NettiKatti Elli

[Manaaja]

Ei sen tarvii olla isokaan vika kunhan se on päässä.

[Juuli]

.......... Manaaja, et siis öljyjä vaihtanut vaikka ne valmiina edellä on. MInä sensijaan vaihdoin NettiKatti Ellin logon värit huomattavasti tummempiin. Nätti tuli. Sopii nyt Hyvin Ja Istuu.

[Kiukkutipu]

Tämä on kyllä ihan yhtä hauska kuin arska.

[Juuli]

Sinä olet Hauska.
Tapat nauruun. Taidan mennä Lootaan takaisin.
Kiitos.

[Juuli]

Kaikki edelläoleva, KoppaÖljyt sun muut Tilpehöörit, selittynee ehkä tässä.
Minä Kiitän Teitä jotka olette jaksaneet lukea tai avata. Olen hyvin yllättynyt, otettu suuresta Lukija - tai Avaajakunnasta. Kiitän Kitinnöistä. Suuremmoisista sekä Kannustavista.
Jotta kirjoituksiani olisi helpompi seurata, tulevia siis, tässä vähän taustaa. Jos Teitä vielä kiinnostaa.
On Juuli pienen torpan tyttö maalta melkeinpä korvesta. Oli Äiti, sä, Pikkuveikka. Monet ElikkoYstävät. Oli Mirkku-Kolli, nimi Vahinko, tyttö. Oli Sylfried, "Sylvi-Kukko", nimi sekin vahinko. Nalle-Koiruus ja Eno-Jussi, joka oli Enottelustaan huolimatta kani. Pari lehmää, sikapossu syksyisin. Nimi periytyi seuraavlle, edelisen päädyttyä Joulupöytään. Aina oli nimi Yrjänä. Ei Joensuu. Ei kai ollut nouseessa vielä silloin tämä Joensuu.
Jääkylmässä Joessa pulkoitiin kesäisin jäätymispisteesee naapuritalojen Mukulakunnan kanssa. Taisi sinne joku joskus pudotakin, kuohuvaan koskeen. Ei kukaan hukkunut sentään.

Noista henkiöistä, Hieroja-Annilla oli Mökki lähimetsässä sekä Wilijami-Ylykä. Kuka lienee Kulkija. Wilijami perusti Korpi-Paarin lähikuusikkoon Ison Kuusen juuurelle. Siellä LinjapiiliPysäkille vievän oikopolun varressa viinaksiaan, muka salaa Annilta nautti. Saunakamarissa asui Wäinö-Merenkulkija. Mukuloille kaikki renkutukset opetti Äidiltä salaa.
Sekä Sököä.
Ynnä sai PikkuJuulin uskomaan jotta tämä oli vaihdokas, todellisuudessa oli Juuli Selekian Rinsessa. Juuli keekoili nokka taivasta kohti pihamaalla, ei ketaan eikä mitään enää totellut, eihän Rinsessan tarvi . Kunnes Äiti kyllääntyi, kovin ottein Rinsessan tälle Tellukselle palautti. Ei tuntunut Palautus Juulista ollenkaan mukavalta.
Tässä Renkutusosiossa oli toinenkin Pätevä Opettaja , Wilijami-Ylykä. Wilijamin Pravuuri oli Rovaniemen Markkinoilla. Wäinon Suutarin Tyttären Pihalla. Nämä, vaikkei mitään muuta, ihan Takuuvarmasti Mukulakunta oppi. Ja hyvin sitäpaitsi.
Jotta oppia Mukuloilla piisasi.
Kumpikin Reissusällejä, kumpikin Emä, - Suurvalehtelijoita. Vaan Mukulat silmät suihtirenkaina kuuntelivat, - uskoivat tietty. Aikaiset naureskeli.
Ei ollut tuttu tämä Wäinö Isälle , Wäinö kivenkovaan väitti Sotakaveri oevansa, vaan työmieheksi leipäpalkalla pestasi. Oli pari lehmää, sikapossu sekä hevonenkin jonkun aikaa, Jalo. Kissa Mirkku-Kolli, tytönnimi erehdys, Nalle-Koira, nimi ei erehdys, Sylvi-Kukko, tytönnimi erehdys. Isä oli muurari, kesät sitä hommaa teki. Pikkuveikka oli Veikka. Velipoika.
Haukku, Rottavaari Miuming, alkuperältään marsu, ovat sitten aikuisen Pojallisen Juulin ElikkoKuntaa. IsoKaupunki on Metropolitan, missä Oli Juuli Työssä. Piirustelemassa eri Ins. Toimistoissa. Nyt Juulilla eläke, muutti takaisin Pitäjään. Yksiölokerossa Kirkonkylässä eleskelee.
Ja muistelee. Ja kaihoilee. Ja kirjoittaa. Melkeinpä Tippa silmässä.
Kiitos.

[par-sky]

Tän on oikeesti pakko olla arska.

[exPertti]

^ tai päinvastoin.

[par-sky]

mutta sama tyyppi eniveis.
-lukukelvoton lauserakenne ja ulosanti
-ei osallistu keskusteluihin, pölisee vain itsestään
-hyökkää värikoodeilla/kuvasotkuilla
-lisäksi vielä se että jos joku kuittailee, niin sanotaan että se on tympeä, mutta muut ihania ja tykkää siitä ( vaikka kaikki kuorossa vakuuttaisi että ei, asia ei ole niin)

[exPertti]

mutta sama tyyppi eniveis.
-lukukelvoton lauserakenne ja ulosanti
-ei osallistu keskusteluihin, pölisee vain itsestään
-hyökkää värikoodeilla/kuvasotkuilla
-lisäksi vielä se että jos joku kuittailee, niin sanotaan että se on tympeä, mutta muut ihania ja tykkää siitä ( vaikka kaikki kuorossa vakuuttaisi että ei, asia ei ole niin)

Ajattele, että jos hän ottaisi isoimmat kuvat pois ja lyhentäisi kommenttejaan hieman kukaan ei huomaisi mitään. "Mitä se Pertti siellä taas horisee, ai se onkin Juuli".

[Juuli]

Arska minä en , Hallelujaa, ole.
VaI en osallistu Tänä aamuna kahteenkin. Entäs sie ITE. Eikä tässä seuraavsaa Kitinässä minusta puhuta.
Tässä ylläluettuun, toivottavasti, viitaten lisää Kitistävää. On Uhkapeliä laittaa.
Riskeeraan kuitenkin.
Meni ensin väärään paikkaan Kitisevästi töppäilin.

PAKO

Oli Heinä-Aika.
Mukulakunnan suuresti inhoama Heinä-Aika.
Aurinko siniseltä, pilvettömältä tavaalta loimotteli täydellä terällään.
Kaikki mahdollinen kukki, korea oli luonto. Ei sateen häivääkään, poutapilvet taivaalla nyt sinisyyttä hallitsivat. Nyt oli heinät seipäille saatava, ei voitu viivytellä, sateita odetteleman kärsinyt jäädä.
Oli Juuli jo monena kesänä haravamiehenä ahkeroinut, pakosta.
Pikkuveikka oli kasvanut, Juulin epäilyistä huolimatta, haravamiehen mittaan kuitenkin, Veikkakin. Se tiesi pellolle, heinäpellolle, haravamieheksi opettelua.
Vaan eipä Veikka mielisuosiolla hommaan suostunut. Milloin oli varvas kipeä, milloin oravat metsässä kävyillä jalkoihin heitelleet. Kipiät nyt olivat, ei kärsi haravoida, ei ollenkaan. Eipä huomioitu oravia eikä varpaita. Pellolle oli Veikankin, syistään huolimatta, tultava.
Oli toinenkin, nyt tosipulma, ei saataisi tällä miehityksellä heiniä ajoissa korjuun. Muisti Isä Wilijamin, Ylykämiehen. Joutilaana siellä Hieroja-Annin mökissä taas makoili. Onnistuisikohan puhumaan Annille, jotta Yläkänsä heinäkasakaksi päästäisi.
Oli viimekertainen heinänteko saanut äkillisen lopun, Annin suivaannuttua Wilijamin Korpipaari- poikkeiluihin. Jatkuviin.
Niin lähti Isä kyselemään. Onnistuihan se. Anni todennut vain yksikantaan, tuhahtanut, jotta joutaahan tuo, mitä tuossa makoilemassakaan tekee. Joutaa se, hyvinnii.
Wilijamilta ei kysytty. Eikä siihen Wilijamilla sanomista, minkäänlaista olisi ollutkaan. Mökisssä oli Anni se joka elämän laadun, kulkemisen määräsi.



Seuraavana aamuna saapui Wilijami-Ylykä Jakuaarillaan, peräti prässipuku päällä, heinätöihin. Kertoi kylillä aamutuimaan käyneensä, apteekissa, mistä tämä puku-asu johtui. Äiti epäillen pukuasiaan suhtautui, itsekseen mietti, taisi olla Wilijami yöllisillä reissuillan, tuskin oli Annin mökissä yötään viettänyt.
Samahan tuo nyt oli, ei ainakaan lähikuusikossa kuusen juurella sijaitsevan Korpi-Paarin kautta tällä kertaa ollut poikkeillut Wilijami. Anni viinaksiin perin epäävästi suhtatui, keksi Wilijami Lähmetsästä tiheän Kuusenalustan, missä viinaksensa säilytteli. Ja nautti.
Vaan oli aamu mitä aurinkoisin, heinäilma mitä parhain.
Kahvit juotiin, puurot syötiin. Vilijami orjanvehkeet, niin niitä työhousujaan nimitti, vaihtoi, pellolle suunnattiin.
Veikka naama happamana, ei ilme auttanut, tultava oli. Juuli, vähän vanhempi Isosiukku, jo tiesi kokemuksesta ettei auta happamuus.
Tuoksui vastaniitetty heinä, sirittivät sirkat.
Oli armoton työmies tämä Vilijami, lauleli, heinät suorastaan lensivät seipäille. Oli Juulilla täysi työ perässä haravoida. Veikan haravointi oli lähinnä haravan kannattelua, ei syntynyt jälkeä vielä, ei minkäänlaista.
Hankoamisen lomassa Vilijami puhui. Puhui lakkaamatta.
Kertoi nuorena urheilleensa, Kiinan Keisarin hovissakin painoja nostellut, Sumo-painiakin harrastanut. Oli oikein Sumo-mestari. Kiinan Hoviin ValtamerIä Valtamerilaivoilla seilatessaan, Vieraita Maita kierrelessään eksynyt.
Myös pikajuoksua sekä aitajuoksua oli harjoitellut. Näitä oli Selekiassa, isänsä, Kuninkaan hovissa, pikkupoikana harrastellut. Peräti Selekian mestari oli tässä pikajuoksussa. Isä uskaltautui ääneen arvelemaan, olisiko Wilijamin juoksut olleet lähinnä isäntien karkuunjuoksua piikojen aitasta yöaikaan. Ei tästä tämä, aina iloinen Wiljami toki suutahtanut. Väitti kivenkovaan Mestari olevansa. Ja mielissään oli kun piioista puhuttiin.




Päivä heinähommissa iltaa kohden kului. Kuuma oli.
Kesken hankoamisen ilmoitti Wilijami äkisti, jotta nyt pitää metsikössä poiketa, oli yllättänyt äkillinen tarve heinämiehen.
Mitäpä siinä, Wilijami metsään asialleen, toiset heinätöitä jatkoivat.
Oli tosin juotu päiväkahvit, korista, mukana olevasta välillä.
Tästäköhän se Wilijamin äkillnen tarve metsässä pistäymiseen johtui. Jospa oli liian vahvan kahvin Äiti keittänyt.
Oli kahvi sitten vahvaa tai ei,
KARJAISU
vallan hirveä, kuului metsästä, -yhtäkkiä.
Wilijami se siellä karjui. Oikein sielunsa pohjasta.
Säikähti Äiti, säikähti Isä. Juuli valkeaksi valahti, Veikka suu ammollaan metsään tuijotti. Karhuko se, vai Susi-Hukka, oli Wilijamin tarpeillaan yllättänyt.
Eikä jäänyt asia karjaisuun. Säntäsi , suorastaan rakettina ponkaisi Wilijami metsästä.
Paidan helma vain perässä liehui, kun Wilijami Jokea kohti pinkoi. Nyt uskoi Isäkin Wilijamin tosissaan juoksua harjoitelleen, oli tämä vauhti sitä luokkaa. Se, miksi Wilijami maailman ennätystä juoksussaan sivusi, selvisi äkkiä.
Huusi, karjui Wilijami suoraa huutoa juostessaan, minkä ääntä sai :
"Maa-ampiaisia, , -kele, -tana."
Ei Wilijami yleensä voimasanoja viljellyt, nyt niitä suorastaan, pinkomisen ohessa, sateli. Ilma sakeanaan kiroilusta sekä ampiaisista. Joelle yritti Wilijami, kiukustunutta ampiaisparvea karkuun päästä.
Kiukkuisia olivat, Wilijami metsässä suoraan pesän katolle asiansa toimittaa aikoi.
Oli Wilijami kyykistynyt, pahaa aavistamatta, suoraan ampiasten maapesän päälle.
Nyt kokeiltiin pellolla toisissaan, kumpi kovempaa kulkee, Wilijami vaiko ampiaiset.
Heinäväki tuijotti hölmistynenä, ei siinä muutakaan tehdä voinut. Koskaan ei Äitikään kuulemma noin suurta ampiaisparvea, mikä nyt Wilijamia jahtasi, ollut nähnyt.
Sakeanaan oli ilma ampiaisia, peräti kiukkuisia.
Wilijami pinkoi minkä kintuistaan irti sai.
Pinkoi ja kirosi.
Vihdoin Joelle pääsi, veteen suinpäin, ei ollut aikaa orjavaatteita riisua. Sinne Jokeen upottautui Wilijami, nenä vain veden pinnalla näkyi. Kiukkuinen ampiasparvi ei noin vain sovinnolla suostunut luovuttamaaan häiritsijästään, pesänsä likaajasta.
Kiukkuiset ampiaiset veden yläpuolella surrasivat, koko ajan sai Wilijami vedessä liota. Ja oli tämä virtaava vesi , vaikka kesä olikin, jääkylmää.



Ilta alkoi himmetä, Wilijami edelleen joessa istui. Ei ollut pois tulemista. Ampiaiset vain hetkeksi kerrallaan vainoamisensa luovuttivat. Wilijami joesta pois yritti päästä, heti oli parvi kimpussa taas. Sai pienen aikaa kuitenkin Wilijami Joen penkalla lämmiteltyä, ettei ihan jääkalikaksi jäätynyt
Vihdoin viimein luovuttivat ampiaiset. Uskoivat, ettei saalis vedestä ylös nouse. Siellä istuu vaikka tuomiopäivään saakka. Eivät olleet vihaiset Ampiaiset milläänkään Avustajien, häätäjiensä, hätistelystä.
Wilijamiressu hampaat loukkua lyöden, koko kroppa kylmästä täristen, pääsi joesta, pinteestään ylös vasta iltasella kömpimään.
Oli Wilijami perusteellisesti jäässä. Umpijäässä. Sininen oli Wilijami.
Virtaava vesi kun ei kuumimmillakaan helteillä lämminnyt. Ei siellä mukulakuntakaan kauan kerrallaan viihtynyt. Saati tuntikautta istuksinut, niinkuin nyt Wilijami, pakosta tosin.
Kiireellä Äiti kuumaa mehua jäätyneelle Wilijamipololle tarjoamaan.
Vähitellen lämpeni, pikkuhiljaa alkoi Wilijami sulaa.
Jutut olivat kuitenkin, huolimatta kylmästä kylvystä, ihan entiset.
Olihan Wilijami leijonankesyttäjäkin Sirkuksessa ollut, viis nyt yksistä vähäpätöisistä, mitättömistä ampiaisista. Olisi kuulemma pois joesta päässyt, juoksemalla , milloin vain olisi huvittanut. Ei vaan nyt ollut huvittanut.
"Äkäne ol Jellona. Vaan mie sitä Petoa muutama kerra kuonolle silpasin.
Jo tokeni"
Entisellään, täysin entisellään, oli tämä Ylykämies-Wilijami. Ei ollut kellään syytä huoleen, kaikki oli kohdallaan. Ei ampiaiset mitään muuttaneet.
Entiset olivat jutut, entinen oli Wilijami.
Perin olivat mitättömiä nyt Ampiaiset.

[NuoriDaavid]

Lopeta nyt tuo paskan flodaaminen, ei niitä kukaan lue. Tämä on keskustelupalsta, ei mikään komposti.

[So Hard]

Vihamiehet lisääntyy.

[Juuli]

VVoioiVoi. Voi ElukanPää.
Nuori Daavid on niin viisas Kitisijä. Vahingossa Wilijamin upotin Hänen viisaalle Sivulleen.
Nuori Daavid on kitissyt niin viisaasti jotta on hankkinut ihan oikeasti 40 Lukijaa enemmän neljässä
kuukaudessa kuin Juuli kahdessa päivässä. Miksi on Nuori Daaid on Vihainen Nuori Daavid.
Nuori Daavidhan on hyvin Suosittu.
Juuli keskustelee heti kun alkuun päsee. Tutustua pitää ensin.
Juuli on kova Giltsi keskustelemaan.

[prosessi]

Juuli floodaa samat viestit kymmenille eri foorumeille, sitä Arska ei liene tehnyt. Juulin kohdalla taitavat jopa spämmibotin tunnusmerkit täyttyä.

[masa]

Seuraamme jännityksellä kitinän historian ensimmäistä mahdollista bannia.

[Kottarainen]

Tyyppi vaikuttaa tosiaan jkl tietokonevirukselta.

[Juuli]

Ei kirjoita kymmeniin. Sinulle vielä tieto jotta kirjoitan myös lehtiin. Runoilekin, näyte tässä.
Runokirja ilmestynee kai kohtapuoliin. Kustantaja otti yhteyttä. Itse en välittäisi.
Tuntuu tämä olevan Kitisijöille liikaa, joten voinhan minä poistua. Niinkuin SE Kuuluisa Arskakin.
Ei tule suurensuurta vahinkoa kenellekään.



LUOJANI KÄMMENELLÄ

Perhonen olen pienoinen,
Luojani Kämmenellä.
En lentäisi taivaisiin jos ei Luojani tahtoisi.
Pilviin en kohoaisi, Vihreyttä Maan näkisi,
En Merta sinistä.

Tahdo ei Luojani, lentämättä ma olisin.
Saan nousta korkeuksiin, pilviin sinisiin.
Nähdä Aamu, Purppurapilvi merestä kohoava.
Saa nähdä Kastehelmen nurmelta nousevan.

Saa nähdä uoma Joen, suvannot, virran suu,
nähdä kauniin korennon leikkivän suvannolla.
Näen kukkivat niityt, veden rannoilla lumpeet.
Lupa Luojan, olen onnellinen, kantavat siipeni
kaikkialle. Soi Librettot lintusten oksistoissa,
kiuru taivaalla livertelee. Pilvien kuultava
Siniharso taivaalla utuilee.

Onnen Luojani minulle, pienelle Perholle, soi.
Hämmentynyt, miten kiittää kaikesta voin.
Kauneus Sininen seuranain, pilvissä keinuen.
Kaiken tämän Luojani luonut, Onnen tuonut
elämään pienen Perhosen.
Minä lennän kaikkialle, työtä Luojani ihailen.
Kauneus kaikki, Iloksi mielen, silmien.

Aikanaan päättyy, kuin päättyy Kaikki.
Mikään ole ei Ikuinen.
Silloin takaisin palaan, pieni Perhonen,
Luojani Kämmenelle.
On siinä lepo, rauha jälkeen leikkien.
On Onni, on Uni syvä
Näin minun on olla hyvä.

Kiitän Luojaani Kesästä.

Juuli -12

[Diddley Bow]

Tyyppi vaikuttaa tosiaan jkl tietokonevirukselta.

Jyväskyläläiseltä? No ei ihme...

[Nergal]

Toihan on PetriFB:n vaimo. Huomasin pikseleistä.

[Manaaja]

mutta sama tyyppi eniveis.
-lukukelvoton lauserakenne ja ulosanti
-ei osallistu keskusteluihin, pölisee vain itsestään
-hyökkää värikoodeilla/kuvasotkuilla
-lisäksi vielä se että jos joku kuittailee, niin sanotaan että se on tympeä, mutta muut ihania ja tykkää siitä ( vaikka kaikki kuorossa vakuuttaisi että ei, asia ei ole niin)

Plus puhuu Tukija-, eikun Lukijakunnastaan fanaattiseen sävyyn jo kahden päivän jälkeen + tuntee kitisijät ilmeisen hyvin jo ennaltaan.

[Diddley Bow]

Tyyppi vaikuttaa tosiaan jkl tietokonevirukselta.

Jyväskyläläiseltä? No ei ihme...

Hei!!!!111

Hei!!!!!!! Minkäs sille tekee että... No niin, no.

[Manaaja]

En usko Arskaksi, Arskan tyyli paistaisi läpi kyllä.

Siis. Kuinka monta halogenivaloa sun naaman eteen pitää tässä tapauksessa sytyttää?

[So Hard]

En usko Arskaksi, Arskan tyyli paistaisi läpi kyllä.

Siis. Kuinka monta halogenivaloa sun naaman eteen pitää tässä tapauksessa sytyttää?

No jos kyse ei ole botista niin sitten turska on ainakin siirtynyt maanvaivaksi useammalle muulle palstalle samaan aikaan, minkä google kertoi heti kun viitsi naputtaa. Eiköhän tämä ole samaa osastoa PetriFB:n ja raijasivun kanssa.

Stadinarskasta google paljasti "salaisuuden" eli miksi homopoyn kanssa kaveerataan: "Klikkaa tästä ja katso ilmaisia nettiesityksiä StadinArska 51 male Helsinki, Suomi bisexual Finnish."

[Diddley Bow]

Mä olen ainakin vankkumaton Juulin fani!

[elco]

"Klikkaa tästä ja katso ilmaisia nettiesityksiä StadinArska 51 male Helsinki, Suomi bisexual Finnish."

Katsoitko?