Eurovaalit 2009

[Bhven]

Tilastokeskus julkisti perjantaina europarlamenttivaalien vahvistetut tulokset. Puolueiden äänimäärien tarkastelu kertoo, että keskusta menetti määrällisesti eniten ääniä.

Kokoomus sai vaaleissa reilut 385 000 ääntä, mikä on 7 000 ääntä vähemmän kuin vuonna 2004. Eniten ääniä menetti keskusta, joka äänimäärä laski noin 71 000 äänellä. SDP:n äänimäärä laski noin 59 000 äänellä. Vasemmistoliitto menetti 53 000 ääntä ja Kristillisdemokraatit runsaat tuhat ääntä.

Eniten äänimääräänsä kasvatti perussuomalaiset, jotka saivat nyt yli 151 000 ääntä enemmän kuin viime vaaleissa. Vihreät kasvattivat äänimääräänsä runsaalla 33 000 äänellä ja RKP:kin voitti yli seitsemäntuhatta ääntä.

Kaikkiaan eurovaaleissa annettiin Europarlamenttivaalien äänestysprosentti oli 40,3, mikä on 0,8 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa. Vilkkaimmin äänestettiin Helsingin vaalipiirissä, jossa äänestysaktiivisuus nousi 50,7 prosenttiin. Laimeinta äänestäminen oli Pohjois-Karjalan (33,7 %) vaalipiirissä.

Yksittäisistä kunnista äänestysvilkkaus nousi maan korkeimmaksi Kauniaisissa (68,4 %) ja alhaisimmaksi se jäi Hyrynsalmen kunnassa (25,5 %).

Verkkouutiset

[urpiainen]

Mun ääneni ei siirtynyt vasemmistolta persuille, vaan vihreille. Vasemmiston ongelma yleisen eksyneisyyden lisäksi on kaavoihinkangistuneisuus. Vihreissä uudet ajatukset pääsevät paremmin esiin ja jotenkin muutenkin vihreillä tuntuu olevan enemmän ajatuksia. Suurin osa demareista ainakin tuntuu vastustavan vaikka kansalaispalkka-ajatusten edelleen kehittelemistä vain jonkinlaisen "väärin" ja "ei puolueen linjassa" -ajatusten takia. Symppaan kyllä vasemmistoa edelleenkin enemmän kuin persuja, kokoomuslaisia, rkp:ta tai kristillisiä, ja musta on tosi harmi, että vaalit meni vasemmistolla niin perseelleen. Urpilaisesta ei ole minkään pelastajaksi, tuskin ees kodittoman kissanpennun, ja Korhonen oli vaan semmonen kiltti ja harmiton. En oo Paavo Arhinmäen ykkösfani, mutta toivon ja odotan siltä silti paljon.

Tämä on aika tarkkaan myös oma tuntemukseni. Tai no, Arhinmäkeen en kohdista paljoa odotuksia enkä edes toivoa. Toivottavasti olen väärässä. Vihreiden äänestäjäksi ajautuminen, jälleen kerran, on kyllä minusta itsestänikin hieman paheksuttavaa. Pelkkä epämääräinen vihreys kun ei oikein riitä poliittiseen puolueen yhdistäväksi tekijäksi - kuten nähtiin vaikkapa silloin, kun tästä ties monennenko kerran kuopatusta nuorsuomalaisesta puolueesta siirtyi kaikenmoisia yhteiskunnallisten ajatusten tonavia vihreisiin. En heitä haluaisi äänelläni auttaa. No, olen kyllä hyvinkin tyytyväinen vihreiden edustajiin europarlamentissa.

Vasemmiston ongelmavyyhti on varmaan aika monisyinen, enkä sitä nyt vielä halua pahemmin pöyhiä. Keskeistä varmaan on, että vasemmistossa on perinteisesti ollut kaksi linjaa: suvaitsevainen ja aatteellinen akateeminen punaviinivasemmisto, sekä suoraviivainen äijäduunarivasemmisto. Tämä on osaltaan tehnyt vasemmiston äänestämisen aika hankalaksi: kalapuikkoporukan käsitykset vaikkapa tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta kun eivät aina ole mielestäni ihan tätä päivää. En ihmettele, että tätä porukkaa karkaa Persujen äänestäjiksi. Tai no ihmettelen, mutta en ihan niin paljoa.

Ja onhan tässä sitten tämäkin tekijä, että vasemmiston historialliset tavoitteet ovat toteutuneet aika hyvin. Yksi seuraus tästä on sekin, että köyhistäkin oloista tuleva nuori ei varmaan enää kovin usein identifioidu sorrettuun köyhälistöön, vaan kokee kaikkien samojen mahdollisuuksien kuin Kauniaisten kersoilla olevan avoinna hänellekin. Osin tämä on tietysti valheellista - erityisesti tuloerojen kasvaessa nykyvauhtia - mutta valheellisenakin ilmiö on riittävän voimakas katkaisemaan automaattisen, solidaarisen identifikaation poliittiseen vasemmistoon. Äänestäjien poliittinen identifikaatio on siis ikäänkuin auki, vapaata riistaa kaikille puolueille. Ja tähän oikeisto ja eritoten kokoomus iskee taitavasti: kokoomuksen vaalityöhän on ollut oikeastaan pelkkää identiteetti-mielikuvamainontaa viime vaaleissa.

Ja kuten sosiaalipsykologian sosiaalisen identifikaation tutkimuksista tiedämme, avoinna oleva sosiaalinen identiteetti kiinnittyy pitkälti juuri mielikuvien kautta: kun periytyvää, automaattista sosiaalista identiteettiä ei enää ole, identifioimme herkästi itsemme menestyvien ja svengaavien tyyppien kanssa. Näin olemme nykytilanteessa: äänestämällä Stubbia tai Eija-Riitta Korholaa moni Perus-Paavo kuvittelee edes hetken verran olevansa osa menestyvää ja kaunista euroeliittiä unohtaen kokonaan, että todellisuudessa päivät kuluvat koodatessa keskikokoisessa ja -tasoisessa it-yrityksessä. Kaiken järjen mukaan näiden tyyppien tulisi omien etujensa valossa äänestää demareita, mutta niin vain kaivavat maata omien jalkojensa alta antamalla äänensä kokoomukselle. Menestysfantasian seireenilaulun kutsu on liian houkutteleva suojattoman ja hauraan identiteetin vastustettavaksi rationaalisesti. Äänestämällä kokoomusta Perus-Paavo pääsee edes hetkeksi sisällyttämään itsensä menestyjien "meihin" erotuksena "heistä", perusjengistä. Kukapa identiteetistään epävarma teini ei haluaisi olla luokan suosituimpien nuorten kaveriporukassa, vaikka sitten muiden omien etujensa vastaisesti.

[Onslow]

[unohtaen kokonaan, että todellisuudessa päivät kuluvat koodatessa keskikokoisessa ja -tasoisessa it-yrityksessä. Kaiken järjen mukaan näiden tyyppien tulisi omien etujensa valossa äänestää demareita, mutta niin vain kaivavat maata omien jalkojensa alta antamalla äänensä kokoomukselle.

Öh, siis miksi ihmeessä muka pitäisi?

Jos toimihenkilönä it-alan jantterit kuuluisivat suunnilleen jonkin samanlaisen ammattiliitto-KGB:n taakse, kuin mitä suurin osa demareista kuuluu, ei yksikään IT-alan kaveri olisi koskaan päässyt neuvottelemaan esim. omista palkoistaan, vaan olisimme kaikki sitä samaa puupaistä demarimassaa jotka menevät orjallisesti työehtosopimuksen mukaan määritettävien palkkataulukkojen mukana.

Vai onko sinulle tosiaan yllätys se, että IT-alan palkkoja harvemmin tuijotellaan minkään punaisen puoluekirjan taulukon perusteella?

[sivustahuutaja]

köyhistäkin oloista tuleva nuori ei varmaan enää kovin usein identifioidu sorrettuun köyhälistöön, vaan kokee kaikkien samojen mahdollisuuksien kuin Kauniaisten kersoilla olevan avoinna hänellekin. Osin tämä on tietysti valheellista

Juu, alkoholistien lapsista tulee alkoholisteja. Vanhempien esimerkki vaikuttaa vahvasti myös urahakuisuuteen.

[exPertti]

Näin olemme nykytilanteessa: äänestämällä Stubbia tai Eija-Riitta Korholaa moni Perus-Paavo kuvittelee edes hetken verran olevansa osa menestyvää ja kaunista euroeliittiä unohtaen kokonaan, että todellisuudessa päivät kuluvat koodatessa keskikokoisessa ja -tasoisessa it-yrityksessä. Kaiken järjen mukaan näiden tyyppien tulisi omien etujensa valossa äänestää demareita, mutta niin vain kaivavat maata omien jalkojensa alta antamalla äänensä kokoomukselle. Menestysfantasian seireenilaulun kutsu on liian houkutteleva suojattoman ja hauraan identiteetin vastustettavaksi rationaalisesti. Äänestämällä kokoomusta Perus-Paavo pääsee edes hetkeksi sisällyttämään itsensä menestyjien "meihin" erotuksena "heistä", perusjengistä. Kukapa identiteetistään epävarma teini ei haluaisi olla luokan suosituimpien nuorten kaveriporukassa, vaikka sitten muiden omien etujensa vastaisesti.

Hohhoijaa.

Tämä viiltävä analyysi vetää ihan sanattomaksi.

Vai olisiko sittenkin niin, että kokoomus on sentään _luvannut_ tehdä hieman oikeudenmukaisempaa politiikkaa kuin demarit on tehnyt. Demarit olivat hallituksessa, kun varallisuusverot poistettiin, pääomaverotus, no demarit. Mitään tukia ei indeksikorotettu, demarit taas. Keskiluokan verotaakka, Liikasesta asti demarit.

Ehkä ihmiset ajattelevat, että ei tämä ainakaan huonommin voi mennä?

[Onslow]

Ehkä ihmiset ajattelevat, että ei tämä ainakaan huonommin voi mennä?

Niin tai sitten ihmiset ovat kyllästyneet vasemmistolinjan jatkuvaan kateuteen ja syyttelyyn.

Urpiainen kiletämättä kuulostaa vasemmistokatkeruudessaan ihan nussivaa maailmaa vihaavalta Gattacalta.

[EveryWoman]

Aika jännä tuo urpiaisen "älä vain kuvittele olevasi mitään erityistä" -meininki. Tai siis aika normisuomalainen asennehan se. Ja silti aina niin jännä.

Mä en ole vielä tajunnut, mikä siinä individualismissa on niin Kauhean Pahaa. Itse ainakin olen ihan tyytyväinen pienituloiseen osaani, mikä johtuu juuri siitä että tiedostan tehneeni valintani itse ja olevani itse niistä myös vastuussa. Jos sen sijaan kuuluisin johonkin mega-ammattiliittoon, joka hoitaisi palkkaneuvottelut puolestani, olisi varmaan paljon helpompi kyseenalaistaa lopputuloksen oikeudenmukaisuus ja ryhtyä kadehtimaan muiden liittojen saavutuksia.

Sitäkään en tajua, miksi olisi typerämpää fanittaa - saati äänestää - jotakuta selvästi aikaansaavaa "svengaavaa tyyppiä" kuin takametsien kyräilevää kaikestavalittajaa (sori kaikki takametsissä asuvat, en tarkoita yleistää).

[urpiainen]

Aika jännä tuo urpiaisen "älä vain kuvittele olevasi mitään erityistä" -meininki. Tai siis aika normisuomalainen asennehan se. Ja silti aina niin jännä.

Pitkästä aikaa pääsit yllättämään aika totaalisesti. Todella hämmästyttävä tulkinta minun "meiningistäni".

Kuvittelin, että ajoin takaa jotain sellaista, että ihmiset voisivat tässä uudessa tilanteessa - siis, kuten kirjoitin, vapauduttuaan perityistä, valmiista ja automaattisista sosiaalisista identiteeteistä, jotka luokkayhteiskunnassa vielä jokaiselle ulkoapäin pakotettiin - todellakin luoda itsestään jotain uutta ja erityistä. Vasemmistosta ei tällaisen oman uusiutumisen tukijaksi ole ollut, ja niinpä minäkin äänestin jälleen kerran vihreitä, jotka, kuten Nastamuumio väkevästi todisti, ovat vasemmistoa valovuosia edellä uusien ajattelutapojen vastaanottavaisuudessa. Siinä missä vasemmisto on aseeton uuden yhteiskunnan vaatimusten edessä, kokoomuslaisena aseena esiintyvä markkinakonsulttihenkinen sisällötön innostus on, vaikka epäilemättä aivan fantastista, todella surkea ratkaisu perinteisten identiteettien murtumiseen. Tyhjäpäinen fanitus ei oikein vastaa minun käsitystäni kasvusta kohti henkilökohtaista kukoistusta ja erityisyyttä, mutta kukin toki tavallaan. Tietysti jos henkilökohtaisen kasvun ainoa keino on, kuten viestissäsi implisiittisesti annat ymmärtää, sopivan henkilön valinta fanitettavaksi, en minäkään varmaan valitsisi takametsien kyräilijää ohi eurosuorittajien. Mutta minä nyt en oikein taida olla kaltaistasi fanittajatyyppiä muutenkaan.

Tässä kokoomuksen broilerien fanittamisessa kyseessä on vielä lisäksi erityisesti tämä mainonnan uhriksi joutumisen dimensio: ranskalaistyyppiseen ajatteluun taipuvainen voisi sanoa, että kokoomusta uudenlaisen sosiaalisen identiteetin muodostamisen innolla äänestävä keskiluokkainen henkilö - siis päiväunen oikean itsensä auttamisen sijasta valitseva henkilö (kuulenko korvissani etäistä muminaa oopiumista kansalle?) - toimii huonossa uskossa. Itsensätuntemushorinoihin hurahtaneempi tapaus voisi ilmaista saman ajatuksen siten, että perustelemattomana fanitukseen perustuvana identiteettitrippinä näyttäytyvä kokoomusäänestyspäätös osoittaa sen, että ei oikein tunne itseään, kun altistuu kliseiselle mainosmanipulaatiolle ohi oman harkinnan. Oman vastuun ja oman henkilökohtaisen kehityksen peräänkuuluttaminen tyhjän hypen kritiikittömän nielaisun sijaan ei minun kirjoissani ole "älä vain kuvittele olevasi mitään erityistä" -meininkiä, lähes päinvastoin.

Ja mitä individualismin potentiaaliseen turmiollisuuteen tulee, niin hyvänä esimerkkinä vaaroista voisi olla vaikka se, että kyseenalaistamaton individualismi saattaa patologisessa tapauksessa saada aikaiseksi sellaista hämmästyttävää yhteiskunnallista naiviutta, että ei näe kollektiivisten rakenteiden roolia henkilökohtaisten valintojen mahdollistajana - ja sitten tulee kirjoitettua sellaista soopaa kuin tuo ammattiliittoheittosi.

[Onslow]

Ketjussa on havaittavissa jäätävää ylimielisyyttä ja narsismia.

[EveryWoman]

Siinä missä vasemmisto on aseeton uuden yhteiskunnan vaatimusten edessä, kokoomuslaisena aseena esiintyvä markkinakonsulttihenkinen sisällötön innostus on, vaikka epäilemättä aivan fantastista, todella surkea ratkaisu perinteisten identiteettien murtumiseen. Tyhjäpäinen fanitus ei oikein vastaa minun käsitystäni kasvusta kohti henkilökohtaista kukoistusta ja erityisyyttä, mutta kukin toki tavallaan. Tietysti jos henkilökohtaisen kasvun ainoa keino on, kuten viestissäsi implisiittisesti annat ymmärtää, sopivan henkilön valinta fanitettavaksi, en minäkään varmaan valitsisi takametsien kyräilijää ohi eurosuorittajien. Mutta minä nyt en oikein taida olla kaltaistasi fanittajatyyppiä muutenkaan.

Et näe muita selityksiä ilmeisen myönteisten ja aikaansaavien nuorten kokoomuspoliitikkojen suosimiselle kuin "tyhjäpäisen fanituksen"? Et erota mainonnan avulla luotuja mielikuvia todellisista henkilöistä? Et usko, että henkilö voi olla oikeasti aikaansaava siitäkin huolimatta, että hänen puolueensa mainostoimisto pyrkii luomaan puolueesta kuvaa aikaansaavien ihmisten joukkona?

Vastaapa yksinkertaiseen kysymykseen (edelliset olivat retorisia!): pidätkö kokoomuksen arvoliberaalia siipeä keskimääräistä enemmän vai vähemmän aikaansaavana porukkana? Siis kun puhutaan todellisista kyvyistä, ei mainoskampanjoista.

Ja mitä individualismin potentiaaliseen turmiollisuuteen tulee, niin hyvänä esimerkkinä vaaroista voisi olla vaikka se, että kyseenalaistamaton individualismi saattaa patologisessa tapauksessa saada aikaiseksi sellaista hämmästyttävää yhteiskunnallista naiviutta, että ei näe kollektiivisten rakenteiden roolia henkilökohtaisten valintojen mahdollistajana - ja sitten tulee kirjoitettua sellaista soopaa kuin tuo ammattiliittoheittosi.

Esimerkkisi ei sovi minuun. Tietyt valinnat ovat olleet minulta täysin poissuljettuja, osa tekemistäni valinnoista sillä rajalla, ja osa helposti mahdollisia, eikä minulla ole vaikeuksia tunnistaa tällaisia mekanismeja (eikä havaita valinnanmahdollisuuksiini vaikuttaneita rakenteita). Sinunko kantasi siis on, että kollektiivisista rakenteista voi olla ihmisille yksinomaan hyötyä eikä missään olosuhteissa mitään haittaa? Jos tämä ei ollut kantasi, millä perusteella tyrmäsit ajatukseni kateuden ja palkkataulukoiden välisestä yhteydestä?

[urpiainen]

Et näe muita selityksiä ilmeisen myönteisten ja aikaansaavien nuorten kokoomuspoliitikkojen suosimiselle kuin "tyhjäpäisen fanituksen"? Et erota mainonnan avulla luotuja mielikuvia todellisista henkilöistä? Et usko, että henkilö voi olla oikeasti aikaansaava siitäkin huolimatta, että hänen puolueensa mainostoimisto pyrkii luomaan puolueesta kuvaa aikaansaavien ihmisten joukkona?

Vastaapa yksinkertaiseen kysymykseen (edelliset olivat retorisia!): pidätkö kokoomuksen arvoliberaalia siipeä keskimääräistä enemmän vai vähemmän aikaansaavana porukkana? Siis kun puhutaan todellisista kyvyistä, ei mainoskampanjoista.

Paitsi retorisia, nuo alun kysymyksesi ovat myös vähän hölmöjä: tosiasiassa tilannehan on (tietysti!) niin päin, että omasta mielestäni minä kyllä näen kyseisen eron (ja totean mainoshypen takaa löytyvän todellisen poliittisen ohjelman ja toiminnan olevan isänmaalle turmiollista), mutta mainostoimiston imagonmuokkauksella ero häivytetään hyväuskoiselta kansalta jota taas kerran sahataan linssiin.

Varsinainen kysymyksesi taas on, kuten itsekin sanot, varsin "yksinkertainen", siis nimenomaan merkityksessä hölmöhkö. Keskimääräistä suurempi aikaansaavuus kun ei tietenkään ole itsessään mitenkään automaattisesti ansio: jos ajaa epäeettisiä tavoitteita oikein aikaansaavasti ja kyseenalaisin keinoin, ei kyllä ole ideaalihenkilö hoitamaan yhteisiä asioita. Kuten niin monessa yhteydessä, ongelma ovat nimenomaan tyhmät ja ahkerat. Lisäksi vastaus riippuu tietysti myös verrokkiryhmästä: lienee turvallista veikata, että koko kansan keskuudessa kaikki näkyvät aktiivipoliitikot ovat keskimääräistä aikaansaavempia. Poliitikkojen kontekstissa taas en näe mitään syytä nostaa erikseen esiin mainitsemaasi erityisryhmää. Tämä ei tietenkään kiellä poikkeusyksilöiden tapauksia: esimerkiksi Stubbille naureskellessa meinaa joskus unohtua, että kaverin ansioluettelo on oikeasti aivan poikkeuksellisen vaikuttava ja vakuuttava, suorastaan huimaava. Toisaalta, en minä häntä silti äänestäisi kovin helposti kovin moneen poliittiseen luottamustehtävään.

Sinunko kantasi siis on, että kollektiivisista rakenteista voi olla ihmisille yksinomaan hyötyä eikä missään olosuhteissa mitään haittaa? Jos tämä ei ollut kantasi, millä perusteella tyrmäsit ajatukseni kateuden ja palkkataulukoiden välisestä yhteydestä?

Ei tietenkään ole minun kantani; tietenkin sillä perusteella, että ajatuksesi on taas kerran hömelöhkö, tai ainakin egosentrisessä lähtökohdassaan fokusoi irrelevanttiin, potentiaaliseen sivuvaikutukseen ja on täysin ymmärtämätön kollektiivisen kannanmuodostuksen historiallis-poliittisesta roolista nykyaikaisen eurooppalaisen sopimusyhteiskunnan perusteissa. Minkälaista vastausta oikein odotit?

[EveryWoman]

Varsinainen kysymyksesi taas on, kuten itsekin sanot, varsin "yksinkertainen", siis nimenomaan merkityksessä hölmöhkö. Keskimääräistä suurempi aikaansaavuus kun ei tietenkään ole itsessään mitenkään automaattisesti ansio: jos ajaa epäeettisiä tavoitteita oikein aikaansaavasti ja kyseenalaisin keinoin, ei kyllä ole ideaalihenkilö hoitamaan yhteisiä asioita. Kuten niin monessa yhteydessä, ongelma ovat nimenomaan tyhmät ja ahkerat. Lisäksi vastaus riippuu tietysti myös verrokkiryhmästä: lienee turvallista veikata, että koko kansan keskuudessa kaikki näkyvät aktiivipoliitikot ovat keskimääräistä aikaansaavempia. Poliitikkojen kontekstissa taas en näe mitään syytä nostaa erikseen esiin mainitsemaasi erityisryhmää. Tämä ei tietenkään kiellä poikkeusyksilöiden tapauksia: esimerkiksi Stubbille naureskellessa meinaa joskus unohtua, että kaverin ansioluettelo on oikeasti aivan poikkeuksellisen vaikuttava ja vakuuttava, suorastaan huimaava. Toisaalta, en minä häntä silti äänestäisi kovin helposti kovin moneen poliittiseen luottamustehtävään.

Onko Stubb mielestäsi "tyhmä ja ahkera"? Vai ainoastaan ilkeä (siis ei tyhmä, mutta silti isänmaalle vahingollista politiikkaa tahallaan ajava) ja ahkera?

Itse antaisin elämäni mieluummin Stubbin kuin yhdenkään vasemmistoliittolaisen, kepulaisen tai demarin (kristillisistä ja persuista puhumattakaan) käsiin. En välttämättä luota siihen, että hän tällä hetkellä ymmärtäisi laaja-alaisesti ihmiselämän sosiaalipsykologiaa kaikissa ulottuvuuksissaan. Mutta uskon, että hän voi oppia ymmärtämään. Se on jo paljon sanottu ihmisestä kuin ihmisestä. Mainittujen puolueiden jäsenistössä puolestaan voi olla elämän ymmärtäjiä, mutta ei ketään jonka uskoisin hahmottavan lisäksi sekä liike-elämää että politiikkaa riittävän hyvin, että he myös saisivat tätä ymmärrystään hyödynnettyä käytännössä. En myöskään usko heidän voivan enää oppia näitä asioita riittävän hyvin (saati olevan edes kiinnostuneita oppimaan). Kun puhuin aikaansaavuudesta, tarkoitin monipuolisesta osaamisesta seuraavia todellisia vaikutusmahdollisuuksia - en pelkkää ahkeruutta.

Minkälaista vastausta oikein odotit?

Odotin, että olisit esimerkein ja perusteluin tarttunut itse asiaan sen sijaan, että vain toteat kantani olevan ymmärtämätön. Muuten minulla ei ole mahdollisuutta oppia ymmärtämään aihetta paremmin.

[urpiainen]

^Stubb on epäilemättä kyvykäs, ahkera, älykäs, miellyttävä, hauska, nokkela, kokenut, verkottoitunut, kansainvälinen, vilpitön (ei siis missään mielessä ilkeä määrittelemässäsi mielessä) jne. Lisäksi hänen toimintapanasa ovat monessa mielessä tätä päivää ja raikas tuulahdus kekkoslovakialaiseen poliittiseen diipadaapaan tottuneelle. Kaiken kaikkiaan yksi niistä harvoista ministereistä, joita osaa välittömästi arvostaa kovin korkealle monessa asiassa. Hänellä on loistava ura jo takanaan, ja vähintään yhtä loistava varmasti edessä, ja hyvä niin. Pidän häntä kuitenkin pikkuisen naivina siinä mielessä, että en ole kokenut hänen edustavan kovin syvällistä yhteiskunnallista ajattelua. Tuntuu, että hän on nielaissut minulle aika vieraan ideologiapaketin karvoineen päivineen ilman yhteiskuntateoreettista kritiikkiä. Ehkä hän vain on niin toteuttaja eikä paskanpuhuja, mikä on aina vähän hankalaa (toteuttaja kun tuppaa omaksumaan jonkun muun paskapuheet). Siis pikkaisen kallellaan tyhmään ja ahkeraan päin tarkoittamassani erityismerkityksessä.

Kaiken kaikkiaan pidän kammottavana ajatusta "antaa elämäni Stubbin käsiin". Tosin pidän ajatusta elämäni antamisesta kenenkään poliitikon käsiin yleisesti ottaen kovin vieraana (vaikka sopivassa nousuhumalassa voisinkin harkita Claes Anderssonia ja hätätapauksessa Erkki Tuomiojaa). Ja toisaalta, luotan monessa sosiaalipoliittisessa asiassa jopa paljon parjaamiini kepulaisiin enemmän kuin näihin kokoomuksen pintaliitäjiin: sosiaalipolitiikassa kun kepu ei sentään ole selkeästi etujärjestö. Vaikka Timo Soinia en missään nimessä halua mainita myönteisessä valossa on myönnettävä, että olen jo viikkoja hymyillyt Soinin luonnehdinnalle kokoomuksen sosiaalipolitiikasta: kun yksilö syrjäytyy talouden rakennemullistuksissa katuojaan, kokoomuslainen sosiaalipolitiika on sitä, että nostetaan peukalot pystyyn ja toivotetaan tsemppiä.

[EveryWoman]

Pidän häntä kuitenkin pikkuisen naivina siinä mielessä, että en ole kokenut hänen edustavan kovin syvällistä yhteiskunnallista ajattelua. Tuntuu, että hän on nielaissut minulle aika vieraan ideologiapaketin karvoineen päivineen ilman yhteiskuntateoreettista kritiikkiä.

Tästä olen aivan samaa mieltä, samoin kuin luonnehdinnastasi muutenkin. Syy siihen, miksi uskallan tästä huolimatta rohkeasti fanittaa Stubbia (sanon "fanittaa", koska en voi sanoa "äänestää"), lienee tuttavapiirissäni. Tunnen muutamia suunnilleen vastaavan persoonallisuusprofiilin tyyppejä, ja ymmärrän miten ja miksi tuo syvällisyyden puute voi muodostua siitäkin huolimatta, että henkilöllä olisi siihen edellytyksiä. Olen myös nähnyt, kuinka helposti tällainen tyyppi innostuu pohtimaan juttuja pienenkin kipinän saatuaan. Kipinä voi siis olla vaikka vain takaraivossa vaivaava tunne, että maailmassa/yhteiskunnassa on sellaisia katvealueita, joihin itsellä ei ole kosketusta. Kipinän saatuaan tämän profiilin tyyppi ottaa asioista selvää objektiivisuushakuisesti, vastakkaisia näkemyksiä etsien ja niistä kiinnostuen, eikä hänellä kulu vuosia (eikä aina edes kuukausia tai viikkoja) uuden, selvästi aiemmasta poikkeavankaan käsityksen omaksumiseen, jos sille on olemassa hyvät perusteet.

Koska siis pidän hyvin todennäköisenä, että tämä mainittu puute korjaantuu Stubbin kohdalla ajan myötä, näen hänet selvästi varteenotettavampana vaihtoehtona kuin sellaiset poliitikot, joilla mainittu asia on kunnossa mutta joiden ei voi odottaa saavuttavan asettamaani rimaa muiden puutteiden osalta kohtuullisessa ajassa (tai koskaan).

Kaiken kaikkiaan pidän kammottavana ajatusta "antaa elämäni Stubbin käsiin". Tosin pidän ajatusta elämäni antamisesta kenenkään poliitikon käsiin yleisesti ottaen kovin vieraana (vaikka sopivassa nousuhumalassa voisinkin harkita Claes Anderssonia ja hätätapauksessa Erkki Tuomiojaa).

Kammottavimpia ajatuksia maistelemalla löytyy helpoimmin se, johon oikeasti luottaa. Kun puhuin vasemmistopoliitikoista, tarkoitin tietenkin nykyisin aktiivisena olevia. Tuomioja, hmm. Hmm.

Vasemmistosta esim. Anna Kontula on osittain varsin jees, mutta kokonaisuutena lievää epäluottamusta herättävä. Voisin silti häntä äänestää, jos puolueensa ei olisi täynnä suurta epäluottamusta herättävää porukkaa (tältä osin siis sama ongelma kuin Stubbin kohdalla).

Ja toisaalta, luotan monessa sosiaalipoliittisessa asiassa jopa paljon parjaamiini kepulaisiin enemmän kuin näihin kokoomuksen pintaliitäjiin: sosiaalipolitiikassa kun kepu ei sentään ole selkeästi etujärjestö.

Mutta eipä heillä ole toisaalta minkäänlaista käsitystä siitäkään, minkälaista esim. minunlaiseni ja -ikäiseni kaupunkilaisen elämä on. En siis luota, en voi kuvitellakaan luottavani. Vakavia puutteita sekä aikaansaavuudessa (joka, huomautan taas, on eri asia kuin pelkkä ahkeruus) että ymmärryksessä.

Vaikka Timo Soinia en missään nimessä halua mainita myönteisessä valossa on myönnettävä, että olen jo viikkoja hymyillyt Soinin luonnehdinnalle kokoomuksen sosiaalipolitiikasta: kun yksilö syrjäytyy talouden rakennemullistuksissa katuojaan, kokoomuslainen sosiaalipolitiika on sitä, että nostetaan peukalot pystyyn ja toivotetaan tsemppiä.

Mielikuvieni pohjalta uskoisin tuon sopivan moneen kokoomuslaiseen, minkä vuoksi en kokoomusta äänestäkään.

[sivustahuutaja]

sosiaalipolitiikassa kun kepu ei sentään ole selkeästi etujärjestö.

Onpas. Sinä vain ajattelet sosiaalipolitiikan perinteisen rikas VS köyhä -ajattelun kautta. Kepulaiset ajavat harvaanasuttujen alueiden etua ja näillä alueilla nyt sattuu asumaan joidenkin mielestä monenlaisiin sosiaalisiin 'luokkiin' kuuluvia. Niinpä kepun pitää huomioida talonpoikien ohella torpparit sun muut saadakseen riittävästi ääniä.

Käytännössä kaikki yritysten ulkopuolinen tulonsiirtely on sosiaalipolitiikkaa, myös aluetuet ja maataloustuki.

Elämme mielenkiintoisia aikoja ja kuulisin mielelläni vasemmiston suunnalta avauksia siitä, kuinka suomen asioita pitäisi hoitaa viiden vuoden tähtäimellä. Tarkoitan höpötyksen sijaan ihan konkeettisia lukuja: kuinka paljon lisää velkaa, kuinka paljon kireämmät verot, kuinka paljon vähemmän palveluita ja etuuksia? Vasemiston ideologia on sen verran tuttu, että nyt kiinnostavat vain A4 arkille mahtuvat toimenpiteet.

[Onslow]

Kepulaiset ajavat harvaanasuttujen alueiden etua

Pah. Kepu ei muuta ole tehnyt viimeiset vuodet kuin räksyttänyt ja kadehtinut pk-seudun rahoja. Tikkuakaan kepu ei ole laitanut ristiin sen puolesta, että maaseutu voisi paremmin.

Kepu on paremminkin maaseudun murha, kuin pelastus :homie:

[urpiainen]

ymmärrän miten ja miksi tuo syvällisyyden puute voi muodostua siitäkin huolimatta, että henkilöllä olisi siihen edellytyksiä.

Koska siis pidän hyvin todennäköisenä, että tämä mainittu puute korjaantuu Stubbin kohdalla ajan myötä, näen hänet selvästi varteenotettavampana vaihtoehtona kuin sellaiset poliitikot, joilla mainittu asia on kunnossa mutta joiden ei voi odottaa saavuttavan asettamaani rimaa muiden puutteiden osalta kohtuullisessa ajassa (tai koskaan).

Toivottavasti olet oikeassa. Pessimistisempänä jurottajana olen sillä kannalla, että kun tyypillä on tohtorin tutkinto London School of Economics'ista, kokemusta Prodin kabinetista ja Bruggen College of Europe'n professuurista, ja silti antaa mainitsemassani mielessä naivin vaikutelman, toivo on kyllä menetetty.

Vasemmistosta esim. Anna Kontula on osittain varsin jees, mutta kokonaisuutena lievää epäluottamusta herättävä.

Kontula oli tässä TV:n kapitalismi-illassa erittäinkin hyvä, mutta minulla on sellainen painolasti, että olen hänet jonkun kerran tavannut akateemisissa yhteyksissä ennen hänen julkkispoliitikon uraansa, ja pidän häntä tältä pohjalta hyvinkin epäluottamusta herättävänä. Erityisesti hänen yleistävät tulkintansa muutamasta väitöskirjansa prostituutiohaastattelusta ovat todella kamalia - oikea paraatiesimerkki siitä, miksi suppea-aineistoinen laadullinen tutkimus ei ole oikein yleistettävissä suoraviivaisesti. Myös hänen "feminismikritiikkinsä" on aika outoa, puhumattakaan siitä mauttomuudesta, jolla hän kalastelee julkisuutta "nimeltämainitsemattoman poliitikon" edesottamuksia repostellessan. En äänestäisi.

Mutta eipä heillä ole toisaalta minkäänlaista käsitystä siitäkään, minkälaista esim. minunlaiseni ja -ikäiseni kaupunkilaisen elämä on. En siis luota, en voi kuvitellakaan luottavani.

Niin, en minäkään voi koskaan kuvitella äänestäväni keskustaa.

Onpas. Käytännössä kaikki yritysten ulkopuolinen tulonsiirtely on sosiaalipolitiikkaa, myös aluetuet ja maataloustuki.

Olet tietysti oikeassa: koetin vain antaa jonkinlaista kepu-myönteistä vasemmisto-oikeisto eron ylittävää tulkintaa kepun identiteetistä, jolloin toki joudutaan yliyksinkertaistuksiin.

[sivustahuutaja]

Olet tietysti oikeassa: koetin vain antaa jonkinlaista kepu-myönteistä vasemmisto-oikeisto eron ylittävää tulkintaa kepun identiteetistä

Tavallaan kokoomus on jo osittain joutunut hylkäämään perinteisen oikeisto-ajattelun. Sukufirmat, parempi väki, patruunat ja kartellit ovat jääneet taustalle talouden avautuessa markkinoille. Tietysti osa kokoomuslaisista ja heidän kannattajistaan tuntee edelleen aitoa tuskaa siitä, että jonkun surkimuksen poika vie oman esikoisen paikan kauppakorkeassa.

Demarit ovat kai säilyttäneet linjansa paremman työväen puolueena, mutta maailman muututtua heitä ei enää voi pitää heikoimman kansanosan puolustajina. Kommarit halusivat tappaa kapitalistien ja maanomistajien ohessa köyhät, jolloin jäljelle jäisi tehdastyöläiseliitti. Tuossa mielessä demarit ovat edelleen lähinnä aitoa aatetta vaatiessaan ensimmäisenä kenkää muutenkin heikommin pärjääville vuokratyöntekijöille.

Kaikkia puolueita voi äänestää oman rahallisen edun tavoittelun tai aatteen mielissä. Aatepuolella tarjottavaa on lähinnä kokoomuksella ja vihreillä. Kokoomus ottaa kantaa jakamisen lisäksi kakun koon kasvattamiseen ja valtion rooliin. Vihreiden aate on ehkä vielä vahvempi, koska henkilökohtaista rahallista etua luonnonsuojelusta on vaikea saada, vaikka lifestylelleen saisikin jonkun vastahankaisen maksajan. Persujen mamuvastaisuus tavallaan on myös selkeä aate, mutta muuten persujen sanoma on vähän epäselvä.

Kokoomuksen aatepuolen olemassaolosta ja kannatuksesta kertoo esim. urpiaisen päivittely siitä, kuinka kokoomusta äänestää moni sellainen, joka ei ole kokoomuksen politiikassa saamassa fyrkkaa. Kertokaa minulle, ketkä äänestävät demareita tietäessään haviävänsä rahaa demareiden politiikalla?

[urpiainen]

^ Olen sivustahuutajan ansiokkaan analyysin kanssa yllättävänkin samaa mieltä.

Vihreiden aatteellisuus tosin on siinä mielessä hankala juttu, että ei siellä kyllä kaikki kasvit nyt ihan kovin leimallisesti luonnonsuojelijoita ole. Tästä seuraa sellaisia aatteellisia ongelmia, että Sinnemäki ja kaverit nyt varmaan ovat aika hyvä esimerkki tämän päivän vasemmistolaisuudesta (siis siitä, mitä demarien ja vasurien pitäisi olla), jossa ajetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta eikä vahvojen teollisuusliittojen sun muiden paperimiesten asiaa, mutta toisaalta puolueeseen mahtuu aika uusliberaaliakin porukkaa.

Lisäksi pidän naivina bob-helsingistelynä sitä, että toistellaan tätä mantraa siitä, että vain tai lähinnä kokoomusta kiinnostaisi kakun kasvattaminen. Erityisen koomista tämä puhe on silloin, kun se tulee geopoliittisessa kontekstissa, jossa useampi agraaripitoinen takapajula on nostettu pohjoismaisen, sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion keinoin maailman vauraimpien ja kilpailukykyisimpien talouksien joukkoon.

Tästäkin huolimatta, vierastan myös s-huutajan jutun taloudellisen voiton fokusta. En ole presidentinvaaleja lukuunottamatta koskaan demaria äänestänyt, mutta arvelisin kuitenkin olevani sellainen ainakin potentiaalinen vasemmiston äänestäjä (joka yleensä sortuu vihreisiin), jonka omassa välittömässä taloudellisessa intressissä saattaisi olla pikemminkin kokoomuslainen talouspolitiikka. En kuitenkaan äänestä vihervasemmistoa vain pyyteettömästä rakkaudesta oikeudenmukaisuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen, vaan mukana on myös oman edun tavoittelu. Tosin muun kuin suoraviivaisen taloudellisen edun. Haluan asua pohjoismaisessa sosiaalidemokraattisessa onnelassa, jossa tuloerot ovat mahdollisimman pienet, tasa-arvo ja keskinäinen solidaarisuus vallitsee, julkiset palvelut pelaavat tasapuolisesti kaikille ja anglo-amerikkalainen luokkayhteiskuntaistuminen pidetään mahdollisimman kaukana. Olen aikuisiälläni asunut ja työskennellyt Suomen lisäksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, ja vaikka Suomeen asettuminen onkin taloudellisesti epäkannattavaa, valitsen kuitenkin Suomen noita taloudellisesti tuottavampia asuinpaikkoja mieluummin - ainakin kunnes koko maa kokoomuslaistetaan Pikku-Amerikaksi. Sitten muutan Ruotsiin.

[sivustahuutaja]

Tästäkin huolimatta, vierastan myös s-huutajan jutun taloudellisen voiton fokusta.

Itse olen huomannut useimpien aatteenpalon taustalta löytyvän vahvoja taloudellisia intressejä. Hyvin harvat asiat politiikassa ovat arvopohjaisia ilman rahakytkentää. Raadollista, mutta mielestäni totta.

Suurin osa markkinatalouden iloista saarnaavista oikean laidan kulkijoista haluaa vain pussinsa pohjalle enemmän euroja kevyemmän verotuksen muodossa. Samaan aikaan he parjaavat vasemmistoa ahneudesta. Ei AY-demarin ahneudella ja patruunan ahneudella ole mitään eroa.

Vihreissä on ehkä eniten aatetta, mutta aika monet heidän ajamistaan asioista perustuvat siihen, että kustannukset maksatetaan vähemmän innokkailla. Eli viherpiiperö ajaa jo valmiiksi polkupyörällä ja haluaa rajoittaa muiden yksityisautoilua. Piiperö ei kuitenkaan halua itse ottaa osaa kertyviin kustannuksiin. Jos vihreä aate haluaisi maksamalla osallistua talkoisiin, niin he voisivat ostaa esim. Päästöoikeudet pois kuleksimasta. Luomua ja ekosähköäkin voisi ostaa, mutta eiväthän nuo mene kaupaksi kalliimman hintansa takia.

Markkinauskovaisen näkökulmasta vihreät ovat luonnonsuojelun kohdalla oikealla asialla, koska kaikki ekonomistit myöntävät, etteivät markkinat kykene säätelemään saastuttamisen kaltaisia ulkoisvaikutuksia.