Kepeä sohvapsykologien debatti

[exPertti]

^ Mua kiinnostaa enemmän, että aikooko se Pertti tosiaan nyt mennä moisessa keskikaupungille?

No mikä ettei, ehkä ensisijaisesti naisille preferoisin tuota.

[urpiainen]

^ Mua kiinnostaa enemmän, että aikooko se Pertti tosiaan nyt mennä moisessa keskikaupungille?

No mikä ettei

Pertti kaupungilla?

[exPertti]

^ Tuohan on kuva "johtajasta". Hyväksyn.

[exPertti]

...

[exPertti]

...

[huima]

^ Se oli dinner, ei lounas. Jotain rotia hei sentään tohon asiassa pysymiseen.

Ja hei elämä on valintoja. Kuten olen aiemminkin sanonut, niin ison omakotitalon sijaan on halpa lähiökämppä, ei autoa - eikä lapsia. Eikä ahdistusta sillä kaikki tämä on vain hetkellistä pilkahdusta.

Materialistisessa mielessä löytyy aina jotain hienompaa, joten ahdistus on ihan validi juttu - jos sillä kuluttamisella luo itselleen vahingossa merkitystä. Just vähän aikaa sitten oli kiiinnostava artikkeli jossain lehdessä superrikkaista, jotka kokevat ahdistuta siitä että ei ole enää mitään mihin kuluttaa -- mitään missä lyödä muita laudalta tms. Ympäri mennään ja yhteen tullaan, sillä samat teemat ovat toistuneet läpi historian eri muodoissaan.

Pitäisi aloittaa uudestaan treenaamaan aikidoa.

[exPertti]

^ Valitettavan selkeältä näyttää se, että "ihmisen kaikkien tarpeitten tyydyttäminen ei näytä olevan mahdollista" kuten eräs viisas mies kerran kirjaansa kirjoitti.

Ehkä joskus vaan kaipaan hiljaa sitä, että tämä levottomuus ja uuden etsiminen hetkeksi lakkaisi ja olisin tyytyväinen siihen mitä minulla on.

[huima]

^



Kokeile joogaa.

[James Potkukelkka]

Aika lapsellinen ajatus, että tavaroiden ostaminen ja vaurastuminen lisäisi onnellisuutta.

Kohta joku tietysti saapuu paikalle ja linkkaa tutkimuksen, jonka mukaan varallisuustaso korreloi onnellisuuteen korrelaatiokertoimella 0.00000027. Niin varmasti onkin, mutta korrelaatio on niin heikko, että sillä ei käytännön elämässä ole merkitystä. Se peittyy yksilötasolla kohinaan.

Itse olen tähän ikään mennessä jo oppinut, että uuden auton osto taatusti ei pitkällä tähtäimellä lisää onnellisuuttani. Silti haluan sen.

Pertsan ahdistuneisuuteen; se on ahdistuneisuutta. Ei sen kummempaa.

[exPertti]

^^ hölkkälenkki luonnossa, kepeä kahvittelu kapseliversioilla ja lasteni kanssa puuhaileminen toimii yleensä.

Yksi syy miksi otin tämän puheeksi on se, että kun olin reissussa pelkkä "footlong" subin ostaminen ja sen nauttiminen ö-luokan viihdettä katsoessa tuntui riittävän tuomaan onnellisuutta. Tai ihan pelkkä kävelylenkki kaupungilla.

Arkeen palattuani, not so much.

[exPertti]

Aika lapsellinen ajatus, että tavaroiden ostaminen ja vaurastuminen lisäisi onnellisuutta.

Kohta joku tietysti saapuu paikalle ja linkkaa tutkimuksen, jonka mukaan varallisuustaso korreloi onnellisuuteen korrelaatiokertoimella 0.00000027. Niin varmasti onkin, mutta korrelaatio on niin heikko, että sillä ei käytännön elämässä ole merkitystä. Se peittyy yksilötasolla kohinaan.

Itse olen tähän ikään mennessä jo oppinut, että uuden auton osto taatusti ei pitkällä tähtäimellä lisää onnellisuuttani. Silti haluan sen.

Pertsan ahdistuneisuuteen; se on ahdistuneisuutta. Ei sen kummempaa.

Miksi haluat sen auton sitten? Haluatko ahdistua sen valintaan menevästä pohdiskelusta vai pelkästään siihen tuhlautuvasta rahamäärästä?

Voi olla. Sen määrä selkeästi ei vaan tunnu olevan vakio vaan erittäin isosti vaihteleva.

[sivustahuutaja]

^^^ Nyt Pertille heräsi tarve tuollaisesta maisemasta ja naisesta. Reilu jätkä olet.

[exPertti]

^^^ Nyt Pertille heräsi tarve tuollaisesta maisemasta ja naisesta. Reilu jätkä olet.

Ei oikein kummankaan tarve herännyt. Ei oikein iskenyt, kuten ei joogakaan.

[Ylermi Ylihankala]

Ja eihän lyhyen tähtäimen mielihyvän haluamisessa ole mitään vikaa. Pitää vaan ymmärtää, mikä on todennäköisesti sitä ja mikä toinen valinta sitten pyrkii pitemmällä aikajänteellä takaamaan onnellisuutta. Itseään ei kannata huijata.

[James Potkukelkka]

Miksi haluat sen auton sitten? Haluatko ahdistua sen valintaan menevästä pohdiskelusta vai pelkästään siihen tuhlautuvasta rahamäärästä?

.

Sen hankkimisen suunnittelu ja tavoitteleminen on kivaa.

[exPertti]

Miksi haluat sen auton sitten? Haluatko ahdistua sen valintaan menevästä pohdiskelusta vai pelkästään siihen tuhlautuvasta rahamäärästä?

.

Sen hankkimisen suunnittelu ja tavoitteleminen on kivaa.

Eli haet sillä onnellisuutesi lisäämistä lyhyellä tähtäimellä vs. pitkä tähtäin? Vaikka muuta vähän ikäänkuin väititkin.

[exPertti]

Ja eihän lyhyen tähtäimen mielihyvän haluamisessa ole mitään vikaa. Pitää vaan ymmärtää, mikä on todennäköisesti sitä ja mikä toinen valinta sitten pyrkii pitemmällä aikajänteellä takaamaan onnellisuutta. Itseään ei kannata huijata.

Minunhan pitäisi olla nyt pitkän tähtäimen onnellisuuteni kannalta oikealla suunnalla, mutta silti tunnen tyhjänpäiväistä elämäntuskaa.

Ehkä minun oikeasti pitäisi etsiä se työpaikka valloista ja koettaa saada loppuporukka mukaanlähtijöitten tiimiin. Tai ostaa joku kesämökki tms. piilopaikka suomalaisilta. Kunhan brainstormaan, en tiedä.

[urpiainen]

Jatkoa, näin oikean näppiksen äärestä. Ennen nykyistä työtä elämä alkoi olla lähellä senttien laskemista ja päivästä toiseen menemistä. Ja kituuttamista. Näitä hommia tehdessä olen kuitannut kaikki vajaukset nollaan ja pistänyt (erittäin pieniä) summia piiloonkin. Tehnyt reissun jota en varmasti normaalielämässä ikinä olisi saanut aikaiseksi tehdä.

Ja silti tämä elämäntuska.

Tämä tuntuu olevan yhdistelmä ensimmäisen maailman tuskaa, ikääntymisen pohdintaa ja Maslow tyylisiä kysymyksiä miten muuttaa merkittävästi omaa elämäänsä parempaan suuntaan. Tätä elämää on hankala lopulta muuttaa merkittävästi parempaan suuntaan järkevin ja kohtuullisin toimenpitein. Ostaisiko _isomman_ omakotitalon? Ostaisinko 70" telkkarin, kun en muka saa selvää 60". Vaihtaisinko parhaan matkapuhelimeni, mihin? Ehkäpä 450e takkini pitäisi päivittää?

Tätäkö on länsimaalaisen kulutusyhteiskunnasta viitekehyksensä saavan ihmisen kulutusähky?

Jos ei lasketa elämän todellisia ilopilkkuja, lapsiani, ja joskus hyvää mieltä tuovia pieniä asioita, kuten (typerät) erikoiskahvin valmistamisen onnistuminen tuntuu että joskus nuorena kun asui vuokrakaksiossa, oli vanhan autonrämän bensatankissa peräti 1/4 tankillista 97 oktaanista, tyttökaveri otti suihin ja pienipalkkaista työtä oli vielä 2 kk jäljellä olin onnellisempi. Jotenkin niin hienoa ja miellyttävää kuin tämä kaikki klutteri onkin ihmisen tarve jatkuvasti parantaa elämäänsä ei tunnu loputtomasti ammentavan onnellisuutta.

Tästä ei puutu kuin tosielämän Tyler Durden kaveriksi.

Tätä peilaten on mielenkiintoista seurata palstakolleegan tarpomista mahdollisimman ylihintaisen auton ostamiseksi, toisen 216 euron alelounaita sekä baristakursseja ja tietty lomamatkarehvastelua.

Älkää hätäilkö, enköhän tarjoushaukkaile jo viikon päästä taas.

Siitä kun olen yhteiskuntateorian klassikoita systemaattisemmin ja tarkemmin lukenut on toki jo vuosia ja muistini on kovin hatara, mutta silti olen aika varma, että Maslow ei sijoittanut fellaatiota tarvehierarkiansa ylimpään kärkeen.

Lisäksi mä haluaisin muistuttaa, että vaikka Jamesin auto ja Huiman illallinen ovat toki hyviä esimerkkejä aika pöyristyttävästä kerskakulutuksesta, niin kyllä palstan viimeaikojen jotenkin ravisuttavin ulostulo hedonistisen törsäilyn ja konsumeristisen pröystäilyn saralla on Gatin ylistyslaulu lasipullotetulle eliittisimalle rahvaan muovipullolitkujen sijaan.

[exPertti]

Siitä kun olen yhteiskuntateorian klassikoita systemaattisemmin ja tarkemmin lukenut on toki jo vuosia ja muistini on kovin hatara, mutta silti olen aika varma, että Maslow ei sijoittanut fellaatiota tarvehierarkiansa ylimpään kärkeen.

Lisäksi mä haluaisin muistuttaa, että vaikka Jamesin auto ja Huiman illallinen ovat toki hyviä esimerkkejä aika pöyristyttävästä kerskakulutuksesta, niin kyllä palstan viimeaikojen jotenkin ravisuttavin ulostulo hedonistisen törsäilyn ja konsumeristisen pröystäilyn saralla on Gatin ylistyslaulu lasipullotetulle eliittisimalle rahvaan muovipullolitkujen sijaan.

Kai seksuaalisuus on ihan alimpien portaitten "perustarpeita" tai miksei joillekin "itsensä toteuttamistakin". Loppu on vaan semantiikkaa, kuten sekin mihin ainoaan asiaan tartuit kirjoituksessani.

En ole moisesta edes lukenut. Onneksi, ties mihin sfääreihin elämäntuskani olisikaan noussut.

[So Hard]

Mä luen tän niin, että pertti on edelleen onneton kun ei saa suikkareita eikä olla lasten kanssa kotona. Tämän päivän työelämä on kovin usein raakasti elämänlaatua alentava tekijä siinä missä palkkatulot ovatkin sitä nostava. TJEU - lomalla ollessaan melkein kaikki ovat onnellisimmillaan.

[Ylermi Ylihankala]

Mä en ole lomalla onnellisimmillaan.

[Riemumieli]

Voi kun aina olis loma. Ei sittenkään, eihän sitä osaisi silloin arvostaa. Voi kun aina olis töitä. Ei sittenkään, sitten ei olisi lomaa, joka on PARASTA maailmassa.

Ihminen on sekaisin, ei siis kannata miettiä liikoja. Jos on massia, ostaisin itsekin jonkin ylihintaisen paskan. Nyt ei riitä rahat muuhun kuin sen ihmettelemiseen, miksi joku hajotti Vollesta (vm. 2000) toisen lampunpesijän. Lasku tulee olemaan 150 egee, omavastuu ilkivallasta 200, joten olen osallistunut hyväntekijämäisesti toisten vappujuhlintaan 150 euron edestä.

[James Potkukelkka]

Lomalla vs. töissä olo ei vaikuta mun onnellisuuteen suuntaan tai toiseen.

[exPertti]

Nyt ei riitä rahat muuhun kuin sen ihmettelemiseen, miksi joku hajotti Vollesta (vm. 2000) toisen lampunpesijän. Lasku tulee olemaan 150 egee, omavastuu ilkivallasta 200, joten olen osallistunut hyväntekijämäisesti toisten vappujuhlintaan 150 euron edestä.

Minulla on outo tunne, että tämän asian selvittäminen jollakin oudolla tavalla lisää onnellisuuttasi.

[James Potkukelkka]

Miksi haluat sen auton sitten? Haluatko ahdistua sen valintaan menevästä pohdiskelusta vai pelkästään siihen tuhlautuvasta rahamäärästä?

.

Sen hankkimisen suunnittelu ja tavoitteleminen on kivaa.

Eli haet sillä onnellisuutesi lisäämistä lyhyellä tähtäimellä vs. pitkä tähtäin? Vaikka muuta vähän ikäänkuin väititkin.

En ihan ymmärrä viestiäsi.

Kertauksena: auton vaihtamisen suunnittelu ja siitä haaveileminen tuo mielihyvää. Pitkällä tähtäimellä se ei kuitenkaan lisää onnellisuuttani. Ei kuitenkaan vähennäkään. Eli nettovaikutus auton vaihtamisesta on pieni onnelisuuslisä.