No PetriFB:hän se on. Kuka muu täällä muka rukoilusta puhuisi?Riemumieli kirjoitti: kerro kuka olet?
Disasrterilla paskamainen paikka. Petollinen lutka vie tuhkatkin pesästä ja jättää lehdelle soittelemaan.
No PetriFB:hän se on. Kuka muu täällä muka rukoilusta puhuisi?Riemumieli kirjoitti: kerro kuka olet?
Huono idea tosiaan avata viesti tuolla nimimerkkikikkailulla. Arvaahan sen, mihin Kitinän tunnetusti olennaiseen keskittyvät keskustelijat sen jälkeen viestissä ensisijaisesti tarttuvat.masa kirjoitti:No PetriFB:hän se on. Kuka muu täällä muka rukoilusta puhuisi?Riemumieli kirjoitti: kerro kuka olet?
Disasrterilla paskamainen paikka. Petollinen lutka vie tuhkatkin pesästä ja jättää lehdelle soittelemaan.
disasterpiece kirjoitti: En ikinä puhuisi hänestä tuohon sävyyn.
disasterpiece kirjoitti:No enköhän minä tiedä paremmin tapahtumien syyt ja seuraukset.
Anteeksi, unohdin erikseen mainita että kaipaisin asiallisia ja aikuismaisia kommentteja, enkä idioottimaista ja teinimäistä lutkattelua.masa kirjoitti:disasterpiece kirjoitti:No enköhän minä tiedä paremmin tapahtumien syyt ja seuraukset.
No turhaan sä täältä sitten mielipiteitä kyselet.
Vitutus ja viha ovat sisälläsi, ne kannattaa päästä sieltä ulos, ettei pälli repeä. Ainoa oikea kohde on entinen kotitussu, huomaapa ainakin että välität. Sellaista naiset välillä kaipaavat, toisinaan sitten teiniprinsessaunelmia vaikka silliltä haisevatkin.disasterpiece kirjoitti:Parin kommentin jälkeen pulssi ja vitutus kohosi välittömästi.
Etkös itse siinä avausviestissäsi haikaillut vertaistuen perään, kun tuttavapiiristä ei eronneita lapsellisia löydy? No, oli miten oli, en mä nyt tuota vertaistukiryhmää nyt oikeastaan mihinkään akuuttiin järjenlähtöön ollut tarjoamassakaan, vaan paljon vaatimattomammin siihen, että esimerkiksi lasten hoitojärjestelykokemuksista sun muista voisi olla hyvä jutella sellaistenkin kanssa, jotka samankaltaisessa tilanteessa ovat ja samoja ongelmia/kysymyksiä kohtaavat ja ratkovat.disasterpiece kirjoitti:En minä varmaan mitään tukiryhmää tarvitse, ihmeellisen järjissään tässä vielä ollaan.
No siis lähinnä kaipailin asiallista kommenttia vastaavan kokeneilta, että miten lapsen huoltajuuden kanssa on mennyt, onko ollut ongelmia ja onko suhteet kumppaniin jopa parantuneet eron jälkeen yms. Olen vähän sellainen tyyppi, että tuollaiseen "ryhmään" liittyminen tuntuu jo liioittelulle.urpiainen kirjoitti:Etkös itse siinä avausviestissäsi haikaillut vertaistuen perään, kun tuttavapiiristä ei eronneita lapsellisia löydy? No, oli miten oli, en mä nyt tuota vertaistukiryhmää nyt oikeastaan mihinkään akuuttiin järjenlähtöön ollut tarjoamassakaan, vaan paljon vaatimattomammin siihen, että esimerkiksi lasten hoitojärjestelykokemuksista sun muista voisi olla hyvä jutella sellaistenkin kanssa, jotka samankaltaisessa tilanteessa ovat ja samoja ongelmia/kysymyksiä kohtaavat ja ratkovat.disasterpiece kirjoitti:En minä varmaan mitään tukiryhmää tarvitse, ihmeellisen järjissään tässä vielä ollaan.
Tämä meni jostain syystä ohi. Miksi tuo siis on ainoa järkevä vaihtoehto? En todellakaan ala nähdä lastani joka toinen viikonloppu, siinä tilanteessa olisi sama vetää itsensä kiikkuun. Me jo sovittiin asiasta, että puolet ja puolet ja mun mielestä se taas on ainoa järkevä vaihtoehto. E: se pieni lapsi siis 1,5 vuotias, ei mikään kaksikuukautinen vauva.Riemumieli kirjoitti:Yhteishuoltajuudesta sen verran, että yleensä lapsella on lähivanhempi, jonka luona hän asuu. Jos lapsi on pieni, tämä on ainoa järkevä vaihtoehto, isommat lapset voivat sitten asua viikon siellä toisen täällä. Etävanhempi tapaa lastaan juuri joka toinen vkonloppu ja kesällä pari viikkoa. Tietysti asiat voivat mennä eri tavalla, mutta ei tarvitse hirveästi guuglettaa, kun havaitsee, että vakiona judanssit suuntautuvat ennemmin päin persettä kuin muuten. Varsinkin miesten osa on ankea, ja naiset ovat niin kamalia, ettei voi edes ymmärtää.
Erityisesti pieni lapsi kaipaa erityistä pysyvyyttä. Puolet ja puolet ei sitä ole. Lapsen edun tulisi ratkaista, ei sinun tarpeesi.disasterpiece kirjoitti:Me jo sovittiin asiasta, että puolet ja puolet ja mun mielestä se taas on ainoa järkevä vaihtoehto. E: se pieni lapsi siis 1,5 vuotias, ei mikään kaksikuukautinen vauva.
disasterpiece kirjoitti:
Anteeksi, unohdin erikseen mainita että kaipaisin asiallisia ja aikuismaisia kommentteja, enkä idioottimaista ja teinimäistä lutkattelua.
E: ei kyllä ihmetytä, että tämän palstan itsemurhalukema on niin korkea. Kirjoittaessani tuota alkuperäistä viestiä olin ihan rauhallinen, vaikka toki surullinen. Parin kommentin jälkeen pulssi ja vitutus kohosi välittömästi.
Toisaalta, toinen asiantuntija kannattaa puolet-ja-puolet-vuoroasumista: http://www.hs.fi/elama/Lapset+valitseva ... 7727445781Riemumieli kirjoitti:Erityisesti pieni lapsi kaipaa erityistä pysyvyyttä. Puolet ja puolet ei sitä ole. Lapsen edun tulisi ratkaista, ei sinun tarpeesi.disasterpiece kirjoitti:Me jo sovittiin asiasta, että puolet ja puolet ja mun mielestä se taas on ainoa järkevä vaihtoehto. E: se pieni lapsi siis 1,5 vuotias, ei mikään kaksikuukautinen vauva.
Lue vaikka tuosta: http://www.savonsanomat.fi/mielipide/ar ... aa/1009127
Järjellä ajatellen asia on juuri noin.
Ja jos tädilläni olisi munat, hän olisi setäni. Pysyvyys yhdessä kodissa on pysyvämpää pysyvyyttä kuin pysyvyys kahdessa.urpiainen kirjoitti: Pysyvyyttä se on kahden kodin säännönmukainen pysyvyyskin.
No itse asiassa tuo lehtijuttu tuntui kovin etäiselle monessa mielessä. Ensinnäkin, me siis tulisimme viettämään edelleen kolmistaan aikaa yhdessä ja mitään riitelyä ei tulisi lapsen läsnäollessa todellakaan olemaan vaan tärkeintä on että vietetään lapsen kanssa aikaa yhdessä ja keskitytään niinä hetkinä siihen että hällä on hauskaa ja hyvä olla. Toisekseen, itse jään asumaan siihen paikkaan, jonka lapsi on oppinut tuntemaan omaksi kodikseen kumppanin muuttaessa uuteen ja yli puolet pienempään asuntoon. Uskon ja tiedän, että meidän lapselle kovempi ja raskaampi muutos olisi, että se viettäisi mun luona vain joka toisen viikonlopun.Riemumieli kirjoitti:Erityisesti pieni lapsi kaipaa erityistä pysyvyyttä. Puolet ja puolet ei sitä ole. Lapsen edun tulisi ratkaista, ei sinun tarpeesi.disasterpiece kirjoitti:Me jo sovittiin asiasta, että puolet ja puolet ja mun mielestä se taas on ainoa järkevä vaihtoehto. E: se pieni lapsi siis 1,5 vuotias, ei mikään kaksikuukautinen vauva.
Lue vaikka tuosta: http://www.savonsanomat.fi/mielipide/ar ... aa/1009127
Järjellä ajatellen asia on juuri noin.
Kiitos, minäpä naputtelen yksäriä asiasta.nowaysis kirjoitti:Laita mulle yv:tä jos haluat jutella asiasta ilman vittuilukomentteja. Me babydaddyn kanssa erotiin lapsen ollessa juurikin tuo 1,5 vuotta, aikaa tästä nyt 8v. Yhteishuoltajuus on, ja monenlaista säätöä alussa, mutta enimmäkseen mennyt sillä viikko ja viikko. Muksulla on omat kamat molemmissa paikoissa, urkkakamat eivätkä muutkaan koskaan ole aiheuttaneet mainittavia ongelmia. Tarkempaa tilitystä tänne en viitsi laittaa, mutta privana voin avata enemmän, kuka lienetkin. Jaksamista.