James Potkukelkka kirjoitti:Mukava pläjäys, olen nyt ehkä viimeinkin päässyt jossain määrin eroon sukkahoususankarileffoja vastaan tuntemastani ennakkoluulosta. Joskus aiemmin oli musta outoa, miten joku aikuinen näitä "men in tights" -leffoja katsoisi.
Ihan ookoo, joskin "The Winter Soldier" oli alkuperäiscomicsina vielä pari astetta parempi teos.
Jos jotain Marvel-sarjista toivoisi filmattavaksi niin Mark Millarin kirjoittamaan "The Ultimates" - joka siis on Kostajat vähän eri kokoonpanolla ja eri lähtökohdista. Nastaa dialogia * ja päähenkilöiden keskinäisestä kemiasta revitään huomattavia nyansseja. Tosin popkorn-yleisö tuskin haluaa nähdä Hulkia rikkomassa Manhattania ja tappamassa siinä sivussa satoja ihmisiä, hippi-Thoria siemaileassa bisseä hip-yökerhossa jalat reteästi pöydällä ja Pymin pariskunnan perheväkivaltaa joka vie Waspin lopulta sairaalaan. Lopussa on tietty eeppinen interplanetaarinen invaasio ettei ihan kauniiksirohkeiksi mennä. Millar on kyllä hyvässä nosteessa, tuotantoon ovat päässeet jo Kick-Ass ja "Kingsmen: Secret Service". "Superior":iin on Fox hankkinut oikeudet ja "Supercrooks" on huhujen mukaan myös vahvasti ryömimässä kohti tuotantoputkea.
Toivoisin kyllä että Kapun uniformua modernisoitaisiin huomattavasti reippaamma kädellä. Toi pääkappale vituttaa mua erityisesti.
James Potkukelkka kirjoitti:Mukava pläjäys, olen nyt ehkä viimeinkin päässyt jossain määrin eroon sukkahoususankarileffoja vastaan tuntemastani ennakkoluulosta. Joskus aiemmin oli musta outoa, miten joku aikuinen näitä "men in tights" -leffoja katsoisi.
Ihan ookoo, joskin "The Winter Soldier" oli alkuperäiscomicsina vielä pari astetta parempi teos.
Joo. Katoin ton kanssa.
Minkälaisen maailman aiomme jättää Keith Richardsille?
Jäin pohtimaan, että olipa yksi synkimpiä Wallandereja ikinä. Lopun kakunsyöntikohtaus pyöri päässä vielä nukkumaan mennessäkin vaikka yleensä Wallander-sarjassa ei ikinä tule samaistuttua pahantekijään.
Kaikkea sitä ihminen tekeekään saadakseen rakastaa ja saadakseen vastarakkautta.
Laadukas doku perinteisen Hollywood-studiojärjestelmän romahduksesta ja sitä seuranneesta nuorten nerojen vallankumouksesta: Coppola, Scorsese, Spielberg, Lucas etc
Olipas mielenkiintoinen elokuva matemaatikosta, jonka ansiosta meillä on tietokoneet. Alan Turing alkoi kiinnostaa minua enemmänkin, joten täytynee vaiks lukea hänen elämäkertansa, jos sellainen on kirjoitettu. Luulisi, että on kun kaikestahan melkein on.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Pidän Paavosta näin yleensä ottaen, mutta tämä leffa oli kyllä hirveintä kuraa mitä olen aikoihin nähnyt. Ikäänkuin iso joukko täysin toisiinsa kuulumattomia lyhyitä pätkiä oli järjettömällä tavalla nivottu yhteen ja heitetty pari naurattavaa juttua väliin.
No, näkipähän 3D efektit sentään ja kai lapsilla oli hauskaa.
Oli pakko katsoa kys. pätkä, koska kiinnosti. Luin jokunen aika sitten Stephen Hawkinin kirjoittaman My Brief History, joka tosiaan oli aika brief. Hawking kävi siinä läpi elämänsä "kohokohdat" lähinnä opiskelu- ja työelämässä. Sossupokea ei pahemmin tarjoiltu eli Hawkingin yksityiselämä (ja persoonallisuus) jäi aika vähälle huomiolle.
Olisin halunnut lukea Jane Hawkingin samannimisen kirjan, mutta ei voi koska liian pieni fontti. En jaksa lukea kirjaa mikroskoopin kanssa. En tajua, miksi pitää tehdä niin pientä pränttiä. Leffa oli ihan ok. Oliskohan snadisti romantisoitu niin kuin elokuvia yleensä. Anyway, ihan kiinnostava pläjäys. Kyynel tirahti silmäkulmaan lopussa.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Möhköä, överiä, liikaa kaikkea. Eniten nautin ns pienistä kohtauksista kuten illanistujaisten 'kuka jaksaa nostaa Thorin vasaraa' -skabasta. Ooihan se hieno ja vauhdikas mutta silmäkin turtuu kun sitä karkkia on vaan niin perkeleesti liikaa.
Hawkeye sai kyllä runsaan hyvityksen sille, että jäi täysin seinäkukkaseksi edellisessä osassa.
American Sniper.
Ei Clintin kirkkainta parhaimmistoa, mutta erinomainen sotadraama silti. Brad Cooper naulasi pääroolin, vasta elokuvan loppupuolella muisti katsovansa näyttelijää eikä todellista henkilöä.
Ex Machina.
Hyvin vakavasti otettava kandidaatti henksukohtaiseen scifi-top teniin. Tehosteet palvelivat tarinaa eikä päinvastoin, tunnelma oli kokonaisvaltainen ja tarina yksinkertaisuudestaan huolimatta vei mukanaan. Muutamissa kuvissa tuli aavemainen tunne, että katson Stanley Kubrick-elokuvaa. Varmaankin valaistus sen teki tai sitten Overlook-hotelmaiset käytävät, mainittujen otosten sommittelu oli taas erilainen kuin Kubrickilla (ei keskiperspektiiviä yms).
Hieno pätkä kaiken kaikkiaan.
Stand by me - viimeinen kesä
Olisiko komediadraama oikea laji? 12-vuotiaat kundit etsivät ruumista ja löytävät sen. Perustuu Stephen Kingin omaelämäkerralliseen romaaniin.
Hieno.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Suvinen kirjoitti:
Komediaa en kyllä tuosta löydä kaivamallakaan.
Kyllä minä jotain löydän. Kundien dialogit eli 12-vuotiaitten paskapuheet, pelottava koira osoittautui mainettaan nössömmäksi, fiktiivinen (?) kertomus läskiperseestä joka osallistui piirakansyöntikilpailuun, hyppy jokeen junan lähestyessä, postilaatikkojen mäiskiminen...
No ketä naurattaa mikäkin.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Michael Keaton esittää Hollywood näyttelijää, jonka uran huippukohta oli 80-90 luvun vaihteen supersankarileffasarjassa ja jonka ura on sittemmin ollut laskusuuntainen (LOL).
Keaton yrittää elvyttää uransa ja samalla saada arvostusta oikeana taitelijana ohjaamalla ja tuottamalla omilla rahoillaan produktion Broadwaylle. Pelissä ovat rahat ja ura ja produktio uhkaa kaatua muutamaa päivää ennen ensi-iltaa.
Erinomainen leffa. Tyylilaji on musta komedia.
5/5.
Minkälaisen maailman aiomme jättää Keith Richardsille?
Homeboy65 kirjoitti:Stand by me - viimeinen kesä
Olisiko komediadraama oikea laji? 12-vuotiaat kundit etsivät ruumista ja löytävät sen. Perustuu Stephen Kingin omaelämäkerralliseen romaaniin.
Hieno.
Olet erehtynyt. Hohto on se leffa, joka perustuu Kingin omaelämäkerralliseen romaaniin.
Masturbation is for the poor.
-Atticus Fetch, Californication
Katsoin boksilta joskus aiemmin nauhoittamani Girl with a dragon tattoon.
Odotukset olivat korkeat. Tykkään sekä Fincheristä, että alkuperäisteoksesta johon tuo perustuu.
Hyvä elokuva. Jotkut juonenkäänteet selkeästi vaativat alkuperäisteoksen lukemista, että siinä pysyi perässä kun kirjassa oli ihan hirveästi yksityiskohtia. Edes kolmetuntinen elokuva ei saanut kuin pintaraapaistua kaikkia kirjan kerroksia.
Näyttelijävalinnatkin olivat hyviä ja Fincherillä on visuaalista silmää tämän tyyliseen toimintaan. Kuten jo Panic Roomista muistamme.
Oliko ruåttalaisilla tarkoitus ottaa uusintayritys tähän aiheeseen niitten pliisujen ensikokeilujen jälkeen?
Will Smith ja Margot Robbie romanttisen heist-movien pääparina. Jätti vähän ristiriitaisen fiiliksen. Pidin siitä, että "Big Willie" malttoi himmata maneereitaan. Tunnelma oli paikoitellen eriomaisen utuinen, mutta löysää tässä oli liikaa. Sankaritarta katseli kyllä ilokseen. Lopun "iso twisti" oli vähän turhan väkisin väännetty.