RP kirjoitti:Yhteistuumin ollaan päädytty siihen tulokseen ettei tässä perheessä enää siemenet idä
Vaatiko ko. päätös keskustelua ja harkintaa vai tuliko se vaan "molempien suusta samaan aikaan"?
Keskustelua toki, mutta ei harkintaa koska molemmat ollaan tasapuolisesti sen ajatuksen kannalla. Kumpaakaan ei painostettu tai kumpikaan ei joutunut antamaan omista haluista periksi. Sitä varmaankin meinasit.
RP kirjoitti:Kumpaakaan ei painostettu tai kumpikaan ei joutunut antamaan omista haluista periksi. Sitä varmaankin meinasit.
No sitä. Hyvä homma.
Minulla on oman soul-searchingin jälkeen sellainen olo, että jos tässä asiassa joutuisi tekemään ajatustensa vastaisesti niin se voisi olla aika kohtalokas kohta suhteelle.
Ensin kirjoitin koko aamun yön päivystyspotilaista tekstejä, jossa 1-3- vuotiaat lapset tulivat limaisen yskän, hengitysvaikeuden ja korkean kuumeen vuoksi päivystykseen. Klo 9.30 soi puhelin hoitopaikasta, että pojalla eilisen yskän lisäksi on nyt noussut nopeasti kuume 39,7 asteeseen. Eli ei kun poika hakemaan (taksilla tietty, kuka idiootti luottaa enää junaan kun on kiire?) ja kotiin lööbaamaan.
Kuume laski onneksi nopeasti jogurttiin naamiodulla PamolF:llä (lusikasta n. puolet jää aina suun ympärille tai tippuu paidalle).
Ps. me yritettiin keväällä kakkosta, kariutui ns. luonnon voimin. Katsotaan nyt, ehkä sit joskus.
The great club outshines the individual, always and forever.
Mulla meni se oikeakin munatorvi sit. Kotiuduin torst sairaalasta. Toipilaana taas, ja en voi saada lapsia enää omin neuvoin. Ihan ku joku ois kuollu tai kaikki raajat amputoitu. Eipä oikein valoja näy yhtään missään nyt.
Voi Irmeli-murunen! Mä olen todella pahoillani. Onneksi teillä on pikku-prinsessa. Ei se kakkosen saaminen lopulta kovin vaikeaa ole, kunhan olette surreet tämän asian ja jos siihen haluatte mennä.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Voimia Irmelille. Ei varmaan lohduta, mutta kuten olen jo aiemminkin muistaakseni kertonut täällä, niin multa on uusien tulokkaiden hankinta kokonaan pannassa. En voi mennä edes hoitoihin. Ajatukseen on tottunut vuosien varrella ja aina itsetutkiskelujen jälkeen on onnistunut vakuuttumaan ettei niitä uusia enää haluakaan. Silti välillä riipii. Olkaamme kuitenkin iloisia jo niistä olemassaolevista lapsukaisista.
Toivottavasti tuo teidän suru kääntyy vielä iloksi joku päivä, muuta en oikein osaa sanoa.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Pienimies voi oikeen hyvin. Vaikka on aika kova kitisemään ja heräilemään eikä mun tarttis joka inahdukseen reagoida...huoh. Ja tosiaan aika syliriippuvainen.
Tänään on paskottu, pissitty ja puklittu äitin päälle ihan täysin. Miehet!
Sain "oman" pappini kiinni ja hän ilomielin kastaa pojankin. Kastoi Nitankin ja olin aikanaan hänen ripareillaan isosena. Kivaa
Eikä oo kämpästä häätöä tulossa, Kelasta tuli herranjumala jo päätöksiä! Stressi helpottaa!