Dave ja So Hard: Ymmärrän tai olen ymmärtäväni.
Koko ajan huomattava, että minusta ei siis mihinkään ole. Jos olisi, saattaisin hyvinkin innostua tekemään ja hyvin sitä mihin olen joutunut. Niinhän meinasi käydä ns. nettisivuntekijänä, vaikkei siitä juuri maksettukaan ja "asiakkaiden" urheiluseuratoiminta ei kiinnostanut pätkääkään.
Jos maailma menisi niinkuin minä haihattelen, sitten pitäisi taas alkaa käyttämään orjia oikeisiin töihin. Antiikin kreikkalaiset kovasti miettivät, mitä on "Hyvä elämä": Vita Activa vai Vita Completativa. Päätyvät siihen, että Hyvään elämään ei missän tapauksessa kuulu Työnteko. Heillä oli orjia. Tai noin antiikin proffa Päivi Setälä luonnollaan. Jaa niin siihen se menee, nythän maahan tuodaan neekereitä, ryssiä ja virolaisia paskaduuneihin.
Onhan se kuitenkin myös oma valinta ihan nuorena. Syistä, jota ovat minulle outoja.
Esmes meillä töissä oli rouva, joka kai sai ihan oikeaa palkkaa. Lähti muuanne jo ennen puljun suipistuksia. Oli joku kirjanpitäjä/yleistouhuaja. Joku alkeiskoulutus. Ollut töissä kaupassa, pankissa ja ties missä. Minä kerran kysyin, että etkös harkinnut muuta ammattia ja kouluttautunut. Tuo että oe voe, 16-vuotiaana lähdin kotoa kun oli niin kiire omaan elämään. Ei sitä semmoisia mieti.
Jonain vappuna juopottelin varkautelaisessa baarissa. Samassa pöydässä oli kaksi tuoretta ylioppilasmisua. En haaveillutkaan pillustaan, kunhan kuuntelin keskinäisiä löpinöitään. Toinen kajotti, että menee opiskelemaan tradenomiksi. Vaikka se ei yhtään kiinnosta, täytyyhän sitä jotain tehdä. Toinen pystytisu harkitsi myös. Minä pöydän yli örähdin, että entäs jos menisitte yliopistoon opiskelemaan jotain, mikä teitä oikeasti kiinnostaa. Vastaus oli: "Höpö höpö! Mitä sitä sellaisia? Sitäpaitsi sitten pitäisi lähteä Varkaudesta!"
Joo, onhan sitä ihmisillä erilaisia tarvehierarkioita. Jotenkin en vain osaa suhtautua niihin tasa-arvoisen arvostavasti. No, oma asiansa ja hyödyllisiä varmaan.
Tuohon vielä kuittailen, että ainakin Daven Ja Sian moraaliin kuuluu, että on tärkeää ansaita elantonsa omalla työllään.
Tietysti taas piikki minulle. Johon huomautan taas, että minähän olen tehnyt täällä oikeasti paljon työtä silloin ennen internet-aikaa. Sillä tapaa olen oikeutettu kuin kuka vaan sukupolvenvaihtaja. Joten siitä vaan vittuilemaan niille kaikille, eikä vain minulle. Lisäksi tämä täysin sairas lakijuttu, jollaista ei muille tapahdu. Se taistelu ei ole tuottavaa työtä, mutta tavallaan työtä silti. Iso osa masennuksestani onkin reaktiivista, ei psykiatrin autettavissa.
Mutta joo tuohon, että ihmisen pitäisi työllään ansaita elantonsa. Minä vajakki olen tuossa ihan moraaliton.
Sehän auttaa, jos on perinteitä tai omistaa paikan. Siis luuletteko, että minua maa- ja metsätalous oikeasti kiinnostaa? Jos olisi kannattavaa, lykkäisin pelloille aurinkokennoja ja tuulivoimaloita
Oletetaanpa, että on palkkaduunissa jossain isossa firmassa. Mikä vaan ammatti. Liukuhihnatyöntekijä, trukkikuski, huoltomies, robottien ohjelmoitavien logiikoiden säätäjä, tuotteen eri ominaisuuksien spesialisti, sihteeri, kirjanpitäjä, firman juristi, tietokonetuki, henkilöstöpäällikkö, , markkinointipäällikkö, tekninen johtaja, toimitusjohtaja jne..
Olettakaamme, että firma tuottaa.. sanotaan vaikka
lankarullia. Parasta laatua. Tarpeellisia.
Mutta kamoon, kenen elämän suuri intohimo todella on tuottaa lankarullia eläkeikään asti? Ellei ole omaistaj ja tuo sukuperinne? Palkkatyöläisillä teidän mukaan kiksit silloin siitä, että itse ansaitsee elantonsa, trukkikuskista toimitusjohtajaan? Vaikkei lankarullat kiinnosta. Mikä luterilainen moraali siinä on?
Minulta kun se moraalin ymmärrys puuttuu, niin totta kai jos voisi, parempi olisi elää voittamalla lotossa/ perimällä/ jopa huijaamalla tai varastamalla (kunhan oman moraalinsa mukaan valikoi, keiltä). Ja siten hengissä säilyessään käyttää aikansa vaikka harrastuksiin tai mielestään yleishyödyllisiin aktiviteetteihin, jotka oikeasti kiinnostavat.
Joten mikä luterilainen työmoraali siinä on? Katsooko Allah? Tai onko siinä joku usko yhteen yhteiseen yhteiskuntaan? Sekin minulta puuttuu.