killkill kirjoitti:
Joskus pienestäkin insidentistä voi lähteä liikkeelle tapahtumaketju, jonka avulla ihminen oikeasti voi ohjata elämäänsä uusille, paremmille urille.
Tuota ajatellen ihmiselle tulisi aina antaa mahdollisuus, se on sitten henkilökohtainen häpeä jos tilaisuutensa ryssii. Mutta se tapa...toiselle ei oikein voi mennä päin naamaa sanomaan että sä olet alkoholisti. Sen sijaan voi ottaa puheeksi että toinen tuntuu juovan reilusti, ja kysyä miksi. Samassa yhteydessä on toimivaa tuoda esille ettei itse jaksa katsella toistuvana sitä tapaa jolla toinen alkoholia käyttää, joten muutosta tulisi tapahtuman. Reagointitavasta sitten riippuu paljolti jatko.
Jos toinen reagoi myönteisesti (ts. ei loukkaannu puhumattomaksi), voi ehdotella päihteettömiä aktiviteetteja yhdessä harrastettavaksi. Osoittaa välittävänsä ihmisestä siitä huolimatta ettei hyväksy alkoholinkäyttöä sellaisenaan, muuten keskustelusta jää vahva tunne rajoittamisesta ja määräilystä.
Ei kannata ihan heti luovuttaa, alkuvaiheen alkoholismista on helpompi rimpuilla irti kun riippuvuus ei ole vielä lyönyt leimaansa koko elämään. Olennaista olisi vain saada läheisenä toinen näkemään, ettei hänen alkoholinkäyttönsä ole tervettä. Seura kun on helppo valita kaltaisistaan, jolloin omat tottumukset tuntuvat normaaleilta vaikka viinaa virtaisi kuinka usein ja paljon.
Yritä Bloom, vaikutat niin tasapainoiselta ja harkitsevalta ihmiseltä että sinulta tuo keskustelu voisi onnistua. Ja toiselle se voi mahdollisesti olla se elämää muuttava tapaus jota on odottanut tapahtuvaksi.