exPertti kirjoitti:
Jos olet tottunut elämään elämääsi pitemmän aikaa jollakin tavalla ja jossakin paikassa ja joittenkin ihmisten kanssa voi vaatia ulkopuolista tukea pystyä muuttamaan kaikki/iso osa siitä kerralla.
*****
Lapset itsellä olivat iso osa tavallaan elämässä kiinni pitäviä voimia.
Joo, totta. Mulla tuo työhomma on ollu jo koko syksyn tosi epämääränen, ei mulla oo mitään säännöllisiä mitään. Koira pitää huolehtia tietysti, mutta ei muuta. Mulla on ystäviä joiden kanssa voi puhua ja jotka auttaa tarvittaessa, sisko etunenässä (ihanaa, että me on lähennytty).
Ongelmallisen tästä tilantesta tekee äiti TADAA. Just puhuttiin siskon kanssa viime viikolla, että on kurjaa, että äidiltä ei voi saada tukea tämmösissä tilanteissa - kyse siis mun irtisanoutumisesta - vaan häntä pitää päinvastoin suojella. Mullahan oli se masennus tuossa 10v sitten ja sen jälkeen äiti on joka ikisen muutoksen yhteydessä, joka ei sovi hänen elämänkatsomukseensa, vetänyt hirveän kierteen siitä, että masennun taas ja tapan tällä kertaa itteni. En saa erota, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja sitte masennun ja vedän itseni jojoon. En saa irtisanoutua, koska sitten masennun ja vedän itseni jojoon. Ymmärrän tämän ajatusmallin hänen taustaansa ajatellen. Hänellähän itsellään ei ole mikään idylli se parisuhde, mutta aina parempi yhdessä onnettomana kuin yksin. Hän oli 40 vuotta samassa työpaikassa. Sen takia hän on hermoillut esim. siitä, että jos vaihdan työpaikkaa, niin TULEE KOEAIKA! Tämä tilanne on johtanut siihen, että en kerro hänelle juurikaan mitään (ennen kuin tilanteet on suht ohi). Isä ei reagoi, mutta auttaa jos tarvii (siis esim. remontoi tms). Serkulta pyysin apua käytännön asioissa ja se järjestyi heti. Se tuntui hyvältä, koska me ei olla oltu juurikaan tekemisissä.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Mutta aika samanmoinen meininki vaikuttaisi olevan, samoja haasteitakin mainitaan. Ajankäyttö lienee se eniten keskustelua ja setvimisitä aiheuttava asia, siitä tosin ollaan hyvin selvitty puhumalla. Joo, onhan se harmi, ettei nyt just sillon aina kun neidin seuraa haluaa sitä välttämättä sitten saa. 
