Jollain kierolla tavalla tässä on järkeä.Haemaeraemies kirjoitti: Jos parisuhde on vakaalla pohjalla, ihmiset oikeasti rakastaa ja luottaa toisiinsa, en näe että fyysinen aktiviteetti jonkun tyypin kanssa jonka kanssa synkkaa hyvin, on oikea riski oikeasti toimivalle parisuhteelle. Kyllä, tämän toimiminen vaatii syvää keskuteluyhteyttä ja vilpitöntä luottamusta, mitä ei varmasti kaikki voi, tai halua edes saavuttaa.
En tiedä kykenisinkö itse elämään niin mutta luettuna kuulostaa hyvin simppeliltä ja toteuttamiskelpoiselta.
Ihanan omahyväistä!
Mietin pitkään miksei minulle sopisi ja ensimmäisenä, ei välttämättä ainoana tai edes sinä syvimpänä syynä, mieleen tuli arjen viettäminen useamman kanssa. Varsinkin lapsiin liittyy paljon rutiineja, osa tylsiä ja erittäin pakollisia mutta tarpeellisia kasvattamisen kannalta. Miten pysyisin mielenkiintoisena monelle kumppanille kun olisi pakko priorisoida lapsen nukkumaanmenoaikoja tai ruokavaliota sen sijaan että puuhaisin jotain uutta ja mielenkiintoista? Eli jotenkin epäilisin jääväni jalkoihin useamman hengen suhteessa jos samaan aikaan tilanteessa olisi lapsia enkä voisi (haluaisi) kaikkea huomiotani antaa ensisijaisesti toisille. Myös ilman lapsikorttia sama asia mietityttää, miten paljon minulla olisi tarjota ensihuuman jälkeen usealle ihmiselle, tuskin eliniäksi ainakaan. Mutta ehkä lähestymistapani on väärä, lyhyemmällä tähtäimellä voisi toimia vallan hyvin ja kun uutuudenviehätys on kulutettu loppuun, voi vaihtaa. Tämä ei siis mitenkään Hämiksen suhdetta moittien sanottuna, minusta on oikeasti hienoa että on löytynyt ratkaisu jossa moni on onnellinen.
Mä oon maanisdepressiivinen ilman sitä depressiota, lähes jatkuva liekki päällä. Joku geenivirhe varmaan ja pahentunut potenssiin kymmenen tän urheiluhulluuden myötä. 
Siksi mä en sen hyvän fiiliksen pilaamista viinalla (saatikka millään muilla päihteillä) ymmärräkään. Ja harvoin se huono fiiliskään viinalla paranee. Eli ei koskaan.
