Pointtereita nöyryytyksiin, kiitos. Mielestäni en moista ole koskaan harrastanut, minulla kun ei ole tarvetta nöyryyttää ihmisiä. Huvittavinta siinä erokeskustelussa olikin se, että itse en edes osallistunut siihen kovinkaan aktiivisesti, ihmettelin vain vierestä miten paljon meitä koskaan tapaamattomat ihmiset katsoivat tietävänsä parisuhteestamme. Elukka on yksi niistä ihmisistä joita minä arvostan kaikkein eniten maailmassa, ja sama päti myös silloin. Jos ihmiset eivät halunneet uskoa sitä, ei ongelma ole minun.Herra Manala kirjoitti:No kun katseli sunkin tyyliäsi kirjoitella asioita ex-miehestäsi eron hetkellä ja sen jälkeen, niin vähemmästäkin tulee mieleen että onkohan kanaemolla lievästi sanottuna tuplastandardit käytössä. Sinä se olet jatkuvasti täällä nössömiehiäsi juoksemassa puolustamaan, etkä onneksi vaadi siitä palkkioksi kuin täydellisen nöyryytysoikeuden heitä kohtaan. Ei sen tarvitse olla isokaan vika kunhan se on omassa päässä.prosessi kirjoitti:Sä kyl tallot naisiakin! Sullon joku tuplavamma.Herra Manala kirjoitti:Kaikki realiteettivammaiset miestentallojat yhdessä paikassa, nuuh!
Mitä vedätte suruun?
Hassu ajattelutapa, jos luulet voivasi todistaa, ettet ole ollut tarkoituksella ilkeä Aarnea kohtaan, ryhtymällä ilkeäksi minua kohtaan. Jotenkin epäjohdonmukaista.Herra Manala kirjoitti:Joo, eikä uskovaisilla ole tarvetta tuomita ihmisiä.prosessi kirjoitti:Mielestäni en moista ole koskaan harrastanut, minulla kun ei ole tarvetta nöyryyttää ihmisiä.
Saavuttanut – vai saanut? Hankkinut muiden hakijoiden nokan edestä unelmaduunin, neuvotellut ja vääntänyt itselleen sopivan toimenkuvan ja hyvän liksan?masa kirjoitti: Vituttaahan se nyt ketä tahansa katsoa vierestä, kun kaveri ei näe mitä on saavuttanut ja mitä hänellä jo on.
Mulle on jäänyt vähän sellainen kuva että Aarne on saanut aika paljon ja melko helposti, mutta ilman raudanlujaa varmuutta omasta asemastaan.
Tasan ei mene muumit kanootissa.
Olen toki saanut paljon - mutta en ilman isoa riskiä. Kun tulin tähän duuniin, firma oli aivan alkutekijöissään. Kaikilla meistä oli tietenkin suuret toiveet menestyksestä mutta niinhän kaikilla muillakin yrittäjillä. Olisimme hyvin saattaneet flopata täydellisesti. Mutta onneksi kävi hyvin ja pakerrus kannatti.aasi kirjoitti:Mulle on jäänyt vähän sellainen kuva että Aarne on saanut aika paljon ja melko helposti, mutta ilman raudanlujaa varmuutta omasta asemastaan.
Sain duunin toki siksi että kaverit tunsivat minut - mutta en ainoastaan siksi että he tunsivat minut, vaan erityisesti siksi että he tiesivät mitä olin aiemmin tehnyt, ja mitä minä osaan.
En ole kuitenkaan missään vaiheessa joutunut tappelemaan asemastani, tai kapuamaan ylöspäin mitään sosiaalista hierarkiaa.
Se, etten elvistele jatkuvasti ei tarkoita ettenkö näkisi. Enpä edes usko että tuo on se vitutuksesi/nne todellinen syy.masa kirjoitti:Vituttaahan se nyt ketä tahansa katsoa vierestä, kun kaveri ei näe mitä on saavuttanut ja mitä hänellä jo on.
Just just. Erittäin vakavasti otettava itse-surunhoitoketju on täynnä jumalauta Ikean kaapinkokoamisohjieta ja urpojen lällätyksiä puolesta ja vastaan sille ja tälle ka lisäksi kaikkea muuta paskaa.
Tämä on surunhoitoa. Perustakaa oma ketju tämmöisille paskatarinoille.
Meinasin edellä sanoa, ettei tästä enää puuttu kuin se kun Ankka tulee kehumaan kuinka löysi mistäliebiltemasta sopivan puhaltimen, millä saa puhallettua munansa kuumaksi ja sopivan ruskeaksi suuhun laittoa varten.
Tämä on surunhoitoa. Perustakaa oma ketju tämmöisille paskatarinoille.
Kuka elvistelee ja millä elvistelee? Erittele ne ensin kypärässäsi ja pane esittelyyn ne sitten jonnekin toisaalle.NegaDuck kirjoitti: Se, etten elvistele jatkuvasti ei tarkoita ettenkö näkisi. Enpä edes usko että tuo on se vitutuksesi/nne todellinen syy.
Meinasin edellä sanoa, ettei tästä enää puuttu kuin se kun Ankka tulee kehumaan kuinka löysi mistäliebiltemasta sopivan puhaltimen, millä saa puhallettua munansa kuumaksi ja sopivan ruskeaksi suuhun laittoa varten.
Jollekin kai Ikean kaapinkokoaminen on surunhoitoa...Yönmustaritari kirjoitti:Just just. Erittäin vakavasti otettava itse-surunhoitoketju on täynnä jumalauta Ikean kaapinkokoamisohjieta ja urpojen lällätyksiä puolesta ja vastaan sille ja tälle ka lisäksi kaikkea muuta paskaa.
No, whatevö...
Jaa-a... aikalailla se mullakin tolle musiikinkuuntelulinjalle menee. Yleensä pistän soimaan jotai rauhoittavaa ja kaunista musiikkia (usein pianomusaa), koska suru on mulle niin todella levoton olotila. Ja sitten usein myös siivoan kämpän... sotkuisuus tekee vielä entistä pahemman ja levottomamman olon; siisti kämppä taas jotenkin rauhoittaa, ja siitä tulee hyvä mieli, että on jaksanut edes sen tehdä. Ja jos vaan mahdollista, hakeudun jonnekin veden ääreen, missä tuulee - eli mielellään meren rannalle ja tuijottelen sinne vähän aikaa.
Joo. Eiköhän se ole kiteytettynä sillei, että kun surettaa, pitää päästä yksin jonnekin, jossa on kaunista kaikilla aisteilla aistittuna. Siitä vaan tulee jotenkin rauhallinen olo
- Target Ixtlan
- Kitisijä
- Viestit: 13
- Liittynyt: 25.04.2009 18:20
- Paikkakunta: Helsinki