ninnithequeen kirjoitti:Mä vedin mutsiani turpaan 15-veenä euroviisuvoittajan edessä.
Beat that
Kenen?
Lordin basistin. Joka oli äiteellä töissä. Äitillä oli joku hiivatin tarve päteä ku tultiin ryyppyreissulta teineinä meille syömään vähän iltapalaa. Thats it.
Ja edelleen, en ole ylpeä. Olin vaan tyhmä teini joka hermostui äitin ryyppäämiseen ja pätemiseen ja vittuiluun. Meil oli vieraita ni pitää aukoa - olkoonkin hänen firmansa työntekijä (johon mie hänet hommasin töihin)
Samikset, mulla näyttäis oireilevan vasta nyt. Ja niin sullakin.
Lähinnä olen kai vihainen nuori, mutta sellainen olin silloin ja nyt olen vain vihainen tai ainakin ärsynyt tai ehkä sarkastinen realisti. Tuhmuuksia en ole tehnyt, olen siihen liian empaattinen.
Minä olen vieläkin murrosikäinen, kuten edellisellä sivulla selitin. Miksei kukaan vittuile siitä? Jotain 12 vuotta sitten raivoissani mm. kuristin äitiäni silleen hellästi ilman tappotarkoitusta ja heitin litran maitotölkillä isääni. Oli muuten melko efektit, maitoa lienee vieläkin katossa. Kumma etteivät toimittaneet hoitoon.
Kiitos linkistä, oli ihan mielenkiintoinen.
Uskon, että totta onkin; "Enemmistö murrosiläisistä elää tasapainoista elämää, teini-iän myrskyt ovat pitkälti myyttiä."
Se on oikeasti yllättävän syvään juurtunut käsitys, että murrosikä on sellaista ja tällaista, ja se koskee kaikkia edes vähän - missään nimessä murrosiän kuohuihin tai muuhun ei voi olla syynä kasvatus tai muut ympäristötekijät.
Omaa teini-ikää ei kyllä voi tasapainoiseksi kutsua, mutta siihen nyt oli muut syyt kuin ikä. Vaikka se on kyllä totta, että ongelmani olisivat olleet hieman lievempiä (tai jopa kovempia) ja käsittelytavat niihin olisivat olleet jossain määrin erilaiset, jos olisin kohdannut ne jossain toisessa ikäkaudessa.
