Kannattaisko kokeilla vaan yhtä tapaa? Johdonmukaisuus vois toimia pidemmällä aikavälillä.Ylermi Ylihankala kirjoitti:Sama vene.exPertti kirjoitti:^ Meillä juniorilla on kamala huomionhaku päällä usein syödessä. En ole oikein keksinyt kunnon lääkkeitä sen suhteen. Välillä koetan olla huomaamatta, välillä koetan keskustella järkevästi, joskus laitan pois vähäksi aikaa keittiöstä. Mikään ei oikein toimi.
Mammailu 2.0
Work like a captain, play like a pirate.
-
Ylermi Ylihankala
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
-
Kottarainen
- Kitisijä
- Viestit: 2081
- Liittynyt: 18.01.2011 23:14
Kurittomista kakaroista puheen ollen. Meidän tyttö on vielä pieni eikä näy sarven aihioitakaan normaaliarjessa. Toki rääkyy jos ei saa tahtomaansa mutta menee nopeasti ohi sylissä tai harhauttamalla. Silti sillä on yksi kyseenalainen huvi. Haluaa harjata äidin tukkaa ja ensin harjaa nätisti. Sitten ihan äkkiarvaamatta alkaa takoa mua sillä harjalla päähän ja kovaa. Otan harjan pois ja ärähdän ja tyyppiä naurattaa aina tämä ihan valtavasti. Tunnen itseni oikeaksi huippuauktoriteetiksi. Tuo nauraa joka helvetin kerta kun suutun (ja se on harvoin).
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Huomionhaku tarkoittaa sitä, että lapsi ei ole saanut tarpeeksi huomiota. Ennen iltapalaa siis oikein kunnon panostus yhteiseen touhuun lapsen kanssa, oli se sitten painiottelu tai mitä vaan muuta yhdessä tekemistä niin, että vanhempi on läsnä ja kiinnostunut lapsen tekemisistä.
Tai voihan se liittyä siihenkin jos ruokailuun on tehty syömispakkoja. Silloin on lapselta hienoa, että uskaltaa reagoida asiaan.
Eikä nyt kannata kuvitella, että minusta lasta ei saa koskaan pakottaa mihinkään. Meidän esikoinen olisi vainaa, jos hän olisi saanut hoidoistaan päättää. Ruokailujen suhteen mä olen siinä mielessä vähän natsi, että hyväksyn syömispakot vain ääritilanteissa. Kuten esim. lääkkeet on saatava napaan. Ruokavalion monipuolistamiseen on kokeiltavissa muitakin keinoja kuin pakotus.
Että hernettä nekkuun olkaatten hyvät taas.
Tai voihan se liittyä siihenkin jos ruokailuun on tehty syömispakkoja. Silloin on lapselta hienoa, että uskaltaa reagoida asiaan.
Eikä nyt kannata kuvitella, että minusta lasta ei saa koskaan pakottaa mihinkään. Meidän esikoinen olisi vainaa, jos hän olisi saanut hoidoistaan päättää. Ruokailujen suhteen mä olen siinä mielessä vähän natsi, että hyväksyn syömispakot vain ääritilanteissa. Kuten esim. lääkkeet on saatava napaan. Ruokavalion monipuolistamiseen on kokeiltavissa muitakin keinoja kuin pakotus.
Että hernettä nekkuun olkaatten hyvät taas.
Ja se nauru, voi olla hämmennystä, oikeaa hyvittuneisuutta, koska perusturvallisuus on kunnossa, eikä käsitä että vihainen aikuinen voi joskus olla vaarallinen tai sitten meillä on joskus ilmennyt sitäkin, että naurulla yritetään saada vanhempikin nauramaan.
Viimeisin ei ole meillä oikein toiminut.
Meillä on levoton pöydässäistuja, jolle tarvis varmaan investoida tasapainotyyny takapuolen alle. Sille on nyt vajaa 2v hoettu joka ruokailulla, että istu. Mut ei tee tahallaan, onpahan vaan levoton kroppa. Sen on muutenkin vaikea pysyä paikoillaan yhtään missään. Ei sitä voi sylissäkään kauaa pitää, kun pyörii niin paljon, että tuottaa mustelmia.
Viimeisin ei ole meillä oikein toiminut.
Meillä on levoton pöydässäistuja, jolle tarvis varmaan investoida tasapainotyyny takapuolen alle. Sille on nyt vajaa 2v hoettu joka ruokailulla, että istu. Mut ei tee tahallaan, onpahan vaan levoton kroppa. Sen on muutenkin vaikea pysyä paikoillaan yhtään missään. Ei sitä voi sylissäkään kauaa pitää, kun pyörii niin paljon, että tuottaa mustelmia.
Olen koettanut ottaa hänet huomioon, mutta tietysti jos on kävelemätön vaippaikäinen toisessa kädessä ei häntäkään ihan huomiotta voi jättää. Olen koettanut lisätä yhdessäoloa lähemmäs sitä aikaa, kun hän oli ainut isin huomion kohteena oleva lapsi. Se on helpompaa nyt kun pikkunenkin edes hetken osaa viihdyttää itseään. Ja onhan sitä oppinut myös itsekin moniajamaan lastenhoitoa.Mida kirjoitti:Huomionhaku tarkoittaa sitä, että lapsi ei ole saanut tarpeeksi huomiota. Ennen iltapalaa siis oikein kunnon panostus yhteiseen touhuun lapsen kanssa, oli se sitten painiottelu tai mitä vaan muuta yhdessä tekemistä niin, että vanhempi on läsnä ja kiinnostunut lapsen tekemisistä.
Tai voihan se liittyä siihenkin jos ruokailuun on tehty syömispakkoja. Silloin on lapselta hienoa, että uskaltaa reagoida asiaan.
Varsinaista syömispakkoa en ole halunnut laittaa, koska minusta juniori syö juuri sen verran kuin tarvitsee. Ainoastaan jos on karkkipäiviä hän tapaa haluta kokonaan jättää syömättä ja silloin pitää kunnollistakin ruokaa syödä jos on vielä mielihaluja saada karkkeja. Olen kuitenkin ymmärryksessä, että paras tapa välttää lasten syömishäiriöt on antaa heidän itsensä valita syötävä ruokamäärä jo lapsesta alkaen.
Varovaista ohjaamista toki teen ja olen ilahtunut, että juniorille maistuu kala yhtä hyvin kuin isälleen.
Came here for school, graduated to the high life
-
ninnithequeen
No, mulla nää asiat on usein mielessä, koska itse olen makuyliherkkä ja esikoinen on erittäin todennäköisesti myös. Kaksi muuta muksua syövät paljon monipuolisemmin erilaisia ruokia. Esikoisella on toki nuo syöpähoidot vaikuttaneet suuntaan ja toiseen tässä vuosien mittaan ruokahaluun todella paljon, mutta makurajoittuneisuus säilyy. Koska mä olen itse saman kokenut, niin en halua lasta pakottaa monipuolisempaan syömiseen kuin mihin hän pystyy. Vähän se periaate, että jos ruokavalioon kuuluu joku maitotuote, joku proteiininlähde ja joku rehu, niin relaan. Vehnä on aina uponnut. Nykyään ruokavalio on melko pitkälti pasta, mozzarella, paistettu kananmuna, lihapullat, porkkana ja maissi. Siis ne, mitä oikeasti syö. Muutakin saattaa närppiä.
Tää ruuan laadun ja määrän lapselle pakottaminen on kovin yleistä ja mulle tulee siitä aina fyysisesti paha olo oman taustani takia. Oma isäni on vasta nyt alkanut hyväksyä, että mulla tosiaan on makunystyröitä supremaistajuuteen riittävä määrä ja että kyse ei ole mistään "nirsoilusta".
Eli älkäätten ottako henkilökohtaisesti, jos tulee avauduttua aiheesta.
Tää ruuan laadun ja määrän lapselle pakottaminen on kovin yleistä ja mulle tulee siitä aina fyysisesti paha olo oman taustani takia. Oma isäni on vasta nyt alkanut hyväksyä, että mulla tosiaan on makunystyröitä supremaistajuuteen riittävä määrä ja että kyse ei ole mistään "nirsoilusta".
Eli älkäätten ottako henkilökohtaisesti, jos tulee avauduttua aiheesta.
Meillä kyllä tytöstä erottaa selvästi milloin ei oikeasti jostain pidä, ja milloin ei yksinketaisesti malttaisi olla paikoillaan, koska kaverit pihalla tms. Näihin tilanteisiin reagoidaan ihan eri tavoilla. Meillä ei ole pakko syödä jos jostain ei pidä, maistamispakko kylläkin on. Mutta jos välillä malttamattomuus on syynä ettei ruoka maistuisi, vaikka nälkäkin olisi, niin silloin laitan istumaan alas ja syömään, pienellä uhkailullakin tarvittaessa. Enkä tätä esim näe haitallisena pakottamisena, vaikka syömään pakotankin. Eli siis tilanteitakin on monia, eikä sama ratkaisu sovi kaikkiin tilanteisiin.
Lisäys: Tai no, tuo pakottaminen tuossa tilanteessa on vahva sana, ehkä useimmiten käytän sitä "vapaata kasvatusta". Eli annan tytölle kaksi vaihtoehtoa, joko syö tai ei, ja selitän niistä tulevat seuraukset, eli jos ei syö, niin ei jaksa kasvaa ja lopulta leikkiä, ja voi tulla kipeäksikin kun ei saa kaikkia hyviä juttuja ruoasta. Ja jos syöminen ei onnistu, täytyy keskustella siitä, jaksaako sit mennä ulos leikkiin. Jos taas syö nätisti ja nopeasti, pääsee nopeammin ulos kavereiden luo. Itse yleensä päättää syödä.
Lisäys: Tai no, tuo pakottaminen tuossa tilanteessa on vahva sana, ehkä useimmiten käytän sitä "vapaata kasvatusta". Eli annan tytölle kaksi vaihtoehtoa, joko syö tai ei, ja selitän niistä tulevat seuraukset, eli jos ei syö, niin ei jaksa kasvaa ja lopulta leikkiä, ja voi tulla kipeäksikin kun ei saa kaikkia hyviä juttuja ruoasta. Ja jos syöminen ei onnistu, täytyy keskustella siitä, jaksaako sit mennä ulos leikkiin. Jos taas syö nätisti ja nopeasti, pääsee nopeammin ulos kavereiden luo. Itse yleensä päättää syödä.
Viimeksi muokannut saira, 20.09.2011 9:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
~Albert Einstein
-
Kottarainen
- Kitisijä
- Viestit: 2081
- Liittynyt: 18.01.2011 23:14
Meillä nämä ruoka-asiat on sattuneesta syystä erityisen ongelmallisia kun lapsi ei allergioiden vuoksi voi syödä juuri mitään. Silti minulla on tietysti mielipide tähänkin asiaan.
Minusta on hyvin yksinkertainen ja toimiva tapa laittaa lapsen eteen sitä mitä haluaa hänen syövän. Kun riittävän monta kertaa laittaa (ja syö samaa malliksi itse), niin eiköhän ruoka ala upota kun nälkä tulee. Tämä tietysti edellyttää ettei vaihtoehtoista sapuskaa ole tarjolla.
Vaikeaa tästä tekee ainakin se, jos itse mussuttaa samalla pullaa ja jätskiä menemään, niin vaikea näitä on lapseltakaan sitten kieltää. Mutta ei kannata ihmetellä jos lämmin ruoka ei maistu.
Itekin olen jonkin verran ronkeli. Ei uppoa vieläkään mm. homejuusto, useimmat hapanmaitotuotteet, hilla, kurpitsa ja punajuuri. Jos kelpaamattomuus ei lapsella koske lähes kaikkia ruokia ja hän saa tarvitsemansa ravinnon, niin miksi ihmeessä pitäisi tuputtaa?
Tämä ei ollut suunnattu kenellekään ja olen lukenut edellä olevan aika heikosti läpi silleen vaan sivusilmällä. (Koskee melkein kaikkia kitinäaivoituksiani nykyään.)
Minusta on hyvin yksinkertainen ja toimiva tapa laittaa lapsen eteen sitä mitä haluaa hänen syövän. Kun riittävän monta kertaa laittaa (ja syö samaa malliksi itse), niin eiköhän ruoka ala upota kun nälkä tulee. Tämä tietysti edellyttää ettei vaihtoehtoista sapuskaa ole tarjolla.
Vaikeaa tästä tekee ainakin se, jos itse mussuttaa samalla pullaa ja jätskiä menemään, niin vaikea näitä on lapseltakaan sitten kieltää. Mutta ei kannata ihmetellä jos lämmin ruoka ei maistu.
Itekin olen jonkin verran ronkeli. Ei uppoa vieläkään mm. homejuusto, useimmat hapanmaitotuotteet, hilla, kurpitsa ja punajuuri. Jos kelpaamattomuus ei lapsella koske lähes kaikkia ruokia ja hän saa tarvitsemansa ravinnon, niin miksi ihmeessä pitäisi tuputtaa?
Tämä ei ollut suunnattu kenellekään ja olen lukenut edellä olevan aika heikosti läpi silleen vaan sivusilmällä. (Koskee melkein kaikkia kitinäaivoituksiani nykyään.)
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Omat vanhempani eivät onneksi pakottaneet minua mihinkään, kuin korkeintaan maistamaan uusia asioita. Yritän jatkaa sillä tiellä.Mida kirjoitti:Tää ruuan laadun ja määrän lapselle pakottaminen on kovin yleistä
Siksi onkin jotenkin iloista huomata juniorin aidosti pitävän samoista ruuista kuin itsekin pienenä ja itse pyytävän niitä.
Came here for school, graduated to the high life
Ruoan pakottamisesta: Mä olen pienenä inhonnut aprikoosipuuroa ja pinaattia (keittona, lettuina, miten vaan). Esikoulussa sitten on pakotettu syömään niitä. Ja isoina määrinä. Eli jos olen ottanut puuroa vain pienen nokareen niin hoitaja on tullut laittamaan enemmän (jolloin sitä on usein ollut enemmän kuin muilla).
Tällä on saatu aikaiseksi se, etten voi vieläkään sietää kummankaan näistä ruoista hajua ja lasse meinaa lentää jo siitä että näen jonkun muun syövän ko. ruokia. Tervettä, eh?
Tällä on saatu aikaiseksi se, etten voi vieläkään sietää kummankaan näistä ruoista hajua ja lasse meinaa lentää jo siitä että näen jonkun muun syövän ko. ruokia. Tervettä, eh?
Me transmitte sursum, Caledoni!
En ota hernettä nekkuun.
Omalta osalta se, että lapsi itse sanoo että on nälkä, ja on sopivasti ruoka-aika, ihmetyttää kun ruuan kanssa leikitään. Istumme kaikki syömään pöytään ja lapsi maistaa ruokaa ja sanoo "nam". Sen jälkeen alkaa pelleily, ihan sama onko kyseessä lempiruoka vai mitä lautasella on.
Ainut, minkä poika syö mukisematta AINA, on puurot. Riisipuuro on suurinta herkkua. Söisi sitä vaikka kokoajan. Yks päivä vitsailin miehellä että meillä on kohta riisipuuroa jauhelihakastikkeella.
Aktiviteetin määrä lapsen kanssa ei kerro meillä ainakaan siitä ruuan kanssa leikkimisestä mitään - vaikka kuinka oltais rakennettu tunti legoja ja siitä syömään, ei mitään eroa sen kanssa että olis itse vaikka katsonut Muumeja.
Omalta osalta se, että lapsi itse sanoo että on nälkä, ja on sopivasti ruoka-aika, ihmetyttää kun ruuan kanssa leikitään. Istumme kaikki syömään pöytään ja lapsi maistaa ruokaa ja sanoo "nam". Sen jälkeen alkaa pelleily, ihan sama onko kyseessä lempiruoka vai mitä lautasella on.
Ainut, minkä poika syö mukisematta AINA, on puurot. Riisipuuro on suurinta herkkua. Söisi sitä vaikka kokoajan. Yks päivä vitsailin miehellä että meillä on kohta riisipuuroa jauhelihakastikkeella.
Aktiviteetin määrä lapsen kanssa ei kerro meillä ainakaan siitä ruuan kanssa leikkimisestä mitään - vaikka kuinka oltais rakennettu tunti legoja ja siitä syömään, ei mitään eroa sen kanssa että olis itse vaikka katsonut Muumeja.
The great club outshines the individual, always and forever.
Siis ihan mistään yhtään ymmärtämättä niin tuommosessa tilanteessa hevoselta tarkastettais hampaatElppis kirjoitti: Ainut, minkä poika syö mukisematta AINA, on puurot. Riisipuuro on suurinta herkkua. Söisi sitä vaikka kokoajan. Yks päivä vitsailin miehellä että meillä on kohta riisipuuroa jauhelihakastikkeella.
Entä jos pureksittavia ruokia on jotenkin hankala syödä, ei osaa oikein ilmaista asiaa niin ilmenee huonona käytöksenä?When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
HahahGeorgina kirjoitti:Siis ihan mistään yhtään ymmärtämättä niin tuommosessa tilanteessa hevoselta tarkastettais hampaatElppis kirjoitti: Ainut, minkä poika syö mukisematta AINA, on puurot. Riisipuuro on suurinta herkkua. Söisi sitä vaikka kokoajan. Yks päivä vitsailin miehellä että meillä on kohta riisipuuroa jauhelihakastikkeella.
Mä ajattelin yhdessä vaiheessa ihan samaa. Poika vaan pitää puuroista ja velleistä. Kyllä se ruokaa syö, nytkin söi kiltisti ison lautasellisen spagua ja jauhelihakastiketta, sanomatta sanaakaan suupalojen välillä. Joskus on näitäkin päiviä.The great club outshines the individual, always and forever.
-
mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Meiltä löytyis kaksi, joiden ruokailut nykyään lähes sujuu!! Millon tultas teille syömään?!Elppis kirjoitti:Mistä näitä kersoja sais vuokralle aina ruoka-aikaan?
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
Tässä ei oikein käynyt ilmi millaista tuo lasten pelleily ja huomionhaku ruokapöydässä on, mutta itse olen käyttänyt kahta toimintatapaa, joiden ansiosta ruokailu on ongelmatonta. Ensinnäkin molemmat pojat siivoavat itse sotkunsa, olipa kyseessä sitten tahallinen sotkeminen tai vahinko. Siinä pääsee itse helpommalla, erillisiä rangaistuksia tahallisen sotkemisen kohdalla ei tarvita ja lapset oppivat siinä sivussa syy-seuraussuhteita ja siivoamistaitoja. Toisekseen minulle on yhdentekevää, jos lapset muulla tavoin pelleilevät ruualla, kunhan eivät tee sitä kodin ulkopuolella tai vieraiden aikana. Ja koska luulen, että kaikkiin lapsiin on ohjelmoitu tarve edes joskus vähän leikkiä ruualla, pääsevät kaikki helpommalla kun lapset joustavat minun odotusteni mukaisesti ihmisten ilmoilla, ja minä joustan heidän toiveittensa mukaisesti kotioloissa. Kun systeemi on lastenkin mielestä reilu, on heidän helpompi noudattaa sitä. Ja loppujen lopulta ruualla sitten leikitäänkin vain ihan satunnaisesti.
-
Kottarainen
- Kitisijä
- Viestit: 2081
- Liittynyt: 18.01.2011 23:14
Meillä kiinteä ruoka on sellainen aarre ettei sillä juuri leikitä. Olen kyllä jossain määrin samoilla linjoilla tuossa että lapsen pitää ainakin tiettyyn rajaan saada testailla sen ruuan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Tutkiminen kuuluu lapsuuteen. Tutkikoon siis rauhassa kunhan ei verhoille visko.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Niin joo, muistuipa sekin tässä mieleeni, että mukelon kohdalla kahteen otteeseen ruualla puuhastelu on lisääntynyt, jolloin ensimmäisellä kerralla tilanne ratkesi siirtymällä haarukkaruuissa lusikasta haarukkaan ja jälkimmäisellä kerralla ottamalla myös veitsi käyttöön. Kun ruokailu itsessään muuttui haasteellisemmaksi, ei aikaa leikkimiselle oikein jäänyt. 1,5-v. rääpäle on siirtynyt haarukkaan jo aikaa sitten, emme viitsineet odottaa milloin leikkiminen alkaa.
Lisään tähän floodiini vielä että käytiin tänään myöhäisessä 3kk neuvolassa (virustauti + korvatulehdus oli), ikää tasan 3,5kk: 6,9 kg ja vajaat 66 cm. Pituutta kasvanut 1,5kk aikana 8 cm! Sai rokotukset; katsotaan minkälainen ilta/yö mahtaa tulla. Ei voi olla ainakaan huonompi kuin viime yö *kopKOp*
The great club outshines the individual, always and forever.