Mammailu

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Ihanaa Ninni. Ja ei se lapsonen todellakaan tarvi muita ku SUT! Hei hyvä juttu että ne huomas sen kireän kielijänteen ja se pätkästiin heti laitoksella. (vaikka pahaa tekeekin se ajatus..) Meillä se huomattiin vasta 6kk hammaslääkärissä! Ja saatiin lähete polille jossa se katkaistiin nukutuksessa vasta 9kk ikäisenä. On tyttöparalla ollut noita nukutuksia ikäisekseen enemmän kuin monella koko elämänsä aikana. Jospa nyt seurais sit semmonen hyvä (ja nukutukseton) vaihe. Joka kestäis vaikka tommoset 9 vuotta ainakin, näin alkuun.

Ja vähänks oon kateellinen että joku voi olla noin hyvässä kunnossa heti!!!!!!! :shock: Ei pysty ees käsittämään että joku pystyy esim kävelemään synnytyksen jälkeen heti parissa päivässä!! Saati pääsemään kotiin ja puhdistamaan kissojen laatikoita ja pesemään pyykkiä! Aivan totaalisen käsittämätöntä, mutta tosi hianoo :)
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10700
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Elppis »

IA - mä kävelin sen tunnin ponnistusvaiheen ja 14 tikin kera 4 kerrosta portaita ylös :D (hissit epäkunnossa) ja vielä ihan reippaasti. Adrenaliinia!!
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

No voi vittuperkele, suolaa haavoihin. Mä en pystynyt edes omin avuin KÄÄNTÄMÄÄN KYLKEÄ sängyssä moneen päivään! Saati istumaan tai mitään muuta yhtä extremeä. Sit vielä jalat turpos muutaman päivän päästä kaksinkertasiks että toipuminen todella meni taaksepäin. Just ku olin ite pystynyt käymään vessassa (hirvee urakka, kesti kaikkineen noin tunnin) nii en enää niitten jalkojen takia pystynyt liikkumaan. Yks jalka painoi noin 40kg. En kyllä ikinä unohda tuota elämäni kauheinta kokemusta eikä aika oo, ainakaan vielä, kullannut yhtään. Ja oon tosi katkera, vaikka en tiiä yhtään mille tai kelle!
Brotonia Bum
Kitisijä
Viestit: 16
Liittynyt: 26.01.2010 20:57

Viesti Kirjoittaja Brotonia Bum »

On mullakin mammailua,
haavojen nuolemista tms. tässä vaiheessa.

En mikään vanha oo, ei siitä ole kysymys, vaan että lapsi ei tarvitse enää mua, eikä se helppoa ole kummallekaan.

Vaikeampaa lapselle.
Ja vaikeaa itselle, kun tietää että itse on ne vaikeudet sille tehnyt, kipeä lähinnä katsoa lapsen kasvukipuja ja kuinka se kompassi on välillä hukassa.

Hirveen pitkään meni hyvin, kaikki oli mallikelpoisesti, mutta ratkaisevalla hetkellä ottikin oman suunnan. Nöyrtymisen paikka, sanoisin.
prosessi

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Torstaina Naistenklinikalla minulle selvisi yllättäviä asioita ensimmäisestä synnytyksestäni: jo edelliskäynnillä lääkäri sanoi, että seuraavalla käynnillä voisimme sitten keskustella synnytystavasta, vaikka se aikaista vielä onkin. Minulle sopi tietenkin, joten lyhyeksi jäänyt keskustelu käytiin torstaina. Lyhyeksi keskustelu jäi, koska minulle alatiesynnytys oli tietenkin ykkösvaihtoehto, mitä lääkäri ei ollut odottanut. Sen sijaan hän oli ollut vakuuttunut siitä, että haluaisin suunnitellun sektion, ja oli siksi valmistellut ylipuhumispuhetta alatiesynnytykseen oikein perusteellisesti.

No, koska en toiminut odotetusti, häneltä menivät pasmat vähän sekaisin, ja osan ylipuhumispuheestaan hän piti joka tapauksessa. Siihen sisältyi kuvaus niistä muutoksista, jotka Naikkarin käytäntöihin on tehty edellisen synnytykseni jälkeen, eli samalla tavalla asiat eivät kuulemma enää voi mennä pieleen. Puheesta selvisi, että hänen mielestään edellisessä synnytyksessäni oli heidän taholtaan muitakin virheitä kuin se silloin mainittu "se kolmas käynnistyspilleri oli liikaa". Hänen mielestään myös sektion suhteen oli aikailtu liikaa, kun taas minusta se viivyttely ei ollut turhaa, eihän kukaan voinut edeltäkäsin tietää, etteivät mitkään heidän paniikissa kokeilemansa tilanteen rauhoitussysteemit toimisi. Nyt sen tietenkin tietää, mutta silloin ei.

On oikeastaan kummallista, etten pelkää tulevaa synnytystä juurikaan, vaikka takana on sellainen kokemus kuin on. Tiedä sitten johtuuko moinen ilmiö siitä, että ne tapahtumat menivät käsiteltävissä olevan tapahtumakentän ulkopuolelle, enkä vieläkään oikein ole tajunnut niitä. Jotenkin mieli selvästi suojelee itseään äärikokemusten kohdalla. Sen sijaan muistan hyvin, miten pitkällinen toipumisprosessi sektion kohdalla oli, enkä halua sen toistuvan.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Hih, mä oisin voinu juosta maratoonin molempien synnytysten jälkeen. Varsinki tän toisen, niin helppo ja nopee oli (paitti se ku ei tuskissaan meinannu vittu kyytiä saada, spinaalin ku sai ni elämä muuttu valoisaksi samantein ja sit poika oliki jo ulkona)

Miskan naapurina osastolla oli muuten pienenpieni tyttö, ja hiukan väsyneet vanhemmat. Kyselin sitten että miksi hää on täällä tarkkailussa. Pikkuneiti oli pienempi kuin mun poika, ja ikää 3 kk. Oli syntynyt viikolla 25 ja painanut 800 g. Uskomatonta! Ja vanhemmat kävi 70 km päästä tyttöä hoitamassa, ja kotona vielä kaksvuotias. Siin on jo rankkaa...huh. Mut ihan ihminen siitäkin taitaa tulla.

Ja taas pääsee haukkuu broidii: hänen piti hakee meidät kotiin Jorvista tänään, ja ku sit soitin että nyt saahaan lähteä, ni eeei ku hän ny täs pelaa ja pukee ja menee ravintolaan syömään ensin. Vittu mulla kiehahti. Kolmas kerta jo ku jättää kylmäks, ei voinu viedä synnärille ku oli Ikeassa, ei voinu tulla kattoo siskonpoikaa ku oli kiire mutsille ja faijalle, eikä voinu ny sit ees hakee meitä kotiin niinku sovittiin. Saatana mä oon niin pettyny tähän saamarin lähipiiriin että huhhuh. Arvatkaa pyydänkö broidilta enää ikinä mitään? Kiva tulla pojan kaa taksilla itku kurkussa kotiin ku kukaan ei tunnu välittävän hänestä.

Mut hei, mulla on tuossa viereisessä sängyssä nyt kaksi rakkainta tuhisijaa vierekkäin, enkä ees muista millon oisin ollu näin onnellinen viimeksi, en kai koskaan.

Poika syö minuutilleen kolmen tunnin välein ja aina tasan sen 70 ml. Tarkka jätkä.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Viesti Kirjoittaja Mida »

Nakojaan mua mainittu kestovaippa-asioissa. Merkkivinkkeja en anna, koska suurimmaksi osaksi meilla on kestoiltu itse tehdyilla vaipoilla. Nytkin taysin omilla mentais jos ne ei olis tuolla jossain muuttolaatikoiden syovereissa. Haisulikertseja, yak.

Ninnille onnea pojasta! Niin ja Prosessille odotuksesta. Nama nyt tasta ehdin bongata.

Saas nahda mita tulee elamasta tana vuonna. Remontti lattiasta kattoon, asuminen sukulaisissa kunnes oman talon remppa on riittavan hyvassa vaiheessa, aktiiviset 1v ja 3v, isomman seuranta syovan uusimisen varalta ja nyt sitten raskaana taas. Ihan nayttais olevan voittokortit kourassa. Niin joo ja mies reissaa ulkomailla ainakin nyt vuoden alkupuolella muutaman viikon valein. Onneksi parisuhde voi hyvin. Eikohan tasta selvita, vaikka varmaan hiukkasen vasyttaa vaiheessa jos toisessa.

Nuoremman pojan kanssa paastaneen maailman terveysjarjeston suosittelemaan vahintaan kahden vuoden imetykseen. Jos tamakin lapsi vieroittuu raskauden aikana, se tapahtunee 2-v synttariensa aikoihin. Jos ei, sitten aikanaan tandemina. Olen hyvin iloinen siita, etta imetyksen vahimmaistavoitteeni nayttaisi talla kertaa toteutuvan. Maidon maara on vahainen. Sain tanaan lypsettya vain pienen lirun laakkeeksi esikoiselle vatsapopoon. Nuorempi ei ole yli puoleen vuoteen malttanut pitaa maidontuotantoa runsaana ja raskauskin ehka hiukan jo vaikuttaa.

Kotisynnytyksen suhteen mahdollisuudet ovat oleellisesti huonommat taalla Suomessa kuin edellisessa maassa, mutta se saattaisi ehka onnistua. Kotilo asuneekin juuri ja juuri siedettavan matkan paassa. Selvitellaan. Synnytysallas on yha tallella viime kerrasta.

Voi kun ehtisi tehda doulan toita viela ennen aitiys"lomaa". Tarvitsee sitakin asiaa selvitella. Olis tosi kivaa jos paasis jotakuta doulaamaan.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Mulle ei koskaan ees ehdoteltumitään doulaa,mutta enpä tosiaan ketään kaivannutkaan paikalle. Siis miten se käytännös toimii se homma?
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 3775
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: (juna)Kisko

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

ninnithequeen kirjoitti: Kiva tulla pojan kaa taksilla itku kurkussa kotiin ku kukaan ei tunnu välittävän hänestä.
No mutta sinä välität :) Onneksi olkoon vielä!

Minäkään en voi sietää ihmisiä, jotka lupaavat kaikenlaista, mutta eivät sitten viistikään pitää lupauksiaan. Mikseivät voi samantien olla lupaamatta?!

Me esim. annoimme avaimen eräälle kaverille muuttaessamma, että kävisi katsomassa kämppäämme silloin tällöin. No eipä viitsinyt käydä ja oli todella työ saada edes avain järjestettyä pois häneltä sellaiselle henkilölle, joka viitsii käydä. Ihme pelle.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Poika vetäs just semmosen satsin et taitaapi nukkua hyvin muutaman tunnin ainakin. Hassunhauskaa facebookata alle kolmen kilon kersa sylissä, heh.

Nitalta tänään kysyin ihan että luuletko sä nyt oikeesti ettei äiti välitä susta muka enää niin paljon. Neiti meni vaikeeksi ja sai sanottua: "Niin mutku sä varmaan kunnioitat Miskaa nyt enemmän..." Jestas mistä se sen on keksiny???

Huomasi kyllä olevansa edelleen äitin rakas ja sai nukahtaa kainaloon ja yhessä touhuttiin ja pelattiin koko ilta. Voi mun prinsessaa.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Viesti Kirjoittaja Mida »

ninnithequeen kirjoitti:Mulle ei koskaan ees ehdoteltumitään doulaa,mutta enpä tosiaan ketään kaivannutkaan paikalle. Siis miten se käytännös toimii se homma?
Mul ei viel oo kovin hyvaa tietoa miten Suomessa saa doulan, mut ainakin aktiivinen synnytys ry valittaa doulien yhteystietoja. Tuolla Briteissahan se on ihan oma ammattinsa, joskaan pelkalla synnytysdoulan tyolla ei oikeen itseaan elata, vaan pitaa tehda synnytyksen jalkeista doulan tyota myos. Eli perheet palkkaavat ensimmaisiksi viikoiksi doulan auttamaan arkisissa hommissa ja joskus iso osa doulan tyotunneista menee synnytyskokemuksesta keskustelemiseen, jos tapahtumasta on jotain jaanyt painamaan ja aiti kaipaa ymmartavaa kuulijaa.

Doula siis on tukihenkilo, jonka tehtava on auttaa ja tukea perhetta vauvan syntyman aikaan. Yleensa doula tapaa perheen pari kertaa ennen synnytysta, tutustuu perheen toiveisiin, tarjoaa tarvittaessa tietoa ja on mukana synnytyksessa eniten henkisena tukena. Yleensa kai Suomessakin doula kay viela synnytyksen jalkeen kerran tapaamassa, etta synnytyskokemus voidaan kayda lapi yhdessa, jos tarvetta on. Doula tarjoaa tietoa synnytyksen eri puolista, mutta tukee perhetta paatoksissaan.

Kaikkihan eivat doulaa tarvitse, mutta jos on esimerkiksi sairaalapelkoa tai puolisokin toivoo tukea lapi synnytyksen tai jos muuta tukihenkiloa ei ole, niin doulan apu voi olla hyvinkin merkittava sen suhteen, millainen synnytyksesta ja synnytyskokemuksesta tulee. Siteeraisin mielellani tutkimusta suoraan, mutten juuri nyt jaksa etsia, mutta doulan lasnaolon oli jossain tutkimuksessa todettu vahentaneen merkittavasti synnyttajan tarvetta kivunlievitykseen, toimenpidesynnytykseen ja keisarileikkaukseen.

Ma itse tuskin kaipaisin doulaa, paitsi jos tarvitsee menna sairaalaan, niin varmasti vakavasti harkitsen. Itse lahinna kaipaan synnytystoiveideni aanitorveksi silloin kun minun on tarkeinta keskittya itse synnytystyohon. Oma mies ei valttamatta osaa puolustaa mun tarpeitani laitosymparistossa "muiden tontilla".

Toisaalta saattaisin kuvitella, etta doulasta voisi olla hyotya myos puolison tukihenkilona. Esimerkiksi itse luotan hyvin vahvasti siihen, etta mina osaan ja pystyn synnyttamaan hienosti itse, mutta mies ei ihan taysin ole osannut relata ja luottaa. Hanta saattaisi rauhoittaa, jos voisi luovuttaa osan "vastuusta" toiselle ja luottaa doulan kokemukseen.

Mulla on sellainen kasitys, etta doulat Suomessa yleensa veloittavat korkeintaan matkakulut, mutta en todellakaan mene vannomaan. En ole saanut viela yhteytta aksyn doula-asioista vastaavaan. Saamani sahkopostiosoite ei toimi.

Mulla ei ole kaytannon kokemusta viela doulan tyosta, mutta kovasti toivoisin ehtivani sita edes vahan saada tassa kevaan mittaan.
Avatar
Lapitii
Kitisijä
Viestit: 2893
Liittynyt: 16.08.2005 16:16
Paikkakunta: Tre

Viesti Kirjoittaja Lapitii »

ninnithequeen kirjoitti:Ja taas pääsee haukkuu broidii:
Eikös tää ollu se wannabe-skinhead nulppi, mitä sä oot mainostanu rakastavas yli kaiken ja vice versa?
Tuhmasta päästä nauttii koko ruumis.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

^Se on ny viikon sisällä 3 kertaa jättäny kyydittämättä vaik on luvannu ja bensarahati annoin etukäteen. Ei paljon naurata maksella takseja näillä tuloilla et pääsee liikkuu pienen kans...

Poika syö jo vallan kamalasti, ja kyllä harmittaa viedä se tänään illalla takas Jorviin, tahtovat viel tarkkailla sydäntä ja muita käyriä yhen yön ajan. Kamalaa viedä toinen taas piuhoihin ja jättää sinne :cry:
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2199
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Midalla kuuluu olevan kevyesti haasteellinen tilanne. :D Hoidot ovat ilmeisesti tehonneet? Hienoa.

Rv 34+2, ei edelleenkään oikeita ongelmia. Paino on pysynyt ennallaan, muutaman sata grammaa laskenut ruokavaliota tarkkailemalla. Siinä uhrini neuvolalle. Väsyttää valtavasti ja liitoskivut ovat pahentuneet, pienen pihan lumityöt vaativat kipeiden supistusten vuoksi kolme erillistä kertaa. No, hiljaa hyvä tulee.

Neuvolan järjestämiin valmennuksiin olen erittäin pettynyt. Sekä loppuraskaus + synnytys sekä eilinen imetys + lapsivuodeaika olivat köyhää, kevyttä huttua, josta kukaan lukutaitoinen ja ajattelukykyinen ei hyödy. Ottaa päähän istua huonosti ilmastoidussa tilassa lantio ja selkä vihloen kaksi tuntia kuuntelemassa itsestäänselvyyksiä. Olen löytänyt samat tiedot aikaa sitten esitteistä ja tietokannoista, tämä oli viimeinen valmennus johon suostun osallistumaan. En olisi mennyt näihinkään jos etukäteen olisi kerrottu mitä tullaan käsittelemään.

Pahinta oli hillitön vierauden tunne. Olen aina ajatellut ettemme pohjimmiltaan ole niin kovin erilaisia mutta kyllä tosiaan olin eri ulottuvuudesta kuin muu ryhmä, joka tohkeissaan mietti mitä niinku hyvää ja huonoa vanhemmuudessa sitten on. Ei mitään järkeä käyttää aikaa toistelemalla fraaseja ja nyökyttelemällä ponnekkaasti omille ja toisten latteuksille. Paskemmankin esityksen kuuntelee jos puhujalla on edes alkeellisia viestintätaitoja mutta ei riitä minun neuvolatädillä paukut ryhmäohjaukseen. Ei sen puoleen yksilöohjaukseenkaan, samalla kaavalla tuntuu vetelevän jokaisen käynnin eikä kaavan pohjana ole odottava äiti vaan se rutiini jolla työ on aina tehty.

Puheissa ei punaista lankaa tai selkeyttä, vain turhaa tunteellista lussutusta. Helmi oli parisuhdekolmio, jonka kärkeen tuli kirjata päivittäin yhdessä tehtävät asiat, keskivaiheille viikottain ja pohjalle harvemmin. Tällaista kolmiota tulisi sitten duunailla vähintään vuosittain ja sen avulla parisuhde pelastuu vauva-aikana. Kai tuollaistakin uskonvahvistusta ja apuvälineitä joku tarvitsee, minä tulin vain erittäin ärtyneeksi ajanhaaskauksesta. Laittoi kyllä miettimään resurssien kohdentamista. Ei kai kukaan ihan oikeasti jätä oma-aloitteista tiedonhankintaa ja jättäydy odottelemaan, että neuvola varmaan ohjaa askel askeleelta eteenpäin myös parisuhteessa?

Nyt joku pakanajumala tai avaruushenki apuun ettei lastenneuvolassa odota samanlainen hyväätarkoittava hössö höyrypää.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

Mida kirjoitti:Ihan nayttais olevan voittokortit kourassa.
Onneksi tuossa näkyy kuitenkin olevan toiveita, että pääset parin vuoden päästä pyörittelemään päästäsi että tuostakin selvittiin.

Kyllä se sittä.
Came here for school, graduated to the high life
NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Melnais kirjoitti:
Nyt joku pakanajumala tai avaruushenki apuun ettei lastenneuvolassa odota samanlainen hyväätarkoittava hössö höyrypää.
Varustaudu etukäteen ja opettele tästä kolumnista muutama fraasi.

Vastaa jokaisen neuvolahenkilön (huom ei tädin!) ulkoa opeteltuun fraasiin esim

""Yes we can", "elämä on ihmeellinen ja se on elettävä" tai "On sanottu, että vastakkaisasettelun aika on ohi. Voi olla."
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Rekkis kävi sitten poikaansa kattomassa eilen...

Olin aika puulla päähän lyöty. Toi kukkia, kävi kaupassa mun puolesta, korjasi parvekkeen oven, syötti ja hoiti poikaansa. Ihan kasvokkain selvitettiin sitten kaikki asiat ja hänen nimeään EI edelleen tule mihinkään papereihin, se saatiin sovittua ihan nätisti. Mutta ei voi sanoa kuin huhhuh, enpä olis uskonut kaiken jälkeen.

Ja koska joku fiksu kysyy, niin emme TODELLAKAAN palaa yhteen, ja hää tietää että kännissä ei ole asiaa lähellekään lasta IKINÄ.

Mutta hyvä tietää että välitti pojastaan kuitenkin vaikka muuta kiukutteli, ja ehkäpä taas vuoden päästä tulee tapaamaan, heh.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 5971
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

No kaikkihan me tiedämme, mitä kohta tapahtuu, myös sinä Ninniseni. Mutta c'est la vie.
Paras päivä ikinä.
Jenny Daa-aah! ling

Viesti Kirjoittaja Jenny Daa-aah! ling »

^ Mitä tapahtuu?

Pienen tyttöseni ensimmäiset rautahampaat näkyvissä, iik... Vanhennuin välittömästi viidellä vuodella.
Viimeksi muokannut Jenny Daa-aah! ling, 03.02.2010 15:31. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Riemumieli kirjoitti:No kaikkihan me tiedämme, mitä kohta tapahtuu, myös sinä Ninniseni. Mutta c'est la vie.
No way Jose.
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

ninnithequeen kirjoitti:
Riemumieli kirjoitti:No kaikkihan me tiedämme, mitä kohta tapahtuu, myös sinä Ninniseni. Mutta c'est la vie.
No way Jose.
Vähän tuli samantyylinen ajatus mieleen kuin Riemiksellä.
Came here for school, graduated to the high life
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

exPertti kirjoitti:
ninnithequeen kirjoitti:
Riemumieli kirjoitti:No kaikkihan me tiedämme, mitä kohta tapahtuu, myös sinä Ninniseni. Mutta c'est la vie.
No way Jose.
Vähän tuli samantyylinen ajatus mieleen kuin Riemiksellä.
Ei ei ja vielä kerran ei. Sekin tehtiin hälle aika selväksi ja meni kyllä jakeluunkin, nöyrää poikaa oli.

Mut en mä voi kieltää tapaamasta lastaan kuitenkaan, niin sika en ole.
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

ninnithequeen kirjoitti:Ei ei ja vielä kerran ei. Sekin tehtiin hälle aika selväksi ja meni kyllä jakeluunkin, nöyrää poikaa oli.

Mut en mä voi kieltää tapaamasta lastaan kuitenkaan, niin sika en ole.
Ok.

Miten sinulla muuten menee?
Came here for school, graduated to the high life
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

exPertti kirjoitti:
ninnithequeen kirjoitti:Ei ei ja vielä kerran ei. Sekin tehtiin hälle aika selväksi ja meni kyllä jakeluunkin, nöyrää poikaa oli.

Mut en mä voi kieltää tapaamasta lastaan kuitenkaan, niin sika en ole.
Ok.

Miten sinulla muuten menee?
Väsyttää :D
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

ninnithequeen kirjoitti:Väsyttää :D
No Daah! :)
Came here for school, graduated to the high life
Vastaa Viestiin