Vannomatta paras.KKK kirjoitti:Sen kuitenkin tiedän, että jos tästä hopeiden jako tulee (taas)... niin minä menen hautaan poikamiehenä. Riitti meinaan tätä sorttia
Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Avioliitto on ihmeellinen asia. Sen avulla kaksi olentoa kestää vaikeudet joita heille ei olisi tullutkaan jolleivät he olisi menneet naimisiin! -Lucky Luke
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
^ Jos lissutaylorilla ei tärpännyt kahdeksalla yrityksellä, ehkä mäkin tyydyn kahteen
Amazing shit happens!
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Ai että kun tietäsi tekisikö itselleen ihanasti ja vaan menisin pois vai alanko säätään tätä suhdesoppaa kuntoon. En vaan tiedä onko mussa voimia/halua yrittää saada asiaa toimivaan joka joskus oli ihana mutta muuttui helvetiksi myöhemmin. Missä on se raja jolloin on syytä luovuttaa ja päättää suhde? Tuntuu niin pirun tyhmältä olla jääräpää ja jatkaa asiaa joka tuntuu, ei pahalta, mutta väärältä.
Sanokaa nyt joku jotain!
Sanokaa nyt joku jotain!
Society failed to tolerate me and I have failed to tolerate society
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Lopeta suhde. Ihmiset ei muutu.Nergal kirjoitti:Ai että kun tietäsi tekisikö itselleen ihanasti ja vaan menisin pois vai alanko säätään tätä suhdesoppaa kuntoon. En vaan tiedä onko mussa voimia/halua yrittää saada asiaa toimivaan joka joskus oli ihana mutta muuttui helvetiksi myöhemmin. Missä on se raja jolloin on syytä luovuttaa ja päättää suhde? Tuntuu niin pirun tyhmältä olla jääräpää ja jatkaa asiaa joka tuntuu, ei pahalta, mutta väärältä.
Sanokaa nyt joku jotain!
- NuoriDaavid
- Kitinä VIP-jäsen
- Viestit: 14469
- Liittynyt: 12.05.2011 8:48
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Mä olin vaimon kanssa eroamassa monta kertaa joskus vajaa 20 vuotta sitten. Nykyään olen tyytyväinen suhteeseen. Ei sitä voi tietää.masa kirjoitti:Lopeta suhde. Ihmiset ei muutu.Nergal kirjoitti:Ai että kun tietäsi tekisikö itselleen ihanasti ja vaan menisin pois vai alanko säätään tätä suhdesoppaa kuntoon. En vaan tiedä onko mussa voimia/halua yrittää saada asiaa toimivaan joka joskus oli ihana mutta muuttui helvetiksi myöhemmin. Missä on se raja jolloin on syytä luovuttaa ja päättää suhde? Tuntuu niin pirun tyhmältä olla jääräpää ja jatkaa asiaa joka tuntuu, ei pahalta, mutta väärältä.
Sanokaa nyt joku jotain!
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Sä olet vaan totuttautunut ja alistunut tilanteeseen.NuoriDaavid kirjoitti:Mä olin vaimon kanssa eroamassa monta kertaa joskus vajaa 20 vuotta sitten. Nykyään olen tyytyväinen suhteeseen. Ei sitä voi tietää.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Masa sen kaivoi esiin, alistumisesta tässä on kysy. Minua kammoksuu ajatus että mut lyödään muottiin/rooliin joka ei ole minua. Puserretaan johonkin minkä nainen haluaa ja en ole semmoinen. Sitä tämä on ollut about 6kk ja kun en anna periksi niin tavara lentää ja huuto alkaa.masa kirjoitti:Sä olet vaan totuttautunut ja alistunut tilanteeseen.
Alan homoksi ja muutan Davelle.
Society failed to tolerate me and I have failed to tolerate society
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Nergal kirjoitti: kun en anna periksi niin tavara lentää ja huuto alkaa.
Toi on jo riittävä syy laittaa eukko kiertoon.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Eikös tää ole aika tuore suhde? Pitäisi olla vielä hattaraa ja my little poneja, ja jos jo nyt on moista skeidaa, tuskin se ihanaksi muuttuu.
Work like a captain, play like a pirate.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
~3v melkein.
Society failed to tolerate me and I have failed to tolerate society
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Jäisin, jos:
* Rakkautta on jäljellä, pystyn kuvittelemaan yhteisen tulevaisuuden tämän hetkisistä ongelmista huolimatta.
* Ongelmat ovat selvitettävissä ja halua siihen löytyy, molemmilta. Se pitää myös näkyä eikä jäädä vain halun tasolle.
* Ongelmien selviäminen meinaisi että olisimme parempia, onnellisempia ihmisiä yhdessä... Suhde syvenisi, vahvistuisi sen seurauksena. Vahva, vakaa tiimi.
Teoriassa kaiken yllä olevan pitäisi olla mahdollista sekä todennäköistä jotta en pakkaisi kamppeitani ja sanoisi vitut. Mä en nykyään ole kovinkaan ihmisrakas, joten tästä ei varmaan ole apua. Olen korvannut ihmiset kirjoilla ja näin ollen out kaikista suhdeneuvoista.
* Rakkautta on jäljellä, pystyn kuvittelemaan yhteisen tulevaisuuden tämän hetkisistä ongelmista huolimatta.
* Ongelmat ovat selvitettävissä ja halua siihen löytyy, molemmilta. Se pitää myös näkyä eikä jäädä vain halun tasolle.
* Ongelmien selviäminen meinaisi että olisimme parempia, onnellisempia ihmisiä yhdessä... Suhde syvenisi, vahvistuisi sen seurauksena. Vahva, vakaa tiimi.
Teoriassa kaiken yllä olevan pitäisi olla mahdollista sekä todennäköistä jotta en pakkaisi kamppeitani ja sanoisi vitut. Mä en nykyään ole kovinkaan ihmisrakas, joten tästä ei varmaan ole apua. Olen korvannut ihmiset kirjoilla ja näin ollen out kaikista suhdeneuvoista.
fa-q.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Mä en jäisi jos toinen yrittää pakottaa muottiin johon ei kuulu. Ei kukaan voi olla onnnellinen jos ei saa olla oma itsensä.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
^Ei voi ei. Tästä tulee ehken elämäni mystisin kokemus mutta taidan siirtyä poikamieheksi.
Society failed to tolerate me and I have failed to tolerate society
- NuoriDaavid
- Kitinä VIP-jäsen
- Viestit: 14469
- Liittynyt: 12.05.2011 8:48
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Mun mielestäni sä olet kolmen vuoden aikana monta kertaa ilmoittanut olevasi poikamies?Nergal kirjoitti:^Ei voi ei. Tästä tulee ehken elämäni mystisin kokemus mutta taidan siirtyä poikamieheksi.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
^Sun mustassa kirjassa on erhe.
Society failed to tolerate me and I have failed to tolerate society
- NuoriDaavid
- Kitinä VIP-jäsen
- Viestit: 14469
- Liittynyt: 12.05.2011 8:48
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Ei oo koskaan käynyt niin ja nyt kävi taas!Nergal kirjoitti:^Sun mustassa kirjassa on erhe.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Vaihtoehdot on kai joko muuttua tai saada toinen hyväksymään ettet aio muuttua. Jos epäilet että toinen ei jousta, niin helvettiäkö sitä rimpuilemaan? Ei tuo kovin hohdokkaalta ole kuulostanut.
Baby, we should hit the south of France
So you could run around without them pants.
So you could run around without them pants.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Äyh. Tämä on taas näitä asioita mistä ei tiiä miten tästä nyt etenisi.
Mies on töissä. Jatkuvasti, eikä joustoa oikeen tunnu löytyvän. Esimerkiksi mulla ois jumppa torstaisin puol kasilta, mikä vaatis että se lähtis töistä vähän aiemmin, siinä 18.15-18.30 maissa. Noh, viimeeksi olen käynyt kyseisessä jumpassa joulukuussa. 2 kertaa olisi toisen työstä lähdön puolesta mahdollista mennä sinne tämän vuoden puolella. Toisella kerralla huutoyrjösin koko illan, toisella taas migreenin kourissa.
Keikka, jonne olisin halunnut mennä ja josta kerroin useampi kuukausi etukäteen, että onnistuisi. Nooh... se unohtui eikä töitten puolesta ollut sitten mahdollista. Ja näitä riittää.
Surullista tässä on se etten mä enää edes ylläty. Ai, en voi tehdä suunnitelemiani asioita, olet töissä. Hei, voitko tulla kotiin, olen niin kipeä etten kye vahtimaan lasta - ei voi, olet töissä. Hei, mulla on iso ja aikaa vievä projekti töissä, voitko hakea lapsen - ei, olet töissä.
Mä voin ymmärtää että toinen ajattelee että tekee töitä ja turvaa perheen talouden, niin että on joskus aikaa olla yhdessä. Tiiätkö, mä en oo kauheesti nähny sua kohta 3 vuoteen, mä en oo ihan varma haluanko mä viettää sun kanssa aikaa. Enkä mä ole ihan varma että sä et ole töissä siitä yksikertaisesta syystä että sä viihdyt siellä paremmin kuin kotona. "Haluaisin olla enemmän kotona" - sanat on kuultu, tekoja ei vaan näy. Jotenkin on vaan alkanu tuntua ettei me olla yhtä tärkeitä.
Enkä mä nää enää kovin montaa syytä yrittää yksin. Eikä toinen tunnu näkevän ongelmia, vaikka ne ääneen lausuu. Jotenkin vaan ohittaa ne, jättää huomiotta.
Ja se mikä eniten mietityttää: jos mä lähden tästä, niin vaivautuuko toinen näkemään lasta, vaikka siihen kaikki mahdollisuudet annettaisiin? Olisiko toinen halukas järjestämään aikatauluaan niin, että yhteinen aika lapsen kanssa olisi mahdollista? Enkä mä puhu nyt mistään mun sanelemisa aikatauluista, vaan siitä että toinen pitäisi edes sen yhden vapaapäivän viikossa ja haluaisi viettää sen lapsen kanssa, edes joskus?
Mies on töissä. Jatkuvasti, eikä joustoa oikeen tunnu löytyvän. Esimerkiksi mulla ois jumppa torstaisin puol kasilta, mikä vaatis että se lähtis töistä vähän aiemmin, siinä 18.15-18.30 maissa. Noh, viimeeksi olen käynyt kyseisessä jumpassa joulukuussa. 2 kertaa olisi toisen työstä lähdön puolesta mahdollista mennä sinne tämän vuoden puolella. Toisella kerralla huutoyrjösin koko illan, toisella taas migreenin kourissa.
Keikka, jonne olisin halunnut mennä ja josta kerroin useampi kuukausi etukäteen, että onnistuisi. Nooh... se unohtui eikä töitten puolesta ollut sitten mahdollista. Ja näitä riittää.
Surullista tässä on se etten mä enää edes ylläty. Ai, en voi tehdä suunnitelemiani asioita, olet töissä. Hei, voitko tulla kotiin, olen niin kipeä etten kye vahtimaan lasta - ei voi, olet töissä. Hei, mulla on iso ja aikaa vievä projekti töissä, voitko hakea lapsen - ei, olet töissä.
Mä voin ymmärtää että toinen ajattelee että tekee töitä ja turvaa perheen talouden, niin että on joskus aikaa olla yhdessä. Tiiätkö, mä en oo kauheesti nähny sua kohta 3 vuoteen, mä en oo ihan varma haluanko mä viettää sun kanssa aikaa. Enkä mä ole ihan varma että sä et ole töissä siitä yksikertaisesta syystä että sä viihdyt siellä paremmin kuin kotona. "Haluaisin olla enemmän kotona" - sanat on kuultu, tekoja ei vaan näy. Jotenkin on vaan alkanu tuntua ettei me olla yhtä tärkeitä.
Enkä mä nää enää kovin montaa syytä yrittää yksin. Eikä toinen tunnu näkevän ongelmia, vaikka ne ääneen lausuu. Jotenkin vaan ohittaa ne, jättää huomiotta.
Ja se mikä eniten mietityttää: jos mä lähden tästä, niin vaivautuuko toinen näkemään lasta, vaikka siihen kaikki mahdollisuudet annettaisiin? Olisiko toinen halukas järjestämään aikatauluaan niin, että yhteinen aika lapsen kanssa olisi mahdollista? Enkä mä puhu nyt mistään mun sanelemisa aikatauluista, vaan siitä että toinen pitäisi edes sen yhden vapaapäivän viikossa ja haluaisi viettää sen lapsen kanssa, edes joskus?
Me transmitte sursum, Caledoni!
- Kottarainen
- Kitisijä
- Viestit: 2081
- Liittynyt: 18.01.2011 23:14
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Samikset paitsi me ei olla oltu noin pitkään yhdessä. Katotaan ollaanko, mutta muutaman ekan vuoden melkoinen draama loppui kun yksi hiertänyt asia ratkesi ja muutenkin kummankin tavat hioutuivat. Ei ihmiset perimmältään muutu, mutta ainakin vähäisemmällä stressitasolla ollessaan voivat oppia toimimaan hiukan fiksummin ja joustamaan. Voi siis olla Nergalilla vaan se kohta suhteessa jossa pelisäännöt selvitetään ja sitten voi olla seesteistä. Riippuu tietty ihmisistä mutta meillä meni noin.NuoriDaavid kirjoitti:Mä olin vaimon kanssa eroamassa monta kertaa joskus vajaa 20 vuotta sitten. Nykyään olen tyytyväinen suhteeseen. Ei sitä voi tietää.masa kirjoitti:Lopeta suhde. Ihmiset ei muutu.
Eihän toi tavaroiden lennättely hirveän hyvältä kuulosta, mutta en nyt tarkemmin tietämättä automaattisesti tuomitsisi. Mikä sitä riepoo?
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Viimeksi muokannut nowaysis, 20.03.2013 22:14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Prepare for the worstest.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
par-sky kirjoitti:Äyh. Jotenkin on vaan alkanu tuntua ettei me olla yhtä tärkeitä.
Tietääkö se, että tuo on sulle noin iso ongelma, eli mietit oikeasti eroa?
Prepare for the worstest.
- Kottarainen
- Kitisijä
- Viestit: 2081
- Liittynyt: 18.01.2011 23:14
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Olen niin ikävä ihminen, että mäkin miettisin, ellen olisi jo toiminut.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
^Minkälaista toimintaa suoritit mietinnän vastapainoksi?
Me transmitte sursum, Caledoni!
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Ehken isoin asia tässä on se että minua käsketään olemaan joku joka en ole, tappelut ja mustasukkasuus lähtee ystävästä jota olen auttanut paljon. En vaan ymmärrä ja siedä huutoa asiasta joka on itselleni vain ja ainoastaan ollut halua auttaa toista silloin kun on sen tarpeessa. Selkäkö tässä sairaalle pitää kääntää ja sen tekemällä satuttaa itseään? Ei ole minua, ei millään tapaa.
Society failed to tolerate me and I have failed to tolerate society
Re: Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Tuo mun mielestä kertoo jostain paljon suuremmasta ongelmasta. Toisen epävarmuus on niin valtava, että tuollainenkin avuliaisuus tai huomaavaisuus mikä varmasti lähtökohtaisesti määrittyy kaikkien mielessä hyväksi ja kannatettavaksi ominaisuudeksi muuttuukin möröksi ja uhkaksi.
Baby, we should hit the south of France
So you could run around without them pants.
So you could run around without them pants.