swirl kirjoitti:^Meinaatko siis ihan tosissaan, että ei pidä päästää ketään lähelleen ja pitäisi rakastaa silleen varovasti ja koko ajan valmistaa itseään siihen, että toinen vaikka kuolee?
Käsitääkseni en ole tällaista väitöstä tehnyt. Ihan itse päättelit ja päättelit väärin.
Riemumieli sanoi että "mitähän sitten kun ero väistämättä tulee", johon sinä reagoit sanomalla "Ja elämää kannattaa elää silleen varovasti, siltä varalta että ero tulee?" Minusta tuo sinun kommentti "siltä varalta että ero tulee" oli se pointti. Kun se kuitenkin tulee se ero. Missään vaiheessa minä en ole sanonut että ei pitäisi päästää ketään lähelleen koska sitä ja tätä.
swirl kirjoitti:
Käsittämätöntä. Aika onnetonta varmaan tuollainen elämä.
Toki sinun mielestä minun elämäni voi olla aika onnetonta mutta pääasiahan on että minä viihdyn siinä. Sinun ei tarvi, koita nyt vaan viihtyä siinä sinun omassa elämässäsi. Se näyttääkin onnistuvan ihan hyvin
swirl kirjoitti:
Totta helvetissä tajuan, että mies voi vaikka olla jo ajanut kolarin, kun ei ole mun valvovan silmäni alla juuri tällä hetkellä, mutta ei kai kukaan tuollaista oikeasti ajattele ja siihen koko ajan henkisesti valmistaudu?!
Niin sanoinko että "Mutta ei siitä murhetta tarvi ottaa ja pelätä koko ajan että toinen kuolee, tiedostaminen riittää. Minusta. " ? Miten mulla on semmoinen mielikuva, että sanoin? Toki jos kiihdyit niin kovasti omista oletuksistasi että et huomannut koko lausetta niin tämä sinun lausuntosi koko ajan henkisesti valmentautumisesta on ymmärrettävä.
Lue, sisäistä, kommentoi.
Minä sanon mitä sanon kuolemasta koska länsimaissa on havaittavissa kuoleman piilottaminen. Sitä ei ole. Ja koska sitä ei ole niin se ei tietenkään voi koskea juuri minua, jotenka siitä ei tarvi välittää. Lisäksi esimerkkini mummosta joka oli ihan käsi talousasioissa kertoo just siitä, että oletetaan että mitään ei tapahdu ja mihinkään ei tarvi valmistautua ja mitään ottaa huomioon. Sitten kun jotain tapahtuu niin ollaankin ihan perseellään.
Päiväketjussa jo sanoin että testamentit on kirjoitettu. Mehän siis ei hellun kanssa olla naimisissa (no daa, eihän se ois "hellu" jos oltais aviossa), mutta ajateltiinpa taas kuolemaa ja kaikkia muita kauheuksia ja VARAUDUTTIIN kirjoittamalla pari yksinkertaista paperia joilla turvataan se, että jos toinen kuolee, toinen perii vainajan omistaman osan asunnosta jossa asumme. Tämäkin on varmaan sinusta ihan kauhiaa, sehän on kuoleman ajattelmista! IIK
Sulla ei varmaan oo ees kotivakuutusta...
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.