musta muumio kirjoitti:Pohdin tuossa keväämmällä terapeuttini kanssa...
Kyllähän terapiaan pääsee kuka tahansa, jolla sellainen on varaa maksaa.NuoriDaavid kirjoitti:Terapiaanhan tunnetusti pääsevät koulutetut nuoret naiset eivätkä ne, jotka sitä enemmän tarvitsisivat.
Korjataan: Kelan kustantamaan psykoterapiaan.exsu kirjoitti:Kyllähän terapiaan pääsee kuka tahansa, jolla sellainen on varaa maksaa.NuoriDaavid kirjoitti:Terapiaanhan tunnetusti pääsevät koulutetut nuoret naiset eivätkä ne, jotka sitä enemmän tarvitsisivat.
Sen verran, että julkinen puoli käski hakemaan apua yksityiseltä. Sain normaalin Kela-korvauksen erikoislääkärin ajasta, mutta muutoin yhteiskunta ei tätä iloa ole hyysännyt erityisillä terapiatuilla. Kävin kahdesti kuussa muistaakseni puolen toista vuoden ajan. Uskon, että tää auttaa mua myös toimimaan parempana ammattilaisena opetustyössä, kun oon oppinut ymmärtämään itseäni. Ei oo esim. semmosta pelkoa, kun tänään meen aloittamaan uuden kurssin illalla, että entä jos alkaakin hallitsemattomasti itkettää kesken kurssin.NuoriDaavid kirjoitti:
Anteeksi, että kysyn tätä, mutta kuinka kipeä sä olet? Terapiaanhan tunnetusti pääsevät koulutetut nuoret naiset eivätkä ne, jotka sitä enemmän tarvitsisivat.
Mikähän saa mut kysymään tällaista. Hävettää itseäkin.
Kannattaakin olla, koska mielipiteeni on ainoa oikea.Kiukkutipu kirjoitti:Mä olen tässä ketjussa niin samaa mieltä Vespan kanssa ettei oo todellista.
Tähän on pakko sanoa, että itsellä on ollut hieman samaa vikaa. Jos se parisuhdemateriaali juo joka ilta kaksi kaljaa/pelaa tietokonepelejä/käy kavereiden kanssa joka viikonloppu baarissa, jatkaa se sitä juomista/pelaamista/baareilua vielä parisuhteessakin.exsu kirjoitti: Mä taidan olla ihastujatyyppinä aika samanlainen kuin Eat, Pray, Love ja Kuinka jouduin naimisiin -kirjojen päähahmo, sellainen hullaantuja, joka muuttaa mielessään toisen negatiivisetkin ominaisuudet kullaksi, tai sitten vaan ohittaa ne täysin. Tai tää on ainakin se historia. Nyt oon tehnyt töitä sen eteen, etten päästä itseäni lipsumaan tuohon. Oon mielestäni onnistunutkin aika hyvin.
Tässä oli ehkä myös pientä itseironiaa mukana. Mutta tuo on ollut yksi syy siihen, minkä vuoksi aiemmin on aina ajautunut parisuhteisiin niillä lyhyehköillä puolen vuoden- vuoden siirtymäajoilla. Niitä tyyppejä ei kokonaisuudessaan ole tietenkään kovin montaa ehtinyt olemaan, koska parisuhdejaksot on kuitenkin olleet pituudeltaan 1,5v.-6,5v.:n mittaisia, painotus tuolla pidemmissä.exPertti kirjoitti: No eikös se exsu juuri sanonut, että "taas kerran olisi se once in a lifetime catch" saatavilla. Ties kuinka monennetta kertaa.
musta muumio kirjoitti:
Sen verran, että julkinen puoli käski hakemaan apua yksityiseltä. Sain normaalin Kela-korvauksen erikoislääkärin ajasta, mutta muutoin yhteiskunta ei tätä iloa ole hyysännyt erityisillä terapiatuilla. Kävin kahdesti kuussa muistaakseni puolen toista vuoden ajan. Uskon, että tää auttaa mua myös toimimaan parempana ammattilaisena opetustyössä, kun oon oppinut ymmärtämään itseäni. Ei oo esim. semmosta pelkoa, kun tänään meen aloittamaan uuden kurssin illalla, että entä jos alkaakin hallitsemattomasti itkettää kesken kurssin.
Jep, justhan tuosta on ollut verkko-Hesarissa ainakin. Pahoitella ei sikäli tarvi, että kyllä tällä kokemuksella jo pitäis tietää, että tänne kirjoitettuihin asioihin tartutaan.NuoriDaavid kirjoitti:[
Pahoittelut vielä postauksestani. Itse kun näen sen toistuvasti, että aika pahoillakaan ahdistus-masennusoireilla ei psyk. pkl:lle aina tahdo päästä.
Tietämättä mitään noista Hesarin jutuista (muuta kuin mitä lehdessä luki), niin eiköhän niissä ole ollut ongelmana kyvyttömyys ja haluttomuus ottaa hoitoa vastaan. Pakkohoidossa ei voi pitää jos kriteerit ei täyty.musta muumio kirjoitti:Jep, justhan tuosta on ollut verkko-Hesarissa ainakin. Pahoitella ei sikäli tarvi, että kyllä tällä kokemuksella jo pitäis tietää, että tänne kirjoitettuihin asioihin tartutaan.NuoriDaavid kirjoitti:[
Pahoittelut vielä postauksestani. Itse kun näen sen toistuvasti, että aika pahoillakaan ahdistus-masennusoireilla ei psyk. pkl:lle aina tahdo päästä.
Itse kirjoitin tuon ihan rystyset valkoisena, niin tosissaan olin.exsu kirjoitti:Tässä oli ehkä myös pientä itseironiaa mukana. Mutta tuo on ollut yksi syy siihen, minkä vuoksi aiemmin on aina ajautunut parisuhteisiin niillä lyhyehköillä puolen vuoden- vuoden siirtymäajoilla. Niitä tyyppejä ei kokonaisuudessaan ole tietenkään kovin montaa ehtinyt olemaan, koska parisuhdejaksot on kuitenkin olleet pituudeltaan 1,5v.-6,5v.:n mittaisia, painotus tuolla pidemmissä.exPertti kirjoitti: No eikös se exsu juuri sanonut, että "taas kerran olisi se once in a lifetime catch" saatavilla. Ties kuinka monennetta kertaa.
Nyt kun on ollut voimakas tunne siitä, etten ole valmis mihinkään vakavaan parisuhteeseen, enkä tuskin olekaan vielä hetkeen, niin riskinoton suunta on kääntynyt. Nyt pelataan sen varaan, että oma kiinnostavuus on sitä tasoa, että sitä malttaa hetken odotellakin.
Tää on yhdistävä tekijä. Mä olen kiinnostunut ihmisistä, tietyllä tavalla kai utelias. Eikä tää ole muuttunut ollessani varattu, vaikka nykyään jää enimmillään flirttailun asteelle parittelun tai pariutumistavoitteiden sijaan. Heh, tää taipumus on kyllä välillä aiheuttanut aika radikaaleja väärinymmärryksiäkin. Mies antaa onneksi liekaa eikä ole mustasukkainen.exsu kirjoitti:Mä teen aika helposti sellaisia tutustumisaloitteita mielenkiintoisen oloisten ihmisten kanssa, ja toisinaan ne kantaa. Jotkut pidemmälle ja jotkut vähemmän. Mutta ei niiden taustalla ole yleensä halu pariutua tai välttämättä edes paritella ko. ihmisten kanssa vaan ihan vain tutustua.
Nooh, kolme parisuhdetta oon kaikkiaan löytänyt ja ne on sitten keskimäärin kestäneet pitkään. Että ei niitä osumia kuitenkaan niin monta ole. Mutta kuten SH sanoi se varmaan helpottaa jos ei ole paljoa kiveen hakattuja kriteerejä. Toisaalta kyllä ristiriidassa sen kanssa että yleisesti elämässä koen, että todellisia hengenheimolaisia on aika vähän.Vesper kirjoitti:Muakin kiinnostaa, että mistä te löydätte näitä parisuhdemateriaaleja, kun itse en ole vuosiin törmännyt moisiin? Vai oonko vaan laput niin silmillä jossain hevi-osastolla?
Heterosta homoksi sekunnissa. Vai oliko se toisinpäin, en käsittänyt.So Hard kirjoitti:Kuulin Radio rockista tänään tämän tyypin haastista. Heteromies, jonka naisystävä ilmoittaa olevansa mies ja päätyy polyamoriaan transmiehen kanssa. Sai kertaheitolla hämiksen järjestelyn näyttämään tervehenkiseltä normisetiltä.
http://www.hs.fi/elama/a1377665589252
Tulipa mukavan lämmin konservatiivinen ja kapeakatseinen olo!
Ihmisyksilön?exsu kirjoitti:Ihmisen eroottiset ominaisuudet eivät ole sukupuolisidonnaisia!
Niin. Olemus, luonne, läsnäolo jne.exPertti kirjoitti:Ihmisyksilön?exsu kirjoitti:Ihmisen eroottiset ominaisuudet eivät ole sukupuolisidonnaisia!
Oi kuule.. En ois ikinä uskonut, että tämä järjestely todellakin olisi yksi toimivimpia, rehellisin ja tervehenkisimpiä ratkaisuja missä oon ollut mukana. En tiedä sitten kertooko se minusta, vai entisistä naisistani.So Hard kirjoitti:..Sai kertaheitolla hämiksen järjestelyn näyttämään tervehenkiseltä normisetiltä..
Ei kenenkään olemus, luonne ja läsnäolo ole niin eroottista, että karvapylly voisi näyttäytyä optiona kaikkein pyhimmälle.exsu kirjoitti:Niin. Olemus, luonne, läsnäolo jne.exPertti kirjoitti:Ihmisyksilön?exsu kirjoitti:Ihmisen eroottiset ominaisuudet eivät ole sukupuolisidonnaisia!
Ehkä se sheivaa!So Hard kirjoitti:
Ei kenenkään olemus, luonne ja läsnäolo ole niin eroottista, että karvapylly voisi näyttäytyä optiona kaikkein pyhimmälle.
So Hard kirjoitti:Ei kenenkään olemus, luonne ja läsnäolo ole niin eroottista, että karvapylly voisi näyttäytyä optiona kaikkein pyhimmälle.
