Mammailu

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Älkää ny taas panko mua vollottamaan *snif*

Ny jännittää huominen ja tuleeko Ukkokulta kaffelle ja auttamaan mua vähän noitten hiivatin papereitten kanssa vai istuuko kädet puuskassa autossa ja murjottaa samalla kun heittää tytön...

Ja ku siis saan taas tytön kotiin. IKÄVÄ! Vollotan hitto koko ajan ja itkin neuvolassakin pari kertaa sekä ilosta että surusta ja se täti vaan lohdutteli että toi on ihan normaalia ja nauro katketakseen mun tyhmille ajatuksille. Ei sillä ollu mitään antaa hormooneihin mulle, heh. "Olikos sulla tommosta tytönkin kanssa?" No ei, mut mä en ollutkaan yksin ja BYÄÄÄÄH. Hitto että hävettää.

Jorvin pihallakin ratkesin sillon ihan täysin kun tyttö syliin juoksi. Ja joka puhelun jälkeen ratkean. Ja hitto että taas huomenna ratkean kun hää tulee. Argh.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Hehkutetaan nyt tähänkin ketjuun että tulihan se Ukkokulta vaikka on kiukutellu ettei muka kiinnosta nähdä pientä. Ja oikeen omilla avaimilla. Vaivautuneena katteli ja kysyi missä se nyrkillätapettava on. Mun silmät levähti lautasiksi ja hän tarkoittikin mein pikkukissaa :lol: Tajus itekkin ilmeestäni samantein että käsitin hiukan väärin lauseen....no ei hän herranen aika ikinä noin vauvasta sanoiskaan edes vitsinä, pitäishän se mun nyt tietää. (ja se pikkukissa on ennenkin repinyt hänen kengännauhansa, pelkäsi sitä)

Kahvit juotiin, pari hauskaa videota katsottiin ja tupakkiakin (hyihyi) mulle toi ja kysyi ihan että miten MINÄ olen jaksanut. Olipahan taas tekemistä pitää kyyneleet sisällä, perkele.

Nitsku on ollu taas niin reipas ja avulias koko päivän että aijai äitin kultaa taas :h:

Mutta perhana että nuo molemmat vähä rohisee nyt tuossa unissaan. Ei kipeeks, eijeijei :(
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10700
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Elppis »

ninnithequeen kirjoitti: Mutta perhana että nuo molemmat vähä rohisee nyt tuossa unissaan. Ei kipeeks, eijeijei :(
Ihanaa varmaan kun on kummatkin kotona :)

Toivotaan etteivät tule kipeiksi, onneks sulla on suppoja kuumeen varalle ;)
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 5971
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

ninnithequeen kirjoitti:Kahvit juotiin, pari hauskaa videota katsottiin ja tupakkiakin (hyihyi)
Et kai polta??? Toivottavasti et sentään odotusaikana???
Paras päivä ikinä.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Riemumieli kirjoitti:
ninnithequeen kirjoitti:Kahvit juotiin, pari hauskaa videota katsottiin ja tupakkiakin (hyihyi)
Et kai polta??? Toivottavasti et sentään odotusaikana???

Mä en ees alota tästä aiheesta.
Kai Nalo

Viesti Kirjoittaja Kai Nalo »

ninnithequeen kirjoitti:
Riemumieli kirjoitti:
ninnithequeen kirjoitti:Kahvit juotiin, pari hauskaa videota katsottiin ja tupakkiakin (hyihyi)
Et kai polta??? Toivottavasti et sentään odotusaikana???

Mä en ees alota tästä aiheesta.
Eli poltit. Hiphuraa.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Kai Nalo kirjoitti:
ninnithequeen kirjoitti:
Riemumieli kirjoitti: Et kai polta??? Toivottavasti et sentään odotusaikana???

Mä en ees alota tästä aiheesta.
Eli poltit. Hiphuraa.
Hyvin vähän. Nikotiinipurkkakin oli pop. Moralisoikaa ny saatana joo vähän lisää.


Nyt poltan taas aika kaksin käsin :oops:
Enkä voi sanoin kuvailla miltä maistui ensimmäinen tupakka synnytyksen jälkeen taas. Ei taatusti tehny haittaa kuin itelleen. Taisin polttaa kolme putkeen....
Manaaja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

^ Ei sit tarvii ihmetellä miks tunnut olevan yhteensä 4 päivää vuodesta ilman flunssaa ja keuhkoahtaumaa.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Manis mä luulin ettet sä tykkää lapsista viimeaikasten kirjotusten perusteella? Luetpahan tätäkin ketjua kuitenkin...


Me käytiin tänään ekaa kertaa kaupoilla Omenassa. Voi jestas ko Nita oli niin äitin avuksi ja työnteli vaunuja niin totaalisen ylpeenä kuin ois vähintään omistanut koko maailman :D

Ja minä ihmettelin kun jokainen vastaantulija ei pysähtynyt ihmettelemään mun pientä ihmettä. Hehee. Muutama pysähtyi että voi herranjumala kuinka pieni hän onkaan? No onhan mein läski jo sen 3 ja puol kiloo :P

Kauheeta vauhtia tultiin kotio ja ei tainnu olla fiksua entiselle vuodelepolaiselle pistellä hölkkää tuolla ku jalat oli aivan maitohapoilla kotiovella...joskohan äiti alottais ton kunnon nostamisen hiukan rauhallisemmin joo.
Manaaja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

ninnithequeen kirjoitti:Manis mä luulin ettet sä tykkää lapsista viimeaikasten kirjotusten perusteella?
Ai? Miksi ihmeessä mä en tykkäisi lapsista? Lapset ovat hyvin pitkälti viattomia luontokappaleita samalla tapaa kuin eläimetkin. En mä pysty vihaamaan kumpiakaan vaikka yrittäisin. Eri asia on se, suostuisinko kasvattamaan ja elättämään toisten siittämiä ja pikemminkin naisen huonosta harkintakyvystä johtuen siitettyjä lapsia.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Onhan se joo ikävää kun vuosia hyvin toiminut ehkäisy pettää joo isolla ihmisellä.

Mutta mun pikkuenkelini on kaikkea muuta kuin virhe.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

IMO ton Ninnin tekojen tuomitsemisen täällä vois yksinkertaisesti lopettaa. Hankkikaa kiksinne muualta. Mikäli haluatte sen pienen ihmisen(poitsun, ei Ninnin;)) elämästä tehdä omalta osaltanne helpomman, niin parhaiten se onnistunee tsemppaamalla äitiä siihen, että kaikki menee ihan hyvin eikä ilkeilemällä asioista joihin ei enää voi vaikuttaa. Ilmeisesti naisilta näyttää paremmin löytyvän myötätuntoa. Elämä ei vaan aina mene just niin kuin ajatteli, ja sen vatvomisen sijaan on parasta ajatella, että näillä mennään ja parhaamme mukaan

:]
Prepare for the worstest.
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 3989
Liittynyt: 19.08.2005 14:09
Paikkakunta: Hki

Viesti Kirjoittaja annepa »

nowaysis kirjoitti:fiksuilua
Hyvin sanottu!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Manaaja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

Kukkahattutädeille tiedoksi että vastaukseni sisältö ei viitannut ninnin tilanteeseen, vaan olisi ollut täysin sama kysyjästä riippumatta, jos vain kysymys/olettamus olisi ollut sama.

Toisin sanoen, en lähtisi kasvattamaan muiden lapsia. Se on ainoa lapsiin liittyvä premissi mistä voi saada vedetyksi sellaisen johtopäätöksen etten muka pitäisi lapsista, mitään muuta syytä en keksi siihen miksi ninni moista on muuten olettanut. Siksi asian mainitsin.

Kuulisin kyllä mielelläni että mistä moinen johtopäätös on muussa tapauksessa vedetty?
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

^Puolivitsi noista sun vinetyksistä kun kaverit vaan puhuu lapsistaan...

Ja kyllä mä tän palstan tunnen ja olipa vaikee arvata ketkä kaikki aukoo kun kerroin rekkiksen käynnistä jne.

Ja joo, kiitos nowa kauniista sanoista, ei tosiaan tarvii yhtään paskaa niskaan enää kiitos. Muutenkin vollottaa jo joka hiivatin asiasta...äh.


ASIAAN: ny mua jännittää tiistainen sydänlääkärillä käynti. Itkut. Vaikka rauhoittelivat ettei muuta kuin tarkistavat vaan että kaikki ok. Sit ne löytää sieltä vähintään viis reikää ja se joutuu taas jäämään sairaalaan ja kuolee ja mä en kestä näitä hormooneja enää.....
Manaaja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

ninnithequeen kirjoitti:^Puolivitsi noista sun vinetyksistä kun kaverit vaan puhuu lapsistaan...
No puolessakin vitsissä on aina puoli totuutta.
Muutenkin vollottaa jo joka hiivatin asiasta...äh. ... Itkut ...mä en kestä näitä hormooneja enää.....
Ihan kaikella ystävyydellä, mä olen sanonut tän ennenkin ja sanon nyt taas: Kyse ei ole mistään hormonien piikkiin menevästä jutusta. Etkö sä todella ole huomannut että sun elämä on aina aivan käsittämättömän epävakaata kuten myös sun tunne-elämäsi tilat, jotka vaihtuvat suru-ahdistus-parkumisesta onnesta parkumiseen pahimmillaan melkein vuorosekunneilla?

99% todennäköisyydellä sä kärsit epävakaasta persoonallisuudesta. Hae siihen hoitoa, niin sun ja sun läheisiesi elämä helpottuu huomattavasti, ja sä pystyt toimimaan paljon vakaampana äitinä lapsillesi ja turvallisempana rakastajana miehellesi.

Mä uskon, että jos ukkokultasikin tajuaisi että teidän elämänne vaikeudet eivät ole johtuneet vain sattumasta, "elämän heittelystä" ja siitä että se tekee aina jotain väärin ja ajaa sillä teidät erilleen, vaan että kyse on siitä että sulla on todellisia vaikeuksia käsitellä sun tunne-elämääsi ja siihen on saatavissa apua, sun ukkokultasi tulisi juosten takaisin leikkimään kotia sun kanssasi, koska silloin tulevaisuus lupaisi jotain muutakin kuin niitä ainaisia samoja pettymyksiä ja saippuasarjamaisia tunne-elämän katastrofeja.

Niitä, joita seuraa nytkin vanhalla kaavalla, jos vain päätätte palata yhteen ilman että tiedostatte tuon asian ja haette siihen apua.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Just. Kaikella ystävyydellä, lekurikin sanoi vollotuksen johtuvan nyt ihan hormooneista. Mut sähän oot niin usein ollut raskaana ja synnyttänyt että sä tiedät toki paremmin :D

Rupeen kyllä jo pikkuhiljaa tajuumaan että tuo laps ei kuole siihen jos äiti ei imuroi joka päivä täällä. Tai että partsilla oli miljoona säkkiä roskia viemättä. Taitaitaitai. Kyllä mä hormooneja nyt syytän,ei tämmösiä hulluja ajatuksia ennen ollut.

Ukkokulta on ollut tosiaan kultainen, vaikka heti pojan synnyttyä kiukuttelikin että "sulla on toisen miehen lapsi nyt siellä en tuu enää käymään". No kyllä se ny ties että semmonen on tulossa hitto, tarviiko hormoonimyrskylle alkaa murjottamaan..

Tänään se toi mulle ystävänpäivälahjaksi roskapusseja :rofl:
(no mä pyysin ku kas loppuivat jostain syystä kesken nopeesti)
Manaaja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

ninnithequeen kirjoitti:Just. Kaikella ystävyydellä, lekurikin sanoi vollotuksen johtuvan nyt ihan hormooneista. Mut sähän oot niin usein ollut raskaana ja synnyttänyt että sä tiedät toki paremmin :D
Raskaudenaikainen ja synnytyksenjälkeinen hormonitoiminta varmasti kärjistää asiaa, mutta kyse ei ole nyt pelkästä raskausajasta tai synnytyksistä, vaan sun koko elämästäsi ja niistä käytösmalleista ja tapahtumista jotka tuppaavat kiertämään kehää.

Lekuri ei tuollaista pysty sinusta näkemään millään tavalla, kun ei ole ollut elämääsi seuraamassa vierestä. Kerro mulle mikä sulle on tärkeintä, sun ja sun perheesi hyvinvointi vai se, että vaikka väen vängällä saat itsesi luokiteltua psyykkistä apua tarvitsemattomien kastiin? Mitä menetettävää sulla olisi?

Kuka tahansa täysjärkinen ja tunne-elämältään tasapainoinen ihminen joka sun hommia vierestä tavalla tai toisella joutuu seuraamaan, ymmärtää, että sä itse järjestät itsellesi mittavia ongelmia vuodesta toiseen, eikä ne vain "synny" ja "maailma kohtele väärin" ja "miehet muutu paskoiksi". Ja sitten kohta taas hyviksi ja ihaniksi. Sulla on todellisia ongelmia käsitellä tunteitasi, joita sä mustavalkoistat pystyäksesi hanskaamaan niitä. Se on täysin ilmiselvää. Eikä se ole normaalia. Hae siihen apua, niin perhe-elämäsi helpottuu huomattavasti.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Mulla on ongelma joo. Oksentaa kaikki nettiin. Hankin apua siihen.

Ja tosiaan toivon että saisin joo masennuslääkkeet takaisin vaikkei niistä apua ollutkaan aikaisemmin. Tätäkään et tainnut tietää?
Manaaja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

ninnithequeen kirjoitti:Mulla on ongelma joo. Oksentaa kaikki nettiin. Hankin apua siihen.

Ja tosiaan toivon että saisin joo masennuslääkkeet takaisin vaikkei niistä apua ollutkaan aikaisemmin. Tätäkään et tainnut tietää?
Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät hakevat usein apua ahdistukseen ja masennukseen, mutta heille masennuslääkkeet eivät normaalisti tuo minkäänlaista apua, vaan vaikutus on jopa päinvastainen. Tämän tiesin. Tiesitkö sinä?

Masennuslääkkeet eivät auta, koska kyseessä ei ole masennus, vaan häiriö tunne-elämässä.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Tunti meni puhelimessa äsken rekkiksen kans. Ajauduttiin muistelemaan kaukaisia rekkareissuja jopa. Huh. No ainaki hää taas soitti, oho. Ei luvannut mitään pojan tapaamisista ja hyvä niin. Puhuu jopa vaimostaan ihan avoimesti eikä yritä valehdella enää avioerostakaan.

Nii että haukkukaa nyt taas tunnevammaiseksi idiootiksi mutta musta on kiva olla väleissä molempien lasten isien kanssa. *on hyvä mieli*
Jenny Daa-aah! ling

Viesti Kirjoittaja Jenny Daa-aah! ling »

^ Hyvä kun on hyvä mieli, pidä toi!

Ja (sen perusteella mitä olen Kitinästä lukenut sinulta itseltäsi) pidä hyvät välit hyvinä väleinä ilman minkäänlaisia ihokosketuksia, youknowz... Pidin omaa viiden vuoden takaista tilannetta melko hankalana, mutta sivusta (vain sinun tekstejäsi täältä seuranneena) teidän kuvioitanne nyt sadasti hankalampina. Siis jos ja kun ne siitä viikkojen kuluessa uudelleen-muotoutuvat jne jne.

:h: -lääkärille menoa odotellessa kantsii haliruttailla ja silitellä isoa ja pientä, antaa hengityksen tasaantua ja itkujen asettua. Meillä oli tänään vaikea päivä, olisi ollut aivan kestämätön jos en olisi tajunnut yhteisen suihkun jälkeen kääriytyä lasten kanssa jättipyyhkeeseen ja mönkiä peittojen alle, niin kuin nämä kaikki yhteiset vuodet on isoina hetkinä tehty. Se tunne kun itse makaa pimeässä huoneessa keskellä sänkyä ja lapset puristautuvat paljaina iholle molempiin kainaloihin... Muu tuntuu merkityksettömältä, hyvin isosti siedettävämmältä.

Hyvää ystispäivää!
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10700
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Elppis »

ninnithequeen kirjoitti: ASIAAN: ny mua jännittää tiistainen sydänlääkärillä käynti. Itkut. Vaikka rauhoittelivat ettei muuta kuin tarkistavat vaan että kaikki ok. Sit ne löytää sieltä vähintään viis reikää ja se joutuu taas jäämään sairaalaan ja kuolee ja mä en kestä näitä hormooneja enää.....
Oli meilläkin pojalla munuaisaltaan laajentuma, jota kontrolloitiin 3kk ikäiseen asti, oli kuulemma suht yleinen vastasyntyneiden "sairaus". Altaan laajentuma pieneni kokoajan, 3kk ikäisenä täysin normi.
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Noh, millos se bliss laittais sitä yksäriä..?? Kaikki vertaistuki ja -kokemukset olis tervetulleita tässä lohduttoman tuntuisessa tilanteessa. Vieläkään ei mitään kipuja eikä vuotoja, mutta juttelin puhelimessa hoitajan kanssa niin sanoi ettei ole mitenkään välttämätöntä että niitä edes tulisi. Huomenna taas verikokeet. Sitten luojan kiitos pääsen ihan julkisen puolen polille tutkimuksiin, heti kun hCG alle 10, tai siis sitten voin varata ajan. Lääkärin määräys. Mut sitä, kuinka kauan siinä sitten menee, että sinne pääsee, saati että mitään tapahtuu, sitä ei tiedä kukaan. Ja sehän tässä toivottomalta tuntuukin. Ja miten sitä uskaltaa ja voi olla täysin 100% varma että se solumyrkky on poistunut elimistöstä 3kk:ssa?? Sehän aiheuttaa sitten taas sikiölle epämuodostumia tms.
Jenny Daa-aah! ling

Viesti Kirjoittaja Jenny Daa-aah! ling »

Puolen vuoden - vuoden huili?
Vastaa Viestiin