Boner kirjoitti:Yhtä lailla, tuon lapsiasian sivuuttaminen etoo. Ihan kuin ne eivät saisi yksilön maailamassa merkitä yhtikäs mitään.
Ei kai siitä ole kysymys? Mä voisin kuvitella että mun lapset ainakin merkitsisivät itselle sen verran että pitäisin ne irti jostain virtuaalimaailmasta jossa käyn vaimolta salaa. Minusta on vähän kaksinaismoralistista käydä 100% anonyyminä henkilönä perheeltä salaa jossain virtuaaliympyrässä ottamassa kipinää asiasta jota ei pidä todellisena uhkauksena todelliselle perheelleen, jonka silmän alla ei todellisesti käy esittelemässä perhettään ja puolustelemassa virtuaalimiekkaansa.
Kyllä minä ainakin olen muuttunut ihan täydellisesti isäksi tulemiseni jälkeen.
No niin oletkin, ja siksi sinua onkin välistä vähän hankala ottaa tosissaan. Mutta kun se olet vain sinä. Ei kukaan muu ole kääntänyt kelkkaansa, pulkkaansa ja takkiaan niin 100% ympäri vanhemmaksi tultuaan kuin sinä. En väitä että se olisi huono asia tuo tietynlainen henkinen kasvaminen (vai pitäisikö sanoa jopa herääminen), mutta muutaman kerran on joutunut miettimään että kumpi persoonistasi on kumman karikatyyri; nykyinen entisestä masasta vai entinen nykyisestä, ja se hämmentää kun yrittää miettiä mitä mieltä todellisuudessa olet...olisit ollut, tai jotain.
Kun aikaisemmin en välittänyt läheisistäni tai itsestäni oikeastaan paskan vertaa, olen nykyään ollut monesti huolten musertama ja täynnä sellaista rakkautta ja kiintymystä mitä en uskonut olevan olemassakaan. Ja kaikki tämä vain ja ainoastaan poikani takia.
Se on hieno asia.
Ja vaikka miten pidät asiaa naurettavana, niin olen pommin varma että tajuat asian vasta sitten kun sinulla on omia lapsia. Ennemmin sinun on sitä täysin mahdoton tajuta. Niin se vain menee.
En pidä muutostasi tai suhtautumistasi naurettavana, mutta sitä pidän jos väität että se olisi jokin automaatio koskien kaikkia ihmisiä. Minä itse ajattelen, että sinä olet räikein mahdollinen esimerkki tässä muuttumisleikissä, joka ei tosiaan ole voinut tajuta jotain asioita kuin vasta sitten kun on niitä omia lapsia.
Loput sitten menevät enemmän tai vähemmän sille akselille täysinhälläväliä <-> aivotpysyymukana. Uskon ihan oikeasti, että mun näkökenttä ei sumenisi ja kapenisi ihan niin paljoa saatuani lapsen kuin esim. sulla. Ja painotan nyt edelleen etten tarkoita tätä loukkaavassa mielessä. En vain ole nähnyt kenessäkään muussa niin suurta muutosta perheellistyttyään kuin sussa. Ja usko pois, on niitä kavereita tässä perheellistynyt ihan riittämiin.
