McJanne kirjoitti:Suomessa mielestäni on pieni ongelma päihteidenkäytön takia työkyvyttömät, huomattavasti suurempi ongelma on työkykyiset ja työssäkäyvät alkoholistit.
Voitko avata tätä näkemystäsi ?
Luultavasti Janne tarkoittaa Suomen yleisintä rattijuoppoa, eli keski-ikäinen perheen isä aamuliikenteessä matkalla töihin.
McJanne kirjoitti:Suomessa mielestäni on pieni ongelma päihteidenkäytön takia työkyvyttömät, huomattavasti suurempi ongelma on työkykyiset ja työssäkäyvät alkoholistit.
Voitko avata tätä näkemystäsi ?
Toki. Ensinnäkin kyseistä alkoholismin lajia on hankala huomata, ennenkuin juoppohullu on teurastanut vaimon ja lapset. Toissijaisesti juuri tämä esiintullut aihe välillisestä vaaran aiheuttamisesta.
Kolmas, ehkä vähiten vaarallinen sivuvaikutus, on toki tuo hidas itsemurhaus, ainakin perhepiirissä ovat onneksi saaneet juotua itsensä hengiltä ennen työkyvyttömyyttä/eläkeikää.
Perinteinen asennehan on, että ei voi olla alkoholisti, jos tekee työnsä säännöllisesti ja siedettävän hyvin. Mielestäni tämä ryhmä on siis juuri se kaikkein tummimmissa vesissä soutava joukko.
^ Tuolle kolmannelle on epävirallinen nimitys "toimintakykyinen alkoholisti" - näemmä oma eZinekin. Tapajuoppo, joka pystyy käymään ansiossa ja hoitamaan hommansa, vaikka alkoholi kuuluukin lähes päivittäiseen elämäntapaan, haitallisessa määrin jopa. Sitä en tiedä, kuinka moni onnistuu pitämään homman tällä tasolla kovin kauaa, ennen kuin molskahdetaan syvempiin vesiin.
Uusi esimies teki positiivisen vaikutuksen. Soitti ja kysyi vointia jne. Ihan rakentavassa hengessä käyty keksustelua, ei mitään syyllistämistä tms. Arvostin, kerroin tilanteen niinkuin se on. Sitten hänkin arvosti.
McJanne kirjoitti:
Toki. Ensinnäkin kyseistä alkoholismin lajia on hankala huomata, ennenkuin juoppohullu on teurastanut vaimon ja lapset. Toissijaisesti juuri tämä esiintullut aihe välillisestä vaaran aiheuttamisesta.
Kolmas, ehkä vähiten vaarallinen sivuvaikutus, on toki tuo hidas itsemurhaus, ainakin perhepiirissä ovat onneksi saaneet juotua itsensä hengiltä ennen työkyvyttömyyttä/eläkeikää.
Perinteinen asennehan on, että ei voi olla alkoholisti, jos tekee työnsä säännöllisesti ja siedettävän hyvin. Mielestäni tämä ryhmä on siis juuri se kaikkein tummimmissa vesissä soutava joukko.
KKK kirjoitti:Sitä en tiedä, kuinka moni onnistuu pitämään homman tällä tasolla kovin kauaa, ennen kuin molskahdetaan syvempiin vesiin.
Uusi esimies teki positiivisen vaikutuksen. Soitti ja kysyi vointia jne. Ihan rakentavassa hengessä käyty keksustelua, ei mitään syyllistämistä tms. Arvostin, kerroin tilanteen niinkuin se on. Sitten hänkin arvosti.
Aika harva, se on slippery slope, ainut muuttuja on se, tuleeko ensin kuolema vai työkyvyttömyys. Itse olen juuri tätä sorttia, jos hetkeksikään annan periksi mukavuudenhalulleni niin hallelujaa ja taas mennään.
Onnittelut hyvästä pomovalinnasta, perin harvinaisen hyvä tuuri jos linja pitää!
^ Taisivat ymmärtää, että nyt kannattaa pelata mukavaa miestä. Miesvajausta muutenkin.
Ajoin doupit alas loivalla käyrällä. Tänään taitaa olla ensimmäinen päivä kuukauteen, kun veressä ei ole mitään rauhoittavaa/relaksoivaa. Jännä nähdä, millainen päivästä tulee ilman ylimääräisiä pehmikkeitä. On mulla vielä tavaraa jäljellä, jos maailma tulee ryminällä niskaan.
Torstaina taas lekurin juttusille. Siitä olen iloinen, että kotona on päässyt jo vähän puimaan juttuja, vaikka paljon lisää puitavaa piisaa. Vähän kärsimätön olo, että koska tota pask*kaivoa pääsis tyhjentämään, mutta byrokratia näemmä ottaa aikansa. Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut hyveitäni, mutta nyt on vaan näemmä sekin opeteltava.
Kontaktoin jopa X-vaimoa (with kind approval of the current) ja pyysin 10 vuoden kommunikaatiotauon jälkeen lounaalle. Oli hieman ihmeissään, mutta periaatteessa myöntyväinen. Muutama avoin kysymys, johon haluan vastauksen. Mihinkään ilkeämieliseen, kaunaiseen vanhojen juttujen kaiveluun en aio ryhtyä, siitä ei ole mitään hyötyä.
KKK kirjoitti:
Kontaktoin jopa X-vaimoa (with kind approval of the current) ja pyysin 10 vuoden kommunikaatiotauon jälkeen lounaalle. Oli hieman ihmeissään, mutta periaatteessa myöntyväinen. Muutama avoin kysymys, johon haluan vastauksen. Mihinkään ilkeämieliseen, kaunaiseen vanhojen juttujen kaiveluun en aio ryhtyä, siitä ei ole mitään hyötyä.
Mitähän tästä seuraa..
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
KKK kirjoitti:
Kontaktoin jopa X-vaimoa (with kind approval of the current) ja pyysin 10 vuoden kommunikaatiotauon jälkeen lounaalle. Oli hieman ihmeissään, mutta periaatteessa myöntyväinen. Muutama avoin kysymys, johon haluan vastauksen. Mihinkään ilkeämieliseen, kaunaiseen vanhojen juttujen kaiveluun en aio ryhtyä, siitä ei ole mitään hyötyä.
Mitähän tästä seuraa..
Niin kutsuttu closure. Jos tuo "muutama avoin kysymys, ei vanhojen kaunojen kaivelua" pitää. Voi olla hyvin terveellistä.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
KKK kirjoitti:
Torstaina taas lekurin juttusille. Siitä olen iloinen, että kotona on päässyt jo vähän puimaan juttuja, vaikka paljon lisää puitavaa piisaa. Vähän kärsimätön olo, että koska tota pask*kaivoa pääsis tyhjentämään, mutta byrokratia näemmä ottaa aikansa. Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut hyveitäni, mutta nyt on vaan näemmä sekin opeteltava.
Tuohon ei kannata lähteä sillä ajatuksella, että heti tapahtuisi jotain dramaattista.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Tää KKK:n tapaus on kyllä hyvä varoittava esimerkki. Oon itse tehnyt nyt kolme viikkoa putkeen töitä 7 päivää viikossa päivien vaihdellessa 3-16 työtuntiin. Päälle huonosti nukutut yöt, ensin heräilevän koiran ja nyttemmin oman heräilyn vuoksi. Neljänä yönä peräkkäin olen havahtunut valtavaan ahdistuskohtaukseen. Päässää pyörii työasiat, ei mikään erillinen case tai edes mikään keskeneräinen tai muuten huonosti oleva asia vaan ihan vaan se peruspulla. Ja ihan jäätävä ahdistus, henki ei oikein kulje ja on niin paha olo, että ei voi olla paikoillaan, vaan menee sen nukahtamisenyrittäminen omituiseksi kouristeluksi.
Harkitsin jo työterveyden puoleen kääntymistä, mutta pidän sitä vähän turhana, kun vastaus on ilmeinen. Tälläisellä tahdilla ei pitäisi työskennellä. Ensi viikon viikonloppuna pystyn pitämään molemmat päivät vapaata, ja tänään suurimman osan päivästä. Typerintähän tässä on se, että mä periaatteessa suunnittelen itse työrytmini, eli kukaan ei ole velvoittanut tai pakottanut mua tähän. Oon vaan sattumoisin keräillyt itselleni kaikkea mielenkiintoista näille viime viikoille (kuukausille) ja sitten loppuikin aika kesken.
Baby, we should hit the south of France
So you could run around without them pants.
NuoriDaavid kirjoitti:Tuohon ei kannata lähteä sillä ajatuksella, että heti tapahtuisi jotain dramaattista.
Olen varsin realistinen odotuksissani. Jos on tehnyt jonkun asian 25 vuotta päin v*ttua, niin ei sitä oikeaa tapaa yhdessä yössä opi. Eikä kahdessa.
Exsulle kyllä suosittelisin kaasujalan välitöntä keventämistä. Hyvä että olet itse huomannut asian. Minä en joko noteerannut "lähestyvän junan" ääntä - tai sitten välittänyt siitä - tunnetuin seurauksin.
Minut ilmeisesti yritetään tappaa työllä. Okei, nyt mä olen liian väsynyt kertomaan koko kuviota, mutta mulla on niin laaja toimenkuva, etten pysty työajallani hoitamaan kaikkia omia töitäni. Sen lisäksi koulutan tulevan tietojärjestelmän käyttöönottoon ja sijaistan tarvittaessa kahta ihmistä. Omalla ajalla en tee töitä, joten plussasaldoni alkaa lähestyä yhtä työviikkoa, tunteja joita ei makseta missään tapauksessa rahana vaan ne olisi pidettävä pois tunnista tuntiin. Esimieheni paheksuu tuntisaldoa, mutta toisaalta jos kerron työmäärän suuruudesta saan vastaukseksi pitkän valituksen pomon omien töiden määrästä. Ja lisää kaikenlaista pientä puuhaa, jota pomo ei itse osaa/halua tehdä. Paskaa valutetaan hierarkiassa muutenkin alaspäin ja välillä kollegan kanssa teemmekin pikkasen isompia asioita kuin sihteerin status velvottaisi. Tänään ilmoitin, että huominen on sitten viimeinen päivä kun sijaistan tehtävässä X, en pysty sitä työtä hoitamaan omani ohella. Kyseessä on sellainen tehtävä, että mokailusta on hyvinkin nopeasti kuulusteluissa ja käräjillä. Pomo ehkä tekee asialle jotain, sen näkee sitten kun sijaistaminen seuraavan kerran on edessä.
Minulla ei ole yhtäkään esimiestä, joka voisi/haluaisi tehdä asialle jotain. Ja huomasitteko, minulla ei ole esimiestä vaan esimiehiä, joista kukaan ei ota vastuuta. Yleiset muutokset yksikössä ja ryhmissä ovat käynnissä, mutta kyseessä on saman työmäärän jakaminen samalle määrälle työntekijöitä eri tavalla. En usko kenenkään kuorman keventyvän.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Lolita kirjoitti:Minut ilmeisesti yritetään tappaa työllä.
Onko mahdollista vaan jättää osa asioista tekemättä? Jos pitää työsuoritteista kirjaa ja sit kun joku alkaa vinkumaan tekemättä jättämisiä niin näyttää sen kirjanpidon missä on 7,5-8h päivä ja sen aikana tehdyt hommat (joita tietysti on ihan hitosti koska olet niin tehokas)?
Tuo kyllä viittaa ylitöihin eikä mihinkään plussasaldoihin, jos kaikki hommat pitää kuitenkin tehdä.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Sama tilanne kun Lolitalla paitsi että mulla on vain yksi esimies. Hommia tulee silti eri tahoilta ja kerran yritin jopa tehdä listaa työtehtävistäni. 2 x A4:sta tuli täyteen eikä siinä edes ole kaikki.
Vapaata (tunti sillon, toinen tällön onnistuu kyllä - mutta että koko päivän?) on todella vaikea saada ja saldot pyörii jatkuvasti +20h. Sais ees rahana noikin stana.
Kurjalta tuntuu lukea näitä postauksia. Oma työuupumus on pääasiassa itse aiheutettua - ylityöpakkoa ei ole, ainoastaan "taloudellinen pakko".
Jos asiallinen keksustelu esimiehen kanssa tuota tulosta, niin en keksi muuta apua kuin Daven aikaisemmin mainitseman työterveysneuvottelun. En sitten tiedä, mitä teidän soppareihin on ylitöistä kirjattu?
Avioliitto on ihmeellinen asia. Sen avulla kaksi olentoa kestää vaikeudet joita heille ei olisi tullutkaan jolleivät he olisi menneet naimisiin! -Lucky Luke
KKK kirjoitti:Kurjalta tuntuu lukea näitä postauksia. Oma työuupumus on pääasiassa itse aiheutettua - ylityöpakkoa ei ole, ainoastaan "taloudellinen pakko".
Jos asiallinen keksustelu esimiehen kanssa tuota tulosta, niin en keksi muuta apua kuin Daven aikaisemmin mainitseman työterveysneuvottelun. En sitten tiedä, mitä teidän soppareihin on ylitöistä kirjattu?
Ööö miten niin ylitöistä kirjattu? Ainakin Solalla ja Lolitalla kuulostaa että virallisesti kyseessä on oma jousto tai joku ihme liukuma. Todellisuudessa, jos oletetaan että kaikki työt tehdään ja aika ei riitä, kyseessä on ylityö josta pitäis saada korvaukset kertoimilla.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Ehkäpä sallimme hänen pitää ensin sairauslomansa loppuun. Meillä ei ole noita kodinhoidon tukia tms inhoittavuuksia harrastettu, vaan töihin on palattu molempien lasten syntymästä alle vuoden kuluttua.