Ylermi Ylihankala kirjoitti:nostaisin esiin maalinteko-ongelman, joka konkretisoitui kahdessa viimeisessä pelissä hyvin. Noilla laukauksilla pitäisi tehdä kevyesti voittoon vaadittava määrä. Suomella siis oli USA-pelissäkin aivan riittävä määrä riittävän laadukkaita tekopaikkoja - ei vaan kädet riittäneet. Se huippuosaaminen puuttui, vaikka toki yksittäisen pelin perusteella tuo johtopäätös voi olla liian hätäinen.
"Yksittäisen pelin perusteella" vai "kahdessa viimeisessä pelissä"? Minusta ongelma näkyi vähän turhankin hyvin niin Valko-Venäjää, Slovakiaa, Kanadaa kuin USA:takin vastaan. Puhumattakaan aiemmista turnauksista. Alkaa olla oikein Suomen tavaramerkki, että vastustajan maalivahdista tehdään ottelun superonnistuja.
Pekka Rinteestä en ole täysin vakuuttunut vieläkään. Eilisille maaleille ei kyllä ollut mitään tehtävissä, ja jokaisessa ottelussa Rinne on kiistatta pelannut riittävän hyvin antaakseen joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Mutta silti pidän häntä näillä näytöillä vääräntyyppisenä maalivahtina juuri Suomen maalille arvokisoissa: hänen huitelullaan pakisto huutaa vahvoja maalinedussiivoojia, joita ei Suomen joukkueessa paljoa ole. Mutta Rinne oli siis kuitenkin riittävän hyvä.
Ruudun jäähy oli Ruudun idioottimaisuutta pahimmillaan, ikään kuin nollasi kansan mielissä siihen asti loistavasti hoitamansa kisat. Mutta silti se oli vain yksittäinen munaus matsissa ja sarjassa, jossa varsinainen ongelma, johon viime kädessä kaaduttiin, oli kuitenkin onneton maalinteko. Suomen paras maalintekijä oli Niko Kapanen - johtava pelintekijä. Ainakaan Nikolla eivät kädet jäädy ihan helposti.
Maalinteon hankalauus tuntui oikeastaan kaikessa hyökkäystouhussa. Laukauskartoista näkyi, että Suomen lukuisista vedoista vain murto-osa tuli maalintekosektorista. Vastustajan maalivahdille hyvin sopivaa pörräämistä kulmissa: jopa ylivoimalla pakit siirtelivät kiekkoa liian kaukana siniiivalla, ja veto tuli sieltäkin liian usein kauimmasta kulmasta b-pisteen kaaren takaa. Ja ilmeisesti suomalaiset eivät vieläkään osaa tähdätä näitä kaukolaukauksia. Silmät kiinni ja täysiä - ensimmäisen puolustajan blokkiin tai vaihtoehtoisesti metrikaupalla ohi maalista. Ja jos hyökkääjät pääsivät jonkun kerran yrittämään läheltä, nosto jäässä olevan maalivahdin yli ei onnistu kuin N. Kapaselta, muut, Hagman etunenässä, tuuppivat kiekkoa paniikissa päin jalkasuojia. Selänne lähestyy neljääkymppiä mutta niin vain ukkelia on ikävä. Hyvin turhauttavaa.
