prosessi kirjoitti:No kerropas miten jälkeenpäin tiedät, oliko maailman hyvinvoinnin optimoinnin kannalta oikein olla antamatta kerjäläismummolle kädessäsi ollutta kymmensenttistä, tai oliko vaatemallistosi materiaalivalinta siltä kannalta ollenkaan positiivinen, vai ehkä jopa loppupeleissä negatiivinen? Sinä et ole ainakaan toistaiseksi osannut lainkaan määritellä mistä maailman hyvinvoinnin tunnistaa. Koska itsekin jo myönsit, ettei hyvällä tahdolla ole itseisarvoa, oma hyvä fiiliksesi valinnoistasi ei toimi mittarina.
Sinä vaikutat ajattelevan, että maailma kokonaisuutena on
täysin eri asia kuin sen osat. Kuin vierasta kieltä, jota en ole koskaan kuullut ja josta en voi sanaakaan oppia. Minä puolestani ajattelen, että kaikki mitä maailmassa on, on osa maailmaa.
Jos ja kun hyväksymme, että ihmisen on mahdollista pyrkiä yhtään mitään lopputulosta kohti, joudumme myös hyväksymään että jokin osa maailman ilmiöistä on (riittävässä määrin) mahdollista ymmärtää. Toinen osa lienee sellaisia, joita on mahdollista ymmärtää mutta ei vielä ymmärretä, ja kolmas sellaisia joita ihmisen ei ole koskaan mahdollista ymmärtää. Optimointi ei voi koskea viimeksi mainittuja, koska optimointi tarkoittaa toimintaa, joka on mahdollista toteuttaa. Jäljelle jäävät ne ilmiöt, joita ymmärrämme, ja ne joita on mahdollista oppia ymmärtämään. Optimointia siis on se, kun yritän ymmärtää asioita joita en vielä ymmärrä + sisäistää muiden ihmisten saavuttamaa ymmärrystä, ja lisäksi parhaani mukaan toteuttaa minulla olevaa ymmärrystä.