Kun kaytimme adjektiivit loistava ja nerokas kuvaamaan Quentin Tarantinoa, niin sitten talle varmaan kayvat sanat mestarillinen ja yksi parhaista. Nih, Tarantino ei parhaimmillaankaan ylla taman leffan tasolle.
Eikö tuosta elokuvasta ole montakin eri versiota? Muistan nähneeni sen version (jos niitä nyt oli) jossa Clydeä esitti Dana Ashbrook(?) joka esitti Twin Peaksissa Bobbya(?).
Kun kaytimme adjektiivit loistava ja nerokas kuvaamaan Quentin Tarantinoa, niin sitten talle varmaan kayvat sanat mestarillinen ja yksi parhaista. Nih, Tarantino ei parhaimmillaankaan ylla taman leffan tasolle.
Eikö tuosta elokuvasta ole montakin eri versiota? Muistan nähneeni sen version (jos niitä nyt oli) jossa Clydeä esitti Dana Ashbrook(?) joka esitti Twin Peaksissa Bobbya(?).
On, sori. Unohdin mainita, etta kyseessa oli se Arthur Pennin versio vuodelta 1967.
Kun kaytimme adjektiivit loistava ja nerokas kuvaamaan Quentin Tarantinoa, niin sitten talle varmaan kayvat sanat mestarillinen ja yksi parhaista. Nih, Tarantino ei parhaimmillaankaan ylla taman leffan tasolle.
Eikö tuosta elokuvasta ole montakin eri versiota? Muistan nähneeni sen version (jos niitä nyt oli) jossa Clydeä esitti Dana Ashbrook(?) joka esitti Twin Peaksissa Bobbya(?).
On, sori. Unohdin mainita, etta kyseessa oli se Arthur Pennin versio vuodelta 1967.
gullible kirjoitti:Pari kertaa olen tuon VHS:nä vuokrannut. On suoranainen rikos elokuvataidetta ja ihmiskuntaa kohtaan, ettei tuota ole DVD-markkinoille vielä lykätty.
Tätä on ihan pakko kompata ihan satasella. Lapsuuden hittileffoja, toimii kuin kymmenen kilon leka.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Ihan mun leffa, keskiaika kiehtoo aina. Toki vähän aivot narikkaan pätkä, mutta katsomisen arvoinen. Ison osan pelasti kyllä se, että sivuosassa oli iki-suosikkini Ethan Embry
The Dead-Zone USA, 1983
Kelvannee. Juoni vaan vähän tökki, hyppi ja pomppi aika ajoin. Nimekkäitä näyttelijöitä pullollaan. Christopher Walken on niin oma itsensä taas. Martin Sheen myös.
Kävin katsomassa Harry Potter 4. leffan.
Hienoinen pettymys, kirja oli selvästi parempi, myös 3. leffa oli parempi.
HUippukohdat läiskittiin peräkanaa kankaalle ja mikään ei ehtinyt kehkeytyä kunnollla.
Paljon ohjaajan omia juttuja, enemmän läppää ja paljon synkempi leffa kuin aikasemmat.
Useiden ongelmien jälkeen sain katsottua Sin Cityn. Oli hyvä ja visuaalisesti hieno elokuva. Täytti mun ainoan hyvän elokuvan kriteerin: ei ennalta arvattavia juonenkäänteitä. Ainakaan kovin montaa.
Into The Blue Alun katsoin ja loppu meni pikakelauksella. Kivoja maisemia, kauniita vartaloita, äksöniä ja silleen. Hohhotihoijaa. Kyllähän siellä vähän "sukellettiin" trikkihaiden seassa kirkkaissa vesissä etsimässä muinaisia hylkyjä ja kokkelilentskareita. Toivottavasti Jessica Alba sai riittävästi liksaa, siksi paljon ohjaaja keskittyi neidin kropan - etenkin perseen - esittelyyn. Which was nice
Missähän viipyisi leffa, joka esittelisi sukeltamista muutenkin kuin kauniiden ja rohkeiden aurinkoräpylähedonismina +35-asteisissa paratiisivesissä? "The Cave" yritti "luolasukeltajat tapaavat Alienin" -konseptillaan, mutta pelleilyksi sekin meni. Pidetään peukkuja että Ridley Scottin filmihanke "Shadow Divers" tehtäisiin kunnolla, loistavaa kirjaa kunnioittaen. John Chattertonin ja Richie Kohlerin ponnistelut U-869:n salaisuuden selvittämiseksi Atlantin synkissä syvyyksissä tarjoaa ainekset pariinkin loistavaan seikkailuelokuvaan.
Olipas jännä.... ymmärrän hyvin, että ei saatu skideinä mennä teatteriin katsomaan tätä. Ikärajasuositus takakannessa 7!!!!! Ei riitä kyllä käsityskyky, mutta ehkä ne tämän päivän ekaluokkalaiset ovat sinuja mestauspölkyn, ruumiiden ja kaikenmaailman pääkallonaamojen ynnä punaisten silmien kanssa, että eivät hätkähdä tai nää painajaisia.
Voimakkaat yhtymäkohdat tarinassa (ja toisaalta myös henkilögalleriassakin yhtäläisyyttä) Taru Sormusten Herrasta kanssa.
Mikä on tämän päivän miehen naisihanne? Ayshire lehmä: isot daisarit, mutta kylkiluut näkyy.
Mainoslause piti paikkansa: Nuorisoelokuva kaiken ikäisille. Tämä elokuva oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Ennakko-odotuksia ei ollut, koska leffa vaikutti vahvasti teinileffalta. Elokuvasalin ikäjakauma sekä tirskunta vahvistivat epäilyksiäni.
Dome Karukosken esikoisohjaus ja Samuli Vauramon suoritus ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan sekä ihanainen Pamela Tola jättävät tuskin kuitenkaan jättävät kylmäksi, sen verran hyvä elokuva oli mielestäni kyseessä. Humoristinen ja kaunis tarina unelmista ja niiden toteutumisesta, rakkaudesta, erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja mikä tärkeintä - musiikista. Leffahan siis on lajityypiltään luokiteltavissa ehkä jopa romanttiseksi komediaksi ja se kertoo hienostoperheen tyttären ja hiphop-tuottajan suhteesta.
Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että Suomessa tehdään tänä päivänä varsin hyviä elokuvia. Lisäksi ilokseni havaitsin, että Suomessa tehdään mukavalta kuulostavaa musiikkia minulle ennestään tuntemattomassa genressä, siis hiphopin saralla. Taidan ostaa ihan uteliaisuudesta leffan soundtrackin.
Carrie tuli katsottua vaihteeksi viikonloppuna. Tässä elokuvassa on ollut aina muutama juttu, joka häiritsee ja haittaa elokuvakokemusta ja jokaisella uusintakerralla nämä jutut ärsyttävät enemmän ja enemmän. Hieno leffahan tämä on puutteistaan huolimatta, neljä pojoa.
Ostin elämäni ensimmäisen DVD:n oli sisältö sitten mitä tahansa. Tämän sisältö oli Scarface. Ei ole kyllä vastaavaa pääosasuoritusta nähty ennen tuota eikä jälkeen. Kaverin vimma, vainoharhaisuus, nousu, tuho ja kivet on jotain aivan uskomatonta. Lisäbonuksena paras läppä koskaan.
I always tell the truth. Even when I lie.
The only thing in this world that gives orders is balls.
Layer Cake Brittiläinen gangsteri-leffa. Alkoi ihan lupaavasti, mutta puolen tunnin jälkeen jätin kesken, hahmokategoria oli vähän valju ja tarina jokseenkin ennalta-arvattava.
Ihmetyttää muuten, miksi pääosanesittäjä Daniel Graig on kiinnitetty Bondin Jaskan rooliin? Kundi näyttää enemmän venäläisen mafiapäällikön juoksupojalta, kuin kansainväliseltä superagentilta.
Viimeksi muokannut killkill, 21.11.2005 14:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mainoslause piti paikkansa: Nuorisoelokuva kaiken ikäisille. Tämä elokuva oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. ... Menkää katsomaan, tuskin petytte.
Pitänee kai sitten harkita, vaikka tuleehan se varmaan telkustakin parin vuoden kuluessa... Minulla on ollut vahvat negatiiviset ennakko-odotukset tähän elokuvaan sen mainosten perusteella, teinirakkaus + suomi-wannabe-rap + "isin pikku tyttö ihastuu katujen kasvattipahispoikaan" + nuorisoelokuva = paskaa. Hyvä hommeli jos se ei olekaan niin yksioikoinen kuin olen kuvitellut, ja ilmeisesti olin yleensäkin tajunnut juonen ihan väärin.
Niin ja kun nämä muutamat suomalaiset (nuoriso)elokuvat ovat olleet pienoisia pettymyksiä teennäisyydellään, esim. Game Over.
Viimeksi muokannut Hebuli, 21.11.2005 12:37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
gullible kirjoitti:Ostin elämäni ensimmäisen DVD:n oli sisältö sitten mitä tahansa. Tämän sisältö oli Scarface.
Mennee hankintaan täälläkin. Onko kuvan- ja äänenlaatu hyvä, anamorfinen laajakuva varmaankin?
Varsinkin aikoinaan kovinkin vaikuttava leffa, alkaa suht hitaasti ja mitäänsanomattomasti, mutta tiivistyy koko ajan lopun kliimaksia kohti. Kaveri oli aika sanaton kun näytin sen videolta kauan aikaa sitten. Jotenkin se koko juttu että äijä allekirjoittaa oman kuolemantuomionsa samalla kun inhimillisyys ja omatunto saavat hetkellisesti vallan...
Tänään 21.20 TV1:n kotikatsomossa Tarpeettomia ihmisiä, eli Reko Lundanin näytelmän pohjalta tehty TV-elokuva. En jostain syystä näytelmää ole teatterissa nähnyt. Vaikka TV ei voikaan tavoittaa teatterin intensiteettiä, on minulla odotukset aika korkealla: KOM-teatteri on aiemminkin onnistunut erinomaisesti myös TV:n puolella. Saa nähdä, kuinka käy - joka tapauksessa odotan erinomaista TV-iltaa.
Jos joku muu sattuu katsomaan, kertokaa tuntemuksistanne!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Gina kirjoitti: mun ainoan hyvän elokuvan kriteerin: ei ennalta arvattavia juonenkäänteitä.
Sattuuko suosikkileffasi olemaan Andalusialainen koira?
Never seen. Kannattaako katsoa? Ei mitään omituisuuksia kiitos kuitenkaan.
Ei vissiin kannata, jos et omituisista tykkää. Andalusialainen koira on Luis Bunuelin ja Salvador Dalin ohjaama surrealistisen elokuvan 16-minuuttinen klassikko vuodelta 1928. Tässä on kuva legendaarisesta ensimmäisestä kohtauksesta, jossa partaterä leikkaa silmää. Siitä edetään unen logiikkaa noudattaen mm. kohtaukseen, jossa mies kiskoo perässään flyygeliin sidottuja mädäntyneitä aasinraatoja.
Harmahtavan maanantaipäivän päätteeksi lähdin pällistelemään keskustaan jouluvaloja. Lopullisesti joulutunnelmaan pääsin katsomalla tämän lämpimän ja latinalaisen eloisan elokuvan kahdesta kuubalaisesta muusikkoystävästä perheongelmineen. Paljon musiikkia eikä ollenkaan hassumpaa sellaista. Luksusta; elokuva esitettiin pelkästään minulle. Miinusta siitä, että nyt rupesi tosissaan tekemään mieli jonnekin lämpimään