MrM kirjoitti:Miksi? Jos se ihminen on tilassa jossa se ei edes tunnista sua, ja jos itse haluat pitää mielikuvan siitä ihmisestä niiltä ajoilta kun siinä oli vielä virtaa ja järkeä vihannesmaisuuden sijaan niin miksi?
Kävin jättämässä omalle isoäidilleni jäähyväiset joku vuosi sitten. Ei kommunikoinut hoitajien kanssa ja oli ns tiedottomassa kunnossa. Otin kuitenkin kiinni kämmenestään ja sanoin Moi. Puristi lujasti kättäni ja sanoi nimeni. Piti otteen useita minuutteja ja mutisi jotain sanoja joista vain osan ymmärsin, mutta jokseenkin selkeästi järkevää juttua. Lopuksi irroitti otteensa ja sanoi "väsyttää". Lähtiessäni reilun vartin kuluttua kuului takaani "nähdään joskus". Kuoli kaksi tuntia myöhemmin.
Serkkupoikani kävi joku tunti mua aiemmin vastaavalla käynnillä isoäidin luona. Piti käyntiä niin ahdistavana, ettei mennyt oven suuta pidemmälle ja lähti pois alta puolen minuutin. Isoäiti oli muka eloton..
Miksi kävin? Kunnioituksesta isääitiä kohtaan. Ei se, että näin tulehduksista tms. paisuneen isoäidin, poistanut hyviä muistoja siltä ajalta jolloin hän oli kunnossa.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Onhan se vähän niin, että tunne-elämältään häiriintyneet ihmiset eivät kykene kohtaamaan kuolemaa, visvaa ja tuskaa edes sairaalatilanteessa. Se meillä kuitenkin on kaikilla edessä jossain vaiheessa, joten parasta valmistautua ja totutella.
On se toisaalta vähän niinkin, että tunne-elämältään häiriintyneitä ihmisiä ei voisi vähempää koskettaa, minkälaisessa tilassa jonkin sukulaisensa, josta on hyviä muistoja vuosien takaa, näkee riutuvan.
It's 106 miles to Chicago, we've got a full tank of gas, half a pack of cigarettes, it's dark... and we're wearing sunglasses.
-Hit it.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
MrM kirjoitti:On se toisaalta vähän niinkin, että tunne-elämältään häiriintyneitä ihmisiä ei voisi vähempää koskettaa, minkälaisessa tilassa jonkin sukulaisensa, josta on hyviä muistoja vuosien takaa, näkee riutuvan.
Toinen vetää, toinen ottaa perseeseen. Kumman sinä teet?
Riemumieli kirjoitti:Hautajaiset kantsii ainakin tsekata. Näkee omin silmin, että varmasti kuoli. Tosin arkku on kiinni, joten mistä sen kuitenkaan tietää.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Melko monen vanhuksen viimeisiä päiviä todistaneena kannustaisin menemään katsomaan. Kuolevan tila vaihtelee, hän voi hyvinkin tunnistaa, kuulla, saada lohtua tai turvallisuutta sukulaisestaan. Ja jos ei välitä hatintattia siitä miltä kuolevasta tuntuu, on silti usein helpompi käydä ja kohdata kuin jossitella jälkeenpäin olisiko pitänyt. Oma mielikuva mummosta teholla turvonneena ja letkuissa ei ehkä ole paras mahdollinen muisto minulle, mutta toisaalta muistan että mummo minut tunnisti, jaksoi puristaa kättä ja pystyi ehkä itse jättämään näin jäähyväisensä. Se tunne peittoaa ahdistuksen toisen tilasta. Välien ei tarvitse olla lämpimät ja herttaiset tuossa tilanteessa, kokemukseni (sori, nyt ei ole heittää lähdettä) mukaan kuoleva kaipaa aina ihmistä. Voi se olla hoitajakin, ja usein onkin mutta itse haluaisin saatella läheiseni pois jos suinkin mahdollista enkä luovuttaa tehtävää vieraalle.
Itse koen että aikoinaan teholle kun menin äitiä katsomaan niin se oli iso virhe. Lääkkeitä täynnä oleva ihminen joka ei tunne omaa poikaansa ja kiroilee kuin merimies oli jotakin jota en osannut odottaa mutta muistan ikuisesti. Tokenihan äiti siitä ja kuolema tuli noin vuoden päästä teholta pääsystä. Huomenna on 1v kuolemasta toteutan äidin tahdon ja en mene haudalle vaikka hivenen mielitekisi. Kun sanottiin aikoinaan minulle: Älä tule haudalle parkumaan vaan muistele hyviä muistoja ja hymyile niiden parissa.
Society failed to tolerate me and I have failed to tolerate society
Kun mummo kuoli, en mennyt hautaisiin. En myöskään mennyt kertaakaan häntä sairaalaan katsomaan hänen "vedellessä viimeisiään". Välit olivat etääntyneet vuosien saatossa ja suoranaista vittuiluakin olin saanut kuulla. Katsoin, ettei ole tarpeellista mennä paikalle. Ei kaduta, en tunne mitään.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Käväisin päivällä porukoilla ja olivat sitä mieltä että oli hyvä etten lähtenyt mukaan,ei ollut enää edes vanhempiani tunnistanut,
isoäidin hautajaisia ja suruviestiä odotellessa
Jotain valonpilkahdusta silti ... olin leffatreffeillä naisen kanssa,deittailu kait jatkuu,jotain jatkosuunnitelmia tulossa
