ihmishengen?

Sörkin tänne väliin nyt.
Jos ryhtyy jokaikistä pennostaan miettimään tähän tyyliin niin tämähän on ihan loputon suo. Eihän meistä kukaan oikeasti TARVI elääkseen kuin katon päänsä päälle ja ruokaa, pari vaatekertaa. Loput rahat pitäisi laittaa ihmishenkien pelastamiseen afrikassa? Mihin vedetään raja mikä on "turhaa" kulutusta ja mikä elämisen kannalta välttämätöntä ja minkä käyttämisestä ei pidä potea huonoa omaatuntoa kun ei sillä rahalla pelastakkaan m'Bokoa? ja m'Bokolla on taatusti monta nälkäistä veljeä, siskoa, serkkua, naapuria, kaimaa ja ties mitä, eihän kukaan meistä voi yksin pelastaa heitä kaikkia. Ja vaikka kaikki päättäisivät ryhtyä heitä pelastamaan niin onnistuisiko se sittenkään? Koko kehitysmaiden yhteiskuntarakenne pitäisi saada ihan uuteen kuosiin tilanteen korjaamiseksi. Kestääkö maapallo sitä että jokaisessa maassa siirrytään länsimaiselle elintasolle?

Tottakai jokaisen pitää elämässään tehdä eettisiä valintoja, toiset auttavat hädänalaisia enemmän kuin toiset, ja jotkut kolmannet voivat vielä pitää ihan eri tyyppejä hädänalaisia. Miksi kenenkään pitäisi rasittaa omaa elämäänsä jatkuvalla huonolla omallatunnolla siitä että Afrikassa nähdään nälkää?

On topic: Kiristäisin Suomen pakolaispolitiikkaa huomattavasti. Lisäksi olen sitä mieltä että Suomeen saapuvien pakolaisten perustarpeiden tyydyttäminen pitäisi riittää, yhteiset vastaanottokeskukset ovat kodiksi aivan hyviä. Koulutusta toki tulee tarjota ja sitä mukaa kun pakolaiset kotiutuvat ja alkavat tienata itsekin rahaa he voivat hommata oman kämppänsä. Tähän yhteyteen muistuttaisin että allekirjoittaneen mielestä Suomessa hyysätään liikaa myös oman maan kansalaisia. Kehitysapu on ihan paikallaan, kohdennetaan sitä paikan päälle.

[NuoriDaavid]

Laitatko toistuvasti 5 euroa omaan henkilökohtaiseen, väliaikaiseen, tarpeettomaan kulutukseesi, vaikka tiedätkin, että voisit sillä rahalla pelastaa ihmishengen?

Sörkin tänne väliin nyt.
Jos ryhtyy jokaikistä pennostaan miettimään tähän tyyliin niin tämähän on ihan loputon suo.

Niin. Ei voi kuitenkaan varmaankaan sanoa, että ongelmaa ei ole, koska ongelma on niin vaikea. Toki sillä perusteella voi sanoa, että ongelmaa ei kannata miettiä, mutta ongelma ei kuitenkaan sillä poistu.

[Vagabondo]

Jos mielestäsi ei ole moraalista ongelmaa laittaa mielummin 5 euroa esim. hiukan kalliimpaan alkoholijuomaan, ja jättää samalla ihminen sen takia kuolemaan, niin uskoakseni perustelut loppuvat.

Just. No multa ei loppunut. Tosin olen jo ne selittänyt, mutta otetaan uudestaan.

Minusta on täysin käsittämätöntä, että olisin jollain tapaa vastuussa jonkun vieraassa maassa, saati sitten kaukaisessa, olevan henkilön hyvinvoinnista ja elämästä.

Kun jokainen huolehtii läheisistään, eikä tarkoituksella loukkaa toisen henkilökohtaista tai omaisuuden koskemattomuutta, on asiat aika hyvin. En tosin kuvittelekaan, että tämä tilanne toteutuisi maailmanlaajuisesti elinaikanani. Mielestäni kuitenkin riittää, että hoidan oman osani. Hoitakoot muut omansa.

Tällä hetkellä tuntuu, että peilaatte jotain kristillistä maailman kuvaa ateistiin, vaikka ette itsekään elä sen mukaan. Vaikuttaa kaksinaismoralistiselta ja tapauskovaiselta käytökseltä.

Sä et selvästikään toteuta omaa moraalikäsitystäsi. Oikeastaan ylpeilet sen rikkomisella. Silti sä kuvittelet olevasi tässä jotenkin moraalisempi. Ei oikein vakuuta.

[Georgina]

Niin. Ei voi kuitenkaan varmaankaan sanoa, että ongelmaa ei ole, koska ongelma on niin vaikea. Toki sillä perusteella voi sanoa, että ongelmaa ei kannata miettiä, mutta ongelma ei kuitenkaan sillä poistu.

vanhaa sanontaa mukaillen: Yritän oppia muuttamaan elämässäni ne asiat jotka voin, yritän hyväksyä ne jota en voi ja yritän erottaa nämä kaksi toisistaan.

Omasta mielestäni olen menestyksekkäästi huomannut että en voi pelastaa kaikkia afrikan nälkäisiä. Hyväksyn tämän asian ja sen surullisuudesta huolimatta en aio piehtaroida itsesäälissä päivittäin, enkä itse asiassa edes vuosittain.

[So Hard]

Ongelmahan on sinällään simppeli. Suomeen tulee pakolaisia käytännössä vain turvallisista maista. Meillä ei ole maarajaa minkään konfliktimaan kanssa, jossa olisi nälänhätää jne. Banaanilaivalla Vuosaareen rahtikontissa tulee sormilla laskettava määrä. Jos ei päästetä rajalta sisään, ei ole ongelmaa. Jos päästetään rajalta sisään, ongelmat (ja kustannukset) alkavat.

Ainoa ongelma on siis päättää ketä ja millä edellytyksin päästetään rajalta sisään. Se on asia joka pitäisi ratkaista rationaalisesti, koska globaalisti M'Bokoja on giljoona.

[NuoriDaavid]

Sä et selvästikään toteuta omaa moraalikäsitystäsi. Oikeastaan ylpeilet sen rikkomisella. Silti sä kuvittelet olevasi tässä jotenkin moraalisempi. Ei oikein vakuuta.

Niin. Mä myönnän, että mun menettelytapani on moraalisesti ongelmallinen. En väitä, että moraalini olisi parempi, mutta olen mielestäni rehellisempi. Vaikkakaan se ei johda mihinkään.

Eli sä etsit mua helpompaa, epärehellisempää ratkaisua. Ei se, että sä et tunne M'bokoa mitenkään vapauta sua tästä ongelmasta.

Onko siis tiivistetysti niin, että sinulla (ja minulla) ei sinun mielestäni ole minkäänlaista moraalista velvollisuutta auttaa meille tuntemattomia ihmisiä.

Jos sinä tai minä kohtaamme kadulla ja toinen meistä makaa loukkaantuneena, toisella ei ole mitään moraalista velvollisuutta auttaa, koska todennäköisesti emme ole sukua?

[urpiainen]

Jos mielestäsi ei ole moraalista ongelmaa laittaa mielummin 5 euroa esim. hiukan kalliimpaan alkoholijuomaan, ja jättää samalla ihminen sen takia kuolemaan, niin uskoakseni perustelut loppuvat.

Just. No multa ei loppunut. Tosin olen jo ne selittänyt, mutta otetaan uudestaan.

Sä mitään ole selittänyt, ainakaan perusteluja. Sä olet kertonut, että sä rajaat muut kuin lähipiirisi pois moraalisen harkinnan piiristä, mutta mitään perusteluja tai oikeutusta tälle rajaukselle ei tehdä. Toisin sanoen, sä vain toistat sen kuvauksen, jonka normatiivinen oikeuttaminen on ollut aiheena. Mun mielestä sun ajattelutapasi tässä edustaa sellaista linjaa, että kuten sanoin, en voi edes pitää sitä varsinaisena ajatteluna vaan defenssinä. Sä lallatat sormet korvissa.

[NuoriDaavid]

Niin. Ei voi kuitenkaan varmaankaan sanoa, että ongelmaa ei ole, koska ongelma on niin vaikea. Toki sillä perusteella voi sanoa, että ongelmaa ei kannata miettiä, mutta ongelma ei kuitenkaan sillä poistu.

vanhaa sanontaa mukaillen: Yritän oppia muuttamaan elämässäni ne asiat jotka voin, yritän hyväksyä ne jota en voi ja yritän erottaa nämä kaksi toisistaan.

Omasta mielestäni olen menestyksekkäästi huomannut että en voi pelastaa kaikkia afrikan nälkäisiä. Hyväksyn tämän asian ja sen surullisuudesta huolimatta en aio piehtaroida itsesäälissä päivittäin, enkä itse asiassa edes vuosittain.

Vaikka et voi pelastaa kaikkia Afrikan nälkäisiä, niin joitakin kuitenkin pystyisit.

[Georgina]

Vaikka et voi pelastaa kaikkia Afrikan nälkäisiä, niin joitakin kuitenkin pystyisit.

Millä perusteella päätetään että ketkä? Paljonko rahaa mun pitää antaa että moraalini on riittävän korkea? Mikä avustusjärjestö on riittävän luotettava? Onko kiellettyä nauttia kaikesta "törsäämästäni" rahasta? Mä meinaan käytän harrastukseen ihan törkeitä summia rahaa, (suhteutettuna tuloihin) sehän on kaikki turhuuteen.

Ja koska minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä keneenkään afrikassa niin voidaanko olettaa että jos vaikka autan siellä kahta lasta niin auttaako se afrikkaa kokonaisuudessaan millään tapaa saavuttamaan paremman elintason kaikille kansalaisilleen? <-- Mikä minua huolettaa enemmän kuin yksittäisen m'Bokon pelastaminen.

[NuoriDaavid]

Vaikka saattaa olla turhaa ottaa tähän neekeriorjuus-argumenttia, niin otetaan silti.

Kuvitellaan, että eletään 1800 luvun alkua ja keskustelija A esittää, että orjien pito olisi jotenkin moraalisesti ongelmallista. Keskustelija B kumoaa tämän, koska orjat eivät ole ihmisiä, vaan rinnastettavissa kotieläimiin ja ei muidenkaan kotieläimien pito ole ongelmallista. Keskustelija A koettaa selittää, että kun ne orjat kuitenkin ovat ihmisiä. Keskustelija B kieltäytyy näkemästä mitään ongelmaa, koska hänestä on käsittämätöntä, että neekeriorja rinnastetaan ihmiseen. Ihmiset ovat ihmisiä ja orjat ovat orjia, eivät ihmisiä.

[Vagabondo]

Sä mitään ole selittänyt, ainakaan perusteluja. Sä olet kertonut, että sä rajaat muut kuin lähipiirisi pois moraalisen harkinnan piiristä, mutta mitään perusteluja tai oikeutusta tälle rajaukselle ei tehdä.

Mielestäni olen ainakin yrittänyt:

Kun jokainen huolehtii läheisistään, eikä tarkoituksella loukkaa toisen henkilökohtaista tai omaisuuden koskemattomuutta, on asiat aika hyvin.

Sä lallatat sormet korvissa.

Siltä toi teidänkin viestintä näyttää tännepäin. Heikosti on tullut perusteluita, miksi täysin tuntematon kaukainen henkilö olisi minun vastuulla. Olen esittänyt, että henkilöä lähellä olevat ihmiset, se valtio jonka kansalainen hän on tai ne henkilöt jotka häntä tai hänen omaisuuttaan kaltoin kohtelee olisivat vastuussa hänen hyvinvoinnista. Toistaiseksi ette ole perustelleet miksi näin ei olisi.

[NuoriDaavid]

Vaikka et voi pelastaa kaikkia Afrikan nälkäisiä, niin joitakin kuitenkin pystyisit.

Millä perusteella päätetään että ketkä? Paljonko rahaa mun pitää antaa että moraalini on riittävän korkea? Mikä avustusjärjestö on riittävän luotettava? Onko kiellettyä nauttia kaikesta "törsäämästäni" rahasta? Mä meinaan käytän harrastukseen ihan törkeitä summia rahaa, (suhteutettuna tuloihin) sehän on kaikki turhuuteen.

Ja koska minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä keneenkään afrikassa niin voidaanko olettaa että jos vaikka autan siellä kahta lasta niin auttaako se afrikkaa kokonaisuudessaan millään tapaa saavuttamaan paremman elintason kaikille kansalaisilleen? <-- Mikä minua huolettaa enemmän kuin yksittäisen m'Bokon pelastaminen.

Vapauttaako mikään sun kysymyksesi sua moraalisesta vastuusta tehdä jotain?

Helposti voi keksiä tuhat analogiaa. Otetaan yksi: olet yksin isossa veneessä ja meressä on satoja hukkumassa olevia. Selvästikään et pysty yksin pelastamaan kaikkia. Tarkoittaako se, että sinun ei tule kuitenkin yrittää pelastaa niin monta kuin pystyt?

[NuoriDaavid]

. Olen esittänyt, että henkilöä lähellä olevat ihmiset, se valtio jonka kansalainen hän on tai ne henkilöt jotka häntä tai hänen omaisuuttaan kaltoin kohtelee olisivat vastuussa hänen hyvinvoinnista. Toistaiseksi ette ole perustelleet miksi näin ei olisi.

Monet pakolaisethan ovat maattomia. Ei ole mitään valtiota, joka heistä pitäisi huolen. Ja tämä argumentti on muutenkin huono.

Kaikki olemme sitä mieltä, että lasten hoitaminen on ensi sijaisesti hänen vanhempiensa vastuulla. Mutta jos vanhemmat eivät hoida hommaansa? Emme ajattele, että jätämme lapsen heitteille, koska hoito kuuluu vanhemmille.

Ihmisellä on ihmisarvo.

[urpiainen]

Siltä toi teidänkin viestintä näyttää tännepäin. Heikosti on tullut perusteluita, miksi täysin tuntematon kaukainen henkilö olisi minun vastuulla. Olen esittänyt, että henkilöä lähellä olevat ihmiset, se valtio jonka kansalainen hän on tai ne henkilöt jotka häntä tai hänen omaisuuttaan kaltoin kohtelee olisivat vastuussa hänen hyvinvoinnista. Toistaiseksi ette ole perustelleet miksi näin ei olisi.

Kuten kirjoitin, ei tässä ole lainkaan ensi kädessä kyse siitä, että sä olisit vastuussa muista, vaan omista teoistasi. Nyt sä valitset mieluummin ostaa vähän muodikkaampaa viiniä kuin pelstaa lapsen kärsimykseltä ja kuolemalta. Valitset siis, että sun tekojesi seurauksena lapsi kärsii ja kuolee. Pidän tätä ongelmallisena eettisyyden kannalta. Sinä et, koska (a) toimit niin ja (b) sun mielestä jonkun muun pitäisi auttaa ko. lasta (vaikka siis de facto ei auta). Molemmat ovat mun mielestä suhteellisen heikkoja perusteluja sen osoittamiseksi, että valintasi ei ole eettisesti problemaattinen.

[urpiainen]

. Olen esittänyt, että henkilöä lähellä olevat ihmiset, se valtio jonka kansalainen hän on tai ne henkilöt jotka häntä tai hänen omaisuuttaan kaltoin kohtelee olisivat vastuussa hänen hyvinvoinnista. Toistaiseksi ette ole perustelleet miksi näin ei olisi.

Tämä argumentti on huono.

Kaikki olemme sitä mieltä, että lasten hoitaminen on ensi sijaisesti hänen vanhempiensa vastuulla. Mutta jos vanhemmat eivät hoida hommaansa? Emme ajattele, että jätämme lapsen heitteille, koska hoito kuuluu vanhemmille.

Ihmisellä on ihmisarvo.

Joo. Mun on vaikea ymmärtää logiikkaa, jossa ajatellaan, että koska henkilö X jättää eettisen velvollisuutensa täyttämättä, niin henkilö Y ansaitsee kokemansa kärsimyksen.

[Georgina]

Merihädässä pelastan ne jotka ovat lähelläni ja pelastettavissa. Jos veneillessäni kuulen radiosta että 500 km päässä porukkaa on hukkumassa, olen pahoillani mutta en lähde kiitämään veneelläni siihen suuntaan.

(nää esimerkit on nyt ihan absurdeja)

Okei, tullaanpa tämän vääntämisen sijaan siihen lopputulemaan että minä (ja vagabondo) ollaan täysin kylmiä, moraalittomia psykopaatteja vailla mitään tunteita koska empatiamme riittää vain läheisimmillemme. Nuori D ja Urpiainen, tunnetteko te päivittäin pahaa oloa ja huonoa omaatuntoa afrikan nälkäisistä? Lähetettekö sen säästämänne 5 euroa sinne joka perjantai? Tuntuuko Dave susta että oisit voinut ostaa halvemman auton ja pelastaa myös m'Bokon perheen? Jos ette lähettäneet sitä viittä euroa, niin onko teillä paha olla itsenne kanssa sen tähden?

Ja jos on niin eikö elämä ole aika raskasta noin?

[So Hard]

Joo. Mun on vaikea ymmärtää logiikkaa, jossa ajatellaan, että koska henkilö X jättää eettisen velvollisuutensa täyttämättä, niin henkilö Y ansaitsee kokemansa kärsimyksen.

Miten logiikkaan sitten sopii se, että jos henkilöt A, B ja C kärsivät henkilön X velvollisuuksien täyttämättä jättämisestä ja C:lla on parasosaisena fyrkkaa paeta Eurooppaan, jätetään A ja B minimiavulle ja käytetään C:hen moninkertainen resurssimäärä. Kyllähän se melkoinen vekkuli Y on joka päättää niukkojen resurssien jaosta niin, että etuoikeutettu saa lisää etuoikeutusta ja paskimmassa asemassa olevat enimmäkseen voivottelua.

[sivustahuutaja]

Nyt sä valitset mieluummin ostaa vähän muodikkaampaa viiniä kuin pelstaa lapsen kärsimykseltä ja kuolemalta. Valitset siis, että sun tekojesi seurauksena lapsi kärsii ja kuolee. Pidän tätä ongelmallisena eettisyyden kannalta.

Kaikkihan me tapamme lapsia? En ole koskaan tavannut ketään, joka ei olisi tappanut lapsia läjäpäin. Ei tämä tietenkään poista kenenkään henkilökohtaista vastuuta, mutta yksittäiseen yksilöön keskittyvä tarkastelu johtaa silti varsin harhaan. Vallitsevan tilanteen perusteella sanoisin, että lasten massatappaminen on ihan normaalia arkipäivää suurimmassa osassa maailmaa ja tuo ei näytä aiheuttavan tekijöille suurempia havaittavia ongelmia. Jos tämä sitten on ongelma eettisyyden kannalta, niin onko ongelma eettisyyden teoriassa vai käytännössä vallitsevassa todellisuudessa?

Vastuiden ketju on hyvin looginen. Lähinnä oleva auttaa aina ensin ja ellei lähin auta, niin vastuu siirtyy seuraavalle. Ketjussa ei kuitenkaan saa lähteä loikkimaan, koska se johtaa kokonaisuuden kannalta tehottomaan ja epäselvään tilanteeseen sekä vastuun pakoiluun.

Ei minulla ole mitään ongelmia auttaa apua tarvitseavaa, mutta en hyväksy sitä, että minut valitaan avun tarjoajaksi pelkästään odotetun ylimääräisen hyödyn takia. Jos somalille ei kelpaa minun maksamani pakolaisleiripaikka sudanissa, niin turha tänne on tulla telkkaria mankumaan.

[Georgina]

Miten logiikkaan sitten sopii se, että jos henkilöt A, B ja C kärsivät henkilön X velvollisuuksien täyttämättä jättämisestä ja C:lla on parasosaisena fyrkkaa paeta Eurooppaan, jätetään A ja B minimiavulle ja käytetään C:hen moninkertainen resurssimäärä. Kyllähän se melkoinen vekkuli Y on joka päättää niukkojen resurssien jaosta niin, että etuoikeutettu saa lisää etuoikeutusta ja paskimmassa asemassa olevat enimmäkseen voivottelua.

Hyvin pistetty!

Jos Urpiainen ja Dave tapaatte kadulla sen vanhempien hylkäämään lapsen, adoptoitteko sen itsellenne vai viettekö sosiaaliviranomaisten huostaan? Jos adoptoitte, montako lasta kestää tulla vastaan ennenkuin että enää adoptoi itsellenne ja millä perusteella ette adoptoi juuri häntä?

Jokaisen pitää itse asettaa ne rajat paljonko auttaa hätää kärsiviä. Toiselle se on osallistumista nälkäpäiväkeräykseen, toiselle naapuriapua ja kolmannelle kymmenen kummilasta afrikasta. Millä perusteella joku toinen voi sanoa olevansa parempi ihminen auttamalla enemmän tai "paremmin"?

[urpiainen]

Merihädässä pelastan ne jotka ovat lähelläni ja pelastettavissa. Jos veneillessäni kuulen radiosta että 500 km päässä porukkaa on hukkumassa, olen pahoillani mutta en lähde kiitämään veneelläni siihen suuntaan.

(nää esimerkit on nyt ihan absurdeja)

Okei, tullaanpa tämän vääntämisen sijaan siihen lopputulemaan että minä (ja vagabondo) ollaan täysin kylmiä, moraalittomia psykopaatteja vailla mitään tunteita koska empatiamme riittää vain läheisimmillemme. Nuori D ja Urpiainen, tunnetteko te päivittäin pahaa oloa ja huonoa omaatuntoa afrikan nälkäisistä? Lähetettekö sen säästämänne 5 euroa sinne joka perjantai? Tuntuuko Dave susta että oisit voinut ostaa halvemman auton ja pelastaa myös m'Bokon perheen? Jos ette lähettäneet sitä viittä euroa, niin onko teillä paha olla itsenne kanssa sen tähden?

Ja jos on niin eikö elämä ole aika raskasta noin?

No, meillä on Daven kanssa se ero, että hän haluaa olla älyllisesti rehellinen itsekäs paskiainen. Minä taas pidän koko tilannetta tragediana, jossa omasta osuudestaan ei voi olla kovin ylpeä. Ja mitä kysmyksiisi tulee, niin minä pystyn tuntemaan jopa jonkinlaista metapahaoloa siitä, etten kärsi enempää afrikkalaisten takia. En lähetä kovinkaan paljoa rahaa Afrikkaan, mutta en myöskään teeskentele, että käyttäytymiseni ei olisi eettisesti aika hankalaa. Olen varma, että toisenlaisilla kulutuspäätöksillä olisin voinut pelastaa paljonkin ihmishenkiä ja vähentää rutkasti inhimillistä kärsimystä. On mulla pikkaisen paha olla itseni kanssa näistä syistä, ja vielää lisää siitä syystä, ettei asia oikeasti kuitenkaan vaivaa minua enempää.

[Georgina]

Vastuiden ketju on hyvin looginen. Lähinnä oleva auttaa aina ensin ja ellei lähin auta, niin vastuu siirtyy seuraavalle. Ketjussa ei kuitenkaan saa lähteä loikkimaan, koska se johtaa kokonaisuuden kannalta tehottomaan ja epäselvään tilanteeseen sekä vastuun pakoiluun.

Ei minulla ole mitään ongelmia auttaa apua tarvitseavaa, mutta en hyväksy sitä, että minut valitaan avun tarjoajaksi pelkästään odotetun ylimääräisen hyödyn takia. Jos somalille ei kelpaa minun maksamani pakolaisleiripaikka sudanissa, niin turha tänne on tulla telkkaria mankumaan.

Komppaus tälle!
Nyt meikäläinen pistää turvan tukkoon kun muut osaavat jäsennellä ja ilmaista asiaa niin julmetun paljon paremmin!

[urpiainen]

Miten logiikkaan sitten sopii se

Huonostihan se sopii, kuten varmasti arvasitkin.

Jos Urpiainen ja Dave tapaatte kadulla sen vanhempien hylkäämään lapsen, adoptoitteko sen itsellenne vai viettekö sosiaaliviranomaisten huostaan? Jos adoptoitte, montako lasta kestää tulla vastaan ennenkuin että enää adoptoi itsellenne ja millä perusteella ette adoptoi juuri häntä?

En adoptoi, vien sosiaaliviranomaisten huostaan.

Jokaisen pitää itse asettaa ne rajat paljonko auttaa hätää kärsiviä. Toiselle se on osallistumista nälkäpäiväkeräykseen, toiselle naapuriapua ja kolmannelle kymmenen kummilasta afrikasta. Millä perusteella joku toinen voi sanoa olevansa parempi ihminen auttamalla enemmän tai "paremmin"?

No en mä tiedä, onko minään päämääränä päästä sanomaan, että on toisia parempi ihminen. Tai siis tiedän: Aika vieras päämäärä minun näkökulmastani, en koe sitä lainkaan omakseni enkä usko useimpien muidenkaan kokevan. Mutta totta kai arvioimme normatiivisesti koko ajan sekä omia että toisten toimia, ja en pidä lähestymistavasta, joka tekee sen vääristelemällä todellisuutta eli huonosti.

[Georgina]

Minä taas pidän koko tilannetta tragediana, jossa omasta osuudestaan ei voi olla kovin ylpeä. Ja mitä kysmyksiisi tulee, niin minä pystyn tuntemaan jopa jonkinlaista metapahaoloa siitä, etten kärsi enempää afrikkalaisten takia. En lähetä kovinkaan paljoa rahaa Afrikkaan, mutta en myöskään teeskentele, että käyttäytymiseni ei olisi eettisesti aika hankalaa. Olen varma, että toisenlaisilla kulutuspäätöksillä olisin voinut pelastaa paljonkin ihmishenkiä ja vähentää rutkasti inhimillistä kärsimystä. On mulla pikkaisen paha olla itseni kanssa näistä syistä, ja vielää lisää siitä syystä, ettei asia oikeasti kuitenkaan vaivaa minua enempää.

Hmm, luulen tajuavani mitä tarkoitat. Koen joskus itse vastaavaa pahaa oloa eri moraalisiin päätöksiin liittyen. En vain kykene tuntemaan yhtään pahaa oloa juuri tähän asiaan liittyen. Ja niistä toisistakin asioista päätän että teen parhaani ajan ja rahan sallimissa rajoissa ja sen on vain riitettävä. Tyytyväisyys elämään on mulle kuitenkin tärkeä juttu. Maailmassa on ihan älytön määrä pahuutta ja paskaa, jos niitä kaikkia pitää murehtia niin sitähän musertuu sirpaleiksi sen moraalisen vastuun alle.

Edit: Näistä vielä

En adoptoi, vien sosiaaliviranomaisten huostaan.

Mä jätän kehitysavun "sosiaaliviranomaisten" huostaan.

Mutta totta kai arvioimme normatiivisesti koko ajan sekä omia että toisten toimia, ja en pidä lähestymistavasta, joka tekee sen vääristelemällä todellisuutta eli huonosti.

En älynny kursivoitua osiota.
Arvioidaan jonkin verran joo. Mutta ainakin minä olen omasta mielestäni hyvä ajatusmallissa monta tietä roomaan. Koen usein toisten valinnoista ai sen voi tehdä noinkin? oivalluksia sen sijaan että katsoisin että henkilön pitäisi toimia samalla tavalla kuin minä. Katsos kun eri asiat on eri ihmisille tärkeitä.