Shrink

[Kottarainen]

No mitä sä nyt sitten ajattelit tehdä?

Ymmärtääkseni reaaliset vaihtoehdot yksinkertaistettuna ovat:

1) Toisen juristin mielipide.
2) Asioiden hyväksyminen ja jatkaminen eteenpäin ja kaiken mahdollisen tuen hankinta tähän projektiin.

[saira]

^^Ok. Toisaalta taas tulee mieleen sekin, mitä se voi tehdä sisaren kaltaisen otuksen mielenterveydelle, jos joskus alkaakin miettiä tarkemmin sitä, mitä on saanu sun elämäs kustannuksella.

[masa]

happi on aika heikko, eikä mulla ole suoraan poliisille marssimalla oikein muuta kuin hävittävää.

Jos näin, niin miksi vatvot sitten asiaa? Etkö vaan voi katkaista välejäsi vanhempiisi ja alkaa elämään omaa heistä täysin riippumatonta elämää? Haistata vaan paskat kaikelle ja vedä omia polkujas.

Huomaat varmaan, että sinulla on noilla lähtökohdilla miltei täysi mahdollisuus päätyä Gattacan jalanjälkiin katkeroitumisen ja masennuksen kautta?

[MrM]

Jos näin, niin miksi vatvot sitten asiaa? Etkö vaan voi katkaista välejäsi vanhempiisi ja alkaa elämään omaa heistä täysin riippumatonta elämää? Haistata vaan paskat kaikelle ja vedä omia polkujas.

Done that. Hyväuskoisuudessani päästin vain homman lipsahtamaan vähän liian pitkälle.

Huomaat varmaan, että sinulla on noilla lähtökohdilla miltei täysi mahdollisuus päätyä Gattacan jalanjälkiin katkeroitumisen ja masennuksen kautta?

Joo, mutta working on it.

[Riemumieli]

Sen kummemmin asiaan puuttumatta, totean oikeusavusta seuraavaa. Niinä kertoina, joina sukulainen on apua tarvinnut, kommenttina on aina ollut, että ei näitä juttuja voita, mutta valitetaan nyt kuitenkin (kyse Kela-asioista). Kummallisesti on vain voitettu, kun jatkolausunnon olen tehnyt itse, ja nykyään ei viitsi oikeusapua edes vaivata, kun paska on paskaa. Laiskuus se motivoi oikeusapujuristiakin, liksa tulee, vaikkei mitään tekisi.

[Noppaelain]

Näinhän se taitaa enemmän olla. Kyllähän sitä lääkäriä kaivattaisiin noiden hommista johtuvien oireilujen hallitsemiseen, mutta ei sitä peruspaskaa sieltä taustalta kukaan lääkäri, psykoterapeutti tai mikään ihmelääke ratkaise. En mä tykkää nappeja vedellä kuin äärimmäisessä hädässä

Kerroit kuitenkin kärsiväsi paniikkihäiriötyyppisistä oireista. Joskus muistan lukeneeni, että nämä yleisimmät mielialalääkkeet tehoavat siihen itse asiassa paremmin. Masennukseen taas hyvin lähinnä mitä vakavammasta tilasta on kyse.

Erikoista kyllä ettei lääkkeitä ole tarjottu. Psykoterapiaan kun ei yleensä edes pääse, jonottamallakaan. (Riippuu kunnasta, joissakin pääseekin.) Turussa ainakin tehdään lausunto Kelaa varten ja sitten yksityiseltä voi hakea apua jos on varaa. Lääkehoitoa olisi kai tarkoitus jatkaa ainakin puoli vuotta vielä normaalitilaan parantumisen jälkeen.

Sattumasta näyttää kyllä olevan kiinni, miten hoito etenee. Itse sain paniikkikohtauksen v. 2000 stressaavien tapahtumien takia ja ahdistus jatkui yli puoli vuotta. YTHS:llä sattui kohdalle erittäin lääkevastainen psykodynaamisen suuntauksen edustaja.

[MrM]

Kerroit kuitenkin kärsiväsi paniikkihäiriötyyppisistä oireista. Joskus muistan lukeneeni, että nämä yleisimmät mielialalääkkeet tehoavat siihen itse asiassa paremmin. Masennukseen taas hyvin lähinnä mitä vakavammasta tilasta on kyse.

Mirtatsapiini, sitalopraami ja venlafaksiini kokeiltu. Paljon enemmän haittoja kuin hyötyä, myös mielialan/ahdistuneisuuden suhteen. BDI-pisteet pyörineet siellä 40 tuntumassa, joten pitäis niillä perusteilla toimia joo, mutta ei oikein toimi, kun ei ne tosiaan mitään realiteettienmuokkaustabletteja ole. Onneks nyt on jo kuitenkin alle 40, eikä enää 45, kuten jonkin aikaa sitten.

Ja alkoholihan nyt on erityisen paha litku ko. oireita hoitamaan. Ainoa millä on ollut mitään positivista vaikutusta ahdistusoireisiin, on vähän korkeamman CBD-pitoisuuden omaava kannabis pienissä, ei vielä kovin päihdyttävissä annoksissa nautittuna, jota rupesin testailemaan viime kesän aikana terveydenhuoltopalveluihin jo useampia kertoja petyttyäni. Mut eipä sitäkään ole ikävä kyllä ollut enää aikoihin. Buhuu, antakaa humehia.

[urpiainen]

Huomaat varmaan, että sinulla on noilla lähtökohdilla miltei täysi mahdollisuus päätyä Gattacan jalanjälkiin katkeroitumisen ja masennuksen kautta?

Joo, mutta working on it.

No hyvä että huomaat. Mitenkään väheksymättä noita ongelmiasi, joita en siis mitenkään tunne, niin kyllä tässä sopassa vähän pistää silmään tuo perusgattacalainen asenne, eli tunnistetaan ongelma, ja sitten kulutetaan aika paljon vaivaa ja energiaa sen todistelemiseen, miksi sille ei itse voi kerta kaikkiaan tehdä mitään, ja miksi muiden - kiistatta vajavaisin tiedoin - ehdottelemiin toimiin ei kerta kaikkiaan voi ryhtyä.

[MrM]

kyllä tässä sopassa vähän pistää silmään tuo perusgattacalainen asenne, eli tunnistetaan ongelma, ja sitten kulutetaan aika paljon vaivaa ja energiaa sen todistelemiseen, miksi sille ei itse voi kerta kaikkiaan tehdä mitään, ja miksi muiden - kiistatta vajavaisin tiedoin - ehdottelemiin toimiin ei kerta kaikkiaan voi ryhtyä.

Näin en ole missään vaiheessa väittänyt, ettei asialle voisi kerta kaikkiaan tehdä mitään. Kuten sanoin, teen sen eteen koko ajan töitä melko kovasti.

En myöskään ihan ymmärrä mistä pieraiset ton "ehdottelemiin toimiin ei kerta kaikkiaan voi ryhtyä" -ajatuksen. Suurinta osaa toimistahan on nimenomaan kokeiltu, joitain useampaankin otteeseen, paitsi marssittu poliisille. Jos varatuomari lyö faktat pöytään siitä mitä siinä on saavutettavaa ja mitä hävittävää, niin kyllä se vähän pistää miettimään kannattaako sinne poliisille marssia tai antaa poliisin marssia kotiinsa vailla mitään omaa pohjatyötä.

[urpiainen]

^ Joo, olet varmasti oikeassa. Kyllähän se vähän väistämättä on niin, että eipä sitä nyt keskustelupalstahahmot varmaan saa ehdotettua mitään sellaista, jota asianosainen itse ei olisi jo paljon kattavammin harkinnut. Ehkä tuo saamani vaikutelma oli siis joko täysin perusteeton tai sitten korkeintaan osoitus vähän yliherkästä valmiudesta nähdä merkkejä depressahtavasta lamaantumisesta. Pahoittelut paitsi asiattomasta niin myös turhasta kommentista siis.

[So Hard]

Just for the record, "varatuomari" ei ole mikään laadun tae vaan merkki juristista joka on ollut valmis tekemään vuoden paskahommia symbolisella palkalla tuomioistuinlaitoksen rutiinihommissa. Mä menisin keskustelemaan ennemmin jonkun talousrikoksiin erikoistuneen aasinajajan kanssa.

[KKK]

Just for the record, "varatuomari" ei ole mikään laadun tae vaan merkki juristista joka on ollut valmis tekemään vuoden paskahommia symbolisella palkalla tuomioistuinlaitoksen rutiinihommissa. Mä menisin keskustelemaan ennemmin jonkun talousrikoksiin erikoistuneen aasinajajan kanssa.

Eli niinkuin amerikkalaisissa poliisisarjoissa: yleinen oikeusavustaja <<< yksityisessä toimistossa työskentelevä ?

[MrM]

No, pitäis olla taloudellinen puoli kunnossa noihin asioihin vähän eri tavalla kuin tällä hetkellä.

[So Hard]

No, pitäis olla taloudellinen puoli kunnossa noihin asioihin vähän eri tavalla kuin tällä hetkellä.

Alkukeskustelu on yleensä maksuton.

[annepa]

Näin ihan hirveän painajaisen viime yönä, tämä tilanne tulee nyt siis jo uniin. Melkein itkin ku heräsin ja koko aamupäiväki meni itkua pidätellessä. Miten sitä uskaltaa enää nukkua ko tommosta paskaa tulee silmille.

[So Hard]

Eli niinkuin amerikkalaisissa poliisisarjoissa: yleinen oikeusavustaja <<< yksityisessä toimistossa työskentelevä ?

No jos saat kuukausipalkkaa ja töitä on enemmän kuin kiinnostaa tehdä, niin mikä mahtaa olla lopputulos vs. kaveri joka saa jokaisesta tehdystä tunnista laskutusta ja hyvin hoidetusta jutusta itselleen mainosta ja mainetta? Sama se missä systeemissä näin on, laatutae on varmasti keskimäärin aina saman suuntainen. Toki aasinajajissakin on paljon rahanahneita paskajaakkoja jotka eivät osaa mitn ja oikeusavustajissa paljon kovin juristeja, mutta markkinatalous toimii tässäkin pääsääntöisesti niin kuin sen olettaisi.

[KKK]

Näin ihan hirveän painajaisen viime yönä, tämä tilanne tulee nyt siis jo uniin. Melkein itkin ku heräsin ja koko aamupäiväki meni itkua pidätellessä. Miten sitä uskaltaa enää nukkua ko tommosta paskaa tulee silmille.

Mä näin toissayönä unen, jossa joku oli vaihtanut pärrään suoran stongan sijasta apinakiikun. Eihän sillä pystynyt ajamaan, vaan hirveetä höökiä suoraan kaiteeseen ja komea voltti. Pyörä tuhannen paskana. Juuri ennen heräämistä kävin läpi raajoja, että onko tuntua ja toimivatko.

Uutta ajokautta odotellessa

Kuvassa apinakiikku - jos termi ei ole tuttu:


Eka shrinkkikäynti. Sovittiin että aluksi viis istuntoa ja sitten ihmetellään jatkoa. Eipä tästä varmaan mitään haittaakaan ole.

[Haemaeraemies]

Eka shrinkkikäynti. Sovittiin että aluksi viis istuntoa ja sitten ihmetellään jatkoa. Eipä tästä varmaan mitään haittaakaan ole.

Itsehän olin saamassa palautekeskustelusta jotain varoitusta, kun performanssini ei ole nyt ollu normaalia tasoa. Oma hefemme on tunnevammainen psykopaatti, joten hänelle on turha mitään puhua, mutta sattuipa paikalla olemaan HR-osaston hefe, joka on koulutettu psykologi. Päätin sitten ns. Spill the beans ja kerroin että mitä tuolla korvien välissä on nyt viimisen vuoden aikana tapahtunut.

No, HR-osaston täti paineli jotain namiskoja, seuraavana päivänä olin hoitajalla josta napsahti saikkua ja lähetteitä vaikka minne. Saikulla lusin 3 päivää, sitten tein viime pe etänä, maanantaina normisti suolakaivoksella ja tiistaina olin sitten näkemässä kuuppatohtoria. Ei mulla mitään muuta hätää ole kuin että pitää saada puhua tästä kaikesta paskasta joka on kuormittanu jo niin niin kauan. Plus vihaan mun työtä, joka sekin lienee jonku tason ongelma.

No ei mitään, 5 istuntoa työnantajan piikkiin ja kyseisen ajan voi laskuttaa työaikana. Sama ajatus, tuskin siitä haittaakaan on, ja saapahan olla pois toimistolta.

[masa]

. Plus vihaan mun työtä, joka sekin lienee jonku tason ongelma.

IT-ala ja varsinkin loppukäyttäjätukihan on ihanaa! Sä et vaan tunne itseäsi!

[Haemaeraemies]

. Plus vihaan mun työtä, joka sekin lienee jonku tason ongelma.

IT-ala ja varsinkin loppukäyttäjätukihan on ihanaa! Sä et vaan tunne itseäsi!

Ei tässä muuten mitään, mutta mun sisällä asuva optimointia rakastava kaveri itkee verta fiman säännösten ja linjausten kanssa. Niin paskaa palvelua ja niin paljon turhaa työtä..

Ja, oishan se kiva olla ylpeä siitä mitä se oma työnantaja tekee. Nyt en ole.

[Haemaeraemies]

Jaa, työterveydessä oltiin hiukkaisen huolissaan mun kuormittumisesta ja ties mistä. Napsahti F-diagnoosi ja saigonia. No, pitää ottaa rauhassa ja järjestellä asiat kun kerrankin on aikaa.

[annepa]

No ni nyt oot hullu ihan paperillaki. Tervetuloa joukkoon Hyvä että asia tuli tapetille ja sille tehään jotain.

[Riemumieli]

Varokaa vain, etteivät puhu käytävillä. "Toi on se hullu, älkää korottako ääntä, myötäilkää, hyssytelkää."

[disasterpiece]

Joululomilta palattuamme kumppani yhtäkkiä ilmoitti, että hän on niin onneton suhteessa että haluaa eron. Tämä tuli jonkinlaisena shokkina, meillä on kuitenkin maailman ihanin pieni lapsi ja luulin että muutkin asiat edes jotenkuten kohdallaan. Pienen lapsen kanssa eläessä parisuhde on jäänyt melkolailla paitsioon, mutta ajattelin asian korjaantuvan lähitulevaisuudessa. Lapsi on nukkunut viimeiset kuukaudet (vuoronperään) kummankin vieressä sängyssä, kun oma sänky alkoi jostain syystä aiheuttaa hysteeristä itkua ja heräilyä puolen tunnin välein. Lähimmät sukulaiset parin tunnin automatkan takana, joten sitä kahdenkeskistä aikaa ei ole pitkään aikaan ollut käytännössä lainkaan. Perusarki meni suunnilleen niin, että töistä tultuani kumppani lähti samantien harrastuksiin ja loppujen lopuksi nähtiin vain pari tuntia iltasella ennen nukkumaanmenoa. Myönnän, että olen aina ollut sellainen perusjurnottaja, joka ei paljon puhu eikä pussaa. Viime aikoina vielä enemmän, osa-aikalomautukset kestäneet vuositolkulla ja jatkuva ahdistus rahatilanteesta on vielä puristanut loputkin mehut irti. Lapsi on kuitenkin ollut ilonaiheena ja olen kaiken rakkauteni syytänytkin lapseen ja unohtanut kokonaan antaa huomiota puolisolle.

----blääblääblää------

Se, mikä piti mua muutaman päivän kirjaimellisesti hengissä oli... KK:n avatar. Nimittäin olin vähän ennen joulua tilannut slippareiden blu-rayn ja odotellut tilaisuutta, että pääsen levyä katsastamaan. Ja ei olisi voinut parempaa tilannetta tulla. Koetin öisin mennä ajoissa nukkumaan, mutta joka kerralla muutaman tunnin pyörimisen jälkeen täytyi nousta ylös ja keksiä tekemistä. Hain alakerrasta kaikki talon jämäviinat, laitoin kuulokkeet päähän, volumet täysille ja tuon bd:n pyörimään. Saatoin katsella keikan parikin kertaa alusta loppuun ja tunsin ihan fyysistesti kuinka kaikki aggressio ja tuska poistui hiljalleen kehosta. Tietämättömät dorkat pitävät hevimusiikkia aggressiivisen käytöksen lähteenä, mutta en koskaan ole ollut enemmän päinvastaista mieltä kuin noina hetkinä. Tiedän, että moni pitää bändiä lapsellisena, epämusiikaalisena teinihumpuukina, mutta tämä bändi ansaitsi paikkansa leimana kehossani pelastamalla henkeni. Sitten joskus kun on rahaa.

Kaveri oli viikonloppuna kylässä ja ihmetteli monesti, että "miten voit olla noin rauhallinen?". Sitä saa kyllä miettiä, muutama vuosi sitten olin vielä niin äkkipikainen ja hermoherkkä, että ihan hirvittää ajatella miten silloinen minä olisi suhtautunut asiaan. Lapsentulo kai se sitten muutti ihmisen täysin, en ole kertaakaan edes korottanut ääntäni koko asiassa. Täytyy ihan taputtaa itseäni olkapäälle, hyvä minä.

Mutta siis pointtina tällä kaikella sepostuksella oli oikeastaan se, että onko täällä joku kokenut vastaavaa tilannetta ja miten siitä lopulta on selvitty? Ystäväpiiristäni ei löydy "lapsellisia" eronneita, joten sieltä ei osaa oikein kunnon vertaistukea hakea. Meillä siis yhteishuoltajuus edessä, jos näkisin lastani vain viikonloppuisin tai sitä harvemmin, niin sitten jo ihan oikeasti hajoaisi pää.

[Riemumieli]

Vittuako sitä salaamaan, kerro kuka olet?