Mammailu
Mikä kävi? Syöpä? Serkuntyttäreni lapsi kuoli aivokasvaimeen.Mida kirjoitti:Enpa olisi tata toivonut paasevani kokemaan. Hyvin todennakoisesti tulen viela ennen syksya olemaan tekemassa paatosta oman lapseni saattohoidon aloittamisesta. Ehka hautajaisetkin jo ennen kuin tama mahassaoleva paasee ulkomaailmaan. Kova paikka.
Syopa, jonka suhteen tilanne oli jo niin hyva kuin vain olla ja voi, uusi useilla etapesakkeilla. Koska kasvaintyyppi reagoi aika auliisti hoitoihin, niin lahdetaan viela sita ihmetta kokeilemaan, joskin jatkuvasti pitaa ottaa huomioon se nakokulma, etta milloin on lapselle armollisempaa heittaa vaan hanskat tiskiin ja antaa pienen lahtea rauhassa. Kuitenkin on tosi aggressiivinen kasvaintyyppi. Uusi sitten samantien kun hoidot loppuivat.
Semmosta kidutusta.
Lapsen kannalta onni, etta han on niin pieni viela, ei ihan taysin ymmarra, saastyy pahimmilta ahdistuksilta, vaikka karsia saa viela ihan liikaa.
Semmosta kidutusta.
Lapsen kannalta onni, etta han on niin pieni viela, ei ihan taysin ymmarra, saastyy pahimmilta ahdistuksilta, vaikka karsia saa viela ihan liikaa.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
- Pulkannaru
- Kitisijä
- Viestit: 4792
- Liittynyt: 28.07.2008 22:31
- Paikkakunta: Jäässä
- irmelianneli
- Kitisijä
- Viestit: 3375
- Liittynyt: 14.08.2005 19:34
Kiitos kaikille.
On meilla viela yksi 1v10kk ikainen tassa myos. Eli elama jatkuu vakisinkin koko ajan tassa sivussa, vaikka oma aikansa menee suruun ja asioiden kasittelyyn.
Pojasta huomaa kylla paalta nyt kun osaa katsoa, etta sairaus etenee. Silti tuollainen kolmevuotias on ihana siita, etta se elaa niin taysilla kuin se kykenee, jos vaan ei liian huonosti voi. Eika se murehdi, eika se onneksi viela tajua, vaikka kuvista yhdessa laakarin kanssa katsottiinkin missa kaikkialla on uusia kasvaimia.
On meilla viela yksi 1v10kk ikainen tassa myos. Eli elama jatkuu vakisinkin koko ajan tassa sivussa, vaikka oma aikansa menee suruun ja asioiden kasittelyyn.
Pojasta huomaa kylla paalta nyt kun osaa katsoa, etta sairaus etenee. Silti tuollainen kolmevuotias on ihana siita, etta se elaa niin taysilla kuin se kykenee, jos vaan ei liian huonosti voi. Eika se murehdi, eika se onneksi viela tajua, vaikka kuvista yhdessa laakarin kanssa katsottiinkin missa kaikkialla on uusia kasvaimia.
Tässä ketjussa on viime aikoina kirjoitettu niin isoista ja surullisista asioista, että minä itkin. Oli muuten ensimmäinen Kitinää lukiessa... Tunteen puolelle heittää nämä loppuraskauden hormonihuurut.
Lämpimiä ajatuksia kaikille teille, jotka olette kohdanneet isoja ongelmia elämässä. Huolta on ollut omankin jälkikasvun sairastelusta, mutta jos tällä kertaa selvitään ilman sairaalakäyntiä niin olen tyytyväinen. Mutta tätä kai tämä äitiys on, jatkuvaa huolehtimista ja hätäilyä. Tästä ei kyllä kerrota yhtään mitään missään lastenkasvatusoppaissa.
Lämpimiä ajatuksia kaikille teille, jotka olette kohdanneet isoja ongelmia elämässä. Huolta on ollut omankin jälkikasvun sairastelusta, mutta jos tällä kertaa selvitään ilman sairaalakäyntiä niin olen tyytyväinen. Mutta tätä kai tämä äitiys on, jatkuvaa huolehtimista ja hätäilyä. Tästä ei kyllä kerrota yhtään mitään missään lastenkasvatusoppaissa.
Äiti tietää
- Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
Minulta myös syvä osanotto, Mida. Sanattomuus tässä on sikäli olotila minullakin. Sinulla varmasti nousee kysymys, "miksi" , esiin. Onko tällaisellekin tarkoitus? Sitä on kovin kovin vaikea tai mahdoton ymmärtää.
Paljon voimia sinulle ja pienelle ja valoisampaa tulevaisuutta. Toivottavasti saat läheisiltäsi paljon tukea.
Paljon voimia sinulle ja pienelle ja valoisampaa tulevaisuutta. Toivottavasti saat läheisiltäsi paljon tukea.