Mammailu

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Kai Nalo kirjoitti:
Riemumieli kirjoitti:Kohta jo juostaan ja sitten oletkin helisemässä. Ensimmäiset kiipeämiset sohvalle ja pää edellä hyppäämiset, aijaijai, mukavia aikoja.

Tää on niitä hetkiä jolloin pieni asunto osoittaa hyvät puolensa. Se on kätsää kun voi vahtia yhdestä pisteeestä koko asuntoa!
Totta, sohvalla istuen. Käy urheilusta pienen seuraaminen, toden totta.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 9426
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Suvinen kirjoitti:Tyttö 8kk ja 3 päivää nousi tänään eka kertaa itse keittiöjakkaraa vasten pystyyn.
Komeeta. Meillä tyttö seisoskelee, sen kolmisen viikkoa sitten kunnolla opittuaan, hela päivän. Nyt on reeniohjelmaan otettu tukiharjoitteena rappusten kiipeäminen, jota eilen meni jo lähemmäs kymmenen kertaa.
Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2872
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

RP kirjoitti:Olen todennut ettei mikään siis mikään ole kamalampaa (normielämä kamaluuksista puhuttaessa) kuin olla kipeänä vauvelin kanssa.
edellisen uudenvuodenaaton kuin eilisen. Isäntä tuli yövuorosta kotiin aamu seiskalta. Heräsin tuohon ja havahduin pahan olon tunteeseen, jonka saattelemana vessaan... Laatta lensi aamu seitsemästä ilta kymmeneen. Pakko oli antaa tuon lasteni isänkin nukkua yön jäljiltä edes jonkun tunnin. Pakko oli myös jotenkin selvitä kahden pienen lapsen hoidosta. Silti. Vetovoima veti vaakatasoon. Jalkeilla olo tuotti välittömän huimauksen ja oksennuksen. Ei kiva. Tuli siinä kyllä äitiäkin ikävä...
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Ei tää nyt tänne varmaan kuulu, mutta menköön: Täällä taas kohdunulkoinen. Sama johdin. Tällä kertaa lääkkeellinen tyhjennys. Olen viettänyt tämän päivän sairaalassa, sain solunsalpaajapiikin kankkuun. Vielä ihan normaali olo. Mut tulossa kuulemma kauheet kivut. Tietääkö kukaan lääkkeellisestä tyhjennyksestä? Kun mä oon kuullut vain hirvittävistä kivuista ja viikkokausia jatkuneista vuodoista. Mitään parempia kokemuksia en ole kuullut että kai se on vaan uskottava että hirveä koettelemus tulee olemaan. Pelottaa olla täällä kaiket päivän tyttären kans kaksin jos tulee jotain hirveitä kohtauksia :(

Alkaa usko mennä, ei jaksais enää yhtään tällasta. Täytyy vaatia oikean tuuban aukiolotutkimus ainakin, eihän tässä muuten mitään järkeä ole. Ei kai ne voi vaatia että yrittää ja yrittää loputtomiin paskalla munatorvella johon kaikki takertuu kiinni. Tätä samaa kerta toisensa jälkeen. Kolmeen kuukauteen ei saa tulla raskaaksi että ne myrkyt ehtii poistua kehosta. Ihan lohduttoman ja loputtoman pitkältä tuntuu aika, melkein elinkautiseen verrattavissa. Ja sitten vasta saa ruveta yrittämään! Ja kuinka kauan siinä sitten kestää?? Ei näy oikein valoa. Miks tää on tehty niin vaikeeks ja vaaralliseks?????? Ja miks joillekin kaikki käy kuin sormia napsauttamalla ja sit ne käy vielä vaan plupsauttamassa ne vauvansa ulos ja kävelee seuraavana päivänä kotiin. Vituttaa.

Oon niin vihanen ja surullinen.
Jenny Daa-aah! ling

Viesti Kirjoittaja Jenny Daa-aah! ling »

:(

Joudutko väkisin olee yksin tytön kanssa? Ite en pystynyt huolehtimaan lapsesta, eikä mua päästetty kotiinkaan ennen kuin hoitoapu oli varmasti hallussa.

Itellä yks lääkkeellinen tyhjennys, siitä muistikuvia mut huteria... Kipuja ei ollut juuri yhtään, pärjäsin perusdropeilla ja niitä vedinkin naamaan sallitut määrät (jotkut apteekkilääkkeethän oli kielletty, niistä ne sairaalassa kertoo tarkasti). Kipukynnys mulla melko korkeella muutenkin, eihän synnytyksetkään olleet "juuri mitään", oon just semmonen sun kuvailema "plumpsauttelija", tiettyyn pisteeseen.

Pahinta oli tyhjentymisessä se henkinen puoli, siihen ei vaan osaa varautua ennalta täysin, varaudut pahimpaan niin selviät parhaiten... Hormonit on niin kuin lapsen syntymänkin jälkeen, lääkkeen otosta 3 seuraavaa vuorokautta meni ylös-alas-ylös-alas -fiiliksin (eikä ois menny ylös jos ei vieressä ois hengittäny jo terve lapsi, sama varmaan sulla, yritä olla kaiken keskellä kiitollinen hänestä). Verta tuli niin pirusti, että sairaalavaipat oli ehdottomat kotioloissakin. Osan aikaa taisin joutuu kiskoo tytön pamperseja kaksin kappalein housuihin. Viikon jatkui ne pahimmat, toisen viikon ulkoilin väkisin koska kävely teki hyvää. Perussiteet riitti vuotoihin ja jatkuvasti oli pakkosyötävä, jotta pysyi tolpillaan.

Mua ei varotettu huge-hyytymistä ja tosta vuodon määrästä kovin riittävästi, olin saada paniikkikohtauksen kun kolmannen päivän tienoilla tuntu, että oon synnyttämässä kohtuani ulos kesken sohvalla makoilun... Siitä pari varotuksen sanaa...
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Pahoitteluni Irmeli :( Voimia sinulle keskittyä hyviin juttuihin elämässä!
Prepare for the worstest.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10700
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Näin vertaistukena (ja toivon ettei tätä toitoteta ulkopuolella) koin keskenmenon viime vuoden heinäkuussa, eikä sekään ollut mikään maailman ihanin hetki elämässäni. Siitä tää henkinen alamäki sai alkunsakin, kun en asiaa kunnolla henkisesti käsitellyt, kuten ei mieskään.

Mulle on tehty lääkkeellinen keskeytys vuonna 2000; mulla ei ollut menkkakipuja kovempia kipuja, kun muistin kävellä lähes kokoajan sairaalassaoloajan (4 tuntia). Ne, jotka heti ensalkuun menivät makuulle, valittivat koko tämän ajan tuskissaan ja pyysivät lähes heti kipulääkettä. Omalla kohdallani kävin vessassa muutaman kerran ja sitä tavaraa tuli paljon, TODELLA paljon. En ymmärrä miten nää makaavat pystyivät pitävän kaiken tämän tavaran kerralla pöksyissään.

Toivon sulle paljon voimia ja muista hoitaa myös henkisesti itseäsi, käsittele asioita nyt heti neuvolan/psykiatrisen sairaanhoitajan kautta, ettei se puoli unohdu kokonaan. Tottakai fyysiselläkin hyvinvoinnilla on väliä, mutta se kipu helpottaa paljon nopeammin. Jaksuja :h:
The great club outshines the individual, always and forever.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Irmeli voi ei :( Tosi paljon jaksamista.

Se keskeytys on aivan hirveä kokemus, kauan kauan sitten käynyt läpi.

Nyt mulla on paha mieli kun pojalla on kuitenkin kaikki hyvin ja mä vaan kitisen väsymystäni. *vollottaa taas*
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Saatko nukuttua vauvan kanssa yhtä aikaa päivällä? Sen muistan väsymyksestä, että yksikin hyvin nukuttu yö muuttaa maailman paljon valoisammaksi paikaksi. Voitko saada sen perhetyöntekijän yöksi, vai käykö se vaan päivisin ja kuinka usein/kauan?
Prepare for the worstest.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2199
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Melnais »

:cry: Jaksamista irmeliannelille. Olisiko sun miehellä mahdollisuutta ottaa muutama päivä vaikka palkatonta ja olla kotona tukena? Aika kova vaade jaksaa tuossa tilanteessa huolehtia terveestä vilkkaasta lapsesta vaikka se varmasti osin vie eteenpäin ja auttaa ajatuksia pois pahimmasta.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Mayah
Elämätön Kitisijä
Viestit: 365
Liittynyt: 01.09.2009 1:38
Paikkakunta: Hellsinki

Viesti Kirjoittaja Mayah »

Elppis kirjoitti: Mulle on tehty lääkkeellinen keskeytys vuonna 2000; mulla ei ollut menkkakipuja kovempia kipuja, kun muistin kävellä lähes kokoajan sairaalassaoloajan (4 tuntia). Ne, jotka heti ensalkuun menivät makuulle, valittivat koko tämän ajan tuskissaan ja pyysivät lähes heti kipulääkettä. Omalla kohdallani kävin vessassa muutaman kerran ja sitä tavaraa tuli paljon, TODELLA paljon. En ymmärrä miten nää makaavat pystyivät pitävän kaiken tämän tavaran kerralla pöksyissään.
Mulle on tehty lääkkeellinen keskeytys parisen vuotta sitten, ja ne kivut todella olivat hirveät. Koskaan en ole elämässäni vastaavaa kokenut. Jossain väestöliiton sivuilla sanottiin että se kipu on "kuin menkkakipua" mutta vitut, se oli kyllä far beyond menkkakivuista, tuntui että kuolen siihen paikkaan.

Eipä tullut kyllä itselle mieleen, että pitäisi kävellä ympäriinsä kipujen välttämiseksi, ei sitä kukaan neuvonut. Mut ohjattiin istumaan johonkin päiväsaliin ja siellä pikkuhiljaa kivut pahenivat niin, että jouduin pyytämään kätilöltä lisätroppia. Siinä vaiheessa pääsin sänkyyn ja sain kipulääkitystä suoraan suoneen ja lisäksi pahoinvointilääkkeen peräsuoleen (ei auttanut, oksentelin useaan otteeseen). Oli kiva odotella sitä lisälääkitystä sängyssä vääntelehtien, missään asennossa ei voinut olla kun sattui niin saatanasti.

Se kipulääke pisti väsyttämään (siinä vaiheessa kun se vihdoin auttoi) ja nukahdin ja herätessä oli sitten housut märät verestä, vaikka olin laittanut ison siteen. En ollut tajunnut että sitä tulee niin helvetisti, koska nukahtaessa (n. 2 tuntia lääkkeenoton jälkeen) ei ollut tullut vielä mitään vuotoa. Ja sitä vertahan (ja niitä muita ihania juttuja) sitten tuli oikein urakalla monta päivää, yhteensä jotain neljä viikkoa taisi kestää ne vuodot kokonaisuudessaan.
Kai Nalo

Viesti Kirjoittaja Kai Nalo »

Kylläpä Irmeliä nyt koetellaan. Tsemppiä kovasti jatkoon. :paijaa:
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Kiitos kokemusten jakamisesta. Tyttönihän se juuri onkin se joka pitää mut tolkuissaan. Mutta kun just se, että kun se on niin ihana ja täydellinen niin haluais nähdä toisen samanlaisen! Tai kolmannenkin. Itsekästä kai se on. Kun ei voi tajuta miten meijän jostain soluista voi tulla noin mahtava ihminen. Mut ei se ehkä enää nyt sitten oo mahdollista ja se tuntuu musertavalta.

Millaisiakohan tyhjennyslääkkeitä muut on sitten oikein saaneet??? :shock: Mä sain siis vuorokausi sitten sen solunsalpaajapiikin sairaalassa ja parin tunnin päästä siitä sain lähteä kotiin, autolla yksin. Mitään kipulääkkeitä etc en ole saanut ja sanottiin että voin elää ihan normaalia elämää. Mitään oireita ei ole edelleenkään, ei kipuja eikä vuotoa. Pelkäänkin että tää piikki ei auta, ja joudutaan laittamaan uusi. Se kuulemma on ihan mahdollista. Ja sitten sivuoireet tulee hyvin todennäköiseksi, suutulehduksia ja vatsaongelmia... Ja taas se pidentää aikaa. Aivan lohduttoman toivotonta. Ensin tässä nyt pitää rampata verikokeissa viikon välein että nähdään laskeeko hCG. Ihmeellistä että ihminen pakotetaan yrittämään lasta vioittuneella munatorvella, eikä sitä suostuta poistamaan, että olis edes hieman paremmat mahdollisuudet ja turvallisempaa. Kysyin siis tätä eilen ja eivät olleet myötämielisiä.
bliss

Viesti Kirjoittaja bliss »

^Mulla on ollut aika samantapainen kokemus, ennen kuin tuo poikanen syntyi. Sain kaksi solusalpaajapiikkiä, joilla ei ollut mitään vaikutusta.

En halua kirjoittaa koko juttua tähän, mutta jos ia haluat, voin yksärillä kertoa kuinka kävi.
Loppujen lopuksi siis kuitenkin hyvin kun tuo riiviö tossa vipeltää :]
prosessi

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Minäkin olen pahoillani, ia.
irmelianneli kirjoitti:Ihmeellistä että ihminen pakotetaan yrittämään lasta vioittuneella munatorvella, eikä sitä suostuta poistamaan, että olis edes hieman paremmat mahdollisuudet ja turvallisempaa. Kysyin siis tätä eilen ja eivät olleet myötämielisiä.
Miten he perustelivat vastahakoisuutensa? Tulee vain mieleen, että kun nyt molemmat edelliset tärpit ovat tapahtuneet samasta munasarjasta, siihen johtavan munatorven poistaminen voisi johtaa totaaliseen lapsettomuuteen, jos se toinen munasarja on passiivisempi. Sen sijaan ainakin yksityisellä puolella on käsittääkseni mahdollista tehdä munatorven ylimääräisten kiinnikkeiden poistoja, mikä varmasti parantaisi mahdollisuuksia normaaliin raskauteen.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Niin, toki ensin pitäis tehdä oikean torven aukiolotutkimus. Sitten jos se ok niin harkita sitä vasemman paskan poistoa. En tiiä, rajulta tuntuu kaikki vaihtoehdot. Se aukiolotutkimuskin on kuulemma äärimmäisen kivulias. Vaikka ihan sama mulle, kaikkeni toki teen mitä tehtävissä on. En tiiä sitte niin, että kannattaisko ajan (ja mielenterveyden) säästämiseksi mennä heti yksityiselle. Ja sekin hirvittää että miten varma tuo 3kk raskaaksitulokielto on, että voisko silti vaikuttaa lapsen terveyteen tuo solumyrkynpaska?? :( Miten sitä uskaltaa enää yrittääkään edes?

Ja bliss, mielellään kuulisin kokemuksesi! Kaikki tarinat luo uskoa. Ainoo vaan ett järkyttää se ajan kuluminen kun ei haluais odottaa päivääkään!!!

Ai joo prosessi, puhuitkin munasarjasta.. niin tietysti. Voiko senkin toimivuuden jotenkin tarkistaa, kai sen voi??
prosessi

Viesti Kirjoittaja prosessi »

irmelianneli kirjoitti:En tiiä sitte niin, että kannattaisko ajan (ja mielenterveyden) säästämiseksi mennä heti yksityiselle. Ja sekin hirvittää että miten varma tuo 3kk raskaaksitulokielto on, että voisko silti vaikuttaa lapsen terveyteen tuo solumyrkynpaska?? :( Miten sitä uskaltaa enää yrittääkään edes?

Ai joo prosessi, puhuitkin munasarjasta.. niin tietysti. Voiko senkin toimivuuden jotenkin tarkistaa, kai sen voi??
Munasarjan toimivuuden tarkistaminen onnistuu ihan ultraamalla, eli ultralla näkee munasolun irtoamisen aikaan, kummalla puolella se on tapahtumassa. Käytännössä siis pitäisi tarkistaa muutama irtoaminen, ja jos ne tapahtuvat aina samasta munasarjasta, toinen on silloin passiivinen, eikä sen aktiivisemman munasarjan munanjohtimen poistaminen valitettavasti muuta sitä tilannetta, ellei sitten poista myös senpuoleista munasarjaa.

Sinuna menisin yksityiselle selvittelemään mitä tilanteessasi kannattaa tehdä, siellä kun selvittelyn tulokset eivät ole kiinni terveydenhuollon budjetista. Tulokset saatuasi sinulla on sitten paremmat keinot painostaa julkista puolta suorittamaan tarvitut toimenpiteet.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

nowaysis kirjoitti:Saatko nukuttua vauvan kanssa yhtä aikaa päivällä? Sen muistan väsymyksestä, että yksikin hyvin nukuttu yö muuttaa maailman paljon valoisammaksi paikaksi. Voitko saada sen perhetyöntekijän yöksi, vai käykö se vaan päivisin ja kuinka usein/kauan?
Ai tää oli varmaan mulle?

Huomenna täti tulee klo 8 ja mä singahdan sitten Kelaan ja muualle asioita hoitamaan ja kauppaan jne. Varmaankin KUOLEN ku pitää jättää pieni "yksin". Ja se on taas joku toinen täti, arvatkaa kuka varmaan taas siivoo yötä myöten hulluna, hahhaa..

Ovat kerrallaan 2-3 tuntia.


Yks iloinen asia: mein napa lähti! Me päästään kunnolla kylpyyn :D
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Hotkiiko? Ootteko lisänny ruokaan sipulia, paprikaa, kurkkua, kaalia tai muuta joka muodostais kaasua mahaan?
Prepare for the worstest.
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Meillä lisääntyi tai alkoi röyhätily kun tytsä alkoi kapuamaan pitkin seiniä toden teolla. Sitten se hävis. Mutta nyt kun kyykkäilee nopeemmin ku sanon 1 niin taas röyhii.

?
Kai Nalo

Viesti Kirjoittaja Kai Nalo »

Suvinen kirjoitti: Oisko vaan niin innoissaan että nielee ilmaa
Meillä ainakin näin. Het kun vauhti lisääntyy, alkaa posket punottamaan ja hikka iskee :D
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

^Nitalla tuli muuten aina hikka kun tarpeeksi nauroi. Ja tulee vieläkin :D
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Täti oli kiva nuori tyttö mutta äiti meinas kuolla asioilla huolesta ja unohti puolet ostoksistakin...

Ja sit myö käytiin ekan kerran ulkona vaunujen kanssa, oikeen 100 metriä tohon neuvolaan :D Mä kirosin ku joku IDIOOTTI on aurannu lumet niin että piti autotien kautta oikasta kahdesti ja meinattiin myöhästyä ja vähintään jäädä katujyrän alle jajajaja...

Poika painaa melkein kolme ja puol kiloa jo joten iso rötkäle on. Ja saatiin lupa ulkoilla ny kans :h:
Avatar
Vesper
Kitisijä
Viestit: 10347
Liittynyt: 08.01.2009 23:53

Viesti Kirjoittaja Vesper »

Kiva huomata ninni että sun juttujen sävy on muuttunut tosi paljon positiivisempaan suuntaan ja että olet "taipunut" ottamaan apuakin vastaan. Kiva kiva :]
Work like a captain, play like a pirate.
Jenny Daa-aah! ling

Viesti Kirjoittaja Jenny Daa-aah! ling »

Ja me tsempataan sittenkin kun synnytyksen jälkeinen ilohuuma haihtuu! Ihanaa kun saat apua pojun kanssa. :]
Vastaa Viestiin