Luovutan. Ennen useastikin, viime aikoina jäänyt vähemmälle, mutta kenties nyt taas alan käymään säännöllisesti luovuttamassa kun tämän paikkakunnan vaihdoksen myötä sekin helpompaa, kun täällä oma veripalvelu.
Tai siis, virallisesti se paikkakunnan vaihdos ei vielä ole tapahtunut, mutta täällähän oleilen suurimman osan aikaa...
Syitä luovuttamiseeni... hmm, no kai se suurin syy on se hyvä mieli minkä saa kun tietää auttavansa toisia.
Vain kerran olen onnistunut luovuttamaan. Tuntuu että aina kun luovuttaminen muistuu mieleen niin on pieni flunssanpoikanen tai nokka tukossa. Kuinka "terve" sitä pitää olla että voi luovuttaa verta?
Luovutan, pari kolme kertaa vuodessa,veriryhmä on AB+. Hiukkasen hutera olo siitä tulee vaik miten hyvin valmistautuisin. Kotona juon vettä ennakkoon ja syön hiukan mut silti.
Ainakaan lievät allergiaoireet eivät estä verenluovutusta, joten tuskin pelkkä tukkoinen nenäkään. Omalla maalaisjärjelläni ajattelisin asian niin, että jos tuntee olonsa kipeäksi, niin ei kannata lähteä luovuttamaan. Tosin Veripalvelun sivuilla sanotaan, että flunssan oireiden ja lääkityksen päätyttyä pitää olla vielä 2 viikkoa luovuttamatta. Kovin suhteellisia nämä asiat kuitenkin ovat, koska esim. itse saan olla aika kamalassa kunnossa, ennen kuin suostun tunnustamaan oloni olevan kipeä.
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Tänään 18. kerta, 8,1 litraa mennyt jo yhteensä. Osuin paikalle hyvänä päivänä, sillä tänään on maailman verenluovuttajien päivä ja sen kunniaksi tarjolla oli kakkukahvit!
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Intissä koitin kerran luovuttaa ja eihän siitä tullu mitään. Mulla on kuulemma "juoksevat suonet", että pelkästään verikoetta varten pitää kaivaa puol kättä irti että osuu suoneen lopulta. Mulla kyynärpää mustana seuraavat kaks päivää kun tökkivät sitä piikkiä varmaa viiteen eri kohtaan ja saivat pikkusen tipan verta lirutettua sinne pussiin.
Was many years ago that I left home and came this way
I was a young man, full of hopes and dreams
But now it seems to me that all is lost and nothing gained
Mä haluan kiittää kaikkia verenluovuttajia! Lahjan arvon ymmärtää todella, kun oma lapsi on saanut useita kymmeniä pusseja verituotteita vuosien mittaan. Tarve se vaan jatkuu yhä meilläkin, kun lapsen luuydin ei kohta 8kk kantasolusiirron jälkeenkään toimi riittävällä teholla.
Kunhan tämä raskaus-imetyskierre loppuu, alan itsekin luovuttaa säännöllisesti. Se on tärkeää.