NuoriDaavid kirjoitti: Siis ymmärsinkö mä oikein, että ootte olleet kymmenen vuotta yhdessä, mutta kumpikaan ei ole koskaan sanonut toiselle MRS??
Ymmärsit oikeen.
Miksi? Ettekö te rakasta toisianne?
No ei kait sitten Hellu on aina sanonu että "en ole koskaan rakastanut ketään". Olen hiukan tonkinut asiaa ja todennut että se ei erota rakastamista rakastumisesta, se luulee että pitäisi olla koko ajan vaaleanpunaista ja samppanjaa ja ilotulitusta. Meillä kun ei koskaan ole semmoista ollut niin ei kuulema rakasta O.o Vähän kyllä kyseenalaistaisin tämmöistä katsantokantaa, mitä se sit hengaa mun kans ja hankkii taloja jos kerran ei???+++
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
annepa kirjoitti:No ei kait sitten Hellu on aina sanonu että "en ole koskaan rakastanut ketään". Olen hiukan tonkinut asiaa ja todennut että se ei erota rakastamista rakastumisesta, se luulee että pitäisi olla koko ajan vaaleanpunaista ja samppanjaa ja ilotulitusta. Meillä kun ei koskaan ole semmoista ollut niin ei kuulema rakasta O.o Vähän kyllä kyseenalaistaisin tämmöistä katsantokantaa, mitä se sit hengaa mun kans ja hankkii taloja jos kerran ei???+++
Onpa perseestä. Mutta ehkä kyse on perinteisestä taloudellisesta liitosta, joka mahdollistaa eloonjäämisen. Kivistä peltoa on parempi kahden kyntää ja lapsista saa uusia kyntäjiä vanhuudenturvaksi.
Ois kyllä outoa muuttaa yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole ärräpäitä sanottu. Tai ylipäätänsä ihmisen kanssa joka analyyttisesti selvittäisi miten ja miksi ei rakasta. En suostuis kyllä mokomaan pakastekalkkunaan aikaani tuhlaamaan. Sen vielä ymmärrän jos ei ekan vuoden tai kahdenkaan aikana ole niin varma tunteistaan etteikö R-juttuja tulisi, mutta niinq haloo!!1 Kyllä se on vähän niinkuin edellytys mun mielestä jos yhteistä tulevaisuutta rakennetaan.
annepa kirjoitti: mitä se sit hengaa mun kans ja hankkii taloja jos kerran ei???+++
Ootko kysyny?
Oon. "Koska mä tykkään susta".
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Tämä on kasvatuksellinen juttu. En ole koskaan kuullu että mun vanhemmat sanois mrs toisilleen.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
annepa kirjoitti:Tämä on kasvatuksellinen juttu. En ole koskaan kuullu että mun vanhemmat sanois mrs toisilleen.
No et kai sä nyt siellä vanhempien perkeleen makuuhuoneessa seksin jälkeen ole hengannutkaan!
Pöljä, nyt ei ollu enää siitä pelkästään kyse.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Nyt pitää jo osallistua keskusteluun...
Me on oltu miehen kanssa yhdessä 13 vuotta, joista 11 naimisissa ja meillä on kolme lasta. Mieheni ei ole ikinä, siis oikeasti ikinä sanonut rakastavansa minua. Hän ei ole myöskään vastannut milloinkaan "niin minäkin sinua". Ta no, sen verran hän on tullut vastaan, että joskus kun meillä meni asiat ihan oikeasti päin helvettiä sain jotenkin painostettua ja kiristettyä hänestä vastauksen "ehkä rakastaa joo".
Kun olen kysynyt, miksi hän ei sano rakastavansa, mies vastaa vain jotain että seksi on hänelle rakkautta tai jonkin lahjan antaminen tai kirjahyllyn siirtäminen minun mielikseni on rakkauden osoitus. Itse olen ajatellut, että tässä on kaksi vaihtoehtoa; mieheni ei oikeasti rakasta minua tai hän rakastaa, mutta ei vaan pysty sitä syystä tai toisesta sanomaan. Ikinä. Never ever. Olipa totuus sitten kummin hyvänsä, niin eihän se nyt tässä vaiheessa mitään muuta. Yhdessä ollaan sitten vaikka lasten takia. Nyt olen itsekin lopettanut rakastamisen tai ainakin sen sanomisen eikä tuo tunnu miestä liikuttavan yhtään mitenkään.
NuoriDaavid kirjoitti:Vittu mä en tajuu. Miksi helvetissä ollaan yhdessä jos ei rakasteta ja toisaalta jos rakastaa, niin miksi sitä ei sanota.
Ps. Tää ei nyt Leila ollu mitenkään suoraan sulle tarkoitettu.
Tämä on näitä ikuisuuskysymyksiä tyyliin "miksi ND olet yhdessä vaimon kanssa jolta salaa joudut tekemään asioita?"
Ei luultavasti järjellä selitettäviä, mutta ehkä sillä itsekkyysteoriallani kyllä.
Tuohon sun kysymykseen on just se hyvin yksinkertainen vastaus: koska mä rakastan häntä ja hän rakastaa mua.
Ei tuossa ole mitään yksinkertaista. Kyllä ainakin nuorena haihatellessa elämä oli vielä niin, että sitä sai tehdä mitä halusi ja sitä jopa tuettiin. Tietty ehkä kityilyyn ei suurta tukea haluaisikaan, mutta ei lähretä sinne.
Leila kirjoitti:...tai jonkin lahjan antaminen tai kirjahyllyn siirtäminen minun mielikseni on rakkauden osoitus.....
Näin mullekin on mies sanonut joskus. Mies sanoi, että voi sanoa mitä tahansa, mutta ne teot kertoo enemmän tms... Mutta mä haluan myös kuulla ne sanat. Jotenkin ne sanat tekee siitä totta...
NuoriDaavid kirjoitti:Miksi helvetissä ollaan yhdessä jos ei rakasteta ja toisaalta jos rakastaa, niin miksi sitä ei sanota.
komppi tälle.
Leila kirjoitti:Nyt olen itsekin lopettanut rakastamisen tai ainakin sen sanomisen eikä tuo tunnu miestä liikuttavan yhtään mitenkään.
Tää kuullostaa jotenkin tosi surulliselle .
"To infinity... and beyond!"
"Oh, I'm detecting nuttiness!"
Niin ja kyllähän se MRS:n sanominen myös kasvattaa luottamusta suhteessa, jonka ansiosta voi sitten niitä orkkujakin alkaa ihan eri tavalla hyppiä nurkissa zap nams.
NuoriDaavid kirjoitti:Vittu mä en tajuu. Miksi helvetissä ollaan yhdessä jos ei rakasteta ja toisaalta jos rakastaa, niin miksi sitä ei sanota.
Tämä on näitä ikuisuuskysymyksiä tyyliin "miksi ND olet yhdessä vaimon kanssa jolta salaa joudut tekemään asioita?"
AHA!!! Mun ei tarvi salata mitään!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.