Hans Jörgen kirjoitti:^Oletan, että tunsit tarhan tuntemattomat hiipparitädit entuudestaan.
Oma äitini hoiti aikoinaan meidän omien kersojensa lisäksi paria-kolmea kakaraa. Ryhmän koko oli siis melko pieni leikkikaveri-speksin kuitenkin täyttyessä. Lastentarhanopen koulutus puuttui ja mutsi oli lähes tuntematon hiippari opettajapariskunnalle, jonka muksut meillä pyöri. Kaipa se oli saanut suosituksia aikaisemmilta pokilta. Ne ei tosin vaatineet mitään eksoottisen kielen osaamista tai astronautin koulutusta, vaan ihan tervettä järkeä. Suosittelenkin kokeilemaan sellaista.
Älä nyt leiki yksinkertaista. Päiväkodissa on tietty seula miten sinne päästään, ainakin niissä halutuimmissa työpaikoissa. Lisäksi siellä vallitsee tietty kollektiivinen kontrolli myös henkilökunnan kesken. Vaikka olisi miten skitso perhepäivähoitaja niin se ei välttis paljastu ihan heti, kun ainoat silminnäkijät ja kokijat ovat 1-3 -vuotiaat lapset. En väitä että suurin osa olisi skitsoja, mutta eiköhän niitäkin sinne mahdu, ja muutenkin enemmän tai vähemmän hyviä. Ei ole siis referenssejä, millä valita, enkä kuuklettamalla löytänyt mitään kiinnostavaa. Tarjontakin oli aika vähäistä ja lähes kaikilla löytämistäni oli ryhmä täynnä.
Lisäksi perhepäivähoitajalla on kyllä tavallaan aika iso ryhmä jos siinä on esim. 4-5 lasten iästä riippuen. Se tekee kuitenkin kaiken yksin eikä missään kohtaa voi multiploitua. Homma on joustavampaa kuitenkin kun ryhmässä on useampi hoitaja. Lisäksi perhis tekee itse sapuskat, siivoukset ym hanttihommat siinä sivussa, päiväkodissa on siihen eri henkilökunta. Mä en henk koht missään nimessä kestäisi kotonani neljän 2-3-vuotiaan kaitsemista. Yhdessäkin on välillä ollut ihan riittämiin kädet täynnä. Ennemmin itse työskentelisin vaikka päiväkodissa, missä on jotain sosiaalisia kontakteja. Psyykkisesti on varmaan aika kuormittavaa olla perhis ja kyllä se helposti voi näkyä lasten saamassa hoidossa.
Kyllä mä koulutustakin arvostan, vaikka työtä tehdään toki puoliksi myös persoonalla ja aidolla välittämisellä.
Ei kiitos siis tuntemattomille perhepäivähoitajille. Tutulle veisin, jos vaikka ystävä olisi kotona parin lapsensa kanssa, ja olisi maksusta valmis ottamaan kolmannen riesoikseen. Ei ole tällaista mahdollisuutta.
On mullakin muuten noita ruusuisia ja pullantuoksuisia muistoja omasta lapsuudesta kun äidin sisko hoiti 1-4 -vuotiaana kahden serkkuni ohessa. Olin 1-vuotias joka "ei sopeutunut" päiväkotiin. Ilmeisesti huusin siellä kurkku suorana niin monta viikkoa että päiväkodin tädit heittivät hanskat tiskiin.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
