NuoriD kirjoitti:Missä kohtaa Hazardin kolumnissa sanotaan "Halme nähtiin vitsinä, vaarattomana kotieläimenä" tai "Halme nähtiin säälittävänä"? Minä en löydä kolumnista tuollaista kohtaa. Sen sijaan näen kaikki Hazardin luonnehdinnat kirjoitettuna subjektimuodossa, kirjoittaja näkee ja näki.
Kyseessä ovat hienovaraiset tyylierot, jotka paljastavat milloin on kyse kirjoittajan mielipiteestä ja milloin referaatista (siis toki vaikeampaa tulkittavaa kuin aiempi palikkaesimerkkini):
"Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan."
Muodollisesti faktaväittämä, mutta tyyli paljastaa että lauseessa referoidaan sitä, miten roskalehdistö asennoitui kansanedustajiin viihdetaiteilijoina. Hazard tuskin itse on tätä mieltä. Iltapäivälehtien toimintatapaan näkemys sen sijaan sopii kuin nakutettu.
"Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni!"
Tämä puolestaan on eräänlainen kuviteltu lainaus jonkun Halmeen tukijan (tai sitten vastustajan) kuvitellusta puheesta. Kuviteltu, mutta uskottava. Ei edelleenkään kirjoittajan omaa mielipidettä.
"Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen:"
Tässä on Hazardin oma kanta.
"...kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä,"
Tässä puolestaan kuviteltua mutta uskottavaa lainausta keskiluokkaisen, idässä asuvia "luusereita" vihaavan väestönosan suusta.
"...vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies."
Tässä taas Hazardin oma mielipide. Mutta ei Halmeesta henkilönä, vaan hänen merkityksestään Arkadianmäellä.
Ja pliis, kyllä mä tajuan kolumnin mediakritiikkiosan.
Kysymyksesi ja esimerkkisi antavat ymmärtää muuta.
Tajuan myös, että Hazard ilmiselvästi käyttää kolumniaan myös henkilökohtaisten Halme-tuntojensa esiintuomiseen. Etkö sinä näe tuota osuutta?
Mä en usko Hazardin tuntevan antipatiaa Halmetta kohtaan, vaan häntä sokeasti ihannoineita ja epäilemättä myös hänen elämänsä alamäkeen (ja siihen, miten se päättyi) vaikuttaneita testoaggrefanejaan ja heidän mielihalujensa mukaan temppuillutta mediaa kohtaan.
"Ei Halme meitä silloin kiinnostanut, kun hän kärvisteli raitistumisen veret seisauttavassa tylsyydessä. Ei häntä kaivettu esiin esimerkiksi siitä, miten elämän pahastikin köykkimä voi kammeta itsensä toisten ihmisten raittiiseen yhteyteen. Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään. Arkeen kesyyntyminen ei ollut sinnikkään taistelun uuras, hieno lopputulos, vaan kuohittu mahtisonni."
Tässä puhutaan mediasta, ja tämä lienee se kohta, minkä sanoit ymmärtäneesi? Entäs tämä sitten, sama tyylilaji jatkuu:
"Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa."
Edelleenkään ei Hazardin mielipide vaan median toiveiden ja toiminnan referointia. Rivien välistä sanotaan, että ulkoiset vaikuttimet ovat voineet lisätä Halmeen paineita itsemurhaan, häneen kohdistuva ihailu kun liittyi nimenomaan siihen hänelle rakennettuun elukan ja mahtisonnin rooliin, jota hän ei halvaantuneena ja raittiiksi pyrkivänä kyennyt uskottavasti täyttämään. Missäköhän kaikki nämä tuhannet "fanit" olivat silloin? Kaikki ne, jotka nyt katsovat asiakseen ilmaista julkisesti halveksuntaansa Hazardia kohtaan? Kuten sanottu, en usko että nämä ihmiset oikeasti välittivät Halmeesta. Olennaisinta heille on päästä purkamaan aggressiotaan. Kohteet vain vaihtuvat, ja syiden ei tarvitse olla hyviä.