Elppis kirjoitti:Nyt saan palstaturpiinvedon:
Ihmettelen mukeloa: ei kiukkua, ei itke, ei valita mistään. Joko täällä asustaa temperamenttinen pikkumies tai sitten lapsi on jotenkin pumpulissa. En voisi kuvitella päivääkään, jolloin joku asia ei luistasi juuri niin kuin LAPSI haluaa. Tänä aamuna oli esim. kitinää, ei taistelua, vaan vastaan hangoittelua yöpuvun riisumisesta. Mukavahan se olis olla lämpimässä pyjamassa unirätti kädessä.. joten tuntuisi oudolta, jos poika ei pistäisi missään vastaan eikä itkisi/kiukuttelisi.
Anyways...
Viittasitko siis tuolla mukelo-sanalla minun mukelooni? Jos viittasit, ihmettelen ajatustasi palstaturpiinvedosta, sillä enhän harrasta sellaisia sen enempää kuin lapsillenikaan turhasta suuttumisia.
Sen sijaan olet kyllä siinä mielessä saanut väärän kuvan, että kyllä mukelo itkee pettymyksiä silloinkin, kun hän katsoo aiheelliseksi totella. Tukholmassa eilisaamuna laivasta maihin nouseminen esimerkiksi oli pettymys, joka lievittyi sillä, että kerroin palaavamme laivaan jo samana päivänä. Kiukuttelua ja tarkoituksella uhmaamista ei juurikaan esiinny, tuollakin mukelo käveli ihan vapaaehtoisesti mukanamme vaikka itkikin, mutta se voi tosin johtua ihan geeneistä tai mallioppimisestakin, kiukuttelua kun ei kukaan muukaan perheen sisällä harrasta. Joskus hän tosin kieltäytyy kuuntelemasta tarjolla olevia perusteluja, ja olen tulkinnut kieltäytymisen syyn liittyvän siihen, että perustelujen kuulemisen jälkeen uhmaaminen tuntuu hänestä itsestäänkin vähän hölmöltä. Yleensä kuitenkin alkavat uhmaamistilanteet loppuvat ihan sillä, että mukelolta kysyy muistaako hän miksi jotain ei saanut tehdä. Huomio ohjautuu silloin pois siitä tekemisestä miettimiseen, kuten vaikkapa viimeksi liukuportaissa hyppimiseen liittynyt kielto, jonka perustelin sillä, että sormet voivat tarttua portaiden väliin ja mennä poikki niin pahasti ettei niitä enää saa terveiksi. Mukelo totesi siitä, että silloinhan kädet menevät rikki ja mukelo täytyy heittää roskikseen. Siinä sainkin sitten selittää, että vaikka korjaamiskelvottomia leluja voikin koskea tuollainen perustelu, se ei kuitenkaan päde mukeloihin.
Sinänsä mielenkiintoista kyllä on, että nyt mukelosta ja rääpäleestä alkaa jo huomata, että rääpäleestä ei selvästikään ole tulossa mitään mukelon kopiota, eikä hän ole samalla tavalla yhtä joustavan sopeutuva. Palasimme tänään Tukholmanreissulta, ja rääpäle ei vielä menomatkalla oikein viihtynyt hytissä, kun taas paluumatkalla se kävi jo ihan hyvin tilapäiskodista. Mukelolla ei sopeutumisessa ole koskaan ollut tuollaista viivettä, vaan hän on aina ottanut uudet tilanteet täysin avomielisesti vastaan.